Ei liian vakavasti

Voisin kutsua itseäni melko rennoksi äidiksi. En ota stressiä oikeastaan mistään. Talvella Aadalle todettiin läppävika sydämeen. Hetken aikaa se tuntui pahalle, koska en olisi toivonut sellaista Aadalle. Otin tiedon kuitenkin hyvin vastaan ja en ole panikoinut sitä hetkeäkään. Siinä se menee, niin kuin turnerikin. Yksi asia jälleen lisää, mutta ei sille mitään voi. Samalla tavalla ajattelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tottakai se tuntui hetkellisesti sellaiselle, että taasko uusi diagnoosi, mutta minkäs minä sille voin. En yhtään mitään. Siinä se menee niin kuin turneri ja sydämen läppävikakin. Näille ei voi yhtään mitään ja minun paniikkini ei auta. Aada on ainutlaatuinen ja terve tyttö diagnooseista huolimatta. Hän tulee pärjäämään maailmassa, tiedän sen. En halua peitellä Aadan diagnooseja. Puhun niistä avoimesti ja mielestäni on hyvä puhua asioista avoimesti. Ne kertovat varmasti myös Aadalle sen, että hyväksyn hänet juuri tuollaisena, kuin hän on. Hänen ei tarvitse olla mitään sellaista, mitä hän ei ole.

Olen myös monen muun asian kanssa melko rento. Hiekkalaatikolla leikkiessä Aada saattaa laittaa hiekkaa suuhun, mutta se ei ole maailmanloppu. Tottakai siinä on riskejä saada myyräkuumetta ja matoja. Kyllä minä riskit tiedän, mutta eipä minun kieltäminen Aadaa auta. Hiekkaa menee joka tapauksessa suuhun, vaikka minä häntä kieltäisinkin. Ei sellaiselta täysin voi varjella. Olen antanut Aadan ryömiä ja kontata kauppakeskuksen lattioilla. Aada on myös nuollut HopLopin lattioita.Ehkä tämä kertoo sen, että en todellakaan ole tarkka. Luotan omiin äidinvaistoihini sen verran, että tiedän mikä on Aadalle tärkeää ja mikä ei. Aina ei tarvitse tehdä asioita samalla tavalla niin kuin kaikki muut. Täytyy luottaa itseensä ja tehdä juuri ne, mitkä itse näkee hyväksi.

Minun äitini oli minulle tarkka. Olin esikoinen ja hän on kertonut ja ihmetellytkin asioita joissa toimin täysin erilailla, kuin hän. Olen kuitenkin päättäväisesti tehnyt juuri niin, mikä on itsestä tuntunut hyvälle. En ole kuitenkaan saattanut Aadaa hengenvaaraan, että hengissä vielä ollaan.

Liian paljon tämä nykyinen maailma luo tietynlaisen kuvan vanhemmista. Pitää olla juuri tietynlainen. Tuntuu, että teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Aina löytyy niitä ihmisiä jotka katsovat kieroon, pitää vain yrittää olla välittämättä.

En ota stressiä asioista. Me syödään silloin, kun on nälkä. Yritän pitää jonkinlaista rytmiä päivässä Aadalle, mutta joskus on päiviä, kun syödään ihan eri aikaan. Joskus on päiviä, kun päiväunet jää välistä ja sitten käydään aikaisemmin yöunille. Joskus on päiviä, kun nukutaan 3 h päikkäreitä ja joskus ei ollenkaan. Se on elämää ja sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä äiti tietää, että mikä on lapselle parhaaksi.

Millainen äiti sitten olen Aadalle? 
Millaisia meidän päivät on? 


Sen voitte katsoa videon muodosta:



Ps. En ole ammattilainen ja video on tehty vähän sinne päin. Heh!
Saatte videosta kuitenkin ehkä jonkinlaisen kuvan, meidän normipäivästä.



Ensimmäinen videopostaus

Vihdoin ja viimein se on valmis. Nimittäin ensimmäinen videopostaus!
Latasin videon tänne jo aamulla, mutta jostain syystä video ei näkynyt. Nyt uusi yritys.

Videon tekeminen oli jännää puuhaa ja sen huomaa jännittyneestä äänestä. Muutama sanakin meni ihan sekaisin, mutta älkää antako sen häiritä.

Kuulumiset siis videon muodossa tällä kertaa.
Heh, mutta nauttikaa!


Tässä vielä kuvia menneeltä viikolta:










Eurolavat ja kela parvekkeelle

Kerroin teille muutama kuukausi sitten, että haaveena olisi toteuttaa eurolavoista sohvat parvekkeelle. Nyt vihdoin ja viimein tämä projekti on valmis. 

Isäni hankki minulle 6 kpl eurolavoja. Lavat seisoivat vanhempieni pihassa ja odottivat hellepäiviä. Onneksi hellepäiviä tuli ja pääsin maalaamaan. Maalauksessa minua auttoi pikkusiskoni. Maalia sekä tarvittavat välineet järjestyi isältäni. Minun ei siis tarvinnut hommata välineitä ja maalia itse, tämä helpotti työtäni paljon.

Maalaus oli helppoa, mutta pikku tarkkaa työtä en jaksanut tehdä. Päätin, että käyn pikkutarkan työn rauhassa lävitse, kun ehdin. Tärkeintä oli saada suurin työ alta pois. Lavan alapuolella olevat laudat oli todella haastava maalata. En ylettynyt sinne vaikka kuinka kääntelin lavaa. Jossain vaiheessa mielessäni kävi spraymaali vaihtoehto, mutta toteutin maalauksen kuitenkin peittävällä vesiohenteisella maalilla. Työlästä tämä homma oli ja paljon siihen aikaakin kului. 




Kesäkuussa maalasimme 4 lavaa ja loput 2 maalasimme torstaina. Viime torstaina isäni sahasi eurolavat oikean kokoisiksi paloiksi eli 60x80cm ja 45x120cm. Lavoja on siis kolme päällekkäin. Hukka palojakin lavoista jäi, mutta onneksi sain idean. Toteutin kahdesta hukkapalasta eteiseen kenkähyllyn. Ei mikään täydellinen, mutta ajaa asiansa.

Perjantaina sain lavat kotiini. Lavoista tuli sellaiset, millaiset oletinkin. Juuri oikean kokoiset ja sellaiset, että parvekkeelle jäi tilaa. Lavat eivät peittäneet koko parveketta. Ainoa miinus puoli oli se, että "hällä väliä" tyylin lavoista kyllä näkee. Lavoja ei todellakaan ole maalattu tarkasti ja se harmittaa! Olen kuitenkin päättänyt, että kaikki aikanaan. Heti kun jaksan ja ehdin maalaamaan lavoista virheet piiloon. Onneksi tässä ei ole mikään kiire ;D




Minulla oli säilytyksessä myös pieni kaapelikela. Halusin tuunata kelan parvekkeelle, pöydäksi.

Kävin eilen ostamassa Clas Ohlsonilta valkoista maalia (kiitos vinkistä Hanna) ja 3 kpl juuttinarua Hong Kongista. Maali maksoi 15e ja juuttinaru yhteensä 8e. Näitä 2 apuna käyttäen toteutin kelan tuunauksen. Maali ei ollut täydellistä, koska levitin maalia pinnalle jota ei oltu käsitelty. Maali ei ollut kauhean peittävää ja tarvitsi 3 kerrosta maalia. Tällainen amatööri kun on asialla niin kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä :D Hyvä siitä kuitenkin tuli!

Levitin maalin pensselillä. Levittäminen oli helppoa, mutta tarkkaa puuhaa. Maalia valui välillä reistä kelan sisälle ja ulkopuolella.

Maalauksen jälkeen kiersin juuttinarun kelan ympäri. Kaikki 3 rullaa kului kelaan, yhtään ei jäänyt ylimääräistä yli. Onnistuin siis jossain! Juuttinaru sotkeutui hieman, koska olin niin malttamaton, että halusin narun heti paikalleen enkä jaksanut odottaa kuivumiseen saakka.

Kelan koko: läpimitta 60cm ja korkeus 27cm.



Lavojen päälle ostin Ikeasta 1,40e maksavia tyynyjä. Tyynyjä on 4 kpl. Tyynynpäälliset on myös ikeasta. Mitä olette mieltä, kaipaisiko toinen sohva vielä yhden tyynyn? Minun mielestäni kaipaisi. Mietin, että tyyny voisi olla väriltään valkoinen. Lisäksi jotkut pikkutyynyt kruunaisi sohvat. Vai onko silloin jo liikaa tyynyjä? Mitä mieltä te olette?

Pehmusteet sohviin on tehty vanhasta petauspatjan pehmusteesta.
Päällystin pehmusteet valkoisella lakanalla, neulaa ja lankaa käyttäen (oli muuten työlästä).







Tarkkaa työtä ei siis ole tehty, mutta asia kyllä korjaantuu! Itse en kestä katsella tuollaista! En tykkää, että puun väri pilkottaa noin!


Ymmärtämisen opettelua

Meillä ei enää:


Syödä tuttia:

Tutti jäi pois viime viikolla. Nyt Aada on ollut 8 päivää ilman tuttia ja tämä aika on mennyt tosi hyvin. Hän ei ole kaivannut tuttia ollenkaan. En ainakaan ole huomannut. En olisi koskaan osannut kuvitella, että tämä mitä pelkäsin, olikin näin helppoa? Minä ehdin jo valmistelemaan itseäni unettomiin öihin ja itkupotkuraivareihin. Olen todella tyytyväinen, että tämä sujui mutkitta.


Herätä yöllä:

Aada ei tosiaan herää enää yöllä. Hän ei kyllä ole herännyt moneen kuukauteen. Joskus toki on niitä öitä, kun hän heräilee, mutta nukahtaa melkein heti takaisin.


Juoda maitoa, sängyssä:


Iltamaito on ollut käytössä pitkään, mutta nyt vähän aikaa sitten jätin sen pois. Päiväunilla Aada saa juoda maitoa tuttipullosta, mutta ei enää illalla nukkumaan mennessä. Tämä oli aluksi todella haastavaa. Siis todella! Toisaalta tämä on sujunut hyvin, mutta edelleen on niitä iltoja, kun annan maidon Aadalle sänkyyn. Huono juttu! En tykkää, ei pitäisi. Äh! Vaikeata!


Syödä vauvanruokaa:

Aada ei syö enää soseita. Tarkoitan siis kunnon liharuokasoseita. Pilttejä ( 1-3v) Aada syö silloin, kun en ehdi tekemään ruokaa tai olemme reissussa. Pääsääntöisesti syömme Aadan kanssa samaa ruokaa. Aada syö todella hienosti leipää ja kaikkea karkeaa ruokaa. Olemme sanoneet hyvästi "kädet suuhun"- tavalle ja vauvasoseille.

Välipalalla Aada saattaa syödä hedelmäpilttejä, yleensä jogurtin seassa. Suurimmaksi osaksi Aada syö välipalaksi leipää ja hedelmiä. Ne uppoaa paremmin, mutta poikkeuksiakin on.

Olen todella iloinen siitä, että Aada ei ole enää sihtisuu. On hienoa, että hän pystyy syömään noin hienosti kunnon ruokaa.


Meillä nykyään:



Kävelään:

Ihan jatkuvasti. Aada on tainnut hylätä kokonaan konttaamisen ja varsinkin ryömimisen. Hurjaa miten tuo tyttö kehittyy! Kohta se varmaan jo juoksee! 





Opetellaan ymmärtämään toinen toisiamme:


Aada puhuu todella paljon, mutta puheesta ei saa mitään selvää. Sanoja tulee jonkin verran, mutta puheterapia saatetaan aloittaa. 1v 7kk ikäisen ilmeisesti pitäisi puhua enemmän? Mielestäni jokainen kehittyy omaan tahtiin, mutta puheterapia saattaa ollaan ajankohtainen muutaman kuukauden päästä. Aada osaa ilmaista hienosti tunteensa. Hän hymyilee ja juttelee silloin, kun on iloinen. Aada nauraa paljon silloin, kun hän on väsynyt. Hän itkee silloin, kun harmittaa. Hän kitisee vaativaa itkua silloin, kun tahtoo jotain ja ei saa tahtoaan läpi. Aada ei osaa antaa pusua tai halata, mutta hän painaa usein päänsä minun syliini. Näin hän osoittaa hellyyttään minua kohtaan, kuinka suloista! Aada ei kuitenkaan osaa ottaa minua esim. kädestä ja näyttää minne haluaa minun tulevan/menevän. Välillä minun on todella vaikea ymmärtää Aadaa, että mitä hän oikeasti haluaa. Aada ymmärtää kyllä hienosti minun puhettani hänelle. Hän ymmärtää sanan "Ei" ja uskoo sitä sanaa todella hienosti.


Sanoja  tulee muutamia:

- äiti
- isi
- täti
- äijä (isoisä)
- kenkä
- kiikkaa
- tätä (maito)
- kekki (keksi, viinirypäle, riisikakku, leipä)



Juodaan nokkamukista:


Me vielä opetellaan, mutta Aada juo yllättävän hyvin nokkamukista. Välillä se on kyllä kunnon sotkemista, mutta suurimmaksi osaksi juominen onnistuu. Pian sanotaan hyvästit tuttipullolle!




Yksi haave toteutui: täydelliset hiukset

Millaisen muutoksen hiukseni kokivatkaan? Palataan jälleen ajassa hieman taaksepäin. Muutamat lukijat seurailevat meitä instagrammissa ja te olettekin jo nähneet hiusteni muutoksen. Suuri kiitos hiuksista kuuluu jälleen Koreudelle. Maarit teki mahtavaa työtä hiusteni kanssa. Hän jos kuka osaa!

Huhtikuussa hiuksiani vaalennettiin myös ja ero oli jo silloin huomattava. Hiuksiin kuitenkin jäi keltaisuutta, koska halusin luonnollisen lopputuloksen ja lopputuloksen mikä vaurioittaisi vähiten hiuksiani. Kaikken järkevintä oli käsitellä hiuksiani pikku hiljaa. Olen kirjoittanut hiusten värjäyksistä postauksessa, joka löytyy TÄÄLTÄ.

Tässä siis lähtötilanne:


Otin Maaritin neuvoista opikseni ja käytin hiuksiini öljyä. Hiukset olivat hieman paremmassa kunnossa, kuin huhtikuussa. Nähtävästi kokoajan oppii jotain uutta. Öljy on todella tärkeä osa hiusten hyvinvointia. Öljy kosteuttaa hiuksia ja ne eivät näytä hamppukasalta. Minulle öljyn käyttö on nykyään lähes jokapäiväistä. Olen jäänyt koukkuun pehmeisiin hiuksiin ja en kestä hamppuisia hiuksia enää hetkeäkään. Voin siis omalla kokemuksellani suositella Moroccanoilia jokaiselle lukijalleni! Muita öljyjä en ole edes kokeillut. Öljy sopii kaikille hiustyypeille ja se imeytyy todella nopeasti hiuksiin ja antaa samalla hiuksille kauniin kiillon.

Syyt miksi minä haluan käyttää öljyä:

- Öljy hoitaa sekä ravitsee hiuksia.
- Öljy siloittaa, selvittää ja hoitaa hiuksia.
- Öljyssä on runsaasti vitamiineja, antioksidantteja ja proteiinia.
- Öljy vähentää karheutta.
- Öljy suojaa hiuksia.

Huhtikuussa sain pienen purkin öjyä itselleni, Maaritilta. Öljy on ollut todella riittoisaa, mutta se loppuu pian. Olen alkanut keräämään rahaa ja aion hommata lisää öljyä, koska oikeasti jäin koukkuun. Öljyn hinta on mielestäni aika suolainen, mutta eikös hyvään kannata panostaa? Koreudestsa Moroccanoilia myydään hintaan: 100ml = 49e ja 25ml= 14e. Moroccanoil lightiä suositellaan vaaleille hiuksille.



Maarit kertoi, että hiuksistani huomasi, että olin käyttänyt öljyä. Se lämmitti sydäntäni. Jotain olin tehnyt oikein. Yhden asian tein kuitenkin väärin. Unohdin edellisenä iltana, että olin menossa värjäyttämään hiukseni. Laitoin hiuksiini automaattisesti hopea hoitoainetta. Pesin sen todella nopeasti pois, koska tajusin aika pian, että mitä olin tekemässä. Maarit kertoikin, että olisi suositeltavaa jättää edellisessä pesussa ennen kampaajakäyntiä hopeahoitoaine pois. Tämä siksi, että hiuksia vaaleantaessa se saattaa nostaa esiin ei toivottuja sävyjä, kuten vaaleanpunaisuutta ja se taas tuottaa ongelmia kampaajalle.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin todella hyvä. 
Letti kruunasi kauniit hiukseni, olen todella kiitollinen Maaritille. 
Hiukset näyttävät todella hyviltä, varsinkin kun ne on suoristettu. 
En tykkää luonnonkiharoistani, en sitten yhtään!








Mitä mieltä te olette?

Yhteistyössä mukana: Koreus


Tahdikas viikonloppu

Tänä viikonloppuna vietin aikaa itseni kanssa. Aada oli turvallisissa käsissä ja minä nautin omasta ajastani. Shoppailin monta tuntia keskustassa ja kävin myös Tallipihan lastenkirppiksellä. 
Löysin Aadalle palapelin, kirjan ja pienen pallon. 
Näille hintaa tuli 3,20e. Ei huono!

Kiertelin kaupoissa, mutta en löytänyt oikein mitään. En oikein osannut etsiäkään. Ei ollut oikein mitään, mitä olisin tarvinnut. Nautin kuitenkin kierrellä kaupoissa ja vain hypistellä kauniita vaatteita ja tavaroita. En tee juurikaan heräteostoksia. Ennen tein, mutta nykyään harkitsen pitkään.
Kirpputorilta löysin paidan ja legginssit. Paita oli samanlainen kuin kuvassa, mutta valkoinen. Legginssit ovat perus mustat. Lindexiltä ja hmltä ostin muutamia alusvaatteita. Niitä tarvitsee aina! Alennusmyynnit on juurikin alusvaatteita varten! Heh!




Myöhemmin lähdin käymään ystäväni luona. Hänen miehensä hemmotteli meitä ja grillasi meille herkkuja. Kyllä oli luksusta, kun mies grillasi! Grilliruoka on aina niin hyvää! Se tekee kesästä kesän! Omnomnom!! Eikö näytäkin herkulliselta?



Myöhemmin katsoimme elokuva. Muuten ihan hyvä, mutta leffa kesti 3h ! Jaksoimme onneksi katsoa elokuva loppuun saakka. Elokuva oli jännä, mutta outo. En oikein tiedä, että voinko suositella tätä kenellekään. Uudestaan en varmaan katsoisi. Jotenkin ehkä hieman pitkäveteinen, mutta noh se on nyt nähty. Leffan nimi oli Interstellar.




Päätin jäädä ystäväni luokse yöksi, koska ilta venyi niin pitkäksi. 
Seuraavana päivänä olin Aadan luona klo 13 aikaan. Sunnuntaina rentouduimme minun vanhempieni luona. Söimme hyvin ja katselimme valokuvia. 

Valokuvien katselu on muute aika rentouttavaa puuhaa, varsinkin jo lapsi kitisee korvan juuressa. 
Ei puhettakaan, että saisi rauhassa katsella ;)


Meidän kesäpäivät ovat sujuneet kiireen keskellä. Jos sitä tällä viikolla ottaisi hieman rennommin, ainakin näin aluksi. Saa nähdä mitä sitä keksiikään, kun sadettakin on luvattu. Yhyy! 

Tänään meidän päivä on kulunut labrassa, ruokakaupassa ja vieraita viihdytellen. Huomenna ollaan varmaan ihan vaan neljän seinän sisällä. Ajattelin nukkua pitkään ja kokkailla jotain hyvää ruokaa, nyt nukkumaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Luithan jo aikaisemman postauksen? Pääset siihen TÄSTÄ
(Kerron Tayssin lääkärikäynnistä)


Eikö vähempi riittäisi?

Aadalla oli torstaina aika Taysissa. Menimme Tayssiin aivan liian aikaisin ja jouduimme odottelemaan Taysin lastenpolin odotustilassa. Minusta Taysin henkilökunta on ystävällistä ja mukavaa. Lääkärit ottavat potilaat hienosti huomioon ainakin tuolla missä me olimme. Juttelin kuitenkin erään diabeetikon äidin kanssa. Hän puhui minulle suu vaahdossa siitä, kuinka törkeää henkilökunta on häntä kohtaan. En pystynyt samaistumaan juuri mihinkään hänen kokemuksiinsa, mutta yritin ymmärtää häntä. Olihan se kurjaa, että hänellä oli tuollainen kokemus Taysista.

Aika kului nopeasti ja Aada jaksoi touhuta yllättävän hyvin. Hän leikki Legoilla ja konttasi ympäri käytäviä. Välillä hän käveli muutaman askeleen ja taas jatkui konttaus.

Hoitaja otti Aadalta painon ja pituuden. Joka kerta, kun alan riisumaan Aadaa, hän päättää aloittaa huutamisen. Ja se huutaminen kestää. Aada on todella temperamenttinen. Hän potkii, huutaa, kiljuu, karjuu, itkee ja raapii. Hän todella näyttää sen, mistä ei tykkää. Hoitaja kysyikin minulta, että onko Aada kokenut jonkun ikävän lääkärikäynnin, koska reagoi noin. Mielestäni hän ei ole kokenut poikkeavaa lääkärikäyntiä, vaan on alkanut käyttäytymään noin heti kun, on löytynyt oma tahto.

Aadan paino oli 6800g ja pituus n. 68cm. Lääkäri oli tuttu ja turvallinen. Lääkäri muisti Aadan todella temperamenttisena tapauksena ja sitähän se oli. Heti kun Aada näki lääkärin, hän alkoi itkemään. Raukka oli ihan paniikissa ja halusi katsoa vain minua. Tilannetta ei auttanut edes se, että lääkäri otti valkoisena takin päältään. 


Minua jännitti todella paljon tuo käynti. Fiilikseni olivat jännittävät, koska odotin kasvuhormoni kokeiden tuloksia. Lääkäri aloitti puhumaan ja kertoi minulle kokeiden tulokset. Hän kertoi, että Aadan kilpirauhasarvot ovat hieman matalat. Normaalisti arvon pitäisi olla 15, mutta Aadalla se oli vain 11. Hän ihmetteli, että en ollut käyttänyt Aadaa verikokeissa. Verikokeissa varmistettaisiin tuo arvo. Minulle ei ollut tullut minkäänlaista ohjetta/lappusta postissa, josta olisin voinut tietää sen. Lääkäri ihmetteli ja samoin minä. Joudun muutama viikko sitten käymään Taysin lastenpolilla kyselemässä, että missä kasvuhormonien tulokset viipyvät. Odotin tuloksia 22.4-2.7 välisen ajan. Lääkäri ihmetteli suunnattomasti, että minulle ei tulokset olleet tulleet siitäkään huolimatta.Ilmeisesti Itella oli mokannut tässä asiassa. 

Olin kuitenkin toisaalta todella onnellinen, että tulokset eivät tulleet kotiini, koska olisin reagoinut kilpirauhasarvoihin eri tavalla. Nyt oli helppoa ottaa tulokset vastaan hyvällä mielellä ja ilman paniikkia. Lääkäri oli rauhallinen ja osasi kertoa asian minulle juuri oikealla tavalla.

Aadalle epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Varmuus asiasta, selviää tämän viikon aikana. Kävimme tänään ottamassa verikokeet ja arvatkaa kuinka paljon Aada pisti tällä kertaa vastaan! Hän oli todella loukkaantunut ja itki kotonakin, kun katsoi laastaria kädessään. Voi mun pientä murua!



Tietenkin se tuntui pahalle, että lapselleni epäillään jälleen jotain uutta. Miksi vähempi ei riittäisi? Toisaalta kuitenkin kyse on pienestä asiasta ja sen kanssa oppii elämään. Ei paniikkia, kaikki hyvin. 
Kasvuhormonitestien tuloksetkin saatiin. En muista sitä tarkalleen, mutta tulos oli sellainen, että Aadalta joudutaan ottamaan uudet kokeet. Tulos siis varmistetaan ja se tulos määrittää sen, että aloitetaanko Aadalle kasvuhormonihoidot alku talvesta vai vasta tammikuussa. Syksyllä Aada joutuu jälleen kolmeksi päiväksi osastolle eli kahdeksi yöksi. Aada joudutaan nukuttamaan, koska hän on niin temperamenttinen, että kokeita ei saada muuten otettua. Lisäksi Aada joutuu aivokuvaan. Tämä ilmeisesti sen takia, koska kasvuhormonihoidot tullaan aloittamaan.

Kasvuhormonihoidot tulevat kuitenkin maksamaan sen kelan omavastuun verran eli n. 600e/vuosi. Summa on kertasumma.Tämän kuuleminen tuntui pahalle, koska se on iso raha. En kuitenkaan jaksa stressata asiaa. Luotan siihen, että tuosta summasta tullaan selviämään. Ei paniikkia siis!