EI

Tiedättekö sanan oma tahto! Voi, että miten tuo sana saakin karvani pystyyn. Aada todella koettelee hermojani. Hän kulkee perässäni joka paikkaan ja kun hän tahtoo jotain, hän tekee kaikkensa sen eteen, että saa oman tahtonsa läpi. Tässä kenties tullut minuun, ollaan molemmat ilmeisesti aika kovapäisiä. Heh!

Toisaalta Aada on todella aurinkoinen lapsi, mutta oma tahto on niin järjetön, että omat voimani alkaa olla loppu. Nyt mukaan on tullut pukemisessa itkeminen ja auta armias jos nostan Aadan keinusta liian nopeasti pois, kyllä muuten huutaa ja se kantautuu kilometrien päähän. Meillä käy hoitaja muutaman kerran viikossa ja joka kerta, kun hoitaja soittaa minulle, että tiputan hänelle parvekkeelta avaimen, Aada aloittaa jo ennakkoon huutamisen. Joka kerta, kun hoitaja tulee meille niin itku alkaa. Eilen Aada tarrautui minuun kiinni ja minulla kesti puolisen tuntia lähdön kanssa. Aada vetäisi elämänsä ensimmäiset itkupotkuraivarit ja ei todellakaan olisi halunnut, että lähden. Tottakai tuollainen tekee kipeää. Pidättelin itkua oven ulkopuolella, mutta osasin kuitenkin nollata nopeasti ajatukseni pois Aadasta. Tiedän, että Aada lopettaa huutamisen muutamassa sekunnissa, oven sulkeutumisen jälkeen ja on, kuin aurinko hoitajalle. Onneksi Aada osaa hakea turvan muualta, kun minä olen poissa. Raivarin tullen yritän pysyä mahdollisimman rauhallisena ja rauhoitella Aadaa.



Me harjoitellaan paljon myös tottelemista. Jos sanon ei, se on silloin ei. Aada ymmärtää todella hyvin sanan ei. Usein Aada katsoo minua sanan ei jälkeen ja lähtee pois tilanteesta. Koitan selittää Aadalle, että miksi joku asia on ei. Esim. " se menee rikki, se on äidin, se ei ole lelu". Aada ymmärtää hyvin. Aada saa avata kotona 2 laatikkoa. Keittiössä yhden laatikon, jossa on hänen nokkamukit jne.. Se on Aadan laatikko ja annan hänen levittää nokkamukit keittiön lattialle. Myös eteisessä on yksi laatikko johon hän saa koskea, mutta muissa laatikoissa kiellän häntä. Hän uskoo hienosti ja usein jos hän alkaa avaamaan sellaista laatikkoa josta olen kieltänyt, hän koskee laatikkoon ja sanoo itse "ei". Hän muistaa hienosti, että mistä äiti on kieltänyt. On mahtavaa, että Aada uskoo noin hienosti.

Muutama päivä sitten Aada koski olohuoneen pöydällä lojuneeseen lappuseen. Lappu ei oikeastaan ollut tärkeä, mutta en halunnut, että Aada tottuu ottamaan laput pöydältä ja kuljettaa niitä vaikka mihin. Sanoin Aadalle ei. Aada lukitsi korvansa minulta ensimmäistä kertaa. Sanoin uudestaan, että Aada ei ota sitä. Aada otti, mutta heitti sen lattialle. Sanoin, että laitetaan lappu takaisin pöydälle. Toistin useaan kertaan, että Aada laita lappu takaisin pöydälle. Hän oli lähdössä tilanteesta pois, sanoin hänelle uudestaan ja uudestaan, että laitetaan lappu ensin pöydälle ja sen jälkeen voi mennä leikkimään. Näytin Aadalle, että mitä tarkoitan. 10min tuo tilanne kesti, mutta vihdoin ja viimein hän totteli. Lopuksi otin hänet syliin, suukotin ja kehuin. Hän oli onnellinen ja pääsi leikkimään. 




En halua tehdä lapsen puolesta asioista, haluan näyttää Aadalle, missä on ns. Kaapin paikka.

Tiedän, että tulen epäonnistumaan vanhempana varmasti monessa asiassa ja voin epäonnistua tässäkin asiassa, mutta haluan yrittää. En halua joutua pulaan Aadan kanssa. Koitan olla mahdollisimman hellä ja rakastava, mutta tiukka lastani kohtaan. Yritän onnistua äitiydessä. Tämä on vaativaa ja en todellakaan tiedä miten tässä tulee käymään. Se jää nähtäväksi. Tämä on haastavaa, kun vierellä ei ole ketään toista joka ottaisi täyden vastuun Aadan kasvatuksesta. Se on täysin minun harteilla ja se on todella pelottavaa!

Ymmärrän kuitenkin Aadaa. Olen hänelle kaikki kaikessa, hänellä ei ole ketään muuta. Tottakai hermojani koetellaan, olen ainoa jolle Aada voi purkaa pahanolonsa. Toisaalta on mukavaa päästä kotoa pois hetkeksi, mutta on inhottavaa, kun kotiin palatessa Aada on entistä tiukemmin minussa kiinni. Saa nähdä milloin tämä helpottaa. Aada on niin sinnikäs tyttö ja ei luovuta helpolla. Uhma ikää odotellessa...


15 kommenttia

  1. Mielestäni lapsella pitää olla kuri - sekin on rakkautta. <3

    VastaaPoista
  2. Liiankin tutuksi on tullut oma tahto.. Ja myös täällä on hermot ollut aika ajoin koetuksella. On tervettä että sitä omaa tahtoa löytyy. Mutta joskus toivon että sitä löytyisi vähän vähemmän.. Käymme nimittäin toistuvasti taisteluita ihan perusasioista enkä oikein ymmärrä miten lapsi jaksaa niistä vääntää kun en ole koskaan antanut periksi.. Eli melko itsepäinen on tää munkin esikoinen.. Mut rajat on rakkautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä! Voimia myös sinne, on tää välillä sen verran raskasta! Heh !

      Poista
  3. Tuttuja tunteita. Itsekin olen yksinhuoltaja ja muutenkin tukiverkosto on varsin surkea, joten aina välillä tuntuu raskaalta olla se ainoa, joka "määrää" lapsen kasvatuksesta. Joskus oma pinnakin on kireällä syystä tai toisesta, mutta silti pitäisi pysyä rauhallisena, mikä ei kyllä aina onnistu ja sitten jälkeenpäin kaduttaa, kun tuli kiukuteltua itse kuin joku pikkulapsi... Tänään hermot menivät, kun lapsi haki moneen otteeseen kylppäristä kaiken maailman voiteita ja shampoopulloja ja puristi niiden sisällöt pitkin lattioita. Ja kaatoi kaakaot pöydälle. Vahinkohan tämä jälkimmäinen oli, mutta kun oli valmiiksi kettuuntunut olo, niin asiasta saattoi vähän ärähtää turhan kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala :/ :D onneks Aada ei _vielä_ oo tuollainen.. Sitä odotellessa. Voimia sinne ihan hurjan paljon!

      Poista
  4. No sori vaan mut miksi Aada on niin paljon hoidossa jos se on tollasta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hohhoijaa taas. Niin paljon????!
      Sunko mielestä lasta ei pitäisi laittaa ollenkaan hoitoon, koska lapsi alkaa itkemään äidin perään. Et taida tietää mitä on yksinhuoltajuus? Eiköhän tässä nyt oo kaikkikaikessa Eveliinan hyvinvointi, kyllä 2- vuotias pärjää. Eveliina sanoi tekstissä, että Aada rauhoittuu heti oven sulkemisen jälkeen. Eikö se osoita, että lapsi pärjää ilman äitkin.

      Sori nyt vaan. - L

      Poista
    2. Koen, että juuri nyt teen kaikkeni, että saan omaa aikaa mahdollisimman paljon! Väsymys on niin kovaa tällä hetkellä. Jaksan paremmin, kun saan hetken hengähtää. Pari kertaa viikossa, mielestäni se ei ole liikaa.

      Poista
  5. Lapsi oireilee tietysti kun sä olet sen ensisijainen hoitaja. En ehkä jättäisi niin usein hoitoon kun itse lapsen olet kuitenkin halunnut ja uhma ja kiukku on vaan kestettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoidappa itse erityislasta 24/7 yksin. Eve saa vihdoin ja viimein kotiinsa apua, koska koko viime vuoden ilmeisesti kieltäytyi sellaisesta. Tai ei saanut sitä. Nyt saa kotiin apua ja viisaasti haluaa ehkäistä omaa väsymystään ja sä tuut tänne urputtamaan, et jättäisi niin usein hoitoon.. Joo pari kertaa viikossa onkin tosi usein.. Yleensä äideillä on mies auttamassa hoidossa, mutta kappas ku kaikilla ei oo välttis ketään.

      Eve älä välitä tollasista, jotka laittaa tänne tämmöstä sontaa. Ihan oikeesti! Sä oot oman vapaa-aikasi ansainnut! Ja sä mtn usein jätä adaa hoitoon. Sä tarviit omaa aikaa!

      Poista
    2. Usein ja usein, tällä hetkellä tämä määrä ei todellakaan ole usein. Se on juuri oikea määrä tähän elämän tilanteeseen.

      Poista
  6. Jos haluaa jättää lapsen hoitoon niin mielestäni on turhaan jäädä voivottelemaan asian kanssa. Se on hoitajalle ja lapselle helpompaa kun äiti vaan sanoo moikat ja lähtee nopeasti, ei ne lapset itke enään vanhemman lähdettyä kun max 5min.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, se on vaan älyttömän vaikeaa vaan jättää ja lähtee heti. Jollakin tavalla tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että lähden viettämään omaa aikaa, vaikka tiedän että nyt tarvitsen sitä todella paljon.

      Poista
  7. On totta, että lapsen kiukuttelua ja itkua on kestettävä ja äidistä tuntuu aina vaikealta jättää itkevä lapsi hoitoon. Mutta se kuuluu asiaan, näin hän ilmoittaa rakastavansa äitiään ja surevan, että hän lähtee. Mutta vaikka joku neuvoikin, että älä sitten jätä lasta hoitoon, niin se ei ole mielestäni oikea ratkaisu. Lapselle PITÄÄ antaa pettymyksen ja ero kokemuksia, se on lapselle hyväksi. Ei se, että äiti on väsyneenä ja vihaisena kotona tai poissaolevana. Sellaiset kommentit kuin, kestä se kun olet lapsen saanut, ovat kyllä aika lapsellisia. Sellainen kommentti kertoo kirjoittajasta ettei hän tiedä tosi elämästä mitään tai hänellä ei ole omia lapsia. Eve, on ihan normaalia tuntea niin kuin tunnet. Siitä tunteesta tiedät jo, että rakastat lastasi ja hän on sinulle tärkeä. Ota omaa aikaa, niin jaksat paremmin. Hyvää alkavaa talvea!

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!