Äiti ei voi olla karhunpoika

Täällä sairastetaan. Minulla itselläni on kova yskä ja kuumetta. Aada on toistaiseksi säilynyt kuumeelta, mutta yskä vaivaa häntäkin. Tänään myös aivastukset ovat alkaneet vaivaamaan minua. Miksi tämä sairastaminen tuntuu yhtäkkiä näin raskaalta? Aina ennen olen selvinnyt oikein hyvin, mutta nyt kaikki voimat ovat ihan lopussa. Tuntuu, että en jaksa vastata Aadan tarpeisiin ja menen kaikissa asioissa juuri sieltä mistä aita on matalin. Tosin nyt niin on tehtävä, että jaksan. Viikonloppuna sain hieman apuja ja jaksoin paremmin. Tänään joudun olemaan Aadan kanssa kahdestaan ja minun hermoja todella koetellaan. Joka paikkaa särkee ja kun Aada kitisee vieressä niin aivot meinaa räjähtää. Ajatuksissa tykyttää sanat " minä jaksan tämän, pian helpottaa". Lapsen kanssa yksin ollessa ei ole helppoa sairastaa. En voi tekeytyä karhunpojaksi kun kukaan ei huolehdi minusta vaan minun velvollisuuteni on kipeydestä huolimatta huolehtia lapsestani. Joskus vaan tekisi mieli sukeltaa peiton alle ja pysyä siellä.



Sairauden vuoksi huominen kasvuhormoonikokeen otto on myös jouduttu perumaan. Saa nähdä kuinka pitkälle se venyy ennenkuin pääsemme Taysiin. Tämä surettaa minua todella paljon.

Pahoittelen hiljaiseloa täällä blogin puolella, mutta olen ollut todella väsynyt ja nyt kaiken sen väsymyksen lisäksi tämä flunssa iski. Pitää toivoa, että tästä ei kehity mitään pahempaa ja parannutaan nopeasti. Kaikenlaisia pöpöjä liikenteessä ja tottakai ne tulivat myös meitä vaivaamaan.

Viime viikon tiistaina tulimme kotiin reissusta. Keskiviikkona kävimme neuvolassa ja illan vietimme ihanan Marissan ja hänen poikansa kanssa. Tuntuu, että arki on niin yksinäistä, että tekee hyvää nähdä uusia tuttavuuksia. Se antaa itselle paljon voimaa jaksaa. Meidän arki olisi ilman ystäviä,tuttuja ja uusia tuttavuuksia melko tylsää. Ehkä yritän täyttää omaa pahaa oloani sillä, että saan paljon tekemistä ja juttelu seuraa. Torstai illan vietin teatterissa oman perheeni kanssa. Rakas ystäväni hoiti Aadaa sen ajan. Sain hieman omaa aikaa.

Perjantai aamuna iski yskä, mutta silti meidän seuraksi tuli ihana Rilla ja Luna. Luna on Aadaa hieman nuorempi, mutta odotimme Rillan kanssa samaan aikaan lapsia. Luna on taitava tyttö. Hän osaa jo vaikka ja mitä. Itselleni tuli paniikki kun huomasin kuinka vilkkaita taaperot ovat. Kotimme ei tällä hetkellä ole juuri lapsi ystävällinen, koska Aada ei kävele vielä ja ota kaikkia tavaroita pois pöydiltä. Ja vaikka Aada kävelisi niin ei hän ylettäisi joka paikkaan mihin esim. Luna yletti. Aada on niin pieni tyttö. Vaikka Luna koskikin joka paikkaan niin en minä punaista nähnyt. Minusta oli hauska nähdä miten Aadan ikäiset lapset oikeasti käyttäytyvät. Sen on jotenkin unohtanut tässä arjen keskelle, että mitä tämän ikäiset lapset oikeasti tekevät.



Luna piti Aadaa selkeästi pienenä vauvana. Hän antoi Aadalle leluja ja huomasin Lunan silittävän Aadan päätä. Se ei tuntunut minusta mitenkään pahalta. Oikeastaan se oli hauskaa. Luna on Aadaa n. kuukauden nuorempi, mutta Aada tosiaan vaikuttaa niin vauvalle kokonsa puolesta.

Kiitos Rilla ja Luna kun kävitte meitä piristämässä. Oli aivan ihanaa jutella ja vietää aikaa yhdessä.

4 kommenttia

  1. Kirjoitat kun jaksat. Minä en ainakaan lähde mihinkään! <3 Toivon teille pikaista paranemista! <3

    VastaaPoista
  2. Pikaista paranemista <3 Olen jo nyt raskausaikana miettinyt tuota asiaa, että olisipa rankkaa jos heikoimmilla hetkillä olisi vielä lapsi siinä hoidettavana. Minulla toki on mies, mutta silti se ajatus jostain syystä kävi mielessä. Ei varmasti ole helppoa. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  3. Paljon paljon voimia <3 Tiedän niin tuon tunteen, itse olin viime ke-to vatsataudissa ja se jos mikä veti ihan voimattomaksi. Onneksi poika on kuukauden ikäinen, joten koko päivä sängyssä loikoileminen ei häntä vaivannut :) Ja minua onnisti se, että äidilläni oli juuri vp ja tuli auttamaan.Äityidessä on kyllä hyvä puoli, että oppii tekemään asioita (kuten vaihtamaan vaipan makuulteen sängyssä, kun ei pysy pystyssä) ja jaksamaan loppuun saakka, vaikka olisi kuinka poikki. Lapset vievät voimia, mutta antavat tuplasti sitä takaisin jopa pienin elkein.

    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi4/3/15 08:33

    Pikaista paranemista. Kyllä se äidin sairastaminen näkyy niissäkin perheissä joissa on molemmat vanhemmat. Nimim.kun äiti sairastaa kämpässä on todellinen kaaos toki helpottaa kun välillä saa levätä kun toinen katsoo lasta. Toivottavasti Aada välttyy suuremmalta taudilta. Annelie

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!