Pienisuuri murhe

Muutama kuukausi sitten näin rakasta ystävääni. Ystävääni joka on tukenut minua tämän vuoden aikana parhaansa mukaan. Hän on osannut sanoa juuri oikeat sanat, oikealla hetkellä. Meidän tapaamiset ovat aina mahtavia. Aluksi hän kertoo kuulumisensa ja sen jälkeen minä kerroin. Me jatkamme juuri siitä, mihin edellisellä kerralla jäämme. Vaikka emme näe usein, hiljaisista hetkistä ei ole tietoakaan. Jossain vaiheessa juttelua siirrytään pintaa syvemmälle ja jutellaan syvällisesti. Minä saatan itkeä tai ystäväni, mutta se ei haittaa. Siinä me ollaan ihan vaan toisiamme varten. Näin on menty jo monta vuotta. Juteltiin todella syvällisiä ja yhtäkkiä hän sanoo " Minun on nykyään vaikea puhua sinulle kuulumisiani ja murheitani, koska ne ovat niin pieniä sinun murheisiisi verrattuna". Olin järkyttynyt. Hetkeen en tiennyt, että mitä sanoa. Sisälläni alkoi kiehumaan. Mietin, että miksi ystävästäni tuntuu tältä? Olenko minä vaikuttanut sellaiselta, että minulle ei voi kertoa murheita? En minä ainakaan tarkoituksella. Nielaisin ja sanoin ystävälleni: "Et saa ajatella noin, sinulle annetaan juuri sen verran, minkä sinä jaksat kantaa. Sinun ongelmat ovat sinulle suuria ja silloin ne ovat myös minulle! Minä en koskaan aio alkaa vertailemaan tai vähättelemään sinun kipuasi. En halua, että vertailet. Toiselle pieni asia voi olla, ylitsepääsemätön asia ja toiselle taas pikku juttu. Me olemme erilaisia ja jokaisella on ihan oma tie, jota kulkea". 


Ystäväni katsoi minua ja oli hiljainen. Minua harmitti ja olin hetkellisesti todella surullinen siitä, miltä ystävästäni tuntui. Mietin, että estääkö minun elämäni kiemurat tosiaan ystäviä puhumasta minulle. Miksi? Ei se niin saa olla! Sehän vaan helpottaa omaa oloa, kun ei tarvitse aina puhua omista ongelmista vaan voi kuunnella, ymmärtää ja auttaa toista. Saa hetkeksi omat ajatuksensa syrjään ja pystyy keskittymään täysin muuhun. En oikein tiennyt, että mitä ajatella. 


Arvostan ystävääni, että hän pystyi sanomaan tuon asian suoraan. Hän ei pelännyt kertoa sitä vaan sanoi sen täysin suoraan. Sellaista ystävyyttä minä arvostan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. En ymmärrä sellaista, että asioista ei puhuta suoraan vaan juorutaan selän takana. Sellainen kuluttaa vaan itseään. 




Meillä oli kuitenkin todella ihana hetki. Saimme puhuttua rakentavasti ja uskon, että ystäväni ei enää pelkää kertoa minulle, oman elämänsä heikkoja hetkiä. Hänen kipunsa on minulle tärkeää ja minä todella tahdon auttaa häntä oman elämänsä kiemuroissa. 

On jännä huomata, että miten erilailla me ihmiset ajatellaan asioista. Meitä on täällä maan päällä niin erilaisia ihmisiä. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta! Kamalaahan se olisi, jos me kaikki olisimme samanlaisia. 

* kirjoitettu puhelimella edelleen, pahoittelen huonoja kuvia :(  ( vitsin netti)
 

4 kommenttia

  1. Kuulen itsekin samaa usein ja olen kanssasi samaa mieltä. Koskaan ei saisi mennä vertailemaan omia murheita toisen murheisiin ja siten vähätellä omaa tuskaansa. Toivon ystävällesi voimia, mitä ikinä hän käykään läpi. ❤ Halit sinulle ja Aadalle! ❤

    VastaaPoista
  2. Anonyymi2/9/15 10:58

    Näin juuri.
    "Vertailu on pirun keksintö" on sanonta, joka pitää aika hyvin paikkansa. Ihana että teillä on toisenne <3

    VastaaPoista
  3. Tasapainoton ystävyyssuhteissakin tärkeää. Oli asiat sitten isoja tai pieniä, on kummankin mielestäni päästävä välillä siihen vuodattajan ja kuuntelijan osaan.
    Samoin välillä sen syvällisen sijaan sopiva annos hömppää, negatiivisten aiheiden rinnalle ehdottomasti aina myös paljon positiivista juteltavaa. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin ystävä, jota kehua!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi6/9/15 11:34

    Sitähän ystävyys juuri on, että voi jakaa ajatuksiaan, ilman että niitä tarvitsee pyydellä anteeksi tai pahoitella. Ystävyyttä on myös se, että on avoin ja rehellinen joka tilanteessa, myös silloin jos ystävästä on huolissaan ja täytyy sanoa, jotain mikä ehkä loukkaa toista. Mutta vain siksi, että ystävä tajuaisi toisen olevan huolissaan ja ajattelevan vain parasta. Ystävä ymmärtää aina ja joka tilanteessa ja on läsnä auttamassa. Ystävälle voi soittaa tai häntä voi nähdä, vaikkei aina huvittaisikaan. Ystävyys on vain parasta! Vaalikaamme siis jokainen ystävyyttämme.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //