Hitaasti, mutta varmasti

Aada kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Minun mielestäni Aada kehittyy hurjaa vauhtia, koska itselläni ei ole mitään mihin verrata. Aada nousee seisomaan ja osaa seistä ilman tukea hetken aikaa. Hän kävelee tukea vasten todella taitavasti. Hän osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös laskeutua pepulleen. Aada liikkuu todella paljon. Hän tykkää kierrellä ympäri meidän kaksiota.

Aada ei ryömi enää juuri yhtään. Ryömimisessä hänellä oli erilainen tyyli. Fysioterapeuttikin kiinnitti huomiota Aadan tapaan ryömiä. Sama asia toistuu taas. Konttaaminen ei ole mitään tavallista konttaamista. Se on erilaista kuin muilla. Aadan toinen jalka on karhukävely asennossa ja toinen konttausasennossa. Aada siis puoli konttaa jos näin voi sanoa. Mielestäni hänen konttaustyyli näyttää paljon Klonkun tyyliltä (Taru Sormusten Herrasta).

Viimeisimpiä asioita joita Aada on oppinut:

- Puhuminen puhelimeen. Aada ottaa jonkun tavaran, laittaa sen otsalle tai korvalle ja kälättää kovaan ääneen.

- Muutama lusikallinen omalla lusikalla menee suuhun saakka.

- Ruoan jälkeen tulee aina sana "Tiitti". Hän joko sanoo sen tai tavuttaa sen.

- Aada osaa heiluttaa kättä kun sanon hänelle "heihei".

- Kun kysyn missä Aadan pää on, hän laittaa kätensä otsalle.

- Kun sanon "Miten Aada taputtaa". Aada alkaa taputtamaan.

Aada ymmärtää todella hienosti puhetta. Hän ymmärtää mitä tarkoittaa sana ei.




Yksi asia josta olen todella häkeltynyt ,on meidän olohuone. Minun ei ole tarvinnut nostaa mitään esineitä ylös. Kaikki ovat ihan samalla tavalla matalalla niin kuin aina ennenkin. Aada antaa tavaroiden olla matalalla ja ei lähde koskemaan asioihin jotka eivät ole hänen. Esim. Olohuoneen tv-taso on todella matala. Aada ei koske vaaleanpunaiseen lyhtyyn joka sijaitsee olohuoneen tv-tasolla. Aada antaa lyhdyn olla rauhassa. Aada tykkää kuitenkin järjestää dvd laatikot uusiksi. Tämä on asia jota hän saakin tehdä. Lisäksi Aada rakastaa kaukosäätimiä. Nekin annan Aadalle mielelläni. Me emme juuri televisiota katso. Se ei ole juuri koskaan auki. Tv:n piuhatkaan eivät ole seinässä joten kaukosäätimien kanssa leikkimisestä ei ole minulle mitään haittaa.

Meidän kotona ei juurikaan ole kaaosta. Aada kyllä tietenkin leikkii, mutta hän ei osaa vielä aiheuttaa kunnon kaaosta. Lelut ovat yleensä Aadan huoneessa, mutta olohuoneessa on myös pieni korillinen leluja. Olohuoneen lelut ovat siis erikseen ja makkarissa on omat lelut. Yleensä Aada leikkii kuitenkin makkarin leluilla.

Aada käyttää vaatteissa suurimmaksi osaksi kokoa 62cm. Jonkin verran on neuleita sekä housuja jotka ovat kokoa 68cm. Bodyt ovat kuitenkin pääosin 62cm. Vaippakoko on edelleen 3.

Tutti on Aadalle tärkeä. En halua vielä pitää kiirettä tutin vieroituksen kanssa. Olen kuitenkin yrittänyt rajoittaa Aadan tutin käyttöä. Aada osaa rauhoittua ilman tuttia ja enimmikseen hän tarvitsee tuttia vain yöllä.


Aada on valloittava pieni neiti. Hän hymyilee jatkuvasti. Hän rakastaa sitä kun hänen hymyynsä vastataan. Aada on myös hyvin temperamenttinen ja omaa tahtoa löytyy kyllä. Aada näyttää selkeästi oman mielipiteensä. Saa nähdä joudunko joskus hankaluuksiin Aadan kanssa :D


L-Dopa-Koe

Maanantaina pääsimme vihdoin Tayssiin kasvuhormooni eli L-Dopa-koe. Saavuimme Tayssiin klo 14. Odottelimme n. puoli tuntia ennenkuin meidät otettiin vastaan. Pääsimme huoneeseen jossa oli jo ennestään 2 lasta ja heidän äitinsä paikalla.


Hoitaja oli todella iloinen ja herttainen ihminen. Hän otti Aadan ja myös minut todella hyvin huomioon. Hän tarkisti kokoajan, että meillä on kaikki hyvin. Yksi asia minua kuitenkin häiritsi. Meitä ei misään vaiheessa perehdytetty. Minulle ei kerrottu, että missä voin käydä  itse vessassa tai säilyttää omia eväitä. Kysyin huoneessa olevan lapsen äidiltä kaikki asiat. Hän kertoi, että talossa on lepohuone jonne voi viedä omia eväitä, käydä vessassa sekä suihkussa.

Hieman myöhemmin Aadalle laitettiin kanyyli päähän. Lääkäri oli sitä mieltä, että käsien suonet ovat niin pienet, että järkevämpi laittaa kanyyli päähän. Olin samaa mieltä. Tämä oli todella hyvä asia, koska Aada ei kiinnittänyt myöhemmin mitään huomiota kanyyliin. Pelkäsin, että jos se laitetaan käteen niin Aada repii sen irti. Kanyyli kädessä olisi myös rajottanut Aadan liikkumista, koska käteen olisi laitettu lasta, että käsi pysyy suorana. Voin vain kuvitella millaista sekin olisi ollut. Tämä oli siis todella hieno asia.

Aada tietenkin huusi koko toimenpiteen ajan. Minusta tuntui pahalle, mutta en itkenyt. Aada rauhottui heti kun toimenpide oli ohi ja pääsi minun syliin. Aada oli todella loukkaantunut lääkärille ja ei suostunut katsomaan lääkäriin päin.



Huonetoverit olivat todella ihania. 3v ikäinen tyttö viihdytti Aadaa ja he leikkivät yhdessä. Aada tykkäsi tytöstä todella paljon ja minä puolestani juttelin tytön äidin kanssa. Aika meni nopeammin kuin oli juttukaveri.

Yötä emme kuitenkaan nukkuneet tuossa huoneessa. Kerroin hoitajalle, että jos kokeita otetaan usein yön aikana niin kukaan ei saa samassa huoneessa nukuttua. Hoitaja järjesti meille tilan varastosta ja pääsimme sinne nukkumaan. Tämä oli todella hyvä asia.

Aada nukahti klo 20:40. Hän itki yliväsymystä pitkän aikaa. Minun hermoni ovat koetuksella, koska en voinut tehdä yhtään mitään. Jos otin Aada syliin niin hän kiukustui ja yliväsyi entistä enemmän. Hän nukahti minun silittelyyn, mutta samalla huutoonsa. Tämän jälkeen alkoi kokeiden otto. Hoitaja kävi ottamassa puolen tunnin välein kokeen n. klo 21-01 välillä. Minä heräsin jokaiseen kertaan kun hoitaja kävi ottamassa Aadalta verikokeen kanyylista. Sain nukuttua hyvin klo 01-03 välisen ajan jonka jälkeen hoitaja yritti ottaa Aadalta verenpaineen. Aada heräsi siihen ja nousi pystyyn. Tämän jälkeen Aada valvoi klo 03.30-05.30 välisen ajan. Klo 07 huone täyttyi 3 hoitajalla. He tulivat ottamaan labrat. Kokeet otettiin Aadan käsistä.

Aadan piti olla syömättä ja juomatta klo 19-10.30 välinen aika. Aika oli todella pitkä. Aada reagoi nälkäänsä voimakkaasti ja oli todella kiukkuinen koko aamun. Aada makasi suurimman osan minun sylissäni ja kitisi välillä.

Aamulla Aada sai pienen määrän lääkettä. En muista tarkalleen mitä tämä lääke teki, mutta se liittyi kasvuhormoonikokeeseen. Lääkkeen jälkeen Aadalta otettiin puolen tunnin välein yhteensä 5 koetta. Kokeiden jälkeen Aada sai syödä. Hän hotki puuron ja litki maidon todella nopeasti. Raukalla oli kova nälkä.


Klo 13 jälkeen päästiin vihdoin kotiin. Tavattiin aamulla lääkäri. Hän kertoi, että tuloksissa menee n. 4 viikkoa ja meille tulee kutsu kotiin. Lääkäri huomasi myös, että Aadalla on jälleen korvatulehdus. Olin epäillyt itsekkin, että onko uusi korvatulehdus jälleen tulossa, koska silmät alkoivat taas rähmimään. Voitte vain kuvitella kuinka paljon odotan kesää? Tuntuu todella pahalle, että Aadalla on ihan jatkuvasti tulehdus. Kohta 2kk kulunut ja neidillä on ollut jo ilmeisesti 5 korvatulehdusta. Putkituksestakin puhuttiin, mutta olen edelleen sitä mieltä, että onko järkeä laittaa putket kun kohta on kesä. Saa nähdä miten tässä nyt käy.

Kotona Aada nukahti heti 3 h päiväunille ja itsekkin otin pienet tirsat. Olin todella poikki.


Miltä näyttää meidän perheen arki?

Miten meidän päivät oikein kuluukaan? 

Kuinka päivät kuluvat kun ei odoteta isiä töistä kotiin saapuvaksi vaan vietämme
 päivät kahdestaan?

Meidät päivät ovat rentoja. Välillä ulkoillaan, mutta emme päivittäin. Yritän mennä omien voimieni mukaan. Rutiineja meillä toki on, mutta me joustetaan tarpeen tullen vähän kaikesta. Arki on leppoisaa, mutta melko tylsää. En viihdy neljän seinän sisällä ollenkaan. Koti muistuttaa kokoajan siitä, että ei tämän näin pitänyt mennä. Meitä pitäisi asua tässä kodissa 3 eikä 2. Välillä tuntuu siltä, että jokainen asia tuo mieleeni puuttuvan palan. Ehkä se on syy siihen, että haluan olla kokoajan menossa. Toki nautin päivistä kun ollaan vain kahdestaan, mutta pitemmän päälle se alkaa vain ahdistamaan. Mitä sitä kieltämäänkään. Minä kaipaan Aadan isää suunnattoman paljon. Itse en kuitenkaan voi tehdä yhtään mitään tälle tilanteelle. No,mutta se siitä.

Meidän päivät käynnistyy sillä, että Aada inahtaa. Herään siihen. En ryntää heti Aadan huoneeseen, koska Aada on tottunut heräämään niin, että juttelee itselleen sängyssä tovin verran. Tovin jälkeen minun merkkini on pieni kitinä. Sen jälkeen minä pomppaan ylös ja menen toivottamaan Aadalle huomenta. Jokainen aamu saan leveän hymyn ja Aada nousee kaidetta vasten ja ojentaa kätensä minun puoleeni. Hän haluaa syliini. Kun saan Aadan syliini hän painaa päänsä poskeani vasten ja on hetken hiljaa. Se on täydellinen hetki. Se hetki tekee päivästäni yleensä hyvän. Seuraavaksi kuljemme eteisen peilin ohitse ja jäämme aina katselemaan hetkeksi itseämme. Aada hymyilee omalle peilikuvalleen ja sanoo muutaman sanan. Peilin jälkeen matkamme jatkuu kohti olohuonetta. Annan Aadan olla yöpaita päällä hetken aikaa. Hetken kuluttua vaihdan hänelle vaipan ja päivävaatteet. Tämän jälkeen menemme aamupalalle.




Itselleni teen joka aamu smoothien ja Aada syö jogurttia/viiliä 
sekä hedelmä/marjasosetta. Annan Aadalle myös sormiruokaa. Leipää, hedelmiä, rusinoita jne...



Meidän aamut ovat myöhäisiä. Aada antaa minun nukkua välillä yllättävänkin myöhään. Joskus on tietenkin niitä aamuja kun Aada pomppaa jo klo 7 ylös.

Aamupalan jälkeen Aada alkaa yleensä leikkimään ja minä puen vaatteet päälle. Leikin myös hetken aikaa yhdessä Aadan kanssa.


Leikkimisen jälkeen Aada alkaa kitistä ja se tarkoittaa, että pitää päästä unille. Aada ei ole siis hirmu pitkään hereillä vaan väsähtää melko nopeasti.




Aada jää tyytyväisenä sänkyyn. Hän juttelee hetken ja nukahtaa yleensä nopeasti.


Tässä vaiheessa alkaa minun oma-aikani. Yleensä tyhjennän astianpesukoneen joka, on ollut käynnissä yöllä. Laitan myös pyykit koneeseen, käyn suihkussa ja teen itselleni ruoan. Tämä on myös se hetki kun ehdin laittamaan hiukset ja naamani kuntoon.

Kotitöiden jälkeen ehdin yleensä katsomaan ohjelmia netistä tai päivittämään blogiani.




Aada nukkui pitkät unet.


Annan Aadalle yleensä heti maitoa. Hän juo maitoa sillä aikaa kun lämmitän hänelle ruoan.


Neiti päätti hienosti kaataa maidon pöydälle ja yhtään ei mennyt suuhun. Hieman syyllinen(kö) ?




Jos Aada nukkuu näin pitkät unet niin en ehdi syöttämään hänelle välipalaa, koska tunnit loppuvat päivästä kesken. Yleensä yritän syöttää välipalan heti ruoan jälkeen jälkkärinä.

Ruokailun jälkeen Aada pääsee leikkimään. Touhutaan ja hassutellaan yhdessä. Välillä yritetään käydä ulkona, mutta nyt satoi vettä.


Klo 17 aikaan Aada syö iltaruoan. Annoin hänelle sormiruokailuun hieman sieniä, kanaa ja ananasta.



Ruokailun jälkeen Aada pääsee jälleen leikkimään. Hän yleensä tarrautuu minuun iltaruoan jälkeen. Yritän kuitenkin siivota Aadan ruokailun jäljet ja laittaa kylpyveden valmiiksi. Aada on yleensä sylissäni tai muuten mukana touhuissa.





Kylvyn jälkeen puetaan päälle ja hassutellaan hetki. Yleensä tehdään hieman jumppaliikkeitä, peuhataan sängyssä ja noh... Hassutellaan.






Iltapala-aika!



Aada saa sormiruokaillessa myös vihanneksia. Nyt kuitenkin mentiin aikalailla hedelmillä ja leivällä. Joskus näin.

Ruokailun jälkeen pestään kädet ja hampaat. Sen jälkeen vien Aadan nukkumaan ja sanotaan "Hyvää yötä, Jeesus myötä. Äiti rakastaa Aadaa toosi paljon". Siunaan myös Aadan nukkumaan.


Tämän jälkeen alkaa taas minun oma-aikani. Kello on yleensä n. 18:50-19:20. 
Näin vietän seuraavat 3 tuntia:






Kaiken tämän lisäksi täytän astianpesukoneen, laitan pyykit kuivumaan, käyn suihkussa, istun koneella ja katson elokuvan/elokuvia/sarjoja.

Olen yrittänyt käyttää aikani niin, että saisin tehtyä kotityöt silloin kun Aada nukkuu. Haluaisin olla äiti joka ei käyttäisi kotitöihin aikaa silloin kun Aada on hereillä. Välillä on kuitenkin päiviä kun koen itseni huonoksi äidiksi, koska koen, että en ole tarpeeksi lapseni kanssa. Aina on parantamisen varaa ;)

Tällaisia ovat siis meidän päivät.


Voinko vihdoin hehkuttaa?

Onko korvatulehdus vihdoin selätetty? Olen täällä jännittänyt ihan hirveästi, että uskallanko hehkuttaa, että korvatulehdus on ohi. Kokoajan olen varpaillani, että onko yö taas kamala ja kitiseekö Aada taas. Yllätykseksi saan todeta, että korvatulehdus on kokonaan lähtenyt tai se on hellittänyt hetkeksi. Aada nukkui viime yönä klo 20-08:45 heräämättä. Hän ei ole kitissyt eilen korvia ollenkaan eikä tänäänkään. Lääkettä en ole antanut nyt kahtena päivänä ollenkaan ja ruokakin näyttää maistuvan paremmin. Oliko se nyt tässä? Helpolla taidettiin selvitä. Olen todella tyytyväinen päätökseeni, että en aloittanut antibiootteja. Itseni hermoja koeteltiin, mutta mieluummin näin päin.

Saa nähdä herääkö Aada tulikuumana päiväuniltaan kun uskalsin tämän todeta. Täytyy toivoa parasta.




Tämä sairastelu on vienyt minun voimia todella paljon. Hermoja on koeteltu ja yöunetkin ovat olleet pätkittäisiä. En ole ollut paras mahdollinen äiti muutamana päivänä Aadalle. Olen mennyt sieltä, mistä aita on matalin. En ole jaksanut tehdä itse ruokaa ja Aada on syönyt pilttejä. En ole jaksanut juottaa Aadaa nokkamukista vaan hän juo taas tuttipullosta. Sormiruokailusta ei voi edes puhua. Me ollaan kumpikin nukuttu päiväunet ja enimmikseen katsottu kotona milloin mitäkin. Aada on turvautunut minuun ja loikoillut sängyllä vieressäni. Voimat on ollut niin vähissä parina viime päivänä.

Hassua mutta jollakin tapaa nautin tästä. Nautin siitä kun Aada on ihan vieressä ja tuhisee. Aadalla ei ole ollut mikään kiire lähteä pois vaan hän on halunnut olla mahdollisimman lähellä minua. Se tunne on ollut aivan uskomaton kun toiselle ei kelpaa mikään muu kuin äidin läheisyys. Harvoin saan pitää Aadaa näin kauan ihan lähellä. Aada on ollut niin suloinen pieni reppana. Kurjalle se tuntuu kun lapsi sairastaa ja tietenkin lapsen oloa haluaa parantaa.