Lupa vuodattaa kyynel

Itkeminen on ollut minulle aina tärkeä asia. En minä mielelläni itke, mutta itkeminen on aina ollut osa minua ja tulee aina olemaan. Vanhempani ovat olleet viisaita kasvattaessaan minusta naisen joka ei häpeä näyttää tunteitaan. Tunteet kuuluvat elämään ja olen sitä mieltä, että lapselle pitää myös opettaa, että tunteet ovat sallittuja. Olen päättänyt, että kun Aada esim. itkee, haluan pyrkiä sanomaan hänelle, että " Rakas nyt sinua harmittaa ja siksi itket, kaikki on ihan hyvin". Haluan lohduttaa, mutta samalla ilmaista Aadalle sen mille hänestä tuntuu. Haluan, että minun lapseni oppii tunnistamaan omat tunteensa. Miksi minusta nyt tuntuu tältä, koska olen iloinen. Miksi olen nyt hiljainen, koska olen loukkaantunut.

Olen itkenyt niin kauan kuin voin muistaa. Lapsena loukkaannuin todella helposti. Jos joku asia ei mennyt niin kuin minä olin suunnitellut, purin sen kiukkuna ja itkuna ulos. Olen ollut herkkä lapsi ja edelleen minussa on paljon herkkyyttä. Olen kuitenkin oppinut olemaan tietyissä asioissa kova ja osaan myös kylmettää itseäni.

Muistan ensimmäiset kerran kun aloitin bloggaamisen. Kommentit olivat minulle todella suuri jännityksen paikka. Avasin kommentit aina hengitystä pidätellen. Itkin muutamia kertoja ilkeitä kommentteja Aadan isälle ja hän lohdutti. Ensimmäiset kommentit eivät olleet haukkumista, mutta ne oli kirjoitettu siihen malliin mistä en tykännyt ja mistä otin nokkiini. Olin silloin vielä niin herkkä. Nykyään tiedostan sen, että vaikka en tee asioita samalla tavalla kuin moni lukijani tekisi niin olen paras mahdollinen äiti Aadalle. Olen hyvä ja itsetuntoni on alkanut kasvaa. Minä osaan rakastaa itsessäni myös niitä inhottavia asioita. En ole täydellinen eikä minun tarvitse olla. Se tieto tuo lohtua ja turvaa joka päivä. Saan olla oma itseni kaikesta huolimatta. Minun ei tarvitse esittää kenellekään mitään. Olen hyvä juuri tällaisena.



Varmasti elämäni suurin suruaika on ollut puoli vuotta sitten. Minä surin todella paljon minun ja Aadan isän tilannetta. Syyllistin monista asioita itseäni ja jouduin käymään todella syvällä. Terapia toi suurta helpotusta tilanteeseen. Pystyin käsittelemään asioita. Äitini maksoi terapiakäynnit ja siinä hän oli todella viisas. Hän halusi lapselleen apua ja se apu oli juuri oikea. Vaikka äitini kuunteli kun purin hänelle asioita ja arvostan sitä niin se yksin ei olisi koskaan riittänyt minulle. Tarkoitus oli puhua terapeutille niin, että hän selventää minulle asioita. Ja niin kävi. Haluan kuitenkin vielä joku päivä mennä terapeutille ja käydä elämäni lapsuudesta saakka tähän päivään läpi. Haluan saada selvyyttä käyttäytymiseen ja jos pystyn terapian avulla käsittelemään omat suuret ja syvät haavani niin miksi en menisi. Terapeutit ovat täällä meitä varten. He ovat tuki,turva ja suuri apu.

Muistan kuinka olin aluksi shokissa ja en osannut nähdä ollenkaan omaa tulevaisuuttani. Elämäni oli pelkkää sumua täynnä ja minä olin oman elämäni haamu joka yritti nähdä eteenpäin. Huusin monta kertaa Jumalalle ja kyseenalaistin monia asioita. Vihasin hetkellisesti itseäni ja mielessäni kävi todella paljon synkkiä asioita.

Ilman terapeuttia, ystäviä ja Jumalaa olisin masentunut. Kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut parin vuoden sisällä, on ollut todella rankkaa. Olen odottanut kehitysvammaista, kuunnellut ihmisten abortti painostusta, pitänyt oman pääni, saanut erityislapsen, tutustunut erityislapseen, kasvanut äidiksi ja menettänyt yhden elämäni tärkeimmän ihmisen rinnaltani. Nämä 2 vuotta ovat olleet todella rankat. Ihmettelen, että olen jaksanut näin hyvin. Joulun jälkeen lopetin joka iltaisen itkemisen. Ikävä helpotti ja uudet tuulet alkoivat puhaltamaan. Aloin hyväksymään nykyisen tilanteen. Nyt hyväksyn sen täysin. En edes muista milloin viimeksi olisin itkenyt elämäni kurjuutta. En pitkään aikaan. Enimmikseen olen viime aikoina itkenyt iloa. Itken usein onnellisissa tilanteissa. Elämäni on ollut todella siunattua. En olisi koskaan uskonut, että blogini suosio on näinkin suurta. En olisi ikinä uskonut, että osaan kirjoittaa tekstiä niin, että sitä tykkää myös muut lukea. Olen kiitollinen jokaiselle lukijalleni. Suurin kiitos kuuluu teille jotka olette jaksaneet tsempata minua ja kannustaa! Olette mahtava tukijoukko! Ilman perhettä, Aadan isän perhettä ja ystäviäni en olisi jaksanut. Olen saanut paljon tukea itselleni! Kiitos! Blogillani on ollut suuri merkitys jaksamiselleni. Kiitos jokaiselle!


Kaikesta huolimatta vaikka elämäni on siunattua, kaipaan Aadan isää ja edelleen rakastan häntä. Hän tulee pysymään elämässäni aina. Hän on Aadan isä ja myös sen vuoksi äärettömän rakas ihminen minulle. Mottoni nykyään onkin "ikinä ei pidä menettää toivoa". Minä en ole luopunut toivosta, enkä luovu. Hän on kuitenkin elämäni suurin rakkaus. Tahtoi hän sitä tai ei.


23 kommenttia

  1. "Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää. Joskus on herättävä sateiseen aamuun, jotta voisi taas herätä auringon säteisiin. Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä, antamalla välillä myös huonoja hetkiä. Vaikka olisit rikki, älä pelkää. Rikottu rakastaa hellemmin. Rikottu huomaa herkemmin. Rikottu tuntee syvemmin. Rikottu rakentuu vahvemmin. Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista." ♥

    Kaunis kirjoitus ja mukava kuulla, että vaikka on ollut vaikeaa, niin ne kokemukset ovat kasvattaneet sua ihmisenä. Vaikeuksien kautta voittoon. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus <3 Kiva kuulla, että usko on myös sulle tärkeä osa elämää ja auttaa jaksamaan. Kirjoituksiisi on senkin takia helppo samaistua, että sieltä paistaa se toivo ja elämänilo läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, Kiitos <3 Positiivisuudella pääsee pitkälle ;)

      Poista
  3. Jotka tulevat suorinta tietä
    saapuvat tyhjin taskuin.
    Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
    tulevat säihkyvin silmin,
    polvet ruvella,
    outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
    Niin se ystäväni on, niin se on,
    että eksymättä
    et löydä perille. - Tommy Tabermann

    Minä itken myös, olen herkkä, jotkut pitävät sitä heikkoutena, mutta se on suuri vahvuus! Todella hyvä kirjoitus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana runo<3 Kiitos paljon, olen samaa mieltä, että vahvuutta se on ;) <3

      Poista
  4. Tämä oli hyvä, aito ja lämmin kirjoitus <3 Itkuhan tästä tuli :') -Sara-

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu teksti, mut en saanut selvyyttä siihen, että mitä on tapahtunut? Parisuhdetilanne vai menehtyminen?:'(

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus, sun tekstistä huokuu aitous ja siksi sun kirjoituksia on niin kiva lukea. Musta on niin hienoa, että uskalsit avoimesti kertoa käyneesi terapiassa. Niin monet ihmiset arastelee ammattiavun puoleen kääntymistä ja monet pitää sitä häpeällisenä, vaikka ei se sitä ole. On rohkeutta osata sanoa, että nyt en jaksa ja nyt tarvitsen apua. Jaksamista ja siunausta teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos paljon! Se on kyllä totta, että monet arastelevat sen asian kanssa. Minulle se on ihan sama kuin lääkärissä käynti :) Minä en arastele ;) Se on suuri apu mitä heiltä saa :) Siunausta myös teille :)

      Poista
  7. Kiitos tästä kirjoituksesta ja blogista! Aloin lukea tätä jo varmaan pari vuotta sitten, kun jäin itse yksin odotusaikana. Silloin teidän rohkeutenne pitää lapsi epävarmuudesta huolimatta antoi myös itselleni voimaa. Nyt elän poikani kanssa yksinhuoltajan arkea, ja vaikka olen sinua yli kymmenen vuotta vanhempi, pystyn samaistumaan moniin täällä jakamiisin arjen iloihin ja haasteisiin. Myös meillä matkassa kulkee mukana Jeesus :)

    Siunausta kevääseenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että blogini on antanut sinulle voimaa, mahtavaa! Juuri tätä haluan blogiltani, että moni saisi tästä itselleen jotain <3 Ihana kulkea, että myös teidän matkassa on Jeesus, se antaa todella paljon voimaa. Yksin et ole <3 Siu<3

      Poista
  8. Anonyymi3/5/15 20:22

    Hieno teksti. Ymmärrän tunteesi, mutta jossain vaiheessa sinun olisi ehkä tehtävä kuitenkin itsellesi selväksi, että paluuta entiseen ei ole. Jollain lailla junnaat paikallasi etkä pysty elämään täyttä elämää muuten :/ Toki on eri asia, jos eksäsi on antanut vihjeitä yhteenpaluusta. Muutoin sinun kannattaa yrittää hyväksyä tilanne ja jatkaa eteenpäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä pystyn elämään ihan täyttä elämää :) Nautin elämästäni tällä hetkellä todella paljon. Vaikka mies puuttuu rinnalta niin en minä ole jäänyt mutalammikkoon makaamaan ja odottamaan. Odotan, rakastan ja tahdon kyllä. Ei se uus mies kuitenkana mitään korjaa. Nyt minun on hyvä olla Aadan kanssa kahdestaan ja silti olla uskollinen Aadan isää kohtaan.
      Ja olen kyllä hyväksynyt tilanteen, mutta toivoa, tahtoa ja halua saa aina olla. Aivan eri asia olisi jos maksaisin sängyn pohjalla joka ikinen päivä ja puhuisin siitä kuinka elämä on paskaa. Minun elämäni ei ole paskaa, nautin omasta elämästäni vaikka en eläkkään nyt ehjän perheen voimin. Nyt me olemme minä ja Aada.

      Moni varmaan ajattelee, että "kaikkein eniten vaatii voimaa päästää irti ja, että minä ansaitsen parempaa". Niin ja se uusi mies korjaisi kaiken.. Tämä on juuri sitä ajatusmaailmaa johon nyky-yhteiskunta meitä on ajamassa, että kunhan minulla on kaikki asiat hyvin. Nykyään ollaan niin itsekkäitä.

      Itse haluan pitää alttarilla Jumalan edessä lupaamastani lupauksesta kiinni. Tahdon siihen saakka kun kuolema meidät erottaa. Rakkaudessa on kuitenkin kyse tahtomisesta. Todellista voimaa on pitää kiinni ja tahtoa,pelkkuruutta on väittää itselleen, että on oikeus pyörtää lupauksensa ja jättää toinen juuri sillä pahimmalla hetkellä kun toinen sinua eniten tarvitsee; Kun hän on itse aivan hukassa. Minä rakastan miestäni ja tahdon, vaikka meidän kriisi onkin vaikeatasoinen ja monen mielestä todella toivotonta sorttia. Se ei kuitenkaan ole este vaan se on hidaste. Aion odottaa, rakastaa ja tahtoa. Olen hullu ja sen tiedän. Olen kuitenkin päätökseni tehnyt ja aion pitää sen.

      Poista
  9. <3 Rohkea ja koskettava kirjoitus Eveliina! <3
    Haleja sinne!

    VastaaPoista
  10. En ole ennen sun blogiin tainnut löytääkkään, mutta vau, jotenkin kolahti. Aivan erilaisia asioita olen käynyt läpi kuin sinä, mutta monet tunteet varmasti samoja. Liitynkin lukijaksi ja lähetän siukkuja teille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun löysit blogini, tervetuloa mukaan :) Siukkuja sinnekkin<3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //