Ei liian vakavasti

Voisin kutsua itseäni melko rennoksi äidiksi. En ota stressiä oikeastaan mistään. Talvella Aadalle todettiin läppävika sydämeen. Hetken aikaa se tuntui pahalle, koska en olisi toivonut sellaista Aadalle. Otin tiedon kuitenkin hyvin vastaan ja en ole panikoinut sitä hetkeäkään. Siinä se menee, niin kuin turnerikin. Yksi asia jälleen lisää, mutta ei sille mitään voi. Samalla tavalla ajattelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tottakai se tuntui hetkellisesti sellaiselle, että taasko uusi diagnoosi, mutta minkäs minä sille voin. En yhtään mitään. Siinä se menee niin kuin turneri ja sydämen läppävikakin. Näille ei voi yhtään mitään ja minun paniikkini ei auta. Aada on ainutlaatuinen ja terve tyttö diagnooseista huolimatta. Hän tulee pärjäämään maailmassa, tiedän sen. En halua peitellä Aadan diagnooseja. Puhun niistä avoimesti ja mielestäni on hyvä puhua asioista avoimesti. Ne kertovat varmasti myös Aadalle sen, että hyväksyn hänet juuri tuollaisena, kuin hän on. Hänen ei tarvitse olla mitään sellaista, mitä hän ei ole.

Olen myös monen muun asian kanssa melko rento. Hiekkalaatikolla leikkiessä Aada saattaa laittaa hiekkaa suuhun, mutta se ei ole maailmanloppu. Tottakai siinä on riskejä saada myyräkuumetta ja matoja. Kyllä minä riskit tiedän, mutta eipä minun kieltäminen Aadaa auta. Hiekkaa menee joka tapauksessa suuhun, vaikka minä häntä kieltäisinkin. Ei sellaiselta täysin voi varjella. Olen antanut Aadan ryömiä ja kontata kauppakeskuksen lattioilla. Aada on myös nuollut HopLopin lattioita.Ehkä tämä kertoo sen, että en todellakaan ole tarkka. Luotan omiin äidinvaistoihini sen verran, että tiedän mikä on Aadalle tärkeää ja mikä ei. Aina ei tarvitse tehdä asioita samalla tavalla niin kuin kaikki muut. Täytyy luottaa itseensä ja tehdä juuri ne, mitkä itse näkee hyväksi.

Minun äitini oli minulle tarkka. Olin esikoinen ja hän on kertonut ja ihmetellytkin asioita joissa toimin täysin erilailla, kuin hän. Olen kuitenkin päättäväisesti tehnyt juuri niin, mikä on itsestä tuntunut hyvälle. En ole kuitenkaan saattanut Aadaa hengenvaaraan, että hengissä vielä ollaan.

Liian paljon tämä nykyinen maailma luo tietynlaisen kuvan vanhemmista. Pitää olla juuri tietynlainen. Tuntuu, että teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Aina löytyy niitä ihmisiä jotka katsovat kieroon, pitää vain yrittää olla välittämättä.

En ota stressiä asioista. Me syödään silloin, kun on nälkä. Yritän pitää jonkinlaista rytmiä päivässä Aadalle, mutta joskus on päiviä, kun syödään ihan eri aikaan. Joskus on päiviä, kun päiväunet jää välistä ja sitten käydään aikaisemmin yöunille. Joskus on päiviä, kun nukutaan 3 h päikkäreitä ja joskus ei ollenkaan. Se on elämää ja sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä äiti tietää, että mikä on lapselle parhaaksi.

Millainen äiti sitten olen Aadalle? 
Millaisia meidän päivät on? 


Sen voitte katsoa videon muodosta:



Ps. En ole ammattilainen ja video on tehty vähän sinne päin. Heh!
Saatte videosta kuitenkin ehkä jonkinlaisen kuvan, meidän normipäivästä.



17 kommenttia

  1. Kuulostaa hyvältä! Rentous on mun mielestä vanhemmuudessa tosi tärkeetä kaikille osapuolille. :) Vaikutat fiksulta ja ajattelevalta äidiltä ja teillä on Adan kaa just hyvä meno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jep, ei pidä ottaa liian vakavasti ;)

      Poista
  2. Kantsii syödä aadan kanssa nii tyttö saa mallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä me syödäänkin, silloin kun ehdin tekemään meille samaa ruokaa :D Jos en syö lämmintä ruokaa samaan aikaan, syön leipää tms.. Videossa ei vaan näkynyt mun välipala eikä aamupala, jouduin leikkaamaan kohdat pois :D ois tullu liian pitkä video ;D

      Poista
    2. Just niinkun samaa ruokaa, mut hyvä et ees joskus:)

      Poista
  3. Voi ihanat!

    VastaaPoista
  4. Tälläistä juttua olinkin odottanut. Kiitos tästä. Musta on tosi hyvä että tuot julki sen että Aada on ainutlaatuinen ja terve tyttö diagnooseista huolimatta. Olen täysin samaa mieltä! Niin myös minun tyttö. Itselläni ottaa vähän korvaan kun aina sanotaan, ei ole väliä onko tyttö vao poika kunhan on terve. Ensimmäisenä ilmoitetaan että terve lapsi syntyi. Aina ei synny, mutta se ei tarkoita etteikö vanhemmat olisi onnellisia tai ettei kaikki olisi hyvin. Onni usein rakentuu ihan muista jutuista. Todella hyvä kun kirjoitit tästä.

    Itse olen myös aika rento, mitä tulee noihin hiekan syömisiin ym. Mutta olen jo aika vanha niin se varmasti osittain vaikuttaa siihek että suhtaudun joihinkin asioihin vakavammin. Itse olen vähän eri mieltä tuosta että kerrotaan julkisesti diagnoosista. Tai älä käsitä väärin. Hyvä että jotkut kertoo. Todella hyvä. Itse tahdon suojella lastani, siksi en kaikkea kerro. Maailma osaa olla aika julma. Ja itse koulukiusattuna tiedän että syyt kiusamiseen voi olla mitä vaan.. Meillä tätä asiaa on pohdittu paljon. Ja tämä sinun teksti sai minut taas ajattelenaan aihetta ja antoi uusia näkökulmia, kiitos. Me todellakin hyväksytään lapsi juuri sellaisena kun hän on. Salaisuus se ei ole.

    Kaikkea hyvää teille! Ihana asenne sinulla ja olet vahva nuori nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kiitos kommentistasi <3

      Se on tietenkin eriasia, että millainen on diagnoosi :) Aadasta se näkyy pienen kokonsa vuoksi aika selväsi ja minusta olisi outoa sivuuttaa asia, että hän nyt vaan on pieni. Vaikka kyllä minä sitäkin teen. En jaksa jokaiselle vastaantulijalle sanoa, että hän on keskonen ja turneri :D heh :D Viimeistään siinä vaiheessa kun kerron, että millä rv:llä aada syntyi (35) ja kuinka pieni hän silloin oli (1670g) kertoo sen, että ei sieltä nyt ihan normaali lapsi tullut. Olipas kärkkääsit sanottu, mutta jokatapauksessa..Mielestäni se on kuitenkin yksi avain myös terveelle itsetunnolle, jos itse olen sujut sen asian kanssa en häpeä puhua sitä muille, sen sijaan tekisi mieli koko maailmalle huutaa, että mun lapsi on maailman ihanin turneri ;D mutta jokainen vanhempi päättää näistä itse, tämän oon kokenut itse ihan hyväksi asiaksi :) näillä mennään :) nää on niin makuasioitakin :)

      Poista
  5. Ihana video! :) ihania ootte <3

    VastaaPoista
  6. Ihana aada ja ihana äiti. Ihana videopostaus Eve! :-)

    VastaaPoista
  7. Se on kyllä ihan tutkittua että lspdi tarvitsee rutiinit ja jonkunlaisen ru gon päivänkulkuun. Se tuo lapselle turvallisuudentunnetta. "Arjen tutut rutiinit luovat päiviin reipasta ryhtiä. Erityisesti lapselle säännölliset toimintatavat ja toistuvat sanomiset ovat liikuttavan tärkeitä, turvallisuutta luovia rutiineja. Tuttu arki vahvistaa lapsen itseluottamusta ja lisää jaksamista. Päivästä toiseen toistuvat samat turvalliset toiminnat lisäävät lapsen arjen hallinnan tuntua."

    VastaaPoista
  8. Hhee ja heti tuumasta toiseen! Kiva video oli :)

    VastaaPoista
  9. Et pidä sormuksia enää?=)

    VastaaPoista
  10. Teitkö jotain että sait blogisi löytymään googlesta?

    VastaaPoista
  11. Olipa mukava katsella videota teidän päivästä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //