Ei liian vakavasti

Voisin kutsua itseäni melko rennoksi äidiksi. En ota stressiä oikeastaan mistään. Talvella Aadalle todettiin läppävika sydämeen. Hetken aikaa se tuntui pahalle, koska en olisi toivonut sellaista Aadalle. Otin tiedon kuitenkin hyvin vastaan ja en ole panikoinut sitä hetkeäkään. Siinä se menee, niin kuin turnerikin. Yksi asia jälleen lisää, mutta ei sille mitään voi. Samalla tavalla ajattelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tottakai se tuntui hetkellisesti sellaiselle, että taasko uusi diagnoosi, mutta minkäs minä sille voin. En yhtään mitään. Siinä se menee niin kuin turneri ja sydämen läppävikakin. Näille ei voi yhtään mitään ja minun paniikkini ei auta. Aada on ainutlaatuinen ja terve tyttö diagnooseista huolimatta. Hän tulee pärjäämään maailmassa, tiedän sen. En halua peitellä Aadan diagnooseja. Puhun niistä avoimesti ja mielestäni on hyvä puhua asioista avoimesti. Ne kertovat varmasti myös Aadalle sen, että hyväksyn hänet juuri tuollaisena, kuin hän on. Hänen ei tarvitse olla mitään sellaista, mitä hän ei ole.

Olen myös monen muun asian kanssa melko rento. Hiekkalaatikolla leikkiessä Aada saattaa laittaa hiekkaa suuhun, mutta se ei ole maailmanloppu. Tottakai siinä on riskejä saada myyräkuumetta ja matoja. Kyllä minä riskit tiedän, mutta eipä minun kieltäminen Aadaa auta. Hiekkaa menee joka tapauksessa suuhun, vaikka minä häntä kieltäisinkin. Ei sellaiselta täysin voi varjella. Olen antanut Aadan ryömiä ja kontata kauppakeskuksen lattioilla. Aada on myös nuollut HopLopin lattioita.Ehkä tämä kertoo sen, että en todellakaan ole tarkka. Luotan omiin äidinvaistoihini sen verran, että tiedän mikä on Aadalle tärkeää ja mikä ei. Aina ei tarvitse tehdä asioita samalla tavalla niin kuin kaikki muut. Täytyy luottaa itseensä ja tehdä juuri ne, mitkä itse näkee hyväksi.

Minun äitini oli minulle tarkka. Olin esikoinen ja hän on kertonut ja ihmetellytkin asioita joissa toimin täysin erilailla, kuin hän. Olen kuitenkin päättäväisesti tehnyt juuri niin, mikä on itsestä tuntunut hyvälle. En ole kuitenkaan saattanut Aadaa hengenvaaraan, että hengissä vielä ollaan.

Liian paljon tämä nykyinen maailma luo tietynlaisen kuvan vanhemmista. Pitää olla juuri tietynlainen. Tuntuu, että teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Aina löytyy niitä ihmisiä jotka katsovat kieroon, pitää vain yrittää olla välittämättä.

En ota stressiä asioista. Me syödään silloin, kun on nälkä. Yritän pitää jonkinlaista rytmiä päivässä Aadalle, mutta joskus on päiviä, kun syödään ihan eri aikaan. Joskus on päiviä, kun päiväunet jää välistä ja sitten käydään aikaisemmin yöunille. Joskus on päiviä, kun nukutaan 3 h päikkäreitä ja joskus ei ollenkaan. Se on elämää ja sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä äiti tietää, että mikä on lapselle parhaaksi.

Millainen äiti sitten olen Aadalle? 
Millaisia meidän päivät on? 


Sen voitte katsoa videon muodosta:



Ps. En ole ammattilainen ja video on tehty vähän sinne päin. Heh!
Saatte videosta kuitenkin ehkä jonkinlaisen kuvan, meidän normipäivästä.



Vaatehamstraus iski jälleen

Maanantaina tämä vikko näytti todella tylsälle. Pähkäilin, että miten ihmeessä saan viikon kulumaan. Minulla ei ollut mitään suunnitelmia. Jokaiselle päivälle tuli kuitenkin täytettä, ihme kyllä. Olin paljon sisarusteni sekä äitini kanssa. Lisäksi näin myös omia kummejani ja kävin aamupalalla Holiday Clubissa (tästä kuulette lisää elokuussa).

Tänään aamulla oli suunnitelmissa nähdä ystävää, mutta se peruuntui. Mietin hetken, että miten kulutan tämän päivän. Päätin sateesta huolimatta lähteä lenkille. Lenkkeiltiin 10km ja siinä samalla käytiin postissa, ruokakaupassa sekä kirpputorilla. Vettä satoi kaatamalla, mutta se ei menoa haitannut. Nyt on jalat rakoilla, mutta fiilis on todella virkeä. Saatenvarjon kanssa lenkkeily on yllättävän haastavaa. Pitää varmaan hankkia kunnon ulkoiluvarusteet.

Hassua, muistan vielä sen Even joka inhosi vesisadetta yli kaiken. Niin sitä vain ihminen muuttuu. Nyt vesisade ei estä menoa, mutta lumisade estäisi. Vihaan talvea, kesää taas rakastan. Olen todellinen kesäihminen ja vaikka kesä onkin ollut kylmä, silti haluan nauttia tästä kesästä täysillä.

Kirpparilta mukaan tarttui myös muutama vaate. Rakastan kirpputoreja, koska sisälläni asustaa pieni vaatehamstraaja. Tällä hetkellä eteisessä seisoo jätesäkillinen vaatteita. Ne ei vaan mahdu enää kaappiin! Säilytystilaa on liian vähän! Vaatteita on liikaa! Niin ja noh... Puolet vaatteista on liian isoja! En tiedä, että pitäisikö varata kirpparipöytä, myydä torissa vai facebookkirppiksillä. Rahaa vaatteista olisi nimittäin kiva saada. Rahalle on aina käyttöä, heh!

Kirppareilla kiinnitän huomiota vaatteen kirkkauteen. Kulahtaneita vaatteita en osta. Kiinnitän huomiota myös vaatteen hajuun. Kyllä jos vaate haisee, en osta sitä. Ihan sama vaikka vaate olisi täydellinen muuten, mutta haju ratkaisee. Minulla on todella tarkka hajuaisti ja en siedä tupakan, tunkkaisuuden tai liian voimakkaan pyykinpesuaineen hajua. Kaikki hajut, kun eivät lähde pesemälläkään vaatteesta pois. En halua ottaa riskiä.

Kiinnitän totta kai huomiota myös vaatteen kuntoon. Pieni reikä ei haittaa, mutta pienikin rasvaläiskä haittaa todella paljon. Olen ostanut joskus reikäisiä vaatteita ja se ei ole haitannut käyttöä. Se riippuu paljon, että missä reikä sijaitsee. Kainalossa pieni reikä ei haittaa.

Mitä kirpparilta sitten tarttui mukaan?



Valkoinen paita äidille ja huppari sekä neulemekko tyttärelle.


Vaalea tunika äidille ja mekko sekä neule tyttärelle.





Rusettitoppi äidille ja paita sekä housut tyttärelle.



Rahaa ostoksiin upposi 10-15e




Ensimmäinen videopostaus

Vihdoin ja viimein se on valmis. Nimittäin ensimmäinen videopostaus!
Latasin videon tänne jo aamulla, mutta jostain syystä video ei näkynyt. Nyt uusi yritys.

Videon tekeminen oli jännää puuhaa ja sen huomaa jännittyneestä äänestä. Muutama sanakin meni ihan sekaisin, mutta älkää antako sen häiritä.

Kuulumiset siis videon muodossa tällä kertaa.
Heh, mutta nauttikaa!


Tässä vielä kuvia menneeltä viikolta:










Infoa

Tänään tulossa ensimmäinen videopostaus! Latasin sen jo, mutta en saanutkaan sitä näkymään lukijoille asti. Yllättävän vaikeaa! Te jotka ehditte siis näkemään jo postauksen niin pahoittelen. Poistin postauksen ja lataan videon tänään uudestaan! Hieman ongelmallista, heh! Näitä sattuu!

Vaaleanpunaiset Babyshowerit

Kesäkuussa pääsimme yllättämään rakkaan ystävämme. Suunnittelimme muutaman kuukauden babyshowereita, salassa Melissalta. Pyysin Melissaa meille hoitamaan Aadaa. Tekosyynä käytin palaveria, johon olin muka menossa. Melissaa oli supistanut todella paljon aikaisempana päivänä ja hänen tulonsa meille oli epävarma. Minä olin tietenkin ihan paniikissa ja keksin suurempia tekosyitä, jolla sain Melissan meille. Yllätys meni täydestä. Kaikkein hauskinta oli se, kun avasin Melissalle oven ja hän ei aavistanut mitään. Vieressäni oli iso lakana, jonka takana oli Melissan rakkaita ystäviä. Hän katsoi lakanaa ja katsoi hassusti minua. Kunnes sanoin "Tervetuloa Babyshowereihin". Lakana laskeutui ja takaa paljastui Melissan tärkeimmät ihmiset. Ilme oli näkemisen arvoinen. Paras asia oli kuitenkin se, että yllätys onnistui! Kurjaa olisi ollut, jos Melissa olisi aavistanut jotain etukäteen. Onneksi hän ei aavistanut mitään!



Melissan poika oli hetken aikaa mukana babyshowereilla, mutta hänen isänsä haki hänet aika pian.







Kauniit koristeet ja kertakäyttöastiat saimme Decora Houselta. Teema väreinä oli siis vaaleanpunainen, valkoinen ja ruskea. Täydellisen väriset, täydellinen teema, täydelliselle äidille <3



Babyshowerit järjestettiin tosiaan meillä. Minä olin emäntä ja järjestin showereille myös ohjelman. Ohjelmana oli:

Klo 16 Tervetuloa malja
Klo 16:15 Kakkukahvit ( pöytä oli avoinna koko illan ja sieltä sai hakea syötävää kokoajan ;)
Klo: 16:40 Vauvakuvien arvailua ( Melissa joutui arvuuttelemaan, kuka on vauvana missäkin kuvassa)
Klo 17:00 Pilttien maistelua sokkona
Klo 17:20 Kakan maistelua vaipoista (suklaata se oikeesti oli)
Klo 17:40 Mahan koon arvailua (arvuuteltiin, että kuka arvaa lähimmäksi)
Klo 18:00 Tietovisa (10 kysymystä)
Klo 18:30 Milloin vauva syntyy kalenteri (merkittiin oma veikkauksemme)

Vauva syntyi juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Laskettuaika oli heinäkuun alussa. <3 Itse arvasin, että vauva olisi syntynyt 12.7 ;D

Klo 18:50 Hemmottelua
Klo 19:30 Lupausten luku (tehtiin Melissalle vuodeksi lupauksia. Minä lupasin mennä heille siivoamaan ja laittamaan ruokaa)
klo: 19:50 Vaippakakun ojennus+ selviytymispakkaus

Ohjelma ei todellakaan pitänyt täysin paikkaansa. Monen ohjelmanumeron paikkoja vaihdettiin, mutta kutakuinkin noin se meni.










Teimme suurimman osan herkuista itse, mutta kakku sekä herkulliset suklaiset brownieleivokset tulivat Oriveden Leipomolta. Annoin heille vapaat kädet kakun suhteen. 
Kakku oli mukavan raikas ja yksi parhaimmista kakuista, jota olen syönyt. Myös mjut mukana olleet olivat samaa mieltä. Kakun ulkomuoto oli myös täydellinen, sopi teemaamme hyvin.






'




Kokosimme Melissalle selviytymispakkauksen synnärille. Pakkauksessa oli mukana ainakin lempi herkkuja, shampoota, hoitoainetta, lukemista, rasvaa ja suihkugeeli.


Vaippakakun Melissalle tarjosi Päivin vaippakakut. Kiitos Päivi täydellisestä vaippakakusta! Kakku oli tehty todella kauniisti ja Melissa oli todella häkeltynyt kakusta!



Teimme Melissalle uudet kynnet, kasvohoidon ja jalkahoidon. Tuleva kahden lapsen äiti sai rentoutua oikein kunnolla ja kuunnella Co- rennon levyä nimeltä rakkaus.
Muusikki oli niin rentoutavaa, että itseänikin alkoi nukuttamaan.



Yhteistyössä mukana: