Hyväksikäytön lapsiuhri


Katri Sorsa kirjoitti blogissaan tekstin " Raiskauksen monet kasvot". Hän viittasi siinä Viivin tekstiin "Raiskatuksi tuleminen – Oma vika vai paska tuuri?". Facebookissa nuo jutut nousi päivä päivältä eteeni. Minä en halunnut lukee tekstejä. Minä välttelin niiden lukemista, kunnes tänään avasin tekstit. Luin tekstit ja itkuhan siinä tuli. Miten väärin se onkaan, tulla raiskatuksi. Sellaista ei kenenkään pitäisi joutua koskaan kokemaan! Kamalinta on se, että joillakin sen kokeminen päättyy itsemurhaan. Asiaa ei osata käsitellä ja siitä ei välttämättä uskalleta kertoa kenellekään. Uhrit saattavat jäädä aivan yksin, omien ajatuksiensa kanssa. Ensimmäisenä mielessä pyörii varmasti kysymyksiä:

"Miksi minä, mikä minussa on vikana,
 miksi miksi miksi?"

Raiskatuksi tuleminen ei ole koskaan uhrin syy. Tämä maailma on julma. Todella julma ja se julmuus pahenee kokoajan. Tuntuu, että enää me emme ole turvassa. Kaikki paha lisääntyy päivä päivältä. Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan on kuihtumassa. Enää ei edes tiedetä kunnolla, että mitä rakkaus, toisesta ihmisestä välittäminen on. Itsekkyys lisääntyy, ei osata asettua toisen rooliin.

Suurin syy ahdistukseeni lukiessani tekstejä oli se, että myös minä olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. Olin silloin 3- vuotias. En muista sitä, mutta kroppani ja mieleni muistaa sen todella hyvin. Muistan, kuinka mieleni alkoi muistamaan tapahtunutta. Kaikki alkoi paniikkikohtauksista, kun minua kohtaan tehtiin väärin tai koin oloni uhatuksi. Sulkeuduin tietynlaiseen kuoreen ja mielessäni pyöri vain ajatuksia "Anna tulla vaan". Huomasin ajattelevani, että minun pitää olla uhri ja minulle saa tehdä ihan mitä vaan. Mietin ja pähkäilin, että miksi minä oireilen näin. Juttelin useiden eri ihmisten kanssa aiheesta. Otin aiheen myös äitini kanssa puheeksi ja kyselin, että onko mahdollista, että minua on käytetty lapsuudessa seksuaalisesti hyväksi. Äitini muisti yhden tilantee, jossa se olisi mahdollista. Äitini kielsi aluksi kaiken, mutta vähitellen hänkin alkoi ymmärtämään, että se todella on mahdollista. Oireet lisääntyivät ja hyväksikäytön oireet näkyvät elämässäni edelleen. Tällä hetkellä arjessa on yksi suurempi tilanne mikä tuo muistot mieleen. Se on lapseni pepun pesu. Lähes joka kerta mieleni muistaa, että tässä kohtaan minulle on tehty jotain. Minun on vaikea koskea lapseeni tuossa yhteydessä, koska minua pelottaa, että itse hyväksikäytän lastani. Pepun pesun yhteydessä oleva kosketus, tuntuu minusta todella epämukavalle. Lapseni pepun pesu on minulle luonnollinen, mutta sitäkin ahdistavampi asia! Minun on helpompi käyttää kosteuspyyhkeitä, koska silloin mieleni ei täyty niin voimakkaalla ahdistuksella. 

Toinen suuri asia, mitä hyväksikäyttö on tehnyt minulle, on muistikatkokset. Minun on todella vaikea muistaa muutaman vuoden takaisia asioita. Lisäksi en muista lapsuudestani juuri mitään. Muistan lapsuudestani asioita ainoastaan valokuvia katsellessani. Jos muistelen lapsuuttani, saatan muistaa valokuvan ja sen kautta jonkin tilanteen. Hyväksikäyttö on turmellut lapsuudenmuistoni. Se tuntuu todella pahalle! 




Hyväksikäyttö on myös näkynyt vihana itseäni kohtaan. Itseinho on ollut todella suurta. Yläasteella sairastin anoreksiaa, koska vihasin itseäni todella paljon. Vihasin ulkonäköäni ja koko minäkuvani oli todella vääristynyt. Lisäksi olen syöttänyt itselleni valheita " en minä mitään osaa, tuokin haluaa olla minun kanssa vain, että voisi hyötyä minusta jotenkin." Jollakin tavalla minulla on ollut myös suuri tarve miellyttää ihmisiä. Tuo tarve on jäänyt aikuisiällä pois, en minä enää jaksa miellyttää. Yläasteella halusin kuitenkin olla kaikkien kaveri ja jos joku ei minusta tykännyt se tuntui pahalle.

Muutama vuosi sitten koin uudelleen seksuaalisen hyväksikäytön. Sanotaan, että hyväksikäytetty on alttiimpi raiskauksille, kuin ei hyväksi käytetty. Voin allekirjoittaa tuon. Ajattelin, että minä ansaitsen sen. Ajattelin, että minun täytyy, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Minua on satutettu seksuaalisesti todella paljon ja ne haavat tulevat pysymään minussa aina. Olenkin nauranut, että se joka minut vielä vaimokseen huolii, ei tiedä mihin joutuu. Minä olen täynnä arpia ja jotkut arvet vuotaa verta edelleen.

Ennen kuin joku kysyy minulta, että olenko hakenut apua, vastaus on: kyllä, olen käsitellyt tämän asian ja puhunut siitä terapeutille. Olen palannut lapsuuteeni ja "oireet" ovat helpottaneet huomattavasti. Huomaan kuitenkin, että mitä vanhemmaksi Aada kasvaa, sitä enemmän minä haluan suojella häntä. Minä todella yritän suojella lastani, että hän ei joutuisi kokemaan sellaista, mitä itse olen joutunut kokemaan. Tottakai äiti suojelee lastaan parhaansa mukaan, ainakin yrittää. Seksuaalisen hyväksikäytön haavat ovat kantaneet todella pitkälle. En olisi koskaan voinut kuvitella, että ne kantavat näin pitkälle.

Joka kerta kun kuulen, että lapsi on raiskattu, mieleni täytyy ahdistuksella. Mieleeni tulee paljon ajatuksia ja ensimmäisenä mieleni täyttyy ajatuksilla: " haluan auttaa, minä haluan auttaa." Ehkä vielä joskus saan auttaa, ymmärtää ja tukea! Olen onnellinen siitä, että minä en muista tapahtunutta. Se joka minulle teki väärin, on kuollut aikaa sitten. Sydämessäni olen antanut hänelle anteeksi. En kanna kaunaa. Hän teki väärin, todella väärin! Silti näen tämän asian niin, että tämän kautta pystyn auttamaan ja ymmärtää toisia! Raiskausta en ymmärrä, mutta sen kokenutta minä voin ymmärtää!


54 kommenttia

  1. Anonyymi7/9/15 12:45

    En tiedä mitä sanoa! Rohkeaa puhua tästä aiheesta! <3

    VastaaPoista
  2. Menin ihan sanattomaksi. Olet rohkea kun tuot asian esille. Hirveästi jaksamista! Muista aina, että sinä määräät vartalostasi. Ääh.. En tiedä mitä sanoa, mutta halusin sanoa jotain.. <3

    VastaaPoista
  3. Voi Eve! <3 Iso halaus!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi7/9/15 13:17

    Rohkes kirjoitus. Ja sinä olet rohkea upea nainen♡
    Annelie

    VastaaPoista
  5. Voi, ihan sanattomaksi vetää. :( ihailen rohkeuttasi tarttua arkaan ja vaiettuun aiheeseen. <3

    VastaaPoista
  6. Nää on niin järkyttäviä asioita :( oon niin pahoillani sun puolesta. Ei noita voi ikinä unohtaa, vaikka haluaa ja koettaa.. Ihan hirveää ajatella, että miltä se vanhemmasta tuntuu, jos tuollainen asia selviää :( Miten voisin antaa itselleen anteeksi, jos omalle tytölle kävisi noin :(

    VastaaPoista
  7. Anonyymi7/9/15 14:41

    <3 halaus täältä!

    VastaaPoista
  8. ♡ olen niin pahoillani sun puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ole :) tää on historiaa ja se on tehnyt minusta minut :) <3

      Poista
  9. Voi ei, sulle on kyllä annettu paljon pahaa tässä elämässä mutta jaksat silti uskomattoman hyvin. En voi edes kuvitella miltä toi tuntuu, niin kamalalta se tuntuu jo pelkästään lukea näitä juttuja vaikka ei ole itse kokenut vastaavaa.. :'( Onneksi sä olet vahva ja positiivinen ihminen, kestät mitä vain! :)
    Edelliseen postaukseen liittyen: harmittaa sikana että en pääse tonne osallistumaan kun oon tässä viimeisilläni raskaana niin en uskalla lähteä kovin pitkälle. Olisi ollut tosi kova tavata. Toivottavasti teille tulee kiva päivä! :)

    VastaaPoista
  10. Itku meinasi tulla sun puolesta. Ihan kauheaa mitä oot kokenut ja mitä sun kohtalotoverit kokee. Asioita joita ei saisi tapahtua :( Voimia Eve sulle, isosti <3

    VastaaPoista
  11. sä olet niin uskomattoman vahva nainen <3 halaus! <3

    VastaaPoista
  12. Anonyymi7/9/15 23:47

    Hyvä sinä! Hienoa, että uskallat kertoa tästä näin avoimesti. On hienoa, että otat riskin ja olet avoin. Siitä minä tässä blogissa pidän. Haluan uskoa, että tästä kirjotuksesta on monelle apua niinkuin minullekkin. Olen itse kokenut hyväksikäytön lapsuudessa. Se satutti, mutta en ole osannut ajatella mihin kaikkeen se on vaikuttanut. Tekstisi sai minut ymmärtämään, että se on vaikuttanut todella moneen asiaan. Myös minun on vaikea koskea lastani, koska pelkään. Minä tiedän, että en ikimaailmassa tekisi mitään pahaa lapselleni, mutta silti pelkään äärettömän paljon. Hyväksikäyttö vaikuttaa meihin, mutta sen kanssa oppii elämään. Sä oot esikuva monelle ja sun kaltaista rohkeutta tarvitaan! Sä oot niiden ääni, jotka ei uskalla avata suuta! Go girl!

    VastaaPoista
  13. Anonyymi8/9/15 01:04

    Kiitos tästä tekstistä.

    Nuo arvet muuttuu vielä. Turvallisessa ja sun rajoja kunnioittavassa avioliitossa voi tapahtua todella paljon!

    Oot rohkea. Oon pahoillani siitä, mitä oot kokenut.

    Mut on raiskattu, ku olin 15-v ja se johti inhottavaan hyväksikäyttökierteeseen. Siinä ei paljon itseään arvosta ja rakasta moisen jälkeen. Myös ennen raiskausta on ollut inhottavia painostustilanteita. Nyt on kuitenkin ollut mahdollisuus eheytyä ja voin sanoa, et jopa hyvin menee tällä hetkellä :) myös seksielämässä.

    Jumalan siunausta sulle ja tytöllesi, ootte ihania <3

    -Eea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, todella kurja kuulla tuollaista :( onneksi olet pääsemässä asian yli <3

      Siu sinulle ja Kiitos <3

      Poista
  14. Anonyymi8/9/15 11:09

    Itselläni on samanlainen kokemus taustalla ja samanlainen pelko, että teen omalle lapselleni jotain esim. pesutilanteenssa (tarkennettakoon että minulla siis ei ole lapsia ja pelko on osasyy siihen etten niitä ole hankkinut). En ole puhunut äitini kanssa näistä asioista, koska hän kieltää kaiken. En myöskään ole antanut anteeksi hyväksikäyttäjälle. Pystyisitkö kertomaan miten olet onnistunut siinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse joutunut hyväksikäytön uhriksi, ja on ihan kamalaa että kukaan on joutunut. Kuitenkin näkisin että kaikessa anteeksiannossa pätee muutamat perusasiat. Anteeksi antaminen on päätös, se pitää tehdä aina uudestaan ja uudestaan kunnes asiassa pääsee eteen päin. se ei muuta mennyttä tilannetta eikä anteeksi antamalla varsinkaan hyväksy tai oikeuta kyseistä väärää tekoa. Anteeksi antaminen ei todennäköisesti heti poista niitä tunteita, joita teko on aiheuttanut eikä vihaa ym väärintekijää kohtaan, mutta pikku hiljaa tunteet tulevat päätöksen perässä. Anteeksi antamalla vapauttaa itsensä tuon teon kahleista, sillä todennäköisesti väärin tekijä ei edes ajattele tilannetta,eikä ole sen pauloissa toisin kuin itse uhrina olet. Anteeksi antamalla uskon että ajatuksissaan pääsee jatkamaan tapahtumasta eteenpäin, eikä tarvitse aina palata pohtimaan samoja juttuja uudestaan ( mutta tämä siis vaatii silti aikaa ja useita päätöksiä antaa edelleenkin anteeksi) -H

      Poista
    2. En ole okein missään vaiheessa osannut olla täysin vihainen. Tai olen, silloin kun ensimmäisen kerran ymmärsin mitä minulle on tehty. Mutta se kiukku on huudettu ulos. Olem kuitenkin asian kanssa ollut kokoajan melko sujut. Olen yrittänyt kääntää sen positiiviseksi omassa elämässäni. Miten se sitten onnistuu? Olen yrittänyt ajatella, että se asia on tehnyt minulle paljon hyvääkin. Se on kasvattanut ja opettanut. Se on muokannut minusta juuri tällaisen. Ne tunteet on vielä, mutta nekin helittävät ajan myötä. Oireilen edelleen, mutta en enää niin pahasti, kuin joskus. Prosessi tapahtuu pikkuhiljaa, voimia sinulle <3

      Poista
  15. En ole tietääkseni tullut hyväksikäytetyksi (jos ei lasketa yhtä tapahtumaa päiväkodissa kun olin 5v ja ko poika oli vuoden vanhempi ja pakotti riisumaan alushousut kun oltiin pesulla ennen päiväunille menoa ja hän kosketteli minua sinne pippelillään).
    Mutta siis minulla on ollut oman tyttären kanssa sama juttu, missä pesutilanteissa (pepun pesu ei ollut ongelma) etupuolelta, olen pelännyt että "teen väärin" ja kokenut ahdistusta ja ajatellut, että "hyväksikäytän" häntä silloin kun on pakko koskea sinne pestäkseen paikat.
    Olenkin ikää tullessa lisää mieluummin suullisesti opastanut pesemään suihkussa itse, koska en ole tykännyt tuosta.
    Lisäksi minulla on lapsesta asti tullut välillä mieleeni sellaisia kauheita ahdistavia mielikuvia missä tungetaan teräviä esineitä esim. saksia "sinne" enkä kyllä tiedä mistä tämä johtuu. Se on onneksi harventunut ja ajatukset saa kun oppii niin käskettyä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä <3 rankkoja juttuja sinullakin! Se on totta, että ne ajatukset saa ns. Käskettyä pois,. Kun tarpeeksi yrittää ja keskittyy siihen. Kiitos kun kerroit kokemuksesi <3

      Poista
  16. Voi herranjumala. Nyt alkaa oikeasti menemään sinuun jo se viimeinenkin usko.. :D Siis olet saanut jostain päähäsi että "hei, mua on varmaan käytetty hyväksi pienenä. Joo, äiti muistaa et olin kerran samassa tilassa kahdestaan vanhan äijän kanssa, se on varmasti tapahtunut silloin. Päätän näin, mitä väliä, vaikkei kyseinen äijä ole enää kertomassa totuutta maan päällä". Mitä. Aktuaalista. Vittua. Ja tämän päähänpistosi vuoksi et pysty pesemään lapsesi takapuolta koska luulet että hyväksikäytät häntä? Mitä ihmettä! Olen yhtenä kysymysmerkkinä. Hyväksikäyttöhän tarkoittaa, että toista ihmistä käytetään hyväksi seksuaalisesti vasten hänen tahtoaan. Saatko jotain mielihyvää lapsesi pyllyn pesemisestä, vai miksi kuvittelet normaalin, arkisen lapsenhoitorutiinin olevan jollakin lailla hyväksikäyttöä? Mua oksettaa. Ja säälin Aadaa niin paljon. Olet ihan sekaisin päästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi ja huokaus, kannattaa varmaan lukea teksti uudestaan ja keskittyä kohtaan " pelkään, että hyväksi käytän lastani". En minä luule niin vaan pelkään. Puhun tekstissä niistä asioita mitä minä ja mieleni muistaa. Niistä oireista mitkä näkyvät elämässäni edelleen.

      Sellainen ioka tällaista ei ole kokenut ei voikkaan ymmärtää :) onneksi täällä on muutama muukin kommentoija joka tietää täysin mistä puhun ja joilla on ihan samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia, ehkä me kaikki ollaan päästämme täysin sekaisin ;).

      Poista
    2. Tällä anolla taitaa nyt olla joku suurempiki ongelma :D Eihän tuo teksti nyt menny mitenkäänpäin noin! Tainnu lukea tekstin toiselle silmällä. Kyllä pistää *ituttamaan tuollaiset. Taitaa olla ano ihan yksin päästään sekasin.

      Poista
  17. Minulla itselläni oli miesvihaa yli 30 vuotiaaksi asti, ennen kuin ymmärsin mistä tämä johtui. Se heijastui avioliittooni ja halveksin miehiä. Taivaan Isä eräällä avioliittoleirillä näytti minulle lapsuudesta kaksi tapausta mistä nämä olivat tulleet. Ensimmäinen tapaus oli sellainen missä itsensä paljastaja näytti minulle munansa ja toinen tapaus oli kun pari vuotta minua nuorempi poika näki minut vahingossa kylvyssä alasti ja nauroi minulle. (olin silloin 12-vuotias) Nämä tapaukset olivat aiheuttaneet lapsen mielessä patoutuman ja ajatuksen en ole hyväksytty sellaisena kuin olen ja häpesin itseäni sekä tietenkin syytin näistä tapauksista miehiä. Alitajunteisesti eri tapahtumissa nämä heijastuivat avioliittooni ja omaan aviomieheeni. Kunnes käsittelin nämä asiat ja sain laittaa niille pisteen. Aina emme muista/ymmärrä/tiedä mitä lapsena on tapahtunut. Joskus voimme myös kuvitella, että jotain on tapahtunut, vaikkei olisikaan. Aikuisena sitten läheisessä ihmis-suhteessa nämä näkyvät ja ihmettelemme vain, mistä tämä käytös ja tunne tulee? Miksi reagoin johonkin asiaan niin voimakkaasti tai miksi jostain asiasta tulee paha olo ? On hyvä asia jos nämä tiedostaa ja jos ei, niin niihin kannattaa hakea apua ajoissa. Näin voi aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä, kun asiat on käsitelty ja annettu anteeksi. Suosittelen tätä oman kokemukseni kautta.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, kun jaoit tämän. Onneksi ymmärsit, Isän kautta, että mistä se johtui <3 apua todellakin kannattaa hakea, yksin ei saa jäädä <3 kiitos sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!