Sana taapero on totta vihdoinkin

Täällä sairastelut jatkuu edelleen. Minulla yskä on kestänyt  jo kolmen viikon ajan. Aadalle puhkesi yskä muutama päivä sitten. Aada toki yskii vain öisin, mutta kuitenkin. Viime sunnuntaina Aadalla loppui korva sekä silmätulehdukseen antibiootit. Keskiviikkona Aadalla alkoi silmä jälleen rähmiä ja tänään tulehdus siirtyi myös toiseen silmään. Lääkäri päätti, että tipat menee n. 7 päivän ajan silmiin ja todella toivon, että tuo silmätulehdus saataisiin tällä kuriin. Inhottavaa tämä sairastelu. Kokoajan on jotain pientä. Toisaalta tämän kevään syytähän se on. Kaikki pöpöt tarttuu. Kuukausia sitten huokasin, että ihanaa kun me ei sairastella. Niinpäniin... Nyt me sairastellaan senkin edestä.

Tänne kuuluu muuten ihan hyvää. Aada on kehittynyt ihan hurjaa vauhtia. Aada osaa nousta itse seisomaan tukea vasten ja myös kävellä eteen ja sivulle tuen kanssa. Aada osaa myös tulla alas seisomasta, pepulleen. Viime viikolla Aada oppi istumaan selkä suorana ja ilman tukea. Nyt hän tykkää istua paljon ja haluaa kiipeillä joka paikkaan. Harmi vain, että Aada on niin pieni, että ei oikein pääse kiipeämään juuri mihinkään. Hän tarvitsee aikalailla apua, koska pienuus estää häntä tekemästä asioita.

Aada ottaa minua usein kädestä kiinni ja haluaa lähteä kävelemään. Me kävellään kerran päivässä n. 20 metrin mittainen matka. Aada rakastaa kävelemistä ja minun sydän sulaa joka kerta. Mun vauvasta on vihdoin tullut ihka oikea taapero! En kestä!

Aada osaa kertoa minulle, että milloin hänellä on nälkä. Ensin kuvittelin, että hän tarkoittaa sanalla "tätä" maitoa, mutta nyt olen huomannut sen tarkoittavan ruokaa. Aadalla on nälkä silloin kun hän sanoaa sanan "tätä". Hassua, että Aada tunnistaa oman nälkänsä.

Aada osaa myös loukkaantua. Kun Aada loukkaantuu hän kääntää päänsä pois tai laittaa päänsä lattiata vasten. Hän itkee naama lattialla. Itku on erilaista kuin väsymyksen aikana. Itku on tavallaan aika suloista.

Nautin todella paljon tästä arjesta tällä hetkellä. Toisaalta olen todella väsynyt tähän sairasteluun. Asia josta nautin on ehdottomasti Aadan uudet taidot. Hän ottaa minuun paljon enemmän kontaktia ja juttelee minulle niin, että ymmärrän hieman häntä. En ymmärrä sanoja, mutta eleet minä ymmärrän. Tuntuu, että ymmärretään toisiamme. Aada on herkkä, mutta toisaalta aika kiltti/tottelevainen lapsi. Hän ymmärtää mitä sana ei tarkoittaa. Vaikka usein osaa osoittaa mieltään. Aada viihtyy paljon itsekseen, mutta kaipaa myös minun seuraani. Hän etsii usein minut käsiinsä. Heti kun hän näkee minut näen leveän hymyn.

Viikonlopun aikana kerron meidän ravitsemusterapiasta sekä Aadan sydämestä lisää. Pysykää kuulolla! Nyt nukkumaan! Hyvää yötä!