Ei niin täydelliset blogiäidit- Kännykkäriippuvuus


Miten minä muistankaan korostaneeni:

"Minä en anna lapselleni puhelintani, 
minun lapseni saa oman puhelimensa vasta 18 vuotiaana
ja 
minun lapsestani ei tule puhelinnörttiä."

Miten kävikään? Minun lapseni osaa käyttää puhelinta 15kk iässä. Minun lapseni osaa laittaa puhelimesta taskulampun ja kameran päälle. Minun lapseni on jo nyt todellinen puhelinnörtti. Yhdestä asiasta olen kuitenkin onnellinen. Me emme katso puhelimesta yhdessä ohjelmia tai kuuntele musiikkia. Aada ainoastaan katsoo puhelinta ja hieman näpyttää, näppäinlukon ollessa kiinni. Jos Aada sattuu näkemään pöydällä puhelimeni niin hän kurottautuu ottamaan sen pöydältä. Tässä vaiheessa saatan ottaa puhelimen pöydältä ja laittaa esim. tyynyn alle piiloon. Aada alkaa huutamaan. Hän itkee ja itkee. Hän haluaa puhelimen, itkee kauan ja lopettaa itkun kuin seinään jos saa tahtonsa läpi. Ei, ei tämän näin pitänyt mennä. Mihin unohtui se mitä sanoin ennen kun minulla oli lapsi? Mihin jäi ne kaikki lauseet joita päästin suustani muutama vuosi sitten. Nyt hävettää. Minun hävettää kirjoittaa tämä. Ei asian pitänyt olla näin. Taas myönnän sen, että asiat eivät menneet suunnitelman mukaisesti eteenpäin.




Kuitenkin saan syyttää ainoastaan ja vain itseäni. Miksi minä olen puhelinnörtti? Miksi minun kädessäni on kokoajan puhelin? Miksi minä näpytän rakasta iphoneani kuin viimistä päivää. Miksi joku iphone vie niin suuren ajan päivästäni? Miten hyödyn sillä, että päivitän instagrammia, facebookkia ja selaan tylsiä nettisivuja. En mitenkään, hukkaan vain aikaani. Toisaalta saatan syyttää tätä nykyaikaa. Nykyään myydään älypuhelimia ja joka paikassa puhutaan netistä. Mutta toisaalta herää kysymys "Miksi minä ostin puhelimen?". Olisihan minä voinut olla ostamatta puhelinta tai hommaamatta kännykkääni nettiä. Moni ihminen sanoo "Minulle riittää kännykkä jolla voi soittaa ja laittaa yhden viestin". Riittääkö? Joillekin saattaa riittää, mutta aika monelle tuskin riittää tänä päivänä.



Älkää ymmärtäkö minua väärin. Hoidan kaiken Aadaan liittyvän ja viihdyn Aadan seurassa. Me leikitään ja touhuillan yhdessä ilman puhelintakin. En ole äiti joka tunkee lapselleen aina puhelimen joka asiassa. Olen äiti joka on kännykkäriippuvainen ja puhelin on minun lähettyvillä melko usein. Näen sen välillä helpommaksi, että annan Aadalle puhelimeni jos hän ei meinaa rauhoittua muuten. Toisaalta tämän asian voi nähdä siltäkin kannalta, että puhelin ei ole minulle kaikki kaikessa, koska Aadanhan käsissä puhelin voi mennä helposti rikki. Niinkuin fysioterapeutti sanoi "Aadalla on melko kallis lelu". Fsyioterapeutti on tässä asiassa aivan oikeassa, sillä tämä lelu on melko kallis. Ihme kyllä en pelkää, että tämä lelu menee rikki. Ja jos se menee rikki niin sitten menee. Se ei ole maailman loppu ja toisaalta, ehkä tämä kertoo minun ja puhelimeni suhteesta.

Tällä menolla Aadalla on puhelin jo ekaluokalla.


Oletko sinä puhelinriippuvainen? 
Saako lapsesi koskea puhelimeen? 
Mitä teet jos puhelin ajautuu lapsesi käsiin?


8 kommenttia

  1. Ei saa koskea koska on uus puhelin enkä halua että tuokin hajoaa. Edellinen siis hajosi ihan vaan ku tippu, mun omista käsistä.. Edellisiin puhelimiin oon antanu koskea. Mulla ei oo älypuhelinta mut nettiin tolla pääsee, päivisin tulee tsekattua mitä facebookissa näkyy enkä ole asiasta ylpeä. Ihannetilanne olis mun mielestä se että somea ja nettiä käyttää lasten nukkuessa. Kyllä mäkin lapset hoidan mut aikasyöppöhän tuo face on, toisaalta taas siellä on kätevä pitää yhteyttä ihmisiin.

    VastaaPoista
  2. Täällä kans ilmoittautuu yks puhelinriippuvainen. Koko ajan on puhelin kädessä ja koko ajan sitä pitää selata :D. Ihan vaikka siitä selaamisen ilosta :D.
    Poika on nyt 11kk, apua 3 viikon päästä 1 vuoden, mutta hän vielä niin puhelinriippuvainen ole, joskus vähän taputtaa puhelimen/tabletin näyttöä ja se siinä. En näe siinä mitään väärää jos vähän antaa puhelinta käyttää ns. viihdytykseen :)!

    Ihana kuva teistä :)!

    VastaaPoista
  3. En koe olevani puhelin riippuvainen vaikka usein nykyään käytän nettiä pääasiassa puhelimella mikä tarkoittaa myös ditä että akku kuluu nopeammin ja jos oken kotona skun loppuessa kello 17.00 vaikkapa lsitan puhelimrn lataukseen vasta nukkumasn mennessä. Olen siis tuon ajan sitten poissa puhelimen tavoittamattomissa. Poikani saa leikkiä puhelimella ei kovin fiksua ehkä mutta joskus vsin helpompaa niin kuin kuunnella huutoa. Ja toisaalta puhelimeni on vanha siskoltani ilmaiseksi saatu. Poika tykkää katsella omaa kuvaansa joka mulla tausta kuvana. Monesss asiassa olen kyllä huomannut pyörtäväni sanani enben lasta saatoin sanoa mä en ainakaan ikinä toimisi noin ja nyt huomaan juuri niin toimivani.Annelie

    VastaaPoista
  4. Minäkin ilmoittaudun! Yleensä kylläkin jos mies on kotona niin annan hänen puhelimensa tytölle. :) Hällä kun nyt sattuu olemaan antiikin aikainen puhelin, jonka ajattelen kestävän vähän enemmän kun tämän oman älypuhelimen. :D Mutta ei minua haittaa vaikka tytsy ottais minunkin puhelimen. Yleensä katsellaan kuvia tai videoita mitä puhelimesta löytyy. Välillä sitten pistän YouTuben päälle kun teen esim. ruokaa että saan rauhassa tehtyä ilman tytsyn itkua, huutoa tai kiljuntaa. Tämä nyt ei kumminkaan ole joka päiväistä. Ja onhan tuolla ipanalla jo sellainen leikki kännykkä millä räplää ja pistää korvalle. :D

    VastaaPoista
  5. Tunnustan. Oon parantumaan päin oleva puhelinriippuvainen. Siiri kyllä on saanu leikkiä puhelimella, mut ei enää sen jälkeen ku multa tippu se pönttöön. Hyh. Ja joo siis se on paras "lelu" siirin mielestä..

    VastaaPoista
  6. Jep! Vein kännykän kuulokereiän puhistettavaksi kun ei toiminut kunnolla ja edellisellä kerralla puhdistus auttoi. Mutta miten kävikään, huoltosetä sanoi että puhelin jää tänne 2-4 työpäivää menee. Ja oli perjantai! Jouduin kärsimään viikonlopun vanhalla ei-todellakaan-älypuhelimellani :D pitäs kyllä vähän rajottaa ite xd

    VastaaPoista
  7. En ole kännykkäriippuvainen.Tarpeellinen se toki on,mutta en kulje se kädessä kaiken aikaa.Lapsen kädestä ( i.5 v) otan puhelimen pois heti jos hän ehtii sen jostain napata.Kännykkä ei ole mikään lelu! Kova huuto kuuluu,mutta mitä siitä.Opetatteko oikeesti lapselle että huutamalla saa kaiken periksi? En ole mielestäni mikään tiukkapipo,mutta olen ope joka opetan niitäkin 'kullannuppuja' jotka on aina saaneet kaiken haluamansa ja kouluun tullessa yritetään sitten opetella asioita jotka olisi pitänyt opettaa jo taaperoikäiselle kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En opeta ;) Ei hän kaikkea saa periksi, enkä minä joka kerralla anna puhelintani. Kirjoitin jossain vaiheessa postauksen jossa kerroin siitä, kuinka sydäntäni raastaa Aadan kitinä. Muutosta on alkanut tulla ja kuria ja rajoja meillä on. Aada ei saa tahtoaan joka asiassa läpi :)

      Hän vaan tykkää huutaa puhelimen perään. Ja no esim jos olemme jossain kahvilassa ja satun vastaamaan puheluun ja lasken puhelimen pöydälle puhelun jälkeen niin Aada haluaa puhelimen. Kyllä minä sellaisessa tilanteessa puhelimen mielummin annan hänelle kuin annan toisen huutaa. Toki se on huono tapa, mutta mielummin niin.

      Hienoa, että joku opettaa näitä kullannuppuja sentään siinä vaiheessa.

      Poista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!