Sekasorto

Täytyy myöntää, että äitiys on tehnyt minussa paljon muutosta. Toisaalta parempaan suuntaa, mutta myös huonompaan. Olen kasvanut ihmisenä ihan hurjan paljon ja olen paljon kypsempi mitä esim. 2 vuotta sitten. Mutta on tässä niitä huvittaviakin puolia. Ennen en osannut luovuttaa esim. siivoamisen suhteen. Jos minua häiritsi jokin likainen kohta kotonani, sille piti tehdä heti jotain. Joskus jynssäsin yöllä klo 02 vessan lattiaa. Nykyinen vessanlattia on jotain todella järkyttävää, mutta olkoot. Olen ollut jollakin tapaa siivoushullu, lievästi sanottuna. Edelleen minussa piilee siivoushulluus. Minun on todella vaikea sietää sekasortoa, mutta lapsen myötä siihen on vaan pitänyt vain totutella. Nykyään en jaksa enää välittää.

Naurahdin viikko sitten, kun isäni kävi kylässä. Hän tokaisi ensimmäiseksi "Ai, kato sä oot siivonnu täällä". Niin, ei kai vain ole niin, että vanhempanikin ovat huomanneet, että kotimme ei olekaan aina tiptop. Hyvästi vanha minä ja tervetuloa sekasorto. Siihen suuntaan ollaan ainakin kovaa vauhtia menossa. Ihan hävettää, että miten päivästä loppuu tunnit kesken. Aikaa ei yksinkertaisesti ole siivoamiseen. Aada vie minun kaiken aikani ja totta kai muut kotityöt. Olen todella onnellinen, että pystyn olemaan kotona ja antamaan kaiken energiani Aadalle. Pyykkiä ja likaisia astioita on toki pakko pestä ja ruokakin on tehtävä lähes päivittäin. Tai no olisihan sitä aikaa illalla, juuri ennen nukkumaan menemistä, mutta silloin kaadun mieluummin sänkyyn, kuin pesen lattiat. Kestämistä tässä on ollut, mutta tämä on onneksi vain yksi ajanjakso meidän elämästä. Aada kasvaa kokoajan ja toivottavasti oppii keräämään omat lelunsa lelukoppaan, pian.





Kotityö inhokit
TOP 5

- Syöttötuolin jynssäys
- Imurointi
- Ikkunoiden pesu
- Lattioiden pesu
- Roskien vienti


Tykkäys näille
TOP 5

- Tiskikoneen tyhjennys
- Tavaroiden järjestely
- Pyykkien pesu
-Ruoan laitto
- Pyykkien laitto kuivumaan





Miten te siedätte likaista lattiaa, likaisia ikkunoita tai
ylipäätäänsekasortoa?


Se kävelee!



Aada tosiaan oppi tänään kävelemään klo 18 kieppeillä :) ! Neiti on muutaman viikon yrittänyt nousta seisomaan ilman tukea, mutta tänään hän nousi seisomaan ilman tukea ja otti muutaman askeleen! Miettikää, minun pieni tyttö! Tätä olen odottanut niin kauan ja nyt Aada sen teki ensimmäistä kertaa. Meinaan pakahtua tästä onnesta. Tämän Facebook uutisen jälkeen, neiti käveli vielä muutaman askeleen. Aada käveli tänään myös ensimmäistä kertaa karhunkävelyä. Se jos mikä oli huvittavan näköistä!

Nyt jään odottelemaan, että miten tuo kävely tuosta edistyy. Toivon, että ei ainakaan takapakkia tulisi. Saa nähdä, jännää!



Kannattaa muuten seurata meitä Facebookin kautta. Yritän tehdä sinne pieniä julkaisuja ja laitella ilmoitusluontoista asiaa. Tähän mennessä olen julkaissut facebookissa vain tekstit, mutta yritän tehdä poikkeuksen. Olisi hauska myös jutella facebookissa teidän lukijoiden kanssa :) Tiesithän, että voit lähettää Facebookin kautta minulle myös yv:tä, jos tulee kysymyksiä tai haluat tulla rupattelemaan! Tulkaahan siis seurailemaan sinnekkin ;)

Instagrammissa on tällä hetkellä pientä taukoa, koska puhelimeni on huollossa. Tällä hetkellä käytössä on lumia jossa ei toimi instagram. En pysty siis päivittelemään instagrammia viikkoon tai kahteen ellen nyt keksi jotain muuta tapaa. Sähköposteihin vastaan tällä hetkellä myös huonommin, koska kannettavalla olo on aika rajallista. Yksinhuoltajan arki on kiireistä varsinkin nyt kun neiti alkaa tallustamaan eteenpäin ;)


Tässä vielä linkit:



Uusien tuulien kesä

Mielettömän mahtavaa ulkoilla näin aurinkoisessa säässä! Ihanaa! Minä rakastan, todella paljon! Tänään me saimme meidän matkaan ihanan Piian ja hänen poikansa. Istuttiin hiekkalaatikolla ja juteltiin mukavia. Juttelimme hieman syvällisiäkin, mutta myös arkisia asioita. Minulle on tärkeää, että ystävien kanssa pystyy puhumaan syvällisemmistä asioista. Minä en juurikaan piittaa pinnallisista ihmisistä. Niitä minun ystäväpiiristäni ei juurikaan löydy. En tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa kovin hyvin. Ehkä juuri siksi, että olen itse todella avoin ja kova höpöttämään omista ongelmistani. Osaan myös kuunnella ja olen aidosti kiinnostunut ystävieni elämästä. Ainakin yritän parhaani mukaan kuunnella heitä ja tarjota aina apua. Yritän olla hyvä ystävä, mutta en minäkään täydellinen ole.

Mielestäni ystävien kanssa on hyvä puhua välillä, jotain hieman syvällisempää. Pohtia asioita ja jakaa erilaisia mielipiteitä. Silloin kun jakaa omaa elämää ystävälle, sieltä saattaa saada jonkun toisenlaisen näkemyksen, mitä ei ole itse koskaan osannut edes ajatella. Se on mahtavaa, että ystävät saavat minut miettimään ja katsomaan asioita toisestakin perspektiivistä. On mahtavaa, että saan olla näin rikas ja saan omistaa ystäviä, jotka ovat valmiita uhraamaan aikaa omasta elämästään, kuuntelemalla minua. Viimeiset kuukaudet ovat olleet rankat. Automaattisesti mietin viime kesää ja sitä kamalaa ahdistusta mitä viime kesä oli täynnä. Siihen nähden tämä kesä on ja tulee olemaan loistava. Tämä kesä on uusien tuulien kesä!

 



Piian poika on Aadaa 5kk nuorempi. He ovat kehityksessä lähes hmm... Samalla tasolla. Toki Aada ei vielä kävele, mutta pian. Kaverukset riitelivät leluista ja välillä vaihtoivat keskenään pienet hymyt. Aada nautti hiekalla leikkimisestä ja jaksoi touhuta yllättävän pitkään.  He olivat mahtava parivaljakko <3






Jossain vaiheessa oli kuitenkin aika lopettaa leikit. Yritimme nukuttaa lapsia, mutta turhaan. Heillä oli aivan liikaa energiaa ja eihän siitä mitään tullut. Piian poika nukahti hetkeksi, mutta Aada ei suostunut ummistamaan silmiään. Kuvittelimme, että saisimme syödä kebabit rauhassa, mutta pöh!

Siitä on muuten todella kauan, kuin olen syönyt kebabia. Syön kebabia nykyään todella harvoin ja silloin kun syön, se vaan maistuu todella hyvälle! Tänään se maistui todella herkulliselta! Seuraava annos sitten puolen vuoden päästä ;)




Koreus syntyi rohkeista päätöksistä

Parisen kuukautta sitten kerroin teille kampaamosta nimeltä Koreus. Nyt haluan kertoa teille lisää Koreudesta sekä antaa Koreuden Maaritille täydet valtuudet. Hän saa kertoa oman tarinansa. Miten hänestä tuli yrittäjä ja mikä Koreus oikeastaan on? Lue siis eteenpäin.

Koreudella on käytössä meikkisarja nimeltään Emani Minerals. Sarja on mineraalimeikkisarja, joka valmistettu luonnonmineraaleista eli sarja on 100% vegaaninen, mikä taas sopii mainiosti Koreuden ajatusmaailmaan. Emani mineraalimeikkien käyttö tukee ihonhoitoa, tuotteiden ainesosat antavat ihon hengittää, eivätkä tuki ihohuokosia. Kaikki sarjan tuotteet ovat erinomaisia myös herkälle ja
epäpuhtaalle iholle sekä ne ovat pakattu kierrätettävästä materiaalista valmistettuihin pakkauksiin.





Koreudessa tykätään luonnonmukaisuudesta, sen vuoksi Maarit onkin valikoinut liikkeeseen sarjoja jotka tukevat ajatusta. Näistä ykkössarjat ovat Maaritin mukaan nimenomaan Emani ja hiustenhoito-/ hiustenmuotoilusarja Kevin Murphy. Molemmissa sarjoissa käytetään luonnon raaka-aineita, eikä kumpikaan testaa tuotteitaan eläimillä. Lisäksi Koreudesta löytyy myös hiustenhoito ja -muotoilutuotteita Moroccanoililta sekä L'ANZA:lta. Suoristukseen ja muotoiluun heillä on käytössään GHD:n suoristus- ja muotoiluraudat.

Kevin Murphyn sarjasta voit lukea lisää edellisestä postauksesta eli TÄÄLTÄ.


Nyt annan valtuudet Maaritille;

"Koreutta perustaessani minulle oli tärkeää saada liike, jossa keskitytään täysin yhteen asiaan (hiuksiin). Tärkeää minulle oli siis se että Koreus on nimenomaan kampaamo, ei kauneushoitola jossa tehdään vähän kaikkea kuten kynsiä, ripsiä, muita hoitoja jne. Hiukset ovat liikkeen selkeä ykkösjuttu, se ilmenee liikkeen sloganistakin "design for your hair". Hiuksiin liittyen teemme melkein kaiken, meiltä saa värin, leikkauksen, kampaukset, hiustenpidennykset teipeillä ja ommellen sekä hiusten sekä hiuspohjan tehohoidot. Hiusten lisäksi teemme myös meikkejä. Meikit ovat kysytty lisä varsinkin juhlakampausten yhteydessä, mikä onkin syy miksi meikit löytyvät meidän valikoimistamme. Meille on myös tärkeää, että voimme tarjota kokonaisuuden juhliin, sillä meikki ja kampaus tukevat toisiaan. Toki on myös hienoa saada hyödyntää opiskeltuja meikkaustaitojamme, jota olemme tehneet jo aiemmissakin työpaikoissamme.


Minä olen siis Koreuden perustaja ja omistaja, teen liikkeessä hiuksia ja
meikkejä. Minulla on liikkeessä tuolivuokralla toinen kampaaja/meikkaaja Taija.

Oikealla on Maarit kauniissa rusettinutturassaan
 ja hänen vieressään Taija.

Koreus on minulle suurien unelmien täyttymys. Liikettä voisi jopa sanoa minun lapsekseni :D Olen pienestä asti määrätietoisesti tahtonut yrittäjäksi, mutta ala oli kauan kateissa. Muistan pienenä vannoneeni, ettei minusta ikinä tule kampaajaa ja maininnut että ala on tyhmä ja tylsä. Tämä on ehkä johtunut siitä että mielin aina itseni enemmän poikatytöksi, leikkeihini ei kuulunut hiuksien laittaminen ja kampaamoa leikkiminen. Uskon että tämä oli yksi hyvistä puolista alalle ryhtyessäni,
sillä innostuin alaan eri kautta. En innostunut kiharoista ja kauniista hiuskoruista vaan alan monipuolisuudesta, haasteesta, asiakaspalvelusta ja käsillä tekemisestä. Yrittäjyys tuli kotoa isän yrittäjyyttä seuratessa.


Kun vihdoin ja viimein aloin toteuttaa unelmaani ja valmistuin
yksityisestä kampaajakoulusta Tampereelta, aloin heti yrittäjäksi ja perustin toiminimen. Toimin muutamassa liikkeessä sopimus-/vuokratuoliyrittäjänä. Tämä oli opettavaa aikaa, sillä näki monia
eri toimintatapoja sekä isojen, että pienempien liikkeiden erot tulivat hyvin esiin, kun itse oli kummassakin toiminut. Kokoajan kuitenkin päätavoite oli avata joskus oma kampaamo. Kun vuosia tuli täyteen muiden liikkeissä noin 6 vuotta alkoi tuntua hetki oikealta toimia. Elämässä
täytyy tehdä rohkeita päätöksiä ja luottaa itseensä. Ikinä ei tiedä miten käy, mutta toisaalta ikinä ei voi saada mitään jos ei uskalla yrittää.







Unelmani toteutumista auttoi tiivis ja uskollinen asiakaspiiri, jonka olin vuosien varrella saanut. Ilman niitä ihmisiä tämä ei olisi ollut mahdollista, sillä en ainakaan itse olisi voinut rakentaa tyhjän päälle mitään vastaavaa. Useampi näistä asiakkaista on kulkenut mukanani melkein koko matkan, on mahtavaa todeta tämä. 


Nyt kun Koreus on totta voisi luulla että tämä oli tässä, mutta hinku on kova saada luoda jotain uutta tämän nimen alle. Lisähenkilökuntaa varmasti tulee, mutta mitä muuta se jää nähtäväksi. Tavoitteeni on se että niin minä kuin liikkeessä työskentelevät ammattilaiset kuin asiakkaatkin tulisivat aina hymyssä suin sisään Koreuteen. Tahdon että Koreus on ammattitaitoinen, tuore ja iloinen niin
asiakkaille kuin henkilökunnalle."


- Maarit




Koreudelle on myönnetty myös sertifikaatti. 


"Suomen Vahvimmat –sertifikaatti on näkyvä todiste yrityksen
luottokelpoisuudesta, luotettavuudesta ja erinomaisesta maksukyvystä. Sertifikaatti kertoo asiakkaille, yhteistyökumppaneille, luotottajille ja muille sidosryhmille, että yhteistyö sertifioidun yrityksen kanssa on kestävällä pohjalla.

Suomen Vahvimmat –sertifikaattiin oikeutettuja ovat Asiakastiedon 7-portaisen Rating
Alfan kahteen ylimpään luottoluokkaan kuuluvat yritykset, joita on noin 12 % suomalaisyrityksistä. Vaatimukset näihin luokkiin pääsemiselle ovat yrityksen erinomaiset taloudelliset
tunnusluvut, yrityksen positiiviset taustatiedot ja
maksukäyttäytyminen."

Yhteistyössä mukana: Koreus


Viimeinen osa/ Aqvahotel

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Millainen oli meidän Viron reissu loppuen lopuksi oli? 
Miten se menikään? 

Annan valtuudet Maaritille tähän postaukseen. Hän saa kertoa teille omin sanoin, että millainen meidän reissu oli. Monen lukijan on vaikea ymmärtää mun positiivisuutta, kun mä nyt satun näkemään lähes kaikessa sen valoisan puolen. Nyt saatte kuulla rakkaan ystäväni mielipiteen, näkikö hän Viron reissussa, Ikaalisten matkatoimistossa ja Aqva hotellissa positiiviset puolet? Mikä ärsytti ja suututti? Mikä ei ärsyttänyt? Nyt selviää plussat ja miinukset. 

Olen lisäillyt tekstin väliin hieman kuvia meidän lauantaipäivästä, nauttikaa!




"Ajateltiin Even kanssa, että halutaan antaa teille meidän matkasta toinenkin perspektiivi. 
Niinpä minä sitten kirjoitin sen. Elikkäs, mä oon Maarit, ikää on tarpeeksi(ainakin omasta 
mielestä) ja asun tällä hetkellä kalakukkojen kotikaupungissa. Asustelen aviomieheni kanssa 
ihan vaan kahdestaan, eikä meillä ole lapsia. Koira me kyllä ollaan ajateltu hankkia. Ja ehkäpä 
tuossa olikin jo kaikki tarpeellinen taustatieto, joten voidaan siirtyä itse asiaan… :) 

Eve kertoikin jo, että varattiin matka jo alkuvuodesta, ja voi pojat se matka tuli tarpeeseen!
Ite oon matkustellu enemmän ”varataan lennot, majoitukset ja katotaan miten sinne 
keskustaan sit lentokentältä pääsee”-tyylillä. Tällainen matkatoimiston paketti oli siis todella 
tervetullut vaihtoehto. 

Meidän kahden matka alkoi siis tosiaan Tampereelta aamu neljän aikoihin Onnibussilla. 
Meidän aikomus oli syödä Helsingissä aamiainen pitkän kaavan mukkaa, mutta ei. Perskuleen 
Helatorstai ja meidän kananaivot. :D (Näin jälkeenpäin asia naurattaa, mut uskokaa ettei 
paljoo hymyilyttäny silloin.) Noh, kun me sitten kämäisen(ja hullun kalliin) R-Kioskista 
ostetun aamupalan jälkeen lähdettiin lentolaukkujen kanssa mukulakivetystä pitkin kohti 
satamaa, ja vihdoin päästiin sinne tuskanhiestä märkinä, 
alkoi mua hieman vitsittämään.




Tuo bussimatka on ensimmäinen asia, johon aion takertua. En tiedä et oliko vika meissä vai 
missä, mutta mä ymmärsin niin, ettei Ikaalisten matkatoimiston pakettiin kuulunu 
bussikuljetusta Tre-Hki välille. Havahduin vasta terminaalissa Even kaa, että asiaa olisi voinu 
tutkia vielä tarkemmin, joskos semmoinen olisi vaikka kuulunut pakettiin. Ja siinä me sitten 
käytiin se sähköinen tiedosta sataviiskyt kertaa läpi, ja ei, ei se vaan kuulunut siihen meidän 
pakettiin. Olishan se sitten loppujen lopuks ollu kiva körötellä aamulla se muutama tunti 
Treeltä suoraan sataman oville tilausajobussilla. Tästä miinus siis. 

Siinä me sitten istuskeltiin terminaalissa taas muutama tunti. Meillä meni ihan törkeen kauan 
tajuta, että missä se Ikaalisten oma luukku on. :D Onneks tajuttiin ja löydettiin. Siinä sitten 
sutjakkaasti muutaman minuutin jonotus, tarpeelliset liput ja laput kouraan ja ei muuta ku 
laivaan! Yks asia mitä mä vähän pelkäsin jo etukäteen, oli asiakaspalvelun laatu. Valitettava 
tosiasia kun on se, että jos satut olemaan nuori tai nuoren näköinen, ei asiakaspalvelijat 
jostain syystä jaksa panostaa. Ja se on surullista, koska me ollaan maksavia asiakkaita siinä 
missä muutkin. Onneksi tuo epäily osoittautui turhaksi. Asiakaspalvelija tiskillä oli 
ystävällinen, opasti missä meidän bussi odottelee Viron päässä ja muistutti ettei lippuja 
kannata hukata! :D



Ootteko muuten huomannu, kun suomalaiset lähtee laivalle, niihin iskee joku ihme hulluus :D 
Porukka alkaa etuilee, astumaa varpaille, mulkoilemaa vihaisesti ja kiroamaan kuin viimeistä 
päivää. Hei, kyllä sinne laivaan mahtuu kaikki lipun ostaneet ja ei se viina sieltä Tax Freestä 
pääse loppumaan, take it easy! ;) Onneksi me päästiin Even kanssa laivaan vähin vahingoin, 
jalat semi ehjinä, ja mieliki kohentu kummasti kun tiesi saavansa ruokaa pian.
Ja koska pakettiin ei kuulunu hyttiä, me istuskeltiin lattialla rappujen vieressä melkein koko 
matka. Omasta mielestä noin lyhyellä matkalla ei hyttiä tarvitse, jos ei matkusta lasten tai 
vanhemman väen kanssa. Ajan voi vaikka kuluttaa syömällä Tax Freestä ostettuja makkeisia.

Päästiin onnellisesti muutaman tunnin matkan jälkeen Viroon. Sataman pihassa meitä 
odotteli Ikaalisten matkatoimiston järjestämä pikkubussi. Meitä vastassa ollut nainen puhui
suomea. Pian selvisi, että meidän täytyy ajaa toiseen satamaan odottelemaan muutamaa 
muuta samaiseen hotelliin lähtevää matkustajaa. Meille tuli siis tunnin verran odotusaikaa. 

Onneksi tämä naishenkilö osasi ohjeistaa missä voi käydä pyörähtämässä. Siinä me sitten 
Even kanssa käytiin sataman lähialueella tutkimassa muutama kaupan tarjontaa. Tultiin 
kiltisti takaisin bussille sovittuna aikana. Ja odotettiin toinen ylimääräinen tunti. Tuosta jäi 
vähän ristiriitaiset fiilikset. Olo oli aika tosi väsyny, eikä tuosta odottelusta oltu etukäteen 
ilmoitettu mitään. Toisaalta ihan kiva, kun sai pyörähtää satamassakin, kun ei siihen sit enää 
sunnuntaina ollu aikaa. Ja plussat siitä, että meitä vastassa ollut nainen puhui suomea, eli 
matkaan voi lähteä vaikkei englantia, viroa tai venäjää osaisikaan kovin sujuvasti.

Ja taas körötellään. Itsehän nukuin sen bussi matkan satamasta hotellille, eli nopeastihan se 
meni! ;) En sitten tiedä oliko Eve samaa mieltä asiasta vai ei. Hotellin vastaanotossa saimme 
ohjeistuksen suomeksi, tarpeelliset ovikortit ja kylpylä rannekkeet mukkaan, ja ei muuta kuin 
äkkiä etsimään meidän huonetta! 

Eve oli luottanu hotellin valinnan mulle, eli se oli selkeesti enemmän mun näköinen. Mä olin 
ihan myyty siitä sisustuksesta! Meillä on kotona paljon tummaa huonekaluissa ja kankaissa, 
sekä paljon lasia. Kävelin tuolla hotellissa leuka lattiassa ja hullunkiilto silmissä. Todella 
suurta plussaa siis hotellin puolesta ylellisen tuntuisesta sisustuksesta, sekä tunnelmasta. Ja 
Evekin myönsi, vaikkei sisustus ollut hänen mieleen, oli se silti hieno. Ja ole samaa mieltä siitä, 
että joskus asiat voi olla hyvin toteutettuja ja hienoja, vaikkeivat olisikaan juuri omaan 
mieleen. Hotellissa oli hyvä asiakaspalvelu respassa ja ravintolassa. Kylpylässä taas oli oma 
juttunsa. Tosi nyrpeen näköisiä ja oloisia. Yritä siinä sitten höllyä rennosti poreammeessa kun 
ohi kävelee työntekijä, joka näyttää siltä että on valmis nistimään kaiken jolla on pulssi. 
Perskule. Onneksi muu asiakaspalvelu oli ystävällistä, niin tuosta kylpylän henkilökunnasta ei 
jaksanu kauaa mököttää. 




Ruoassa ei ollu mitään valittamista! Totta kai se oli hotellissa kalliimpaa(niin kuin kaikkialla muuallakin hotelleissa) kuin itse Rakveren keskustassa, mutta Suomen hintatasoon nähden oli selvästi halvempaa. Ruoan hinta-laatusuhde täsmäsi. Oli mahtavaa kun valinnanvaraa oli hienommasta fine diningista, sushii ja pizzaan. En muista oliko mikä ilta, mutta yhtenä iltana meidän tarjoilijalla meni ihan hullun kauan siinä et se tuli ottamaan tilausta vastaan. Ja mä olin taas jälleen kerran näreissäni. Onneksi hän sitten pahoitteli tätä.


Ikaalisten matkatoimiston sivuilta oli mahdollista tilata etukäteen rentoutumispaketteja. Ja vielä sillä bussimatkalla satamasta hotellille saatiin tutkiskella spa-hoitoja ja muuta hotellin tarjontaa. Me kuitenkin päätettiin olla ottamatta paketteja etukäteen. Varattiin sitten paikan päällä hoito Spassa, ja sekin onnistui suomen kielellä. 


Kaiken kaikkiaan mulle jäi positiivinen kokemus koko reissusta. Toki noita pieniä epäkohtia 
oli, mutta enemmän jäi sitä positiivista. Nuoresta iästä huolimatta palvelu pelas, satamaan päästiin ajoissa kotiinlähtö päivänä ja ainakaan vielä ei oo Eve laittanu viestiä et olis mitään yllätyslaskuja tullu :D




No kelle mä sitten suosittelisin tuota reissua? Oikeastaan kelle vaan kuka haluaa rentoutua. Spassa oli useampi allas(myös niitä lasten altaita ja ratoja kuntouimareille) sekä saunoja oli joka makuun. Ikaalisten matkatoimisto hoiti kaikki varaukset ja liput, eli niiden kanssa ei ollu ongelmia. Ja hotellissa oli tarpeeksi romanttiset puitteet myös pariskunnille. Olisin hyvin voinut kuvitella lähteväni reissuun mieheni kanssa ja ottavani jonkun tai jopa useamman pareille suunnatuista Spa-paketeista ;) 

Vaikka hotelli mainosti itseään lapsiystävällisenä, ei niitä lapsia kovin paljon näkyny tai kuulunu, eikä niistä mitään haittaa ollut. Span puolella oli myös muutama pikku prinsessoille ja prinsseille suunnattu paketti, eli siinäkin oli huomioitu lapset. Hotellissa oli myös paljon vanhempia pariskuntia, jotka eivät puhuneet englantia, eli suomella pärjää.

Hintaan sisältyi pääsy kylpylään, sekä aamupalat. Eli pienemmälläkin budjetilla pärjää. Toki jos haluaa käydä shoppailemassa, sekä syömässä illemmalla ulkona, niin kannatta varata muutama satanen matkarahaa kulutettavaksi. 

Nyt jos pääsit tänne asti, niin onnittelut! :D Mä en kirjoita blogia, ja sen näkee tuosta tekstistä. Mä käytän ihan hullun paljon täytesanoja ja oon muutenki melko paljo sananaine luonnosakin, niin mun on vaikee kirjoittaa lyhyesti… 



Halusin antaa oman mielipiteen, koska on varmasti välillä vaikea uskoa, että Eve olis kaikesta 
niin innoissaan. Mutta niin sen vaan on. Eve on luonteeltaan super positiivinen ja sellasia ihmisiä tarvitaan lisää. Me kun ollaan kaikki yksilöitä ja koetaan loppujen lopuks asiat omalla tavalla. Mulla on korkeet kriteerit tämmösiä matkoja kohtaan, koska oon itsekin asiakaspalvelussa ja valmistunut hotelli-, ravintola-, ja catering- alalta aikoinani. Tämä matka oli onneksi onnistunut ja siellä päässä homma pelitti. Ja muistutan vielä, että tää oli mun kokemus ja jollain muulla voi olla aivan päinvastanen kokemus. Kannatta lueskella netistä myös muiden kokemuksia ja verrata niitä keskenään. Jos kuitenkin oot miettiny Spa-lomaa, kannattaa ehdottomasti testata Aqva hotel&Spa! On tällä kuitenkin vähän eroa noihin suomalaisiin ja tässä tulee plussana vielä se ”jeejee, ollaan ulkomailla”- fiiliis!

Mä haluan vielä kiittää Eveä huikeasta matkaseurasta ja siitä et annoit mun valita hotellin! ;) Ja vielä tulla sörkkimään sun blogia. Kiitos ja kumarrus, oot rakas! <3

Maarit kuittaa.






Aikaisemmat postaukset voit käydä lukemassa: