Treeni yhdessä lapsen kanssa

Olen joskus kuullut lauseen " En mä voi harrastaa liikuntaa, koska mulla on lapsi/lapsia"

Miksi et muka voi? Miksi et ota lapsia mukaan liikkumiseen? Ymmärrän tämän jos on kyse pienestä vauvasta, joka tarvitsee äitiä jatkuvasti. Ymmärrän jos lapsi ei viihdy vaunuissa. Aadalla oli joitakin kuukausia sitten vaihe kun hän ei viihtynyt vaunuissa ollenkaan. Hänen kanssaan oli tuskaa lähteä ulkoilemaan, koska vaunuihin laittaminen oi yhtä huutoa. Nykyään Aada onneksi viihtyy vaunuissa pitkiäkin hetkiä. Me lenkkeillään pitkiä lenkkejä ja Aada on usein mukana myös silloin kun treenaan. Välillä teen treenit Aadan hereillä olon aikana. Otan Aadan mukaan muutamiin liikkeisiin. Aada painaa melkein 7kg. Se on ihan hyvä vastus minulle tällä hetkellä. Mikä parasta Aada nauttii kun saa olla minun vastukseni. Hän hekottaa ja nauttii. Useimmiten kuitenkin treenailen silloin kun Aada nukkuu. Minulle se on helpointa. Toisaalta minulla itselläni on paljon hauskempaa kun pääsen treenailemaan yhdessä tyttäreni kanssa. 



Minulle on noussut suuri halu nähdä vaivaa oman hyvinvointini eteen. Minusta liikkuminen on ja se voi olla mukavaa. Ennen vihasin liikkumista. En ymmärtänyt ihmisiä jotka kävivät salilla. En ymmärtänyt ihmisiä jotka hehkuttivat sitä miten he nauttivat liikunnasta. Ajattelin mielessäni, että "Nuo valehtelee". Ei se voi kivaa olla. Nyt olen toista mieltä. On kuitenkin päiviä kun minäkään en vain millään saa itseäni liikkeelle. Arkeen mahtuu päiviä kun liikunta suoraan sanottuna inhottaa. En minä jaksa treenailla joka päivä ja onneksi minun ei tarvitsekaan. Minun ei tarvitse liikkua joka viikko, jos en halua. Saan itse päättää, mutta olen huomannut, että jos olen viikon liikkumatta, on fiilikseni huonompi. Minua suututtaa nykyään se, jos en pääse liikkumaan. Huomaan sen heti itsessäni. Minusta tulee kärttyisempi. Minun oman hyvinvointini kannalta on hyvä liikkua. Jos en muuten pysty liikkumaan niin sitten liikutaan yhdessä Aadan kanssa. Kuntosalille voin sanoa hyvästit, koska se ei minulla onnistu. Minun pitäisi mennä käymään salilla jossa olisi lapsiparkki. Kuitenkin ajatus siitä, että jätän lapseni lapsiparkkiin ahdistaa. En halua sitä. Haluan treenailla kotona, jos pystyn siihen. Haluan treenailla lenkkien muodossa, kerta pystyn siihen. Tämä on hyvä juuri näin. Katsellaan tilannetta uudestaan sitten kun, tämä kotona treenaaminen alkaa kyllästyttämään. 






Kuva: iphone 4


Treenailetteko/jumppailetteko te lasten kanssa? 
Nauttivatko lapset siitä?
Miten sinä olet yhdistänyt liikunnan ja arjen lapsen kanssa?


12 kommenttia

  1. No, ehkä joskus vielä vastaasi tulee sekin aika, jolloin lapsen kanssa treenaaminen ei ole "niin mahdollista" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, mutta mielestäni se ei juurikaan koskaan ole mahdotonta :) Tietenkin poikkeuksia on!

      Poista
    2. Ööh! Aika mielenkiintoista että jollakulla on tarve kommentoida tuollaiseen sävyyn! Lasten kanssa lähes mikä tahansa on mahdollista jos siihen suhtautuu niin, ehkä jos treenaaminen kotona ei ole mahdollista enää joskus, saattaa Eve ottaa lapsiparkkiasian uudelleen pohdintaan, tai keksiä jonkun ihan toisen vaihtoehdon. On niin monta tapaa liikkua ja monta vaihtoehtoa lapsen siihen yhdistämiseen. Tässä maailmassa lähes kaikki on jotenkin järjestettävissä ja on täysin typerää koittaa lannistaa muita ihan vaan huvin vuoksi. Eve on aika monta estettä edestään kaatanut, tuskin lapsen kanssa liikkuminen tulee mahdottomuudeksi muodostumaan.

      Poista
    3. Anonyymi4/6/15 07:14

      En ikinä veisi alle kolmivuotiasta lastani lapsiparkkiin salilla. T. Olin siellä töissä,lasten turvallisuus hyvin huonosti taattu

      Poista
    4. Riippuu kuitenkin varmaan lapsiparkista ja salista, en usko että kaikki ovat sentään samanlaisia. Mutta vaihtoehtoja on toki muitakin.

      Poista
  2. Samaa mieltä tuossa, että liikunnassa on ihanaa se, että sitä tekee silloin kun sitä kaipaa! :) Ennen podin huonoa omaatuntoa, jos tuli pidempiä taukoja treenailuun, mutta nykyään otan ihan iisisti jos siltä tuntuu. Kroppa ja mieli kyllä kertoo, kun on aika taas tehdä jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) se on ollut jännä huomata, että miten mielikin sen jo kertoo :) Hassua!

      Poista
  3. Mun tyttö ei oikeen viihdy rattaissa, mutta silloin kun viihtyy käydään lenkillä tai pyöräillään. Kotitreeniä teen joskus kun tyttö nukkuu, hänen hereillä ollessa ei onnistu, ei suostu mukaan, mut ei anna mun tehdä yksinkään. Ja painaakin jo 12kg. Kivalta näyttää tuo teidän yhteis jumppa.

    VastaaPoista
  4. Ihanat ja iloiset kuvat! :) mulla kolmen lapsen kanssa välillä on päiviä, kun kunnon hikijumppa ei ihan oikeasti ole mahdollista siten, että kaikilla on hyvä mieli. Ei vaan toimi. Mutta joskus onnistuu :) vauvajumppaa mäki teen aika paljon ja vaunulenkkejä. Mut esim lasten nukkuessa ei ilkeä jumpata, kun nää on niin herkkäunisia ja heti herää jos joku paino kolahtaa tms. Liikunnan iloa! :)

    VastaaPoista
  5. Kiva, että oot löytäny liikunnan ilon ja pystyt tehdä sitä myös Aadan kanssa :) Toivottavasti itsekin jaksan treenailla ahkerasti kotona raskauden jälkeen. Ihania kuvia :) Aada selvästi nauttii!

    VastaaPoista
  6. Voin kertoa,että tulee aika jolloin se ei ole mahdollista. Siinä vaiheessa kun se kiipeily ja kaiken kielletyn tekeminen alkaa, äidin jumppatuokio on paras hetki tehdä tuhoja. Ja mietippä,jos itselläsi olisi näitä tapauksia kaksi samanikäistä ;) Itse teen treenin nykyään omassa rauhassa. Tulee tehtyä liikkeet kunnolla ja loppuun asti+lapset ovat turvassa eikä äidin huomio ole muualla :)

    VastaaPoista
  7. Varmasti lapsesta on hauskaa päästä mukaan treeniin ! :) Itse treenailen 4-v pojan kanssa, se on aina ihan innoissaan jumpaamassa mukana. Vauvan kanssa en ole vielä kokeillut, mutta pitääpäs testata miten Amanda viihtyy ! Kiva idea:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //