Tuttu ja turvallinen Tays

Sinne meidän matka jälleen vie. Aadalta otetaan pään magneettikuvaus ja hänet tullaan nukuttamaan. Tämä kestää n. tunnin ja sen jälkeen Aada jää osastolle. Minä vietän osastolla aikaa siihen saakka kunnes Aada nukahtaa. Aada tulee jäämään osastolle yöksi ja minä palaan kotiin. Aadan jättäminen osastolle ei juurikaan ahdista, koska tiedän tytön pärjäävän. Osasto on mukava paikka ja siellä on sydämellisiä hoitajia. En kuitenkaan tiedä, että pärjäänkö minä. Torstai- iltana mietin varmasti vain Aadaa. Jollakin tapaa tuntuu karulle ajatukselle jättää hänet Taysiin ilman tuttua ja turvallista ihmistä.

Lisäksi huominen ahdistaa minua. Inhottaa, että jouduin selviämään huomisesta täysin yksin. Minulle ei ole ketään tukea eikä turvaa. Tai no onhan siellä paljon hoitajia, että en minä nyt ihan yksin joudu olemaan. Tarkoitan kuitenkin henkistä tukea, ääh. Minun pitää ottaa kaikki tieto yksin vastaan ja selvitä huomisesta päivästä yksin, Aadan kanssa. Minun pitää jaksaa, koska Aadan kanssa ei ole ketään muutakaan. Tuntuu jollakin tapaa väärälle käydä tämäkin asia läpi, täysin yksin. Kaipaan niin vierelleni ihmistä, joka olisi rinnalla ja tukisi. Tämä toisen ihmisen kaipuu on todella suuri ja se iskeytyy vasten kasvoja, näissä tilanteissa. En vaan haluaisi jaksaa tätäkin yksin. 




Perjantaina Aadalla on heti aamusta laaja aivolisäkerasituskoe. Tuo koe tulee kestämään 4h ajan. Aada joutuu olemaan sängyssä tuon ajan, ilmeisesti levossa. Ahdistaa jo valmiiksi, että miten tuollainen vähän alta 2v pysyy levossa 4h ajan. Ei mitenkään. Kokeessa otetaan mittauksia puolen tunnin välein. Tuon kokeen jälkeen minulle pidetään pistoskoulutus ja sen jälkeen pääsemme kotiin. Minua valmistetaan tuleviin kasvuhormonihoitoihin. Toki koulutus jää varmaan aika lyhyeksi, koska piikit ovat minulle jo entuudestaan tuttu juttu. 

Nämä tilanteet ovat myös niitä, jotka muistuttavat minua lapseni erityisyydestä. En minä osaa ajatella Aadan oireyhtymää arjen keskellä, mutta nyt se on mielessä jälleen. Ei se pahalle tunnu, mutta nämä tilanteet ovat aina raskaita. Tänään muutama tunti on kulunut kyyneliä niellen, koska en vaan haluaisi jaksaa tätä kaikkea yksin. Huominen ahdistaa, mutta tiedän selviäväni siitäkin. Pian tämäkin vaihe elämässä on ohi ja saan huokaista " me selvisimme". 

• Teksti on kirjoitettu puhelimella. 

20 kommenttia

  1. Tosi paljon voimia ja siunausta teille sairaalareissuun! Jeesus on teidän kanssa siellä <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä teille molemmille! 😊

    VastaaPoista
  3. Hei.
    Tuo yksinäisyys kuulostaa niin tutulle..itsekin olen erityislapsen äiti, ja lapsen ensimmäiset 7 vuotta olin yksin. En hirveästi muista niistä vuosista, jotenkin sitä puski vain eteenpäin ja yritti selvitä itsensä kanssa. Sain sukulaisilta onneksi apua, muuten en tiedä miten asiat nyt olisivat.
    Toivon sulle Eve paljon voimia, muista luottaa ihmisiin ja ottaa avut vastaan. Älä epäröi myöskään pyytää apua, sillä kukaan ei jaksa yksin loputtomiin.

    VastaaPoista
  4. Pian se on jo ohi, ja sitten huokaiset. Teette jotain rentoa mukavaa kotona. En tiedä, mikä on käytäntö, mutta jos asuisin siellä niin vaikka minä lähtisin sinun kaveriksi sinne! Tsemppiä Eve.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä teille hirveästi!Meidän pojalle on kans tehty tuo magneettikuvaus kolmevuotiaana..Tiedän tuon yksinäisyyden tunteen..

    VastaaPoista
  6. Minä tiedän Eve, että sinä selviät! Olen varma siitä! <3 Ole vahva nainen ja hyvä äiti. Iso voimahali sinulle ja halauksia myös reippalle Aadalle! <3 <3

    VastaaPoista
  7. Isosti tsemppiä sekä Aadalle, että sulle tutkimuksiin! Taivaan isä pitää teistä huolta :)

    VastaaPoista
  8. Hui kuullostaapa hurjalta! :o oli kiva kuitenkin lukea fbstä että eka päivä oli mennyt hyvin, toivotaan että huominenkin menee!:) Tsemppii ja voimahalit!! :)

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä ja facesta päätellen kaikki on hyvin. Tiedän tunteen kun lapsi jää osastolle yöksi yksin. Jaksut <3

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!