Känkkäränkkä

Viikonloppuna vietin ihanan ystäväni Hannan kanssa mukavan päivän Helsingissä. Vietimme aikaa Indiedays blogger's inspiration dayssa sekä illan vietimme indiedays blog arwardissa. Lähdin Helsinkiin lauantai aamuna klo 7:30 ja palasin kotiin sunnuntaina klo 14.

Aada oli siskoni kanssa tuon ajan. Heillä oli mennyt oikein mukavasti aika. Aada oli ollut aurinkoinen, syönyt hyvin ja nukkunut kuin enkeli. Tämä tietenkin lohdutti mieltäni paljon. Oli ihanaa, että Aadalla kaikki oli hyvin.

Otin yllättävän rennosti koko reissun. Laitoin yhden viestin siskolleni, että miten heillä menee. Päätin, että en halua käyttää aikaani murehtimiseen. Keskityin omaan aikaani sitä kun on niin harvoin tarjolla.


Kotiin palattuani vastassa oli vasta herännyt pieni muru. Aada oli ihmeissään kun palasin kotiin. Hän kuitenkin tuli heti syliin ja hymyili leveästi. Kun siskoni lähti ovesta ulos, Aada alkoi kitisemään. Ja kitinä vain jatkui... Ja jatkui... Kitinää on kestänyt nyt kahden päivän ajan.

Miksi se kitisee? 
Osoittaa mieltä minulle siitä kun olin poissa kotoa, hänen luotaan? 
Milloin tämä kitinä loppuu? 

Se ei ole sellaista kitinää, että Aada olisi kipeä tai joku asia olisi huonosti. Hän vain kitisee. Kun otan hänet syliin, hän viihtyy hetken, mutta pian aloittaa taas kitinän. Tämä jos mikä se vasta raskasta on. Milloin tällainen vaihe menee ohi? Vai meneekö tämä koskaan? Kauhulla odotan toukokuuta kun olen useamman päivän erossa Aadasta. Kuinkakohan kauan kitinä sen jälkeen jatkuu. Koen hirveän huonoa omaatuntoa siitä, että olin Aadasta erossa, koska hän reagoi siihen näin voimakkaasti. Aada nukkuu yöt todella hyvin ja nukahtaa nopeasti. Hän ei haro korvia vaikka kuvassa pitääkin kiinni korvistaan. Hän hymyilee, mutta selkeästi kaipaa minun huomiotani vielä enemmän mitä annan hänelle. Mitä mieltä te lukijat olette?



8 kommenttia

  1. Mieltähän tuo varmasti osoittaa. Munkin tyttö kiukuttelee kun olen joskus tunnin tai pari pois ja tulen kotiin. Usein hänen kiukku on kovaa itkua puolesta tunnista tuntiin. Sit toisinaan on noita kitinä päiviä. Ajattelen usein kaiken johtuvan tulevista hampaista, uhmasta ja muusta ikään liittyvästä kasvusta. Eihän se ole ihan yksinkertaista tuo kasvu ja kehitys.

    VastaaPoista
  2. Aadalla oli vain ikävä äitiä<3 Kun ikää (ja yökyläilyjä) tulee lisää ja Aada ymmärtää/muistaa, että äiti aina tulee takaisin, jälkikitinätkin varmasti vähenevät. Se on vain hyvä asia, että Aada osaa näyttää ikävänsä. Toivottavasti kuitenkin pian pääsisitte takaisin kitinättömään arkeen! :)

    VastaaPoista
  3. Meillä myös viime syksynä kun poika (Synt 12/13 oli mummillaa yökylässä nii osotti mieltään asiasta. Kun mentiin hakemaan oli kuin ei huomaisikaan meitä kumpaakaan. Kotiin päästyä oli sitten tosi huomion hakunen yms. Nyt kun useemman kerran on ollu siellä hoidossa yötäkin niin ei oo moksiskaan. Vilkuttaa kun jää sinne ja kun mennään hakemaantulee käymään sylissä moikkaamassa ja jatkaa leikkejä. :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on tuota samaa. Olen lasten kanssa päivät kotona ja molemmat lapset kiukuttelevat minulla jos käyn jossakin yksin vaikka vain 4h kaupunkireissun. Minun reissussa ollessa lapset ovat kiltisti isänsä tai mummunsa kanssa. Mutta heti kun tulen kotio niin kiukuttelu alkaa.
    Olen miettinyt ovatko he liian kiinni minussa kun en saisi käydä missään yksin. Todella vähän käynkin ja yötä en ole ollut poissa ollenkaan.
    Mitään vinkkiä ei ole siis antaa. Mulla esikoinen on jo 5v mutta silti harrastaa tätä samaa mitä 2v kuopuskin. Jaksamisia!

    VastaaPoista
  5. Ihan kuulostaa mielenosoitukselta. Meillä on poika on kans sellainen että jos oon poissa ja hän hoidossa, niin heti alkaa kitinä kun minut näkee, ja sitten roikkutaan minussa kiinni koko ajan. Jos Aada ei vaikuta mitenkään kipeältä niin uskon että kyse vain siitä, hän varmistaa ettet toista kertaa lähde :D.

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! <3 Meidän tyttö reagoi päiväkodin aloittamiseen juuri noin. Päiväkodissa meni oikein mallikkaasti, mutta kotona tuli jossain vaiheessa kiukkupuuska (tai pari + lähes koko ajan epänormaalia kitinää/lahkeessa roikkumista). Lisäksi ensimmäisien päivien jälkeen tyttö heräsi yöllä huutamaan, ja arvelimme senkin johtuvan muutoksesta... Hoitopäivät ovat olleet pituudeltaan 3-9h (silloin aluksi max 6h), hoitopäiviä 3-4/vko ja epänormaalia käytöstä kesti viikon verran (tosin se lieveni joka päivä, mutta kuitenkin).. Ja vaikka olimme varautuneet tuohon huomiohakuisuuteen ja keskityimme vain tyttöön kotitöiden sijaan, kitinää oli silti. Luulen, että pian helpottaa teilläkin!

    VastaaPoista
  7. Helpottaa tuo kun Aadalle tulee ikää lisää.Ja ovathan lapset toki erilaisia.Muista kuitenkin nyrkkisääntö - yhtä monta vuotta kun lapsella on ikää niin yhtä monta yötä voitte olla erossa.Sinuna vähän rajoittaisin noita reissujasi tässä vaiheessa vaikka kuinka olet yksinhuoltaja ja vaikka kuinka ois hyvät hoitajat.Aadan ikäinen lapsi ei pysty vielä pitämään sinun kuvaasi mielessään pitkään eikä hänellä ole ajantajua ymmärtää milloin lupaat palata.Se luo hänelle turvattomuutta.Jos on pakko lähteä yöksi johonkin niin itse ainakin otan hoitajan kotiin enkä vie lasta muualle.On ainakin oma tuttu ympäristö ja tavarat noin pienellä.Reissata kerkeät myöhemminkin!

    VastaaPoista
  8. Pitäs minustakin säästää jatkuva reissailu myöhemmällä. Ei tee lapselle hyvää niinkun huomasit :/

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!