Uusi sivu

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ovat sanat kiire ja stressi. Mitä nämä kaksi sanaa sitten pitävät sisällään. 

Kiire: 

Puhuin viikko sitten uusista tuulista. Niitä todellakin on, sillä olemme muuttamassa. Muutamme Tampereelta Keski- Suomeen eli Jyväskylään. Rakastan Jyväskylää kaupunkina todella paljon. Jyväskylä on aina ollut minulle todella rakas ja lähellä sydäntäni. Muutama kuukausi sitten ystäväni kysyi minulta, että mikä minua pidättelee Tampereella, miksi en muuta sieltä pois. Jäin miettimään kysymystä ja tein itselleni listan. Merkitsin listaan Tampereen ja Jyväskylän hyvät ja huonot puolet. Huomasin, että Jyväskylä olisi parempi vaihtoehto. Päätin, että jos mieluinen asunto löytyy, me muutamme. Olen rakastanut Tamperetta, mutta en ole viihtynyt täällä niin hyvin mitä ajattelin. Tampere muistuttaa minua siitä mikä oli perimmäinen syy muuttaa tänne, asumusero. Tuntuu, että tämä asunto sanoo minulle " muutit tänne, koska teille tuli ero". Haluan kääntää sivua, haluan jotain uutta. Jyväskylä alkoi houkuttamaan todella paljon. Uskon, että tulen viihtymään siellä. Asuuhan Jyväskylässä äitini puolen suku sekä monet ystäväni. 


 
Uudessa asunnossa ei ole tiskikonetta joten se oli hankintalistalla ensimmäisenä. Minulla kävi tuuri ja löysin tori.fi:n kautta 30€ meille tiskikoneen. Tiedän, otin tietoisen riskin. Se kuitenkin toimii ;) 

Olen itse syntynyt Jyväskylässä ja käynyt myös ensimmäisen luokan Jyväskylässä. Se on siis todella tuttu ja turvallinen paikka. Voi kuitenkin olla, että muutaman vuoden päästä meitä kutsuu jälleen uusi paikkakunta. Minä olen spontaani ja, koska pystyn vielä vaihtamaan paikkakuntaa ilman sidoksia, haluan myös tehdä niin. Elämä on tehty elettäväksi ja minä haluan elää elämääni todeksi. Haluan kokeilla eri paikkakuntia, kierrellä ja kaarrella. Haluan olla spontaani myös näissä asioissa! Tottakai haluan ajatella myös sitä, mikä on Aadalle parhaaksi. Tämänkin muuton olen suunnitellut myös Aadaa ajatellen. Aadan kasvuhormonitestit otetaan Tampereella syyskuun alussa ja kasvuhormonihoidot aloitetaan muutaman kuukauden päästä Jyväskylässä. Tulen kuitenkin saamaan pistoskoulutuksen muutaman viikon päästä täällä. Aadan hoidot eivät siis esty ja nämäkin asiat ovat kunnossa. Haaveena kuitenkin on, että vielä joku päivä muuttaisimme ulkomaille! Olisi mahtavaa tutustua erilaiseen kulttuuriin ja nähdä maailmaa! Sitä ennen pitäisi opetelle hieman enemmän englantia, mutta toisaalta eiköhän sitä puhumallakin opi.

 



Nämä uudet tuulet ovat pitäneet minut kiireisenä. Olen järjestänyt meille asuntoa ja muuttoa. Saimme aivan mahtavan asunnon Jyväskylästä. Asunto on kolmio, niin ihanaa! Saadaan kumpikin Aadan kanssa omat makkarit ja asunnossa on myös kaksi vessaa, heh! Kämpässä on täydellinen pohjaratkaisu näin yksinhuoltajan näkökulmasta. Asunto on täydellinen! En malta odottaa, että päästään muuttamaan. Muutto tapahtuu näillä näkymin syyskuun viimeisenä lauantaina. Kohtahan me jo ollaankin jyväskyläläisiä! 



Stressi: 


Stressi on puhjennut uusien tuulien myötä. Stressaan tulevaa muuttoa paljon. Väsyttävää puuhaa, koska kaikesta joutuu yllättäen huolehtimaan yksin. Kukaan muu ei järjestä näitä asioita ja jos unohdan jotakin, olen siitä yksin vastuussa. Stressi vaikuttaa myös yöuniini. En saa nukuttua öisin ja heräilen vähän väliä.


Väsymystä myös lisää se, että varasin kirpputoripöydän. Minulla ei ole autoa käytössä, eli ramppaan bussilla/ kävellen lähes päivittäin Tampereen Nekalassa. Jos sinua kiinnostaa niin kannattaa käydä kirpputori silinterissä ja pöytä on numero 61 :) ! Siellä on myynnissä minun, ystäväni sekä Aadan vaatteita. Myynnissä on myös leluja, kenkiä ja laukkuja, pääsääntöisesti kuitenkin, vaatteita. Suosittelen käydä vilkaisemassa, tuette samalla tulevaa muuttoamme! :) 

Kaiken tämän lisäksi olen toteuttamassa erästä tapahtumaa rakkaan ystäväni kanssa. Tämä tapahtuma on tuonut itselleni myös stressiä, mutta onneksi kaikki näyttää olevan järjestyksessä. Eiköhän siitäkin hyvä tule! 

Eli sanomattakin selvää, että pientä stressin poikasta on havaittavissa. No se on ainakin varma, että tuleva kuukausi tulee menemään todella nopeasti! Ennen kuin huomaankaan, olemme asettuneet Jyväskylään. 
Tällä hetkellä olen kuitenkin todella onnellinen. Elämä hymyilee! Olen kääntänyt elämässäni uuden sivun ja lopettanut täysin Aadan isän haikailun. Olen päästänyt hänestä täysin irti ja tällä hetkellä saan nauttia vapaudestani. Saan jutella muille miehille ilman, että minun tarvitsee kantaa asiasta huonoa omaatuntoa. Tämä vapaus on mukava tunne! 

En halua olla sinkkuna kuitenkaan kovin pitkää aikaa. Tällä hetkellä haluan nauttia vapaudestani, mutta toisaalta kaipaan vierelleni ihmistä joka arvostaisi minua ja haluaisi minut. Uskon, että sellainen ihminen kävelee vielä vastaan. Tiedän kuitenkin, että minun on vaikea löytää itselleni ihmistä, jolla olisi samanlainen arvomaailma minun kanssani. Minulle on todella tärkeää se, että tuleva mies osaisi rakastaa Aadaa, kuin omaa lastaan. Mehän tullaan kuitenkin samassa paketissa. Jos mies rakastuu minuun, Aada tulee automaattisesti mukana. En voi kuvitella itselleni miestä, joka ei tulisi rakastamaan Aadaa. En voi kuvitella itselleni miestä, joka ei hyväksyisi meitä kumpaakin. Unelmani on, että tuleva mies olisi todella lapsirakas ja osaisi ottaa Aadan kaikessa huomioon. Saa nähdä, toteutuuko haaveeni. Minulle on myös todella tärkeää se, että tulevalle miehelle myös Jumala merkitsisi yhtä paljon, kuin minulle. Sellaisen miehen löytäminen kuulostaa vaikealle, mutta uskon, että löydän vielä sellaisen. Luulen myös, että minun on vaikea aloittaa pysyvää suhdetta ihan hetkeen. Minua on rikottu niin paljon, että luottamukseni miehiä kohtaan on melko pieni. Luulen ja toivon, että osaisin edetä tulevan miehen kanssa hitaasti ja varovasti. Minä olen todella rikkinäinen ihminen ja se joka minut vielä joku päivä huolii, joutuu pitämään minua kuin hentoa kukkaa kämmenellään.


Saa nähdä käveleekö tällainen mies kenties Jyväskylässä vastaan. Elämä on jännittävää! On kuitenkin mahtavaa, että minulla on näin hyvä olla! 


* teksti on kirjoitettu puhelimella, koska läppärini netti ei jostain syystä pelitä. Tästä syystä tekstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä ja kuvatkin ovat pienempiä. Pahoittelut tästä! 


- Eve

Kaksi perhettä

Moni anonyymi on laittanut kommentteja ja kuvitellut tietävänsä minua paremmin asioitani. Monesta kommentista on oikein huokunut se, kuinka sillä yritetään satuttaa. Varmasti olen monen mielestä todella ärsyttävä tyyppi. Ja tämä seuraava lause ärsyttää varmasti vielä enemmän. Nimittäin mikään niistä kommenteista ei ole minua satuttanut. Kyllä minä olen asioita tiennyt, mutta edelleenkin saan itse päättää, että mitkä tulevat blogini lukijoiden tietoon ja mitkä eivät.

On ihan totta, että lapseni isä on löytänyt rinnalleen kumppanin. Sen kuuleminen ei ole missään vaiheessa murtanut minua. Kun minulle kerrottiin tämä asia, minun reaktioni oli tällainen " Aijaa, kenen kanssa?" Minulta kysyttiin, että miksi reagoin niin tyynesti asiaan. Vastasin " Miten minun pitäisi reagoida? Minä en vastaa sinun elämästäsi, sinä itse vastaat siitä. Jos olet onnellinen nykyisen kumppanisi kanssa, sitten sinä olet. Minä en voi sinun päätäsi kääntää vaikka ehkä haluaisin. Tunteitani sinä et kuitenkaan saa vietyä, vaikka seurustelet". Aadan isä oli ilmeisesti aika järkyttynyt, mutta helpottunut, kun sai kerrottua asiansa. Tästä on kulunut jo useampi kuukausi. Tunteita oli häntä kohtaan kauan. En luovuttanut juuri siksi, koska tunteet jatkuivat. Toisen teot eivät hetkeen merkinneet mitään, koska rakkaus säilyi.


Tällä hetkellä en kaipaa Aadan isää takaisin. Näimme viikon alussa. Minä katsoin häntä ja tajusin. Minä en kaipaa häntä, minua ei suututa eikä inhota. Minulla ei ollut minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. Ei vihaisia eikä rakkaudellisia. Hän oli vain lapseni isä.

Aada tapasi myös isänsä kumppanin. He tulivat hyvin toimeen. Minä en häntä tavannut, mutta tulen varmasti tapaamaan. Minusta oli ihana kuulla, että he tulivat hyvin toimeen. Sen kuuleminen ei satuttanut. Olin iloinen, että hän on löytänyt rinnalleen hienon ihmisen. Tällä hetkellä toivon, että heidän suhteensa kestää. Tällä hetkellä toivon heille kaikkea hyvää.

Minun täytyy vain todeta, että Aadalla on nyt kaksi perhettä. Minä ja Aada olemme lähiperhe. Etäperhe on Aada, isä ja hänen kumppaninsa. He ovat myös perhe, halusin sitä tai en. Aada saattaa joskus alkaa nimittämään tätä toista naista jollain äidillisellä lempinimellä ja minun pitää vain hyväksyä se.

Tuntuuhan se ajatus jollakin tavalla todella inhottavalle, mutta en halua ajatella sitä niin. Tilanne on, mikä on. Minä odotin ja rakastin, sen minkä jaksoin. Tunteeni hiipuivat ja nyt niitä ei enää ole. Minä hain avioeroa täysin oikeista syistä ja minun sisälläni asuu rauha. (Oikeastaan haettiin avioeroa yhdessä, sillä allekirjoitimme kumpikin hakemuksen.) Nautin elämästäni tällä hetkellä todella paljon. Uudet tuulet ovat sallittuja! Kukaan ei voi minua tuomita, sillä ei minun olisi ollut pakko odottaa! Mielipiteet vaihtuvat ja tunteet hiipuvat, se on elämää.



Haluan, että Aada tapaa isäänsä kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Nyt kun 2v ikäkin lähestyy, Aada pystyisi yöpymään isänsä luona välillä viikonloppuja. Näin heidän suhteensa pääsisi kehittymään ja minulla olisi hetki aikaa hengähtää. Saa nähdä, että miten nämä kuviot lähtevät rullaantumaan. Tähän saakka Aada on nähnyt isäänsä n. kerran viidessä viikossa. Nyt kun Aada on oppinut puhumaan ja tunnistamaan ihmisiä, on todella tärkeää, että isä ei unohdu.




Stressitaso hiipuu

*puhelimella kirjoitettu

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että elämä maistuu hyvältä! Voiettä, minä nautin nykyisestä elämästäni! Vihdoin aurinko on alkanut pilkistämään pilven takaa. Vihdoin oloni on rauhallinen, tyyni ja hyvä. Vihdoin pystyn hengittämään ja ottamaan asiat todella rennosti, en ota turhaa stressiä mistään. Tällä hetkellä elämä on kuitenkin melko hektistä. Mielessä pyörii tuhat asiaa, mutta stressistä ei onneksi ole tietoa. Olen rennolla fiiliksellä ja luotan, että kaikki tulee jälleen järjestymään. Olin jo unohtanut, että elämä tosiaan voi maistua näin hyvälle. Olin jo unohtanut, että elämästä voi oikeasti nauttia täysin rinnoin. 




Syy tähän hyvään olooni on varmasti pieni lomamatka, jonka sain tehdä. Kävin tapaamassa ystäviäni ja mummoani Jyväskylässä. Pääsin reissuun yksin, koska Aada oli isänsä kanssa. Reissu oli täydellinen. Oli aivan ihana nähdä kavereita, pitkän kaavan mukaan. Pystyin juttelemaan melkein mistä tahansa ja huumori lämmitti mukavasti mieltä. Hetkeksi unohdin sen, että minulla on lapsi. Hetkeksi unohdin oman elämäni haavat ja keskityin vain pitämään hauskaa. Tähän hauskuuteen ei kuulunut alkoholi. Tähän hauskuuteen kuului hyvä seura, ruoka ja mahtavat puheenaiheet. Kävin myös kiertelemässä kirppiksiä, ottamassa aurinkoa ja heittämässä talviturkin. Reissu oli mahtava! Se todella piristi mieltäni! 

On mahtavaa, että sydämessäni asuu rauha. En osaa olla Aadan isälle vihainen, surullinen tai katkera. Välillä minua ärsyttää, mutta en jaksa lähteä siihen tunteeseen mukaan. Näin on paljon parempi. Tällaista rauhaa olen odottanut ja nyt olen sen saanut. Tästä hyvästä olosta ja rauhasta en halua enää luopua. Nyt haluan vihdoin elää täysillä! Tällä hetkellä keskityn uusiin tuuliin. Tällä hetkellä haluan vain nauttia.


Särkänniemi, koiramäki ja akvaario

Viime lauantaina piristettiin itseämme Melissan kanssa ja käytiin Koiramäessä. Tarkoitus oli tosiaan käydä ainoastaan Koiramäessä, mutta innostuttiin ja kierrettiin myös akvaario.

Ennen akvaariota ja koiramäkeä kävimme syömässä ravintola huvimajassa. Aluksi ajateltiin, että lähdetään syömään keskustaan, mutta se olisi ollut liian työlästä (me tosiaan mentiin melkein 2h liian aikaisin särkänniemeen. Se aukesi vasta klo 12, heh ). Otettiin ruoka seisovasta pöydästä. Ruokana oli lihapullia ja pastaa. Lisäksi myös keittoa, leipää ja hieman salaattia. Minä olin pettynyt. Maksoin tuosta ruoasta 10,50e ja tuntui, kuin olisin syönyt jossain hmm... leirillä. Salaatti oli onnetonta ja ruokakaan ei ollut mitään suussa sulavaa. Ruoka oli selvästi tehty halvoista raaka-aineista. Kyllä siitä maha täyteen tuli, mutta argh. Hinta suututti minua. Suututti maksaa ruoasta noin paljon. Onneksi söimme siitä Aadan kanssa molemmat, mutta myös se kertoi minulle ruoasta paljon, että kaikki ruokainen lapseni, sylki suurimman osan suustaan pois.

Kaikesta huolimatta akvaario oli mukava ja koiramäki. Minä tykkäsin ja nautin. Lapset nauttivat myös paljon. Meillä oli todella mukava päivä yhdessä lasten kanssa. Voin suositella koiramäkeä muillekin, mukava, viihtyisä ja kaunis paikka. Henkilökuntakin oli hauskaa ja mukavaa. Lapset tykkäsivät koiriin pukeutuneista ihmisistä.















Kiitos Melissalle ja lapsille mukavasta päivästä! 
Mennäänhän taas uudestaan!



Kaksplussan bloggaajat Tampereella osa 2

Ihanan Baby Stylen esittelyn jälkeen siirryimme kahvitukseen. Holiday club oli järjestänyt todella herkullisen kahvituksen. Herkut olivat suussa sulavia ja jopa näyttivät todella hyvälle.

Kahvituksen aikana oli mahtava tilaisuus tutustua bloggaajiin. Muutamia olin tavannut jo aikaisemmin, mutta en läheskään kaikkia. Oli ihanaa huomata, että juttelu sujui luontevasti. Hiljaisista hetkistä ei ollut tietoakaan ja minua jäi jopa harmittamaan, että aikaa oli niin vähän varattu jutteluun. Itseasiassa muilla oli paljon enemmän aikaa jutella myöhemmin terassilla, mutta minun piti lähteä kotiin ja päästää lastenvahti kotiin.

Tämä hieman harmitti, mutta nämä on näitä yksinhuoltajan varjopuolia.



Kahvittelun jälkeen pääsimme kuuntelemaan  Visual Rama:n Raisaa. Raisa kertoi hyviä vinkkejä kuvaamiseen. Tuo kahden tunnin kestävä koulutus oli mielenkiintoinen, rento ja hauska. Minä pääsin malliksi ja muut ottivat kuvia minusta. Heheeh! Se oli varmaan parasta koko koulutuksessa. Itseasiassa mallina olo oli todella tylsää.







Päivä oli todella mukava! Kiitos jokaiselle mukana olleelle! Ootte huikeita mimmejä !

Bloggaajat:

Big Mama´s, Frutti Di Mutsi, Höpsöä pientä, Ihanan karmea, Kadun aurinkoisella puolella, Kun äiti kelaaLastenhuoneenkapina, MiruMaru, Munakoisoni ja minä, Kasvukausi ja Äiti on vihannes



Psst: Näistä tuotteista me tykättiin todella paljon.


Tampereen paikoista koottu keittiöpyyhe. / Taito Pirkanmaa



D-vitamiinia tarvitaan varsinkin nyt kun mennään talvea kohti ;) / Luontaistukku



Kauniit jalalliset pallokynttilät. Näitä on ihana poltella, kun syksykin pian saapuu. Tai miksei nyt kesäiltoinakin. /Puttipaja


Ja tottakai ihanista Sophie La Giraffen tuotteista. Kylpysaippuaa ja sitä hyväntuoksuista voidetta ;) /Baby Style

Yhteistyössä mukana:




Chipolino Optima

Muutama viikko sitten Aada sai uudet vaunut. Tutekin ihanat valkoiset nahkavaunut olivat loistavat. Rakastin niitä. Kaikki pelasi todella hyvin vaunuissa, mutta minä kaipasin jotain näppärämpää. Olen tottunut kiertelemään ahtaita kirpputoreja ja siihen tarkoitukseen Tutekin vaunut olivat kömpelöt. Halusin kääntyvät pyörät, mutta myös rattaat jotka menisivät helposti kasaan sekä kulkisivat säällä, kuin säällä. Ja minä löysin sellaiset rattaat. Minä en merkeistä piittaa. En ymmärrä merkeistä juuri mitään. Minulle sillä ei ole mitään väliä, että mikä on tuotteen merkki. Jos ne näyttää ja vaikuttaa hyvälle niin se on sitten niin. En ole lastenvaunuhullu niin kuin en lastenvaatehullukaan. Minä halusin rattaat jotka näyttäisi meiltä ja kulkisi näppärästi.

Selailin Facebookissa kirppiksiä sekä toria. Etsin meille vaunuja ja löysin sellaiset. Ihastuin ja pian vaunut olivatkin jo meidän. Maksoin rattaista 140e ja vanhoista vaunuista sain 250e. Tein mielestäni hyvät kaupat. Nämä rattaat/ vaunut en edes tiedä, että kummalla nimellä näitä kutsuisin. Joka tapauksessa nämä ovat todella kätevät. En osaa näistä kauhean tarkasti kertoa, mutta minä olen tykännyt. Kaupassa käyminen sujuu nopeammin ja on helpompaa. Kova totuttelu toki on ollut, koska nämä tärisee paljon enemmän, kuin aikaisemmat. Aada alkoikin muutama viikko sitten itkemään, kun menin kovaa vauhtia kivikossa. Näissä tärinä tuntui paljon suuremmin, kuin vanhoissa. 





Näiden rattaiden hyvät puolet:

- Suuri tavarakori / Tutekissa oli myös suuri tavarakori
- Kääntyvä etupyörä / Tutekissa tätä ei ollut
- Juomapulloteline / tätäkään ei ollut Tutekissa
- Sporttiset, pystyy lenkkeilemään sporttisemmin ;D heheh! / Tutekit oli enemmän kaupunkivaunut
- Jämäkkä jarru / Tutekin jarru oli huonompi
- Kuomu, joka on todella suuri / Tutekissa kuomu oli pienempi/ lyhyempi
- Menee pieneen tilaan / Tutekit oli niin suuret, että vei törkeästi enemmän tilaa






Huonot puolet:

- Huonot pyörät, terävät kivet jää kiinni pyöriin / Tutekin pyöriä kaipaan, yyh !

Muita huonoja puolia en ole rattaissa vielä havainnut. Olen todella iloinen tästä ostoksesta. Ei merkillä ole minulle mitään merkitystä. Minä tykkään ja Aada jaksaa istua näiden kyydissä paljon paremmin, kuin edellisten. Pääasia, että lapsi viihtyy.

Ps. Vihdoin ja viimein olen päässyt myös juoksemaan rattaiden kanssa. Tutekkien kanssa juokseminen ei oikein onnistunut. En jotenkin vaan osannut. Kolmen pyörän ansiosta juokseminen sujuu todella mukavasti. Ja Aada nauttii vauhdista.




Stressaava epätietoisuus

Tiedättekö miten kamalaa, on elää epätietoisuudessa? Se ei ole mitenkään päin mukavaa. Joka päivä haluaa tehdä kaikkensa sen eteen, että saisi asiasta varmuuden. Joka päivä asia pyörii päässä ja se valtaa mielen. Yksinkertaisesti ei pysty ajattelemaan mitään muuta. Minun elämäni on ollut stressaavaa yksinhuoltajana, mutta myös omasta terveydestä huolehtien. Todella stressaavaa, mutta onneksi nyt tähänkin on alkanut tulemaan selvyys.

Olen syyskuusta saakka kärsinyt kaikenlaisista oireista. Aluksi kuukautiseni olivat todella epäsäännölliset ja kestivät useita viikkoja. Vuoto ei tuntunut lakkaavan millään. Ei mennyt kauaa kuin alkoi järkyttävät kivut. Kivut jotka veivät minut usein sängyn pohjalle. Usein minusta tuntui, että joku yritti tunkeutua ulos vatsastani. Kivut olivat viiltäviä ja kovia. Oli päiviä, kun oksensin aamuisin ja öisin.

Epätietoisuus ahdisti, mutta en halunnut mennä heti lääkäriin. Odotin kunnes oireita oli niin paljon, että tiesin lääkärin ottavan minut tosissaan.

 



Kesän alussa kävin lääkärin puheilla. Lääkäri oli aivan ihana ja otti minut tosissaan. Hän laittoi minut testeihin. Minulta otettiin kaiken maailman testejä. Testeissä oli mukana sukupuolitaudit, hiv, virtsatietulehdus- ja kilpirauhastestit. Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Myös papa oli normaali. Minun huoleni ei kuitenkaan helpottanut, päinvastoin. Halusin varmuuden ja epätietoisuus sai minut voimaan vaan huonommin. Onneksi lääkäri määräsi minut yksityiselle gynelle. Jouduin odottamaan 2kk ajan. Onneksi en käyttänyt aikaani miettimiseen vaan osasin keskittyä muuhunkin. Yritin olla keskittymättä oireisiin, mutta välillä pöntöllä istuessani mieleni täyttyi synkillä ajatuksilla ja huoli oli suunnaton. Mieleni valtasi kysymys " mitä tämä on? Mikä minua vaivaa?".

 


Vihdoin sain tietoa hieman enemmän. Minulla epäillään endometrioosia. 

Endometrioosi on:

"Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jota sairastaa arviolta 5-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosissa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille.

Endometrioosipesäkkeet käyttäytyvät samantapaisesti kuin kohdun limakalvo. Ne reagoivat kuukautiskierron mukaiseen estrogeenitason nousuun ja laskuun. Estrogeenitason kohotessa pesäkkeet paksuuntuvat, mutta väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan elimistöstä vuotona. Vatsaontelossa vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia, jonka seurauksena voi muodostua arpikudosta ja elimiä toisiinsa liimaavia kiinnikkeitä.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella."


http://www.endometrioosiyhdistys.fi




Olin aiheesta lueskellut hieman ja epäilin tätä itsekin. Huojentavaa kuulla se ammattilaisen suusta. Oli helpottavaa, että lääkäri oli varman oloinen. Kohdun limakalvolla näkyi paksu kerros limaa ja joka puolelta aristi. Etenkin munasarjoista. Muuten kaikki näytti olevan kunnossa. Hän määräsi minulle 2vk keltarauhashormonikuurin ja sen jälkeen pitäisi aloittaa e-pillerit ja syödä listoja peräkkäin. Hän suositteli minua myös ottamaan 5 vuodeksi kierukan. Kierukan laittaminen ei kuulostanut hyvälle. Jotenkin ajatus inhotti, en oikein tiedä miksi. Lääkäri sanoi, että katsotaan muutama kuukausi ja jos oireet pahenevat niin sen jälkeen joko kierukka tai minut laitetaan isompiin tutkimuksiin, jossa voidaan varmistaa, että kyse on endometrioosista. Leikkausta en kuitenkaan tarvitse ja sen kuuleminen helpotti mieltäni todella paljon. 

Kaiken tämän keskellä en olisi toivonut itselleni yhtään enempää huolta. Huolet ovat kuitenkin osa elämää ja niitä tulee halusi tai ei.


Onko teillä endometrioosi? 
Miten se on näkynyt teidän arjessa? 

Lapsettomuus on omaan korvaani se isoin miinus. Voimia teille jotka kamppailette sairauden kanssa!