Annan sun mennä

Muistan, kuinka minua varoitettiin neuvolassa, että vauvan tulo muuttaisi parisuhdettamme. Muistan joskus nauraneeni asialle, että eihän meillä mitään hätää ole. Minähän olin niin varma meistä. En osannut nähdä toisen epävarmuutta suhteessamme. Olin sokea todella pitkään. Jossain vaiheessa huomasin, parisuhteemme tilan. En kuitenkaan halunnut myöntää sitä itselleni. Koko ajatus toisen epävarmuudesta ahdisti ja pelotti todella paljon. Muistan, kuinka ajelin autolla ympäri Kouvolaa, pysäytin auton bussipysäkille ja itkin. Huusin ja raivosin kovaan ääneen, olin pelosta sekaisin. Ennen kotioven avaamista kuivasin kyyneleeni ja esitin, että kaikki oli hyvin. Kaikki ei ollut hyvin, olin ahdistunut ja sekaisin. Näin kuitenkin silloisen mieheni ahdistuksen ja pahan olon. Päätin, että minä olen vahva ja en näytä omaa ahdistustani, en halunnut olla heikko. Kyllä, me kuulumme tuohon kategoriaan joiden parisuhdetta muuttaa vauva. Tottahan se on, että raskaus muuttaa äitiä ja sen myötä myös isää. Tottahan se on, että lapsen tulo muuttaa parisuhdetta todella paljon. Lapsi saattaa aukaista omia lapsuuden haavoja ja etenkin silloin jos parisuhteeseen epäillään kehitysvammaista lasta. Se on kova isku. Me emme osanneet hoitaa parisuhdettamme, tahto hiipui.

Kriisin aikana molemmat tai toinen miettii oikeasti sitä, että onko tämä ihminen vierellä se oikea. Tekosyitä on varmasti paljon ja ne ruokkivat ajatuksia. Uskon, että jossain vaiheessa jokainen ihminen miettii hetkellisesti, että onko tuo kumppani se oikea minulle vaikka oikeasti olisi sitoutunut toiseen ja päättänyt, että ei lähde viereltä mihinkään. Toiset valitsevat eron hetken mietinnän jälkeen ja toiset tahtovat ajatuksistaan huolimatta. Jotkut saattavat ajatella asiaa ensimmäisien vuosien aikana ja toiset taas kymmenien vuosien jälkeen.

Myös minä olen miettinyt, että haluanko rakastaa vaikka toinen osapuoli ei rakastakaan minua. En miettinyt sitä silloin, kun meidän kriisi alkoi. Silloin päättäväisesti yritin pitää langat omissa käsissäni. Jossain vaiheessa piti luovuttaa langat ja turvautua suurempaan voimaan. Kun asumuserosta tuli totta, minä purin kiukkuni rukoilemalla. Sitä minun arki oli. Aina, kun tuntui pahalle huusin, karjuin, itkin ja rukoilin. Minä uskon, että minut kuultiin. Kuukaudet kuluivat nopeasti, koska pidin itseni kiireisenä. 9kk asumuseron jälkeen aloin ajattelemaan, että mitä minä oikein teen. Miksi minä edelleen rakastan? Rakkaushan ei ole tunne vaan se on päätös. Vastaus oli yksinkertainen. Minä olin päättänyt, että tahdon edelleen rakastaa.

Tajusin, että kaikki mitä teen on hullua. Ei, eihän tässä yksinkertaisesti ole mitään järkeä. Hullu, sokea ja päästään vialla. Oliko päässä vikaa, kun päätin antaa toisen ihmisen elää omaa elämäänsä, mutta edelleen rakastin. Onko se hullua, kun antaa toiselle silti mahdollisuuden palata vaikka se onkin monen mielestä mahdotonta? Minä en pidä lapseni isään yhteyttä päivittäin enkä edes viikoittain. Itse asiassa en edes muista, että milloin viimeksi olen ottanut häneen itse yhteyden. Hän itse ilmoittaa minulle, kun on tulossa käymään. Hän itse kyselee meidän kuulumisia. Minä en itke hänelle, soittele hänelle tai kerro omasta elämästäni. Hän on kyllä tiennyt, että rakastan häntä. Se on riittänyt. Ei minun ole tarvinnut toitottaa sitä hänelle. Hän on myös tiennyt, että ovi on ollut hänelle auki ja hän on voinut palata kotiin koska vain.

Olen hullu, mutta uskokaa tai älkää myös minä olen miettinyt monia vaihtoehtoja, mutta vasta 11kk asumuseron jälkeen. Muutama kuukausi sitten, elämässäni oli todella vaikea hetki. Olin todella sekaisin. Mietin kaikkia vaihtoehtoja. Olin väsynyt tähän yksinhuoltaja arkeen. Koin olevani huonoin mahdollinen äiti Aadalle. Itkin ja huusin monta päivää. Puhuin ystävälleni siitä, kuinka haluan ensimmäisen vastaan tulijan Aadalle isäksi ja itselleni mieheksi. Kävin todella syvällä. Oma elämä ahdisti ja eniten arki yksin lapsen kanssa. Välillä oli päiviä, kun en kertakaikkiaan saanut aikaiseksi juuri mitään. Aada leikki yksin lattialla ja selkeästi kaipasi minua, mutta minä en jaksanut. Olin todella loppu. Vihasin omaa elämääni todella paljon. Vihasin yksinhuoltajuutta ja inhotti koko tulevaisuus. Ahdisti nähdä ystäviä ja heidän rakastavia aviomiehiään. Väkisinkin siinä mietti, että miksi minä en saa tuollaista. Kaiken lisäksi tuntui, että olin täysin yksin omien ajatuksieni kanssa. Ketään ei kiinnostanut minä ja minun itkuiset silmäni. Mietin muuttoa ulkomaille, mahdollisimman kauaksi. Hetkellisesti ajattelin, että lapseni isällä ei saa olla mitään oikeutta Aadaan, koska minä olen huolehtinut hänestä monta kuukautta täysin yksin! Olin todella vihainen, olin todella väsynyt ja hetkellisesti todella katkera! Olin mielettömän itsekäs! Oikein hävettää myöntää! Niin kamalia ajatuksia ja tosiaan vain ajatuksia, onneksi!




Onneksi kuitenkin pysähdyin ja ajattelin. En minä oikeasti halua riistää Aadalta isäänsä. Se teko on niin julma ja suoraan sanottuna en tule koskaan ymmärtämään niitä äitejä jotka riistävät lapseltaan isän! En tule koskaan ymmärtämään niitä vanhempia jotka käsittelevät näitä asioita katkeruudella, vihalla ja kostolla. Lapselta ei saa riistää mahdollisuutta vanhempaansa, koskaan! Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, mutta vanhemmalla pitää olla järkeä päässä! Lapsen kautta ei kosteta sitä pahaa oloa toiselle, mitä on itse saanut. Ihan sama miten kamala se toinen osapuoli olisi ollut toista osapuolta kohtaan, silti lapsella on aina oikeus vanhempiinsa! Poikkeuksia toki on. Seksuaalinen hyväksikäyttö, aineet tai esim. Väkivalta. Nyt puhun kuitenkin yleisellä tasolla. Ja sitä tapahtuu aivan liikaa maailmassa! Liian usein varsinkin äidit riistävät lapsiltaan oikeuden isään!

Aadan ja isänsä suhde tulee pysymään niin kauan, kuin Aadan isä itse niin tahtoo ja tulevaisuudessa miten Aada tahtoo. Aada näkee isäänsä, mutta harvoin, se ei ole minusta kiinni. Aada nauttii todella paljon isänsä seurasta ja osaa sanoa sanan " isi". Minä puhun Aadalle hänen isästään ja joka ilta muistamme häntä iltarukouksissamme. Minä annan ja haluan, että Aada ja isänsä viettävät yhdessä aikaa ja tutustuvat toisiinsa.

Meidän kriisi on kestänyt kauan. Kaikki alkoi minun raskaustestini jälkeen. Tämä kriisi on kestänyt jo 2 vuotta, mutta vain puolet siitä olemme asuneet erillämme. Olen pyöritellyt avioeroa päässäni. Me olemme edelleen virallisesti naimisissa. Olen odottanut, että milloin Aadan isä laittaa avioeron vireille, mutta hän ei ole laittanut. En ole koko vuonna saanut sosiaalitoimistosta rahaa vaikka sille olisi tarvetta ollutkin. Minulle tehtiin melko selväksi se, että en tule samaan rahaa ennen kuin haen avioeroa. Minä en halunnut hakea avioeroa ainoastaan rahallisten syiden takia ja onneksi tässä on pärjätty. Päätin vuosi sitten, että minä se en ole joka avioeroa hakee. Huusin sen korkealta ja lujaa. Tänään olen kuitenkin laittanut avioeron vireille ja pian tämä on virallisestikin loppu.


Minä odotin Aadan isää vuoden, mutta viimeisen kuukauden olen ajatellut yhä enemmän, että jaksanko minä enää. Tämä on ollut rankkaa! Tuleva syksy ahdistaa minua todella paljon ja ajatus siitä, että odottaisin Aadan isää vielä vuoden. Olen jaksanut todella hyvin ja minä voin sanoa, että en luovuttanut liian helpolla. Minä annoin hänelle mahdollisuuden, mutta enää en tiedä tuleeko sellaista mahdollisuutta enää.

Eniten minuun sattuu ajatus siitä, että Aadalla ei ole ehjää perhettä! Minä tiedän kuitenkin sen, että kun luotan suurempaan voimaan, tulen saamaan vielä jotain parempaa! Minulla on hyvä olla ja sisälläni on rauha. Minä en ole itkenyt pitkään aikaan ja voin sanoa, että olen nauttinut elämästäni täysin! Minä elän tätä elämää ja päätän itse, että mihin käytän oman elämäni. En kadu, että annoin Aadan isälle vuoden elämästäni vaikka hän ei tahtonut minua. Olen ylpeä tuosta vuodesta! Minä en olisi ikinä uskonut, että jaksoin näin hyvin!




Nyt tiedän sen, että minä saan rakastua toiseen mieheen, se ei ole kiellettyä. Huomenna, viikon päästä tai 10 vuoden päästä vastaani saattaa kävellä mies. Mies joka vie minulta jalat alta. Mies joka tahtoo huolehtia minusta ja Aadasta. Mies joka antaa minulle rakkautta ja pitää minua, kuin kukkaa kämmenellä. Se ei ole mahdotonta. Jos sellainen mies kävelee vastaan annan itselleni luvan rakastua. Minun elämäni tulevaisuus on täysin auki. Muutamia tulevaisuuden suunnitelmia on! Saa nähdä, että pääsevätkö ne toteutumaan!



77 kommenttia

  1. Anonyymi9/8/15 22:58

    Tsemppiä jatkoon! Rohkea päätös ja varmasti myös oikea teille kahdelle, kun olette tähänkin asti hyvin pärjänneet :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9/8/15 23:03

    Ansaitset vain parasta! :) <3

    VastaaPoista
  3. Tulikohan mun kommentti! Mutta piti sanoa, että oot niin rohkea ja vahva eve! En olis ikinä ollut yhtä vahva . Ja Itkuiset silmät ei pelota mua :) nähdään milloin vain! :) <3

    VastaaPoista
  4. Edelleen suututtaa. Suututtaa tosi paljon. Kaikkea hyvää teille suloisille <3

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus! Juuri näin, sydämmiä teidän elämään.

    VastaaPoista
  6. Olet Eve ihana äiti ja nainen! Ansaitsette vain parasta Aadan kanssa :) Ja jos mies ei sitä ymmärrä niin ei ole sen arvoinen!

    VastaaPoista
  7. ❤️ kiitos kun jaoit tämän. Ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. <3 oot ihana ja kaunis. Löydät varmasti vielä aatteen itsellesi :*

    VastaaPoista
  9. Anonyymi9/8/15 23:40

    Ihana sinä! Onneksi vihdoin ymmärrät että ansaitset parempaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanoisi, että ansaitsen parempaa ;D Mutta kiitos paljon!

      Poista
  10. Olet niin suloinen, herttainen ja ihana äiti sekä nainen, joten toivon sydämestäni että kohtaat sen oikean miehen. Virtuaalihaleja sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. virtuaalihali takasin <3<3 :) kiitos <3

      Poista
  11. Tsemppiä ! Todella hyvä ja rohkea päätös mennä elämässä eteen päin <3 "rikkinäisestä voi tulla ehjä, ei entisensä, mutta uudella tavalla kokonainen" - Maija Paavilainen

    VastaaPoista
  12. Sä oot nuori vielä sä löydät jonkun muun. Joku jossain vielä vie sut seikkailuun.

    VastaaPoista
  13. Sä olet kyllä mieletön nainen! <3 hirveästi tsemppiä teille Aadan kanssa, Aada saa olla ylpeä kun hänellä on tuollainen äiti. Oon ihan varma, että teille on tiedossa paljon parempia asioita kuin mitä jätätte taakse. Sä ansaitset onnen, pus! :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiei, ihana! Kaunista! Kiitos Nelli<3<3

      Poista
  14. Olet saamassa näiden koettelemusten jälkeen siunauksen. Mitä suurempi koettelemus, sitäkin suurempi siunaus sinua odottaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen uskon minäkin :) Kiitos Niina <3<3

      Poista
  15. Tsemppiä! <3 Sä selviät kyllä ja löydät ihmisen, joka tuo elämääsi hyviä asioita, rakkautta, huolenpitoa, tukea ja turvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos ihana <3<3 Haluan uskoa siihen itsekkin :)

      Poista
  16. Ihana kirjoitus. :) minulla on eräs ystävä yh-äiti joka on käyny samankaltaisia tunteita lävitse. Haluan sanoa tämän siksi, että tunteesi ovat normaaleja eikä sinun tarvitse soimata itseäsi niistä.
    Ansaitsette Aadan kanssa miehen joka pystyy huolehtimaan teistä. Olette rukouksissa edelleen. :)

    VastaaPoista
  17. Tsemppiä <3 mä tapasin viikko virallisestaerosta elämäni miehen. Se tulee kun sitä vähiten odottaa. Kaikella on lopulta tarkotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooiii, ihana <3 Haluan uskoa siihen samaan :) Kiiitos <3

      Poista
  18. Nyt kun olet tullut tähän pisteeseen, mitä haluaisit sanoa muille nuorille rakastuneille? Pitäisikö mielestäsi heidän odottaa muutama vuosi ja tutustua kumppaniinsa paremmin vai uskotko ettei sillä ole merkitystä saako lapsen vuoden vai vaikka viiden vuoden yhdessäolon jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että sillä ei ole merkitystä. Kunhan kumpikin on kypsä ja puhuu rehellisesti asioita, että haluaako sen lapsen oikeasti ja laittaa hyvät ja huonot puolet paperille. Miettii, eikä tee hätiköityä päätöstä. Me mietittiin, mutta toinen osapuoli ei sanonut silloin, että ei ollut valmis isäksi. Sanoi sen vasta eron jälkeen. Piti sisällä asiaa monta monituista kuukautta. Asioista pitäisi sanoa heti. Kypsyys ennenkaikkea ;)

      Poista
  19. Olet kyllä uskomattoman vahva persoona Eve! Tsemppiä sinulle! <3
    Mutta paljon maailmalta on sulle/teille vielä annettavaa!

    - Liina

    VastaaPoista
  20. Ihan mieletön teksti!
    Oot vahva ja rohkea nainen ja sulla on kaunis sydän <3
    Muistan teitä ihania <3

    VastaaPoista
  21. Olen lukenut blogiasi pitkään mutta vasta nyt kirjoitan ensimmäistä kertaa. Olen pahoillani avioliittosi puolesta, ja mielestäni tuleva ex-miehesi on varsinainen vätys kun ei ole huolehtinut omaa osaansa lapsestaan. Toki hänelläkin on varmaan omat syynsä, mutta ansaitset ehdottomasti parempaa. Olen ihaillut jaksamistasi; jo "tavallisen" lapsen äitiys on välillä niin rankkaa yhdessä miehen kanssa hoidettuna, että sinun sietäisi kyllä saada joku kunniapalkinto omasta arjestasi erityislapsen äitinä. Ja vielä jaksat panostaa omaan ulkonäköön ja sisustamiseenkin, aivan mahtavaa! Aada on suloinen pieni tyttö, eikä hänen päänsäkään näytä mielestäni enää yhtään isolta. Hänellä on kauniit kasvonpiirteet ja ihana hymy. Toivon teille kaikkea hyvää, sinulle varsinkin luotettavaa miestä ja elämänkumppania pian saapuvaksi. :) Hauskaa loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos paljon ihanasta kommentistasi <3

      Poista
  22. Olet vahva, ihana ja upea nainen ja äiti! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia! <3

    VastaaPoista
  23. Mulla meni kylmiä väreitä kun luin tuon kohdan että laitat avioerohakemuksen vireille ja olet valmis siirtymään eteenpäin. Ei tuommoinen ilmestys ja symppisnainen VOI jäädä ilman rakastavaa miestä ja kunnollista lapsen/lasten isää. Mä ihan todella uskon näin. Varmaan sunkin sydämeltä tippui nyt jättiläismäinen kivi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tippui ja mieletön rauha tuli <3 En oo tällaista helpotusta kokenut koko vuonna. Nyt koen tämän ja tää on ihanaa! Tuntuu niin helpottavalle, että mun ei tarvitse enää murehtia vaan voin elää normaalisti <3 Kaikki hyvin siis <3 Eiköhän se mies sieltä tule :)) <3

      Poista
  24. Rohkea päätös, hienoa! Tsemppiä, tiedän osan tunteistasi täydellisesti itsekin pääosin 1,5-v. yksin hoitavana. Tosi rankkaa. Mutta miksi mies näkee lasta niin harvoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan omasta halustaan, mutta eiköhän siihenkin tule muutosta :) toivotaan!

      Poista
  25. Olet mahtava nainen! Kylläpä itketti kun luin tämän. Olet rohkea kun kirjoitat tämän ja rohkea kun teit päätöksen! Uskon että tuo päätös on paras! Sinä todellakin ansaitset kunnollisen miehen! Ja ihan vasmasti löydät sellaisen kun sen aika on, olet niin ihana ja kaunis! Olenkin monesti miettinyt miten jaksat. Arkea ym, itsekin olen paljon kaksin tytön kanssa ja välillä on kyllä rankkaa. Mies tekee pitkää päivää töissä ja kotona remppaa. Mutta itse jaksan kun tiedän että tarvittaessa hän voi tulla rempalta auttamaan jos tarvitsen apua.

    VastaaPoista
  26. Surullinen tarina.. kylmiä väreitä meni minullakin kun luin tuon kohdan että laitat avioerohakemuksen vireille :( Olisi niin toivonut että Aadan isä olisi vielä palannut ja olisitte saanut pitää ehjän perheen. Toki en tiedä tilanteestanne sen enempää kuin mitä olet täällä kertonut. Mutta silti minulla jäi kaihertamaan se kohta kun kerroit että et ole ottanut itse yhteyttä Aadan isään..? Eikö se juuri kerro rakastamisesta ja välittämisestä kun kyselee toisen kuulumisia, edes silloin tällöin. Sitä myös jäin miettimään miksi Aadan isä ei ole tosiaan laittanut itse avioerohakemusta vireille? Ihmiset ovat erilaisia myöskin kriisien käsittelyssä. En tiedä, mutta minä haluan uskoa Aadan isästä edelleenkin hyvää, vaikka en häntä sen enempää tunnekaan. Ja sinullekin eve hatunnosto kuluneesta vuodesta yh-äitinä. Voimia teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aadan isällä on ollut toinen nainen :) En ole halunnut laittaa viestejä tämän toisen naisen takia. Itse mietin asian niin, että jos itse olisin tämän naisen housuissa niin miltä minusta tuntuisi jos edelliseltä naiselta tulisi viestejä. En ole halunnut myöskään ahdistaa lapseni isää. Olen kuitenkin välillä ilmoitellut Aadasta jne.. Mutta melkovähän. Yhdessä vaiheessa soiteltiin myös, mutta niin se kaikki vaan muuttui. Sitä olen itsekkin miettinyt, että miksi hän ei avioeroa laittanut vireille. Syitähän hänellä toki oli, mutta ei minusta mitään kovin järkeviä. En tiedä :)

      Hän on kaikesta huolimatta todella hieno ihminen ja toivon hänelle kaikkea hyvää! Sydämessäni hän tulee pysymään aina.

      kiitos <3

      Poista
  27. Tsemppiä <3

    Vaikeita asioita oot saanut käydä läpi ja uskon, että moni joka on nopeasti saanut lapsen, joutuu käydä jonkunlaista prosessia parisuhteessa ja omassa päässään läpi. Onhan muutos suuri aina kun perheeseen tulee uusi ihminen, vielä jos se on erityislapsi. Uskon, että meidän parisuhteen on lujittanut ja pelastanut se, että lasta tehtiin 4 vuotta. jos olisin tullut heti raskaaksi, en tiedä millainen meidän tilanne olisi. Silloin oli vaikeampaa ja muistan jotenkin ajatelleeni, että se vauva korjaisi asioita, mutta ei se todellakaan niin ole. Vaikeudet ja sitoutuminen samaan projektiin 4 vuoden ajan on kasvattanut meidät yhteen ja opettanut arvostamaan asioita eri tavalla.

    Toivon, että saat vielä kokea sen täydellisen rakkauden <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on varmasti totta, ihanaa <3 Minäkin toivon, kiitos kommentistasi<3

      Poista
  28. Hei kaunokainen, mun blogissa olisi sinulle haaste :)

    http://luotansydamenaaneen.blogspot.fi/2015/08/11x-15-kysymyksen-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos, voi kamala! saa nähdä saanko aikaiseksi :)

      Poista
  29. Olen lukenut blogiasi kauan vaikken ole kommentoinut mitään.Ehkä jälkiviisautta mutta muistan jo Aadan syntymän jälkeen ajatelleeni että näinköhän parisuhteenne kestää.Touhunne vaikutti tosi lapselliselta silloin.Tai sanotaan että varsinkin miehestäsi
    sain hyvin lapsellisen kuvan.Sinä otit päävastuun kaikesta jotta hän sai mennä ja opiskella.Eihän se voi toimia noin! Sinä olet käynyt läpi rankan vuoden,olet kypsynyt vastuuseen Aadasta ja sinusta on tullut aivan mahtava äiti lapsellesi. Nostan hattua sinulle,upealle,kauniille nuorelle naiselle.Minäkin uskon siihen että kohdallesi vielä osuu joku upea mies jos niin on tarkoitettu! Iloa syksyynne!
    Ps.blogisi on ihan mahtava,ajatuksia herättävä,aito.
    'Yksi rankan tien kulkenut äiti minäkin'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos paljon <3 Totta jokainen sana, sellaista meidän arki oli. Päävastuu oli minulla, kaikesta. Sitä en halua kokea enää koskaan. Tarvitsen tai haluan miehen joka ottaa arjesta myös vastuutta, että minun ei tarvitse kantaa kaikesta vastuuta. sitä odotellessa :)

      kiitos kommentistasi <3

      Poista
  30. Kuten jo aiemmin kommentoin, että rankkaa vaan ootella toisen päätöstä ovi raollaan. Varmsti helpottaa henkisesti itseäsikin, kun saa mennä eteenpäin niinkuin toinenkin. Voimia ja jaksamista arkeen <3

    VastaaPoista
  31. Moikka. En ole aiemmin kommentoinut blogiisi, mutta nyt on pakko. Itku tuli, kun tämän luin. Oot tosi hyvä kirjoittamaan. Vaikutat tosi vahvalta, upeelta naiselta. Toivon teidän elämään paljon hyvää! <3
    Tsempit!

    T. 9kk pojan äiti ja miehen vaimo, 22v HKI.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiiitos paljon <3 Ihana kuulla, että tekstini kosketti :)

      Poista
  32. Miten mies suhtautui avioeroon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. otti asian todella neutraalisti :) Yhdessä kirjoitettiin hakemus, eli haettiin loppuenlopuksi sitä yhdessä :)

      Poista
  33. Nyt vasta kommentoin vaikka olen matkaanne jo pitkään täällä blogissa seuraillut. Oon susta todella ylpeä kuinka olet äitinä jaksanut ja kuinka uskollinen olet toiselle ja rakkaudelle. <3 Joskus kuitenkin oikea päätös on varmasti jatkaa vain eteenpäin.<3 Tsemppiä jatkoon!:)<3

    VastaaPoista
  34. Käyn läpi samankaltaista tilannetta ja tunnistan hyvin tuon murheen, kun lapsi ei saa ehjää perhettä, kun ei voi tarjota sellaista arkea, kun kuvitteli.
    Kirjoitat todella rohkeasti ja avoimesti. Olet hieno nainen!
    Vuosi toista odottamassa on aika pitkä aika, mene hyvällä ja puhtaalla omallatunnolla eteenpäin! Toivon, että tiellesi kulkee jo pian se ihana mies, jolle sinä ja Aada olette ensimmäiset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiiitos, voiettä <3 Tsemppiä sinne <3

      Poista
  35. Anonyymi6/9/15 11:49

    Täytyy rehellisesti sanoa, että lapsesi isä on täysin tunteeton ja epäitsekkäin tyyppi minkä tiedän. Jättää vaimonsa, juuri silloin toisen naisen takia kun vaimo on heikoimmillaan. Pienen lapsen äiti, joka tarvitsisi kaikkien eniten tukea mieheltään, raskauden jälkeisessä tilassa ollessaan. Jos tämä tuli ex miehellesi yllätyksenä, että sinä et ole sama ihminen raskauden jälkeen kuin olit ennen raskautta, niin ei siltikään ole oikeutta hylätä toista. Ehkäpä miehesi oli niin lapsellinen, ettei viitsinyt ottaa selvää asioista tai hän on ehkä saanut mallin lapsuudesta, että pakenemalla voi ratkaista kaikki ongelmansa. Ihmettelen myös sitä naista, joka "kehtasi" rikkoa toisen avioliiton. No, sellaisia ihmisiä on tässä maailmassa ihan liikaa. Toivoin, silti koko vuoden, että saisitte asianne kuntoon. Ja olisitte saaneetkin, jos ex miehesi olisi edes yrittänyt ja ottanut itseään niskasta kiinni. Mutta ei! Ehkä tämä ratkaisu oli siltikin sinun ja Aadan parhaaksi. Sinä teit kaikkesi ja kestit vuoden aikana yllättävän paljon. Ei voi kuin hattua nostaa! Minusta kukaan ei voi sinua syyttää siitä, ette olisi antanut mahdollisuutta ja pitänyt toivoa yllä. Kun toinen ei halua, niin on päästettävä irti. Vaikka se sattuu ja tekee kipeää. Mutta älä syytä itseäsi. Avioliitossa on molemmissa syy, mutta se joka ei edes yritä on tässä tapauksessa se pahempi syyllinen. Toivon, sydämestäni että löydät itsellesi oikean miehen. Miehen joka arvostaa sinua, rakastaa sinua ja Aadaa täydestä sydämestään, on rehellinen itselleen ja muille, jolla on sama arvomaailma ja hän haluaa aina ja joka tilanteessa vaalia rakkauttanne. Kaikkea hyvää sinulle ja Aadalle! Olette edelleen Taivaan Isän kämmenellä

    VastaaPoista
  36. Olen löytänyt sun blogin ihan äskettäin oman erokriisini seassa ja täytyy sanoa, että koen saavani vertaistukea vaikka en sinua tunnekaan. Itsellä yhtäkkinen ero tapahtui kesällä ja syistä joita ei ole selvitetty miehen lapsuudessa, johti siihen ettei hän kyennyt/osannut/halunnut olla perhe tai tässä parisuhteessa. Tanssiin tarvitaan aina kaksi, mutta jos toinen ei tunteistaan puhu kuvittelee sitä kaiken olevan mallillaan. Meillä 2,5 -vuotias pieni, joka nyt ihmettelee elämää ilman isää perheessä. Minulle vain sanottiin että tämä on nyt hänen valintansa. Tarvitaanko me häntä, sitä tässä pohditaan kuumeisesti ja tästä tekstistä sain valtavasti voimaa siihen, että elämä oikeasti jatkuu. Tällä hetkellä, elän vielä niin etten usko kunpaankaan vaihtoehtoon (palaako hän vai ei) mutta olen tehnyt lapseni isälle selväksi, että hänen käsissään on päätös siitä saako lapsemme ehjän perheen vai ei. Aika joka tähän kuluu voi johtaa siihen, että ehjän perheen malli voi olla myös jonkun toisen miehen kanssa ja se on sitten vastaavasti minun valintani. Usko rakkauteen pysyy, mutta sen vahvuus ja kohde voi ajan myötä muuttua.
    Luin myös tekstisi uudesta kumppanista ja päätin, että jos meidän tapauksessa tullaan samaan tilanteeseen käytän tekstistäsi saamiani vahvuuksia hyväkseni eli kiitos siitä :) olet huippu!

    VastaaPoista
  37. Kyllä se tietysti vaikuttaa yhdessä pysymiseen, että tekeekö lapsia lyhyen tuntemisen jälkeen ja nuorena vai pitkän yhdessäolon jälkeen, sitten kun ei olla enää itse ihan kakaroita..

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!