Pilven takaa pilkisti aurinko

Nyt se on ohi, äitienpäivä siis. En ollut suunnitellut äitienpäivää ollenkaan. En tiennyt yhtään, että mitä teemme Aadan kanssa. En valmistautunut tuohon päivään yhtään. Kävin kaupassa muutama päivä aikaisemmin, mutta en ostanut sieltä itselleni mitään. En ajatellut, että hemmottelisin itseäni. Suoraan sanottuna en halunnut ajatella koko päivää. Monille äitienpäivä on se päivä, jota odotetaan paljon. Minä en odottanut päivää ollenkaan. Olin sitä mieltä, että koko päivän voisi hypätä yli. Koko äitienpäivä toi mieleeni ensimmäisen äitienpäivän. Äitienpäivän kun pääsin meidän pienen perheen kesken brunssille. Aadan isä hemmotteli minua ja vei meidät brunssille. Se päivä oli unelmieni täyttymys. Koin, että minua rakastettiin. Vuosi aikaisemmin äitienpäivänä olin jo raskaana ja kerroimme silloin Aadan isän vanhemmille, että meille tulee vauva. Jotenkin nämä muistot tulivat mieleeni vahvasti tänä aamuna. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa murheet naulakkoon. Halasin Aadaa lujaa ja sain häneltä todella limaisen suudelman. Tuntui siltä, että Aadakin tiesi mikä päivä tänään oli. Se suudelma sai tälle päivälle merkityksen.

Minä tosiaan olen äiti, äiti pienelle prinsessalle. On kunnia olla äiti. Jokaiselle ei suoda tällaista. Jokaiselle äidiksi tuleminen ei ole helppoa. Ei ole itsestään selvyys olla äiti. Äitiyttä pitää osata arvostaa. Äitienpäivä on toisaalta yksi päivä muiden joukossa, mutta toisaalta se on todella arvokas päivä. Tämä on päivä kun sinä saat olla ylpeä siitä, mitä olet saanut aikaan! Saat olla ylpeä siitä, että olet äiti.

Kiitos kuvista siskolleni.

Äitiys ei ole helppoa. Äitinä olo ei ole helppoa jos joutuu huolehtimaan lapsista aivan yksin. Äitiys ei ole välttämättä helppoa erityislapsen kanssa tai normaalinkaan lapsen kanssa. Äitiyteen kuuluu päiviä kun menee hermot ja mikään ei tunnu kivalta. Äitiys on kuitenkin asia jota kukaan äiti ei muuttaisi. Se on ihanaa ja ainutlaatuista. Se ei ole turhaa. Äitienpäivä ei ole turha päivä. Jokaisen isän pitäisi ymmärtää se. Jokaisen isän pitäisi osata arvostaa sitä, että heidän lasten äiti on sankari. Isänpäivänä isät ovat sankareita, mutta äitienpäivänä on äitien vuoro olla sankari! Minä haluan osata arvostaa sitä, että minä olen vanhempi ja äiti Aadalle.

Aadan päällä on NOANOA:n kaunis mekko ja sukkahousut. 

Neule on ostettu kirpparilta.

Kuvat: Juha Kelottijärvi

Meidän päivä meni ihan hyvin. Tilasin itselleni pitsan ja kylmää kokista. Nautin ne täydessä hiljaisuudessa. Kun olin saanut syötyä, Aada heräsi. Aadan päiväunien jälkeen lähdettiin käymään minun vanhemmillani. Juhlistettiin kakun merkeissä myös minun äitiäni. Päivä oli mukavan rento. Ei stressiä mistään.

Ainoa miinus puoli päivässä oli kuitenkin se, että en saanut ABC:n kassalta ruusua. En kannata pyhäpäivinä kaupassa käyntiä, mutta tänään oli pakko. Aada rikkoi tuttinsa ja piti hommata hänelle nopeasti uusi tutti. Olisin voinut alkaa vieroittamaan Aadaa tutista, mutta olin laiska. Nyt en kokenut, että sille oli oikea aika. Toisaalta tähän saumaan se olisi saattanut olla todella hyvä juttu mutta äh. Menin abc:lle. Huomasin, että äidit saivat kassalta ruusun. Minä laitoin kassalle ostokseni, yksi purkki maitoa, 1 ruokapurkki ja 2 kpl tutteja. Myyjä katsoi minua, ostoksiani ja takana olevia ruusuja. Hän selvästi mietti. Teki mieli sanoa hänelle, että anna vain ruusu, olen äiti. En kuitenkaan saanut sanaa suustani. Mielenkiinnolla halusin katsoa tilanteen loppuun. Lopputulos: En saanut ruusua. Jäin miettimään, että miksi en saanut ruusua? Olenko liian nuori äidiksi? Näytänkö liian nuorelta? Mikä määrittelee sen, että miltä äiti näyttää? Miltä minä sitten näytin jos en äidiltä? Saatoin näyttää sisarukselta. Saatoin näyttää nuorelta jonka äiti passitti minut kauppaan. Tämä tuntui minusta pahalta. Ruusu olisi ollut kiva. Tiedän, että olisin voinut kinuta itselleni ruusun, mutta ei se olisi ollut sama asia. Mieluummin näin.