Löydän itsestäni pelkät viat

Kerroin teille joskus lievästä anoreksia taustastani. Minun on ollut aina vaikea syödä oikein. Olen laihduttanut aikoinaan ihan väärillä keinoilla. Olen elänyt päiviä kaakao lasillisella. Se ei ole ollut oikein. Edelleen taustani vaikuttavat minun elämääni. Edelleen päivittäin mielessäni pyörii kysymys "Miltä minä näytän?". Minun on todella vaikea uskoa niitä ihmisiä jotka sanovat:

"Sä olet laiha"
"Vitsit sä olet laihtunut"
"Eve, sä oot niin kaunis"
"Mä oon niin kateellinen sun silmille"

Ei tällaisia lauseita kuule liian usein, mutta silloin kuin niitä kuulee niin ne painuvat mieleeni. Minua on elämäni aikana kehuttu ja tietenkin se on tuntunut todella hyvälle. Sitä on vain niin hirveän vaikea uskoa todeksi. Ajattelen usein, että "Puhuuko se nyt minulle vai minun ylitseni jollekin toiselle".

En tunnista itseäni yhdestäkään edellisestä lauseesta. Edelleen kun katson peiliin en näe laihaa ihmistä. Näen ihmisen joka ei ole lihava, mutta jonka kroppaan silti voisi tehdä muutosta. Aina kun, katson peiliin näen itsessäni aina jonkun vian. Se on varmasti varsinkin meidän naisten ongelma. Miehet katsovat peiliin niin he näkevät todella lihaksikkaan miehen vaikka totuus olisi ihan jotain muuta. Me naiset yleensä näemme itsessämme vain viat. Ja valitettavasti myös minä näen itsessäni aina vain pelkät huonot puoleni.


Tähän kaikkeen on silti tullut hieman muutosta. Nykyään osaan arvostaa kroppaani enemmän kuin vuosi sitten. Vuosi sitten olin itseni kanssa kriisissä. Meille oli juuri syntynyt perheeseemme erityislapsi. Lapsi joka ei ollutkaan down vaan ihan joku muu. Samaan aikaan kamppailin imetyksen kanssa ja tutustuin uuteen ihmiseen. Kaikki oli minulle uutta. Uusi ihminen ja uusi minä. Minun rintani olivat täysin erilaiset kuin aikaisemmin. Pumppaamisen jälkeen rinnat muistuttivat kärpäslätkiä. Vihasin niitä. Mahani höllyi kävellessä ja joka puolella oli paljon punaisia raskausarpia. Vaatteet kiristivät ja missään ei tuntunut olo hyvälle. Käytin pitkään äitiysvaatteita, koska mahani ei vaan lähtenyt palautumaan. Samaan aikaan näin ympärilläni synnyttäneitä äitejä joilla maha lähti itsestään muutamassa vuorokaudessa. Tottakai mietin, että miksi minulle jää suuri etureppu eikä kenellekään muulle. Olin kateellinen. En ollut tyytyväinen omaan minäkuvaani. Suoraan sanottuna vihasin itseäni kun katsoin itseäni peilistä. Minua ällötti oma kroppani suunnattoman paljon. Voitte vaan kuvitella mille tuntui elää itsensä kanssa kuin peilikuva vain ällötti. Elämä oli todella masentavaa. Yritin laittaa hiukseni ja meikata päivittäin, että kestäisin omaa minäkuvaa paremmin. Tiesin, että synnytyksen jälkeinen aika on minulle kriisin paikka, mutta en uskonut sen olevan niin vaikeaa mitä se oikeasti oli. Kamppailin joka päivä syömisen kanssa ja välillä elämässäni oli päiviä kun elin yhden proteiinipatukan voimin. Omaan minäkuvaan oli suuri totutteleminen. Pääsin käymään kampaajalla ja se toi hieman parempaa oloa itselleni. Kuitenkaan hiukset eivät parantaneet suurta sisäistä tuskaani.

Superdieetissä onnistuminen toi minulle suurta tyydytystä. Siinä onnistuminen tsemppasi minua todella paljon. Varmasti jokaiselle ihmiselle onnistumisen kokemus tuntuu kuin lottovoitolta. Minulla se ainakin tuntui siltä. Kuitenkin onnistumisen fiilis unohtui pian, sillä myös meidän avioliitto rakoili. Avioliitossa oli suuri kriisi käynnissä. Monta kriisiä päällekkäin ja nyt minulla ei enää ole aviomiestäni rinnalla. Yritimme paljon tehdä työtä avioliiton eteen, mutta emme varmaankaan tarpeeksi. Kun toinen lopettaa rakastamasta ei suhteen korjaamiseen auta enää mikään. Kun tahto loppuu, suhde on koetuksella. Minä rakastan edelleen häntä hyvin paljon. En etsi ketään toista miestä, koska haluaisin edelleen ainoastaan hänet. Hänelle minä en kuitenkaan tällä hetkellä kelpaa. Tämä on elämää. Tämä on ollut vaikeaa, mutta en siltikään sano, että toivo olisi menetetty. Kriisit on tehty selvitettäviksi. Kriisit opettaa meitä joka hetki. Kriisit kasvattaa ja vahvistaa. Minusta on tullut vahva äitiyden ja kriisien myötä. Olen paljon vahvempi kuin vuosi sitten. 


Kaiken tämän jälkeen voin todeta, että juuri tänään minä rakastan itseäni. Vaikka peilikuvani ei minua aina miellytä niin olen huomannut rakastavani kroppaani joka päivä enemmän ja enemmän. Olen huomannut hyviä asioita kropassani ja omassa itsessäni. Tiedostan sen, että olen kaunis oma itseni. Rakastan sitä kuka minä olen. Olen nainen ja äiti. Olen tyytyväinen elämän laatuuni tällä hetkellä. Elämässäni on paljon hyviä asioita ja kaikkien inhottavien kokemusten jälkeen voin todeta nauttivani elämästä. Kaipaan rinnalleni miestä todella paljon. Tarvitsen miestä rinnalleni. En tiedä saadaanko ikinä enää suhdettamme kuntoon vaikka se on minun suurin haaveeni. Sen kuitenkin tiedän, että minun on hyvä olla juuri nyt. Olen kiireinen, aktiivinen ja energinen äiti. Teen parhaani itseni hyvinvoinnin eteen sekä tyttäreni. Aada on minulle tärkeintä elämässäni. Hän on tärkein asia maailmassani ja tulee aina olemaan.


29 kommenttia

  1. Sä olet todella vahva nainen ja etenkin kaunis! Mä ihailen sun tapaa kirjoittaa niin avoimesti vaikeistakin asioista, itse en varmaan pystyisi samaan :/ Te löydätte toisenne uudestaan jos Jumala niin tahtoo ja jos ei tahdo niin varmasti löydät jonkun muun vähintään yhtä hyvän miehen itsellesi ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti eve, niin aidosti kirjoitettu!:)

    VastaaPoista
  3. Moi! Oon täysin eri elämäntilanteessa oleva, sua muutaman vuoden vanhempi nainen, jolla on oikeestaan joissain asioissa tosi erilaiset arvot ja muutenkin samaistumispohjaa on tavallaan aika vähän. Oon kuitenkin lukenut sun blogia alusta lähtien ihan sattumalta ja nyt on pakko vaan kommentoida. Oot niin inspiroiva ja hieno, rohkea nainen! Mä aidosti liikutun kun luen kuinka olet kasvanut ja taistellut ja kuinka teillä menee niin hyvin Aadan kanssa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Ootte loistava parivaljakko, ja uskon että vuosien varrella teille tulee ihania äiti-tytär-seikkailuita vaikka millä mitalla ja vain maailma on rajana sille mihin pystytte. Olet kaunis ja reipas ja suhtaudut ihanan lempeästi ja kypsästi niihin typeriinkin kommentteihin mitä tähän blogiin joskus tulee. Voin kuvitella, että yksin jääminen tuntuu kauhealta ja vaatii rautaisen ihmisen, että siitä selviää. Uskon kuitenkin että sä pystyt siihen ja joka päivä helpottaa ja lopulta on hetki, jolloin tuntuu ettei mikään voisi olla paremmin. Kaikkea hyvää Eve, kivaa kuin kirjoitat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä onpa ihanaa, että kirjoitukseni miellyttävät sinua vaikka olemme varmaankin täysin erilaisia :) Hassua :) Liikutuin itse paljon kommentistasi, ihanaa saada tällaisia kommentteja <3 Kiitos paljon <3

      Poista
  4. Oot niin hieno ihminen, kaikilla pitäisi olla just sun kaltainen ystävä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos että avauduit suhteestanne. Tuo on vaikea tilanne kun ei toisen tunteisiin voi vaikuttaa. Todella surullista että noin on tapahtunut, voi vaan toivoa että mies tulee järkiinsä. Toivottavasti hän muistaa taas miksi sinuun rakastui ja millaisen hienon ja vahvan naisen menettää rinnalta. Tärkeintä on että sinä itse tiedät että selviydyt itsekin ja Aada saa sinun kanssa eläessään ihan yhtä hienon ja rakkaudentäyteisen lapsuuden. Voimia sinulle! 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :D Vaikea tilanne, mutta kaikesta selvitään kun vain halutaan selvitä :) Kiiitos <3

      Poista
  6. Ihana postaus! Olet tosi kaunis :) Vaikutat niin ihanalta ihmiseltä! Toivottavasti löydätte miehenne kanssa rakkauden uudelleen. Kaikkea hyvää teille! <3

    VastaaPoista
  7. Mä täällä vollotan.. Oot kirjottanut niin aidosti sun ajatuksia tähän. Oot tosi ihana ja herttainen, empaattinen ihminen. On ilo tuntea sut ja toivon sun elämään pelkkää hyvää.

    VastaaPoista
  8. Anna Maria, niin mäkin! Tämä oli niin ihana ja aito postaus, ihana Eve! <3
    Oli ilo lukea että olet paremmin sinut vartalosi kanssa kuin vuosi sitten. Olet kaunis, fiksu ja hyvä äiti.

    VastaaPoista
  9. Niin hienosti kirjoitettu, hyvä että uskallat olla niin rehellinen! Tsemppiä sulle ei varmastikaan ole ollut helppoa!
    Mutta miten sitten sun syöminen oli odotusaikana? ( itselläni bulimia, toisaalta ollaan menossa jo parempaan päin ).

    - Liina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos :)

      Kirjoitin joskus siitäkin tekstin, mutta en jaksa kahlata läpi :D Hahah :D Odotusaikana söin kun hevonen. Päätin, että syön lapseni takia. Järkeä tuli onneksi päähän. Käskin miestäni hakemaan mäkkiruokaa jatkuvasti ja kaupasta pyysin aina suklataa. NO se kostautu sitten kun kilot eivät lähteneet suunnitellusti ;) Voimia sinulle <3 Onneksi menossa parempaan päin <3

      Poista
  10. Hei Eve! Ihan postaus, ja sinähän olet aivan älyttömän KAUNIS ja HOIKKA! ;D :)
    Ja kaiken tämän lisäksi, sinun ja lapsesi suhde on aivan älyttömän kaunis ja herkkä, postauksiasi on todella ihana lukea, kun kaiken läpi hehkuu suuren suuri äidin rakkaus! <3 Sureettaa puolestasi parisuhteesi tilanne, mutta toivottavasti kaikki kääntyy lopulta parhain pain!

    t. Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhahah :D no kiiitos :) Ihana, kiitos :) Toivotaan parasta <3

      Poista
  11. Tällaisia neuvoja on vaikea kuunnella muilta, koska niinhän se vai menee, että omaa sydäntä on kuunneltava ja kaikki on opittava kantapään kautta. Haluaisin kuitenkin kannustaa sinua päästämään irti. Entinen miehesi on valintansa tehnyt. Itseasiassa kun sitä miettii niin tilannehan on aika herkullinen hänen kannaltaan: hän saa nauttia vapaudestaa, mutta silti tietää, että sinä ottaisit hänet avosylein vastaan, kun hän alkaisi vakiintumista kaipaamaan.
    Hän varmasti ennemmin tai myöhemmin tulee ovesi taakse, kun on seikkailunsa seikkaillut, mutta onko se oikein? Hän on rikkonut perheesi ja avioliittosi, mutta silti se olet sinä, joka odotat liimapuikon kanssa milloin hän olisi valmis korjaamiseen. Anna itsellesi arvoa. Jossain tämän maapallon päällä kävelee nytkin se ihminen, jonka kanssa tulet olemaan yhdessä loppuikäsi, sellainen ihminen jonka rakkaus ei lopu koskaan kesken.
    Ensimmäinen askel kohti häntä on se, että päästät menneestä irti.

    Anteeksi nyt tällainen avautuminen, olen vain itsekin ollut tilanteessa, jossa minulla kesti aivan liian pitkään ymmärtää se, ettei poikaystäväni tulisi koskaan rakastamaan minua niin kuin rakastin itse häntä. Kun vihdoin ymmärsin sen, iski se minuun kuin salama ja kaikki tuska loppui kirjaimellisesti yhdessä illassa. Kaksi vuotta sen jälkeen rakastuin uudelleen.
    Toivottavasti sinulle käy samoin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni varmaan ajatteleekin, että "kaikkein eniten vaatii voimaa päästää irti ja, että minä ansaitsen parempaa". Niin.. Tämä on juuri sitä ajatusmaailmaa johon nyky-yhteiskunta meitä on ajamassa, että kunhan minulla on asiat kaikki hyvin. Nykyään ollaan niin itsekkäitä.

      Minä haluan pitää alttarilla Jumalan edessä lupaamastani lupauksesta kiinni. Tahdon siihen saakka kun kuolema meidät erottaa. Rakkaudessa on kuitenkin kyse tahtomisesta. Todellista voimaa on pitää kiinni ja tahtoa,pelkkuruutta on väittää itselleen, että on oikeus pyörtää lupauksensa ja jättää toinen juuri sillä pahimmalla hetkellä kun toinen sinua eniten tarvitsee; Kun hän on itse aivan hukassa. Minä rakastan miestäni ja tahdon, vaikka meidän kriisi onkin vaikeatasoinen ja toivotonta sorttia. Se ei kuitenkaan ole este vaan se on hidaste. Aion odottaa, rakastaa ja tahtoa. Olen hullu ja sen tiedän. Olen kuitenkin päätökseni tehnyt ha aion pitää sen. Sanoi muut mitä tahansa :)

      Ymmärrän kuitenkin kommenttisi, mutta valitettavasti en aio tehdä sinun neuvosi mukaisesti :) Minä tunnen mieheni ja tiedän tilanteemme parhaiten.

      Poista
    2. Anonyymi6/5/15 10:20

      Mahtava asenne, Eveliina! Pidä kiinni siitä mihin itse uskot. Jumala on antanut sinulle sinun uskosi ja se tullaan palkitsemaan <3

      Poista
  12. Olisi kiva saada joskus postaus asioista joista pidät (esim lempisarjat, leffat, musiikki, paikat) ja jotka tekee siut onnelliseksi:-) oot aivan älyttömän avoin ja ihana ihminen ja siun kirjoitukset on vaikuttaneet paljon miuhun ja saanu ajattelemaan ja ymmärtää asioita <3 se tapa miten siä kirjotat ja näytät tunteitasi täällä blogin puolella on jotenkin vaan niin kaunis ja herkkä:) ja siä oot todella kaunis ihminen niin ulkoa kuin sisältä ja toivon että jonain päivänä siä ymmärrät sen yhtä hyvin kuin muutkin:-) olis ihana tutustua siuhun ja tuntee siut paremmin. Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tein postauksen jossa on 11 faktaa, riittääkö se sinulle (postaus julkastu eilen) vai toivoisitko vielä laajempaa postausta :) Joskus olen tehnyt postauksen jossa kerron kuka minä olen, toki siitä on jo aikaa. Kiitos kauniista sanoistasi :)

      Poista
  13. Kaunis teksti <3 ihana olet!

    VastaaPoista
  14. Rehellinen ja avoin teksti; suosittelen tätä blogia kaikille! Sinä ja Aada olette ainutlaatuisia, yksilöitä ja täydellisiä Isän luomuksia, muista se aina! Hyvää kevättä sinulle ja tyttärellesi, toivon todella, että jonain päivänä lapsesi isä voi todeta tehneensä SUUREN virheen, kun jätti teidät. Hän menettää elämästään monta suuremmoista vuotta, kun ei ole kanssanne. Mutta näinhän se elämässä tuppaa olemaan, että liian lähellä sokeutuu ja kaukaa näkee selvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3 Ihanaa kuulla, että suosittelen blogiani kaikille, lämmittää sydäntä todella paljon :) <3 NIin toisaalta itsekkin toivon, että hän huomasi tehneensä suuren virheen, mutta toisaalta en toivo hänelle mitään pahaa. Suureksi osaksi säälittää miten sokea hän tällä hetkellä on. Ehkä hän ymmärtää asioita vielä jonain päivänä :) Siihen uskomme :)

      Poista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!