Älä kutsu punaiseksi paloautoksi

Olen ollut kova tyttö jännittämään niin kauan kuin muistan. Muistan jännittäneeni ala-asteella luokan edessä ääneen lukemista. Vihasin sitä ja se oli aina yhtä tuskaa. Yläasteella jännitin paljon esitelmien pitoa. Silloin purin jännitykseni nauraen. Muistan saaneeni monta naurukohtausta luokan edessä. Sitä naurua ei niin vain lopetettukaan. Se jatkui ja jatkui. Pahinta oli jos pidin esitelmän ystäväni kanssa silloin naurua oli kaksinverroin.

Raskauden aikana jännitin myös. Muistan kun menin Kotkaan ultraan ja mahani meni aina sekaisin. Jännitin todella paljon. Käteni hikosivat, kylmä hiki virtasi, paleli, mahaa kiersi ja vapisin. Se oli kamalaa ja se esti minua tekemästä paljon asioita. Vihasin itsessäni tuota piirrettä todella paljon.


Punastumista olen myös aina vihannut. Minä punastun todella helposti. Jos joku tuntematon ihminen alkaa juttelemaan minulle kaupassa on ensimmäinen reaktioni suuri puna kasvoillani. En voi sille mitään. En yksinkertaisesti voi. Se on noloa ja kamalaa, mutta se on osa minua edelleen. Vihaan sitä, mutta toisaalta nykyään hyväksyn sen. Olen aina ystävilleni sanonut, että he eivät saa sanoa minulle esim. "minkä värinen on paloauto". Se hävettää ja silloin ainakin olen entistä punaisempi. Minkä minä punaisuudelleni voin? En yhtään mitään. Joskus se oli todella iso ongelma, mutta nykyään hyväksyn sen. Se on osa minua. Toisaalta punastuminen on söpöäkin.

Jännittämistä ei kuitenkaan enää ole. En osaa nykyään jännittää oikein mitään. Tai osaan minä jännittää, mutta se on ihan erilaista kuin aikaisemmin. Käteni eivät enää hikoa, mahani ei mene enää sekaisin eikä kylmä hiki virtaa. Mihin se on kadonnut? Miksi se on kadonnut? Olenko nykyään rohkeampi? Olenko kasvanut? Mistä se johtuu, että en jännitä enää? Odotan kyllä innolla asioita ja tiedän jollakin tapaa jännittäväni, mutta miksi en samalla tavalla kuin aikaisemmin? Toisaalta kaipaan sitä kamalaa oloa, joka täytti minut vielä raskauden aikana. Kaipaan sitä kamala jännittämistä. Se on hassua. Toisaalta olen onnellinen, että sitä ei enää ole. Elämä tuntuu olevan paljon helpompaa. Eikös sitä niin sanota,että ihmismieli ei ole koskaan tyytyväinen. Se mitä joskus vihasin,niin juuri sitä kaipaan. Nähtävästi en ole koskaan tyytyväinen.

Punastutteko te helposti?
Jännitättekö paljon? 
Millaisia oireita teillä on jännityksestä?
Estääkö jännittäminen teitä tekemään asioita?


8 kommenttia

  1. Hei tiedän tunteen, se on maailman kamalinta kun sanotaan " tiedätkö minkä värinen paloauto on?" tai vaihtoehtoisesti sanotaan " olet taas ihan tomaatti ", siinä alkaa vaan punastumaan enemmän. Jännittämisestä on tullut osa elämää jo pienenä, mutta ehkä se on jo vähän laantunut, mutta aina sen huomaa jos jotain erilaista on tapahtumassa, niin vatsa toimii ihan erilai ja se on niin kamalaa. :(
    Näiden kanssa on toisaalta vain oppinut elämään, eikä siinä oikein muu auta.
    Hyvä että sinulla ei enään ole jännittämistä! :)

    Mukavaa viikonloppua teille! :)

    - Liina
    olivertekimeistaperheen.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Voi mä olen aina ollut kova jännittämään! En pystynyt musiikkiopistossa esiintymään jäänityksen vuoksi ollenkaan. Huh, mahasta vääntää pelkkkä muistelu! :/ Muita oireita oli tärinä pahoinvointi ja unettomuutta. Pilasin...tai no pilasin ja pilasin myös koulumenestykseni jännittämällä. Ennen koetta olo oli kaamea ja en saanut yölläkään unta. Kotoa yritettiin auttaa mahdollisimman paljon, mutta en voinut itselleni mitään.

    VastaaPoista
  3. nooh rohkeutta tullu lisää kun itseilmaisu kehittynyt :) sit tiiäkkö mitä kun tulee punaseks eiks se oo kuitenkin lämmin ja hyvä tunne? ei tarvii värjää eloo poskiin :) hahaa huomasin et sulle voi nakkaa tähtii eka kerta niin ripottelin sun silmiis tähtii ja oli hauskaa kiitti siitä :)

    VastaaPoista
  4. Ihan sama juttu mulla. Jatkuvasti naama punaisena.
    Musta on ihan hölmöä että punastun kun joku vieras juttelee mulle, eihän siinä edes ole mitään syytä. Ja mäkin inhoon sitä.
    Yäk, koulun esitelmät ym oli kamalia, onneks ei tarvii enää olla koulussa.
    Ja se et joku viel huomauttaa siitä punaisuudesta lisäåmnolouden tunnetta.

    Mä huomaan että musta on tullut paljon rohkeampi kunmolen saanut lapsen. Kaikki jännittäminen jäänyt, juttelen kaikille vieraille ja uskallan mennä uusiin paikkoihin. Ennen lasta näitä en tehnyt. Ja kai tuo "ei ihan yhtä terve lapsi" kuin muilla, on tehnyt ainakin itelle sellaisen leijonaemofiiliksen et haluaa näyttää lapselle omalla esimerkillä et kelpaat juurinsellaisena kuin olet.

    VastaaPoista
  5. Jännitän IHAN SIKANA. Luulenpa, että ihmiset ei oikeesti edes tiedä sitä miusta, kun oon hyvä piilottaan ja heittään sit vitsiä, mut joo. Jännitän. Etukäteen aina ja tilanteessakin :D

    VastaaPoista
  6. Itseäni jännitti ennen aina kamalasti esillä oleminen, mutta nykyään rakastan olla esillä. Voisin pitää puheita vaikka joka päivä ja esiintyä :) Itse opin esillä olemisen ilmaisutaidon tuntien kautta.

    VastaaPoista
  7. Mua jännittää esiintyminen kans ihan todella paljon, mutta sitten tavallaan myös tykkään siitä. Se on välillä vähän hassu kombo. Joskus jännittää enemmän, joskus vähemmän. Jännittäessä mulla menee yleensä sanat sekaisin ja olen mielestäni ihan typerä :P Yksi juttu mikä mua eniten jännittää on puhelimessa puhuminen, varsinkin jos pitää itse soittaa johonkin "viralliseen" paikkaan.

    Ennen en oo muuten ikinä punastellut, mutta nyt raskausaikana oon jostain syystä yhtäkkiä alkanut! Ekan kerran huomasin kerran kun olin töissä, ja punastuin yhtäkkiä tosi helposti jos mulla vaikka oli joku epäystävällinen asiakas. Sitten saatan nykyään kans yhtäkkiä punastua jos joudun puhua jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Aina en välttämättä konkreettisesti punastu, mutta tunnen kuinka kasvot muuttuvat ihan tulikuumiksi. En tiedä miksi raskaus on laukaissut tällaisen :D

    VastaaPoista
  8. mä.en.enää.kestä.noita.sun.ripsiä #kateellinen

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //