Hmph, kyllä nuorikin osaa

Lähdimme keskiviikkona ystäväni luokse Hyvinkäälle. Odotin reissua suurelle jännityksellä. Lauraa oli aivan ihana nähdä, koska emme olleet nähneet useampaan vuoteen. Alusta saakka juttu luisti ja meillä oli todella hauskaa. Lauran tyttö Siiri (11kk) viihtyi todella hyvin Aadan seurassa. Tytöt leikkivät keskenään ja selkeästi nauttivat toistensa seurasta. Tytöt olivat niin söpöjä keskenään, että me äidit nähtiin vaan sydämiä. Siiri seurasi Aadaa joka paikkaan ja kun Siiri otti Aadan kädestä lelun, Aada tuli minun luokse itkien. Viimeisenä reissupäivänä Aada osasi hieman puolustautua ja repäisi Siirin kädestä lelun, jonka Siiri otti häneltä. 





Yöt olivat painajaista. Tytöt heräilivät vuoron perään, onneksi ei kuitenkaan toisten itkuihin. Aamut alkoivat klo 05-07 paikkeilla. Me vanhemmat oltiin vaan todella väsyneitä, heräilimme kummankin lapsen kitinöihin. Toisaalta omaa syytä, koska kävimme nukkumaan puoliltaöin. Loppuloma sujui suurimmaksi osaksi koomassa. Hauskaa meillä kuitenkin oli. Lenkkeiltiin, naurettiin, saunottiin, mässäiltiin ja tehtiin hyvää ruokaa.

Kirppishulluina kiersimme myös pari kirppistä. Tytöt ottivat ennen lähtöämme päiväunet ja uskalsimme lähteä muutamaksi tunniksi keskustaan. Ensimmäisellä kirpparilla aikaa kului 1,5h. Törmäsin kirpparilla erääseen tuttuun jolla on myös turnertyttö. Hänen tyttönsä on jo 4 -vuotias. Oli ihanaa nähdä ja jutella meidän turnertytöistä. Päätimme, että näemme paremmalla ajalla uudestaan. Mielestäni tämä oli todella hauska ja mieluinen sattuma. Harvoin sitä vieraalla paikkakunnalla, törmää tuttuihin. Olin tosiaan ensimmäistä kertaa käymässä Hyvinkäällä. 



Minulle jäi todella hyvä mieli meidän kohtaamisesta. Se kantoi pitkälle saakka. Aadakin jaksoi istua rattaissa todella hyvin. Päädyimme kuitenkin vielä toiselle kirpparille. Tytöt alkoivat olla hieman levottomia ja Aada huusi loppusuoralla melko lujaa. Rauhoittelin Aadaa, mutta hän työnsi minut pois. Tämä kertoi minulle siitä, että Aada tahtoi vain nukkua. Hän oli nukkunut edeltävän yön todella huonosti, joten ei mikään ihme. Aada hieroi silmiään ja näytti todella väsyneelle. Sitä hän oli. Hytkyttelin vaunuja ja yritin saada Aadaa rauhoittumaan. Tarjosin maitoa, syliä ja mitä keksinkään. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan. Ainoa keino oli hytkyttää vaunuja. Se vei aikaa 10-15min kunnes Aada vihdoin nukahti. 


Ympärillä pyöri ihmisiä. Moni jäi tuijottamaan minua, koska annoin lapseni potkia ja huutaa pääpunaisena rattaissa. Minua ei hävettänyt eikä ärsyttänyt toisten katseet. Eräs venäläinen nainen alkoi minua kuitenkin ärsyttämään. Ensin hän sanoi Lauralle, että " Ota lasta kädestä kiinni". Siiri käveli ja yritti kiivetä omiin rattaisiinsa. Nainen tuhisi itsekseen ja näytti siltä, kun ajatuksissaan olisi välkkynyt lause; " Tuollaiset nuoret eivät osaa huolehtia lapsistaan". Yritin kaikesta huolimatta hymyillä naiselle, mutta pian hän tuli komentamaan minua "Ota lapsi syliin." Vastasin hänelle tiukasti " En ota. Lapsi yrittää nyt nukkua, koska on väsynyt." Hän jatkoi " ota lapsi syliin tai hän saa kohtauksen". Vastasin " Ei saa, eiköhän äiti itse tiedä, että mikä on lapselle parasta". Nainen heilautti minulle kättään, tuhahti ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan. Tämän kohtaamisen jälkeen aloin miettimään, että lähdenkö nukuttamaan Aadaa ulos. Tiesin kuitenkin, että Aada nukahtaa pian ja päätin jatkaa hytkyttelyä samassa paikassa.

Minua suututti ja ärsytti. Miksi se menee näin? Miksi lapsi ei saa itkeä? Eikö lapsi tosiaan saa itkeä julkisilla paikoilla, onko se kiellettyä? Kyllähän maailmaan nyt ääntä mahtuu. Jotkut lapset nukahtavat syliin ilman huutamista, toisen lapset pystyvät nukahtamaan ilman huutamista, ainoastaan pimeään ja hiljaiseen huoneeseen. Kotona Aada nukahtaa ilman itkemistä, mutta vaunuihin hän ei tahdo nukahtaa. Hän laittaa jokaisella voimallaan vastaan. Toki mietin, että luultiinko Aadaa alle vuoden ikäiseksi? Luuliko tämä venäläinen nainen, että rattaissa istuu alle vuoden ikäinen lapsi ja ajatteli, että teen todella väärin, kun annan lapsen huutaa. Ehkä tilanne olisi ollut eri jos Aada olisi 1v 7kk ikäisen lapsen kokoinen ja tämä nainen olisi nähnyt, että Aadan omatahto tulee vastaan. Ehkä hän ei osannut nähdä Aadan omaa tahtoa, koska Aada on niin pieni? Menikö tämä siis jälleen Aadan pienuuden piikkiin vaiko ei?

Joka tapauksessa minua ärsyttää, että tuonkin naisen käytöksestä näki, että hän ei luottanut minun kykyihin. Hän tuli neuvomaan vaikka minähän lapseni äiti olen. Kyllä minä tasan tarkkaan tiedän, että millä lapseni nukahtaa ja millä ei. Olisi tehnyt mieli vastata naiselle " tule itse näyttämään, kun tunnut tietävän niin hyvin miten toimia lapseni kanssa".






Kaikesta huolimatta meidän reissu oli todella onnistunut. Nyt väsyttää, mutta onneksi tätäkin reissua saa muistella lämmöllä. Kiitos Laura, Siiri ja Sami! Onneksi taas pian nähdään, maltan tuskin odottaa!



8 kommenttia

  1. Anonyymi3/8/15 14:50

    Voi ihania kuvia <3 tuon venäläis naisen sanomisiin varmasti liittyy se , että heidän kulttuuriinsa kuuluu vahvasti se että he eivät voi antaa lapsen huutaa tai uhmata julkisella paikalla , he ikään kuin menettävät kasvonsa vanhempana ja kasvattaja tällöin. olen kasvatus työssäni törmännyt usein näihin kulttuurieroihin. olisi mukava jos tekisit kysymyspostauksen ja vastaisit videolla :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi3/8/15 15:10

    Onpa Aada tosiaan pieni. Toinen tyttöhän on paljon suurempi Aadaa! Ikäeroa on kuitenkin 8kk! Hui, en osannut ajatella, että hän on noin pieni, en sano tätä pahalla.

    VastaaPoista
  3. Heh, vaikka Aada on pieni, Siiri seurasi Aadaa joka paikkaan. Aada oli se johtaja! Vaikka Siiri saikin toisen mukit ja lelut napattua älyhelposti. ;D

    VastaaPoista
  4. Eveee oli mahtavaa kun kävitte, yeah ihan just uusiks! ;)

    Mitähän se venäläinen olis sanonut mulle tänään, kun Siiri kiipesi ruokapöydälle heti, kun silmä vältti? :D

    VastaaPoista
  5. Anonyymi3/8/15 17:49

    Jätä omaan arvoonsa tuollaiset sanomiset! Joku Vironvenäläinen nainen kanssa posmotti mulle tauotta yhden bussimatkan ajan viime talvena ja huitoi vaunuja kohti jossa vauvamme nukkui.Yhtään mitään en ymmärtänyt ja hän ei ymmärtänyt minua. Elekielestänsä kyllä tajusin että hänen mielestään vauvamme tukehtuu vaunuihin kun kuomun edessä oli harso.Näytin että kuomussa on takana ikkuna ja sivuilla on kyllä rakoa,mutta sama paasaaminen jatkui vaan.Miestä lähinnä huvitti se sättiminen mutta mua kyllä jo alkoi suututtaa. Venäläiset näköjään katsovat oikeudekseen ojentaa kaikkia muitakin.Eikä kyseessä voinut olla minun nuori ikänikään - näytän kyllä tasan ikäisiltäni,yli kolmikymppiseltä! Suloinen parivaljakko nuo teidän tyttönne kuvissa muuten! Aurinkoista syksyä toivotellen Elina :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi3/8/15 23:48

    Reissunne kuullostaa ihanalta :)

    Hyvin toimit tuossa tilanteessa, jossa sua tultiin tuntemattoman taholta neuvomaan. Osoitit siinä oman itse varmuutesi! :) Ja vaikka varmasti tuntui inhottavalta, niin oli hienoa, että käyttäydyit itse kuitenkin asiallisesti ja ystävällisesti.

    -Eea

    VastaaPoista
  7. Anonyymi7/8/15 13:23

    Pitkästä aikaa lueskelemassa.muistan kun poika oli pieni ja mä tuore äiti kun mua ahisti jos poika huusi väsymystä esim.bussissa ahdisti kun en saanut poikaa rauhoittumaan ja muistan ajatelleeni että kaikki pitää mua varmasti surkeana äitinä yms.nykään en enää välitä huutaa jos huutaa ja jos jotakuta häiritsee voi voi.meillä kun.päiväunet on melkoista taistelua ja siihen huutoon ei auta syli tai tutti tms.rauhoittuu ja nukahtaa sitten itsekseen. Annelie

    VastaaPoista
  8. Minä olet saanut myös kerran täysin tuntemattomalta täti-ihmiseltä kritiikkiä äitiydestäni, kun esikoinen raivosi uhmakiukkuaan. Tuntuihan se kurjalta, mutta ajattelin itsekin, että äitinä tunnen lapseni parhaiten ja tiesin mikä siinä tilanteessa oli paras toimintatapa. Ymmärrän, että asioihin saa puuttua, jos lapsella on ihan oikeasti hätä, mutta sitten on juuri näitä tilanteita, missä se päsmäröinti ei auta yhtään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan :D

    Voi miten suloisia olette! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //