Kaksplussan bloggaajat Tampereella osa 2

Ihanan Baby Stylen esittelyn jälkeen siirryimme kahvitukseen. Holiday club oli järjestänyt todella herkullisen kahvituksen. Herkut olivat suussa sulavia ja jopa näyttivät todella hyvälle.

Kahvituksen aikana oli mahtava tilaisuus tutustua bloggaajiin. Muutamia olin tavannut jo aikaisemmin, mutta en läheskään kaikkia. Oli ihanaa huomata, että juttelu sujui luontevasti. Hiljaisista hetkistä ei ollut tietoakaan ja minua jäi jopa harmittamaan, että aikaa oli niin vähän varattu jutteluun. Itseasiassa muilla oli paljon enemmän aikaa jutella myöhemmin terassilla, mutta minun piti lähteä kotiin ja päästää lastenvahti kotiin.

Tämä hieman harmitti, mutta nämä on näitä yksinhuoltajan varjopuolia.



Kahvittelun jälkeen pääsimme kuuntelemaan  Visual Rama:n Raisaa. Raisa kertoi hyviä vinkkejä kuvaamiseen. Tuo kahden tunnin kestävä koulutus oli mielenkiintoinen, rento ja hauska. Minä pääsin malliksi ja muut ottivat kuvia minusta. Heheeh! Se oli varmaan parasta koko koulutuksessa. Itseasiassa mallina olo oli todella tylsää.







Päivä oli todella mukava! Kiitos jokaiselle mukana olleelle! Ootte huikeita mimmejä !

Bloggaajat:

Big Mama´s, Frutti Di Mutsi, Höpsöä pientä, Ihanan karmea, Kadun aurinkoisella puolella, Kun äiti kelaaLastenhuoneenkapina, MiruMaru, Munakoisoni ja minä, Kasvukausi ja Äiti on vihannes



Psst: Näistä tuotteista me tykättiin todella paljon.


Tampereen paikoista koottu keittiöpyyhe. / Taito Pirkanmaa



D-vitamiinia tarvitaan varsinkin nyt kun mennään talvea kohti ;) / Luontaistukku



Kauniit jalalliset pallokynttilät. Näitä on ihana poltella, kun syksykin pian saapuu. Tai miksei nyt kesäiltoinakin. /Puttipaja


Ja tottakai ihanista Sophie La Giraffen tuotteista. Kylpysaippuaa ja sitä hyväntuoksuista voidetta ;) /Baby Style

Yhteistyössä mukana:




Entä jos taas käy hassusti?

Miten tämä aika juokseekin näin nopeaa? Vastahan kesä alkoi ja tällä viikolla useat ovat palanneet koulunpenkille.

Minä olen onnellinen tästä kesästä. Tämä kesä on ollut hyvä. Sain aikaan päätöksiä. Päätöksiä joista kaikki eivät ole pitäneet, mutta olen siitä huolimatta tehnyt ne. Minun elämähän tämä on ja minä itse vastaan siitä. Kukaan toinen ei tee päätöksiä puolestani vaan minä teen ne ihan itse. Laitoin avioeron vireille ja se tuli monelle yllätyksenä. En ollut puhunut asiasta kovinkaan monelle. En tehnyt sitä hätäisesti, olin miettinyt asiaa todella pitkään. Halusin olla puhumatta asiasta muille, koska halusin tehdä päätökseni täysin itse. Pelkäsin, että jos puhun muille niin ottaisin vaikutteita muilta ihmisiltä ja päätös ei olisi ollut täysin minun. Halusin olla asiasta täysin varma ja koin, että nyt oli oikea aika.


Tämä kesä on ollut rikas myös siltä osin, että olen osannut nauttia kaikesta. Tämä kesä ei ollut lämpimin mahdollinen, mutta se ei menoa haitannut. Me näimme paljon ystäviä ja sukulaisia. Tämä kesä on ollut melko kattava. Aada on kehittynyt huimaa vauhtia. Hän on alkanut puhumaan. Niin, puhumaan! Voitteko kuvitella, minun pieni tyttäreni osaa vastata minulle. Kun kysyn häneltä " onko Aadalla nälkä?" Hän menee keittiöön. Kun kysyn Aadalta " mennäänkö kylpyyn?" Hän vastaa innokkaana " pylpyy" ja lähtee kävelemään vessaan. Aada toistaa usein sanoja, mitä sanon hänelle. Yritän nimetä jokaisen asian " kenkä, jalka, käsi, nyt syödään, nukkumaan, kiitti ja heihei".

Aada kävelee jatkuvasti, mutta ei lujaa. Välillä hän saattaa pyllähtää, mutta pian hän nousee ylös ja jatkaa kävelyä. Hän rakastaa keinua ja sanoo monta kertaa päivässä " kiikkaa". Aada on herkkä lapsi. Olen tullut siihen tulokseen, että Aada saattaa olla erityisherkkä lapsi, minäkin olen. Olemme melko samanlaisia. Aadaa ei kuitenkaan itke kovin helposti, mutta jääräpäisyyttä löytyy. Itkupotkuraivarit ovat tulleet tutuksi. 



Aadan kilpirauhasen vajaatoiminta ei meidän arjessa näy. Aada saa joka aamu lääkkeen ja sen antaminen on sujunut mutkitta. On toki aamuja, kun pillerin nieleminen ei onnistu.

Tuo tyttö on joka päivä entistä rakkaampi minulle. Rakastan häntä niin suunnattoman paljon! Siksi minua pelottaa todella paljon uudet kuviot. Olen todella arka ihmissuhteissa. Tuntuu, että en uskalla katsella muita miehiä. Tai uskallan, mutta se on vaikeaa. Pelkään, että rakastun mieheen joka satuttaa minua jälleen. Pelkään, että se joku satuttaa myös Aadaa. Tai ei, en minä voi sanoa, että pelkään. En minä pelkää vaan ajattelen asioita. Se päätös tulee kuitenkin koskettamaan myös Aadaa. Minun pitää valita rinnalleni ihminen, joka tulee hyväksymään Aadan ihan täysin, juuri tuollaisenaan. En halua rinnalleni ihmistä joka ei hyväksy tytärtäni. Haluan rinnalleni ihmisen, jolle Aada on yhtä tärkeä, kuin minullekin. Ihmisen joka haluaa rakastaa Aadaa. Se tekee tästä äärettömän vaikeaa. Kaipaan rinnalleni miehen, joka kantaisi tästä arjesta vastuun minun kanssani. En halua kantaa Aadasta yksin huolta vuosi tolkulla. Äh, välillä vaan tekisi mieli ottaa ensimmäinen vastaantulija. Onneksi minulla pelaa vielä järki. Yritän tehdä viisaita valintoja, todella yritän.



Kaksplussan bloggaajat Tampereella osa 1

Muutamissa blogeissa on mahtavia kuvia ja fiiliksiä meidän ihanasta blogipäivästä, Tampereelta.
Järjestimme mahtavan tapahtuman Paprikan kanssa. Alettiin suunnittelemaan tapahtumaa keväällä. Oltiin alusta asti kumpikin todella innoissamme. Laiteltiin sähköposteja eri yrityksille ja tottakai oltiin varmoja, että se on helppoa. Se ei kuitenkaan ollutkaan niin helppoa. Lomat sekoitti kaiken. Yrityksiä oli haastava tavoittaa. Kaikki eivät vastanneet ja monet sanoivat " Valitettavasti emme ehdi nyt loma-aikana." Jossain vaiheessa itselleni iski suuri stressi tapahtumasta, mutta onneksi
kaikki sujui todella hyvin. Turhaan stressasin.

Tapahtuma järjestettiin Holiday Clubilla. Tampereen kylpylä sijaitsee lähellä särkänniemeä, näsijärven rannalla. Hotelli sijaitsee siis todella kauniilla paikalla. Holiday Clubin kanssa oli aivan mahtava tehdä yhteistyötä. Kaikki sujui, kuin tanssi. Minkään kanssa ei tullut ongelmaa. Lisäksi hotellin kokoustilat olivat todella kauniit ja mieluisat. Myös moni bloggaaja piti näkemästään.







Me olimme Paprikan kanssa paikan päällä muutamaa tuntia aikaisemmin. Järjesteltiin kokoustilaa ja tehtiin nimilaput valmiiksi. Ja fiilisteltiin tietenkin tulevaa päivää kuvien kera!

Olimme koonneet bloggaajille goodie bagit. Kasseissa oli tuotteita monelta eri yritykseltä. Kassit olivat kuitenkin todella painavat, koska kasseissa oli esim. pesuainetta Ole Hyvältä ja maitoa NutriJuniorilta. Nesteet painaa aina ;) Kassit saimme Suomen Kolibrilta.




Puttipajalta tuli kaunis kynttilälahjapakkaus arvottavaksi ja Kuopukselta iso Aarrekidin mustavalkoinen pöllöpehmo.

Holidayclub oli järjestänyt tarjottavaksi myös pientä purtavaa, kahvia ja kylmää juotavaa.







Päivä alkoi juttelulla, tervetuliasmaljalla sekä esittelykierroksella. Minulla lenteli monta perhosta vatsassa. Jotenkin oli todella jännittävää järjestää tapahtumaa ja olla esillä hieman enemmän, kuin edellisissä tapaamisissa.





Kiitos kuvasta Selina


Ensimmäiseksi oli vuorossa tuote-esittely Baby Style. Ihanat Elina ja Niina esittelivät meille Done By Deeriä,  minimizen vaatteita ja Sophie La Giraffea.  Minä ihastuin Done by Deerin vaaleanpunaiseen reppuun sekä Mini mizen kauniiseen pitsimekkoon. Nämä on pakko saada, vielä joskus! Sophien tuotteet ovat myös aivan ihastuttavia. Olen kokeillut Aadalle heidän erilaisia rasvoja. Tykkään etenkin tuotteiden tuoksusta, se on oikein miellyttävä.







Reppu oli todella kätevä. Sen sai sullottua repun taskuun, heh ;D 
Meni siis kätevästi pieneen tilaan!

Tuote-esittelyn jälkeen pääsimme kahvittelemaan.
 Siitä lisään seuraavassa postauksessa. 


Yhteistyössä mukana:




Hmph, kyllä nuorikin osaa

Lähdimme keskiviikkona ystäväni luokse Hyvinkäälle. Odotin reissua suurelle jännityksellä. Lauraa oli aivan ihana nähdä, koska emme olleet nähneet useampaan vuoteen. Alusta saakka juttu luisti ja meillä oli todella hauskaa. Lauran tyttö Siiri (11kk) viihtyi todella hyvin Aadan seurassa. Tytöt leikkivät keskenään ja selkeästi nauttivat toistensa seurasta. Tytöt olivat niin söpöjä keskenään, että me äidit nähtiin vaan sydämiä. Siiri seurasi Aadaa joka paikkaan ja kun Siiri otti Aadan kädestä lelun, Aada tuli minun luokse itkien. Viimeisenä reissupäivänä Aada osasi hieman puolustautua ja repäisi Siirin kädestä lelun, jonka Siiri otti häneltä. 





Yöt olivat painajaista. Tytöt heräilivät vuoron perään, onneksi ei kuitenkaan toisten itkuihin. Aamut alkoivat klo 05-07 paikkeilla. Me vanhemmat oltiin vaan todella väsyneitä, heräilimme kummankin lapsen kitinöihin. Toisaalta omaa syytä, koska kävimme nukkumaan puoliltaöin. Loppuloma sujui suurimmaksi osaksi koomassa. Hauskaa meillä kuitenkin oli. Lenkkeiltiin, naurettiin, saunottiin, mässäiltiin ja tehtiin hyvää ruokaa.

Kirppishulluina kiersimme myös pari kirppistä. Tytöt ottivat ennen lähtöämme päiväunet ja uskalsimme lähteä muutamaksi tunniksi keskustaan. Ensimmäisellä kirpparilla aikaa kului 1,5h. Törmäsin kirpparilla erääseen tuttuun jolla on myös turnertyttö. Hänen tyttönsä on jo 4 -vuotias. Oli ihanaa nähdä ja jutella meidän turnertytöistä. Päätimme, että näemme paremmalla ajalla uudestaan. Mielestäni tämä oli todella hauska ja mieluinen sattuma. Harvoin sitä vieraalla paikkakunnalla, törmää tuttuihin. Olin tosiaan ensimmäistä kertaa käymässä Hyvinkäällä. 



Minulle jäi todella hyvä mieli meidän kohtaamisesta. Se kantoi pitkälle saakka. Aadakin jaksoi istua rattaissa todella hyvin. Päädyimme kuitenkin vielä toiselle kirpparille. Tytöt alkoivat olla hieman levottomia ja Aada huusi loppusuoralla melko lujaa. Rauhoittelin Aadaa, mutta hän työnsi minut pois. Tämä kertoi minulle siitä, että Aada tahtoi vain nukkua. Hän oli nukkunut edeltävän yön todella huonosti, joten ei mikään ihme. Aada hieroi silmiään ja näytti todella väsyneelle. Sitä hän oli. Hytkyttelin vaunuja ja yritin saada Aadaa rauhoittumaan. Tarjosin maitoa, syliä ja mitä keksinkään. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan. Ainoa keino oli hytkyttää vaunuja. Se vei aikaa 10-15min kunnes Aada vihdoin nukahti. 


Ympärillä pyöri ihmisiä. Moni jäi tuijottamaan minua, koska annoin lapseni potkia ja huutaa pääpunaisena rattaissa. Minua ei hävettänyt eikä ärsyttänyt toisten katseet. Eräs venäläinen nainen alkoi minua kuitenkin ärsyttämään. Ensin hän sanoi Lauralle, että " Ota lasta kädestä kiinni". Siiri käveli ja yritti kiivetä omiin rattaisiinsa. Nainen tuhisi itsekseen ja näytti siltä, kun ajatuksissaan olisi välkkynyt lause; " Tuollaiset nuoret eivät osaa huolehtia lapsistaan". Yritin kaikesta huolimatta hymyillä naiselle, mutta pian hän tuli komentamaan minua "Ota lapsi syliin." Vastasin hänelle tiukasti " En ota. Lapsi yrittää nyt nukkua, koska on väsynyt." Hän jatkoi " ota lapsi syliin tai hän saa kohtauksen". Vastasin " Ei saa, eiköhän äiti itse tiedä, että mikä on lapselle parasta". Nainen heilautti minulle kättään, tuhahti ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan. Tämän kohtaamisen jälkeen aloin miettimään, että lähdenkö nukuttamaan Aadaa ulos. Tiesin kuitenkin, että Aada nukahtaa pian ja päätin jatkaa hytkyttelyä samassa paikassa.

Minua suututti ja ärsytti. Miksi se menee näin? Miksi lapsi ei saa itkeä? Eikö lapsi tosiaan saa itkeä julkisilla paikoilla, onko se kiellettyä? Kyllähän maailmaan nyt ääntä mahtuu. Jotkut lapset nukahtavat syliin ilman huutamista, toisen lapset pystyvät nukahtamaan ilman huutamista, ainoastaan pimeään ja hiljaiseen huoneeseen. Kotona Aada nukahtaa ilman itkemistä, mutta vaunuihin hän ei tahdo nukahtaa. Hän laittaa jokaisella voimallaan vastaan. Toki mietin, että luultiinko Aadaa alle vuoden ikäiseksi? Luuliko tämä venäläinen nainen, että rattaissa istuu alle vuoden ikäinen lapsi ja ajatteli, että teen todella väärin, kun annan lapsen huutaa. Ehkä tilanne olisi ollut eri jos Aada olisi 1v 7kk ikäisen lapsen kokoinen ja tämä nainen olisi nähnyt, että Aadan omatahto tulee vastaan. Ehkä hän ei osannut nähdä Aadan omaa tahtoa, koska Aada on niin pieni? Menikö tämä siis jälleen Aadan pienuuden piikkiin vaiko ei?

Joka tapauksessa minua ärsyttää, että tuonkin naisen käytöksestä näki, että hän ei luottanut minun kykyihin. Hän tuli neuvomaan vaikka minähän lapseni äiti olen. Kyllä minä tasan tarkkaan tiedän, että millä lapseni nukahtaa ja millä ei. Olisi tehnyt mieli vastata naiselle " tule itse näyttämään, kun tunnut tietävän niin hyvin miten toimia lapseni kanssa".






Kaikesta huolimatta meidän reissu oli todella onnistunut. Nyt väsyttää, mutta onneksi tätäkin reissua saa muistella lämmöllä. Kiitos Laura, Siiri ja Sami! Onneksi taas pian nähdään, maltan tuskin odottaa!