Imetyksen painostus

Kun Aada syntyi keskosena rv 35+1. Hän oli vain 1670 g painoinen ja 41 cm pitkä. Aada oli todella pieni. Hän oli alusta saakka pieni selviytyjä. Pienestä koostaan huolimatta hän ei joutunut keskoskaappiin ja kaikki sujui ongelmitta. Hänen ensimmäiset viikot olivat täynnä taistelua.

Yksi iso ongelma meillä kuitenkin oli. En saanut Aadaa rinnalle. Aada oli ensimmäiset 2 viikkoa teho-osastolla, Kotkassa. Kotkasta Kouvolaan on n. 1 h ajomatka. Osasto oli silloin pienessä kopissa, koska sairaalassa oli remontti käynnissä. Välillä huoneessa oli 3 lääkäriä, 5 sairaanhoitajaa ja viiden vauvan vanhemmat. Istuin Aada sylissäni ja yritin nostaa usein rinnalle. Olin Aadan luona paljon, mutta en voinut olla öitä. Kokeilin monia erilaisia tyylejä, että miten saisin Aadan rinnalle. Sain ohjeistusta sairaanhoitajilta sekä neuvolasta, mutta suurin ongelma oli Aadan voimat. Aada ei jaksanut imeä. Jouduin välillä valuttamaan Aadan suuhun maitoa pullosta, koska tytön voimat olivat niin vähissä. Lisäksi Aadalla ei juuri ollut kärsivällisyyttä. Kun hän ei saanut maitoa heti niin hän kyllästyi.




Kahden viikon teho-osasto jakson jälkeen pääsimme kotiin. Samana päivänä minulla oli rintatulehdus. Rintani oli tukossa ja Aada ei jaksanut imeä sitä auki. Yritin saada rintani tyhjäksi, mutta se ei onnistunut. Tulehdusarvot olivat korkeat, kuume nousi 40 asteeseen ja sain 10 päivän antibioottikuurin. Kaikesta huolimatta minä yritin imettää lastani kipeällä rinnalla. Kipeää se teki, mutta minun haluni oli suuri saada lapsi rinnalle. Yritin pitää Aadaa mahdollisimman paljon rinnalla, mutta ei siitä mitään tullut. Aada kyllästyi siihen, että ei saanut maitoa heti. Painelin välillä rintani mustelmille, että saisin valutettua maitoa Aadan suuhun. Aadalla ei ollut kärsivällisyyttä ja hän halusi saada maidolla nopeasti vatsansa täyteen. Hän ei jaksanut odottaa.

Koin suuria vihan tunteita itseäni kohtaan. Ajattelin, että olen epäonnistunut äitinä, koska en saa lastani rinnalle. Koin paljon painostusta imetykseen. Pian imetyksestä alkoi tulla minulle pakkopullaa. Ajattelin, että minun täytyy, minun pitää imettää ja minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua siinä. Mielessäni pyöri ainoastaan imetys. Muistan itkeneeni muutaman kerran asiaa. Olin epäonnistunut maailman luonnollisimmassa asiassa. Minä en osannut. Minun lapseni ei jaksanut imeä. Olin huono äiti.

Kyllä Aada toki sai rintamaitoa. Ensimmäiset 2 kk pumppasin Aadalle maidon. Pumppasin 2 tunnin välein myös öisin. Vaikka Aada nukkui, minä pumppasin. Nukuin ensimmäiset 2 kk todella huonosti, koska minut herätti Aada sekä rinnat. Laitoin välillä herätyskellon soimaan, että muistin varmasti pumpata. Rinnat eivät joka kerta nimittäin herättäneet. 1,5 kk jälkeen maidon tulo alkoi loppua. Kaksi viikkoa maitoa tuli, mutta se väheni kokoajan. 2 kk mennessä maitoa ei enää tullut. Yritin tehdä kaikkeni, että maidon tulo ei olisi loppunut, mutta se loppui. Hankin homeopaatti helmiä, että maidon tulo ei vaan lakkaisi. Ne eivät tehonneet.



Siitä huolimatta, että en saanut Aadaa rinnalle en koe olevani huono äiti. Vai olenko? Minä epäonnistuin, mutta minä yritin. Yritin todella paljon imettää lastani, mutta se ei vaan onnistunut. Tärkeintä on kuitenkin se, että lapsi kasvaa. Lapsi kasvaa kyllä korvikkeillakin.

En ole imetyksen puolesta puhuja enkä ole imetystä vastaan. En ole korvikkeiden puolesta puhuja enkä myöskään niitä vastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että imetys on parempi vaihtoehto kuin korvikkeet. Jokaisen äidin tulisi yrittää imetystä, mutta jos siinä epäonnistuu se ei ole maailmanloppu. Imetys ei ole rumaa, se on kaunis asia. Se on luonnollista.


Lapsimessut: Lippuarvonta

Blogit ovat pullollaan lippuarvontoja lapsimessuille.  Lapsimessut järjestetään Helsingissä 10 12.4.2015. 

Myös minulla on kunnia arpoa 2 lippua messuille. Tällä kertaa arvonta on instagrammin puolella. Jos haluat liput niin nyt kipinkapin osallistumaan arvontaan. 

Itse en ole ikinä ennen lapsimessuilla käynyt, mutta nyt minäkin pääsen mukanaa. Nähdäänkö siis siellä? 

Klikkaa itsesi Instagrammiin ja etsi sieltä @MYMIRACLEXGIRLBLOGI 
Tykkää ja kommentoi kuvaa. Tämän jälkeen olet mukana arvonnassa. Arvontaan on aikaa osallistua 1.4.2015 klo 15:00 saakka!


Arvonnassa yksi voittaa 2kpl lippuja lapsimessuille!




Aadan huone osa 3

Aadan huoneen valkoinen seinä osottautui myös melko haastavaksi.
Seinällä oli pitkään vaaleanpunainen banneri, mutta jotain täytettä seinä myös kaipasi.
Mietin kauan, että mitä se voisi olla. Tai no tiesin mitä halusin, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän mistään. Kunnes löysin täydelliset julisteet Kullanmurusta.

Kauniin pinkit elefantti sekä pöllöjuliste pääsivät täydelliselle paikalle koristamaan Aadan huoneen tylsää valkoista seinää. Tein tauluista pieni muotoisen taulukollaasin.
3 pienempää taulua on askarreltu kauniista papereista joita käytin myös Aadan syntymäpäiväkutsuissa.

taulukoosteh

taulu44

taulu11

taulu55


Aluksi mietin kauan, että laitanko taulut ympäri seinää, mutta kollaasi näytti kuitenkin silmääni paremmalta. Saatan vielä joku päivä innostua ja vaihtaa taulujen paikkaa, mutta näin on hyvä jonkin aikaa kunnes kyllästyn.

Kiitos Kullanmurulle kauniista julisteista!


Täyteläinen viikko

Tämä viikko on ollut oikein täyteläinen. Maanantaina rakas ystäväni joka oli myös kaasona omissa häissäni tuli pitämään meille seuraa. Hän viipyi meidän kanssa kaksi yötä. Otettiin rennosti, katsottiin pari leffaa, leikittiin Aadan kanssa ja syötiin eineksiä. Otettiin siis todella rennosti.

Keskiviikkona jouduttiin Aadan kanssa kuitenkin käymään lääkärissä. Aadalla rähmi edelleen silmät. Silmätulehdus vaati siis 2 antibioottikuuria. Lisäksi lääkäri tarkisti korvat ja korvatulehdushan siellä oli, oikeassa korvassa. Korvatulehdusta ei Aadasta huomaa. Hän nukkuu täydet yöunet nykyään n. klo 19-08 välin. Aada on pirteä ja hän ei valita. Aada ei kitise turhasta ja mistään ei voi päätellä, että hänellä olisi tulehdus. Olin jälleen hämilläni siitä, että Aadan korva olikin tulipunainen. Toisaalta tämä on hieman pelottavaa, että Aadalla on tulehdus mitä en huomaa. Pelkään turnerin äitinä, että korvatulehduksista on tullut nyt kierre. Lisäksi pelkään paljon, että Aadalle aiheutuu näistä kuulon alenemaa. Juttelin torstaina erään lääkärin kanssa. Hän ehdotti, että alkaisin jo pian puhumaan Aadan omalle lääkärille putkituksesta, koska turnereilla on yleisempää kuulon alenema ja kun Aadasta ei tulehduksia huomaa. 10.3 oli viimeksi tulehdus ja saimme siihen antibiootit. Se tulehdus oli vasemmassa korvassa ja tämä nyt taas oikeassa korvassa.  Tulehduksissa on siis ollut parin viikon väli. 10.3 olleessa tulehduksessa nousi kuume ja luulen, että se oli ensimmäinen merkki korvatulehduksesta. Kuume nousi vasta päivystyksessä. Mietityttää, että kuinka pitkään tulehdus ehti olla Aadalla ennen antibiootteja. Ja mitä jos silmät eivät olisi rähmineet? En edelleenkään tietäisi, että Aadalla on korvatulehdus. Nojoo.. Ihan turhaa vaivaan päätäni tällä asialla. Onneksi nyt on anitibiiotit ja todella toivon, että parin viikon päästä ei tule uusi tulehdus.

Sairasteluista huolimatta saatiin myös perjantaina seuraa. Minun toinen rakas ystäväni joka on myös Aadan kummitäti tuli piristämään meidän arkea. Hän viipyi meillä myös kaksi yötä. Aada oli haltioissaan kummitädistään ja sain otettua ihania kuvia. Tässä siis hieman kuvasatoa viikonlopulta.











Aadan huone osa 2

Sain kommentin jossa lastenhuoneen seinää haukuttiin. Seinä oli ihan kiva silloin kun minä asuin makkarissa. Nyt Aada asuu makkarissa ja minä olohuoneessa. Seinä ei kieltämättä ole sellainen minkä valitsisin lastenhuoneen seinäksi, mutta asuntomme on kaksio. En jaksa nähdä vaivaa seinän eteen joten päätin, että en anna seinän häiritä. Kyllä se häiritsee ja todella paljon. Tapetti kuitenkin on ja pysyy. Suunnitteilla ei ole jäädä tähän asuntoon kuitenkaan kymmeneksi vuodeksi. Enköhän minä kestä katsella tuote seinää vielä jonkin aikaa.




Verhoihin on käytetty ikean kankaita. 
Verhot maksoivat yhteensä 6e.


Tämä kaunis Bellapuodin star koukku on yksi lempituote Aadan huoneessa.Tämä naulakko tulee tarpeeseen. Siihen on helppo ripustaa milloin mitäkin. Vielä tulee se päivä kun Aadan eskarireppu pääsee koukkuun roikkumaan. Sitä odotellessa.

Myös Word Banner pääsi koristamaan Aadan huoneen seinää. Maalasin mustat kirjaimet vaaleanpunaiseksi ja mielestäni bannerista tuli sievä.





Vanhempani halusivat ostaa Aadalle pienen huonekalun Aadan huoneeseen. Saimme siis upean Ikean hyllykön. Hyllykössä on 2 koria ja 1 ovellinen kaappi. Kaapissa säilytän Aadan kirjoja.


Vaipat pääsivät lipaston päälle koriin. Nyt vaipat on helposti saatavilla. Hyllyllä suojelusenkeli varjelee Aadaa.


Tällainen tästä prinsessan linnasta nyt sitten tuli.


Yhteistyössä mukana Bellapuoti !
Kiitos!

Myöhemmin tulossa kuvat Aadan huoneen ihanista tauluista
 ja pieni tuunauspostaus Aadan muistitaulusta.



Äitiys ei ole ruusuilla tanssimista

Halusin nuorena äidiksi ja pidin oman haaveeni. Minusta tuli nuorena äiti. Tätä olen aina halunnut ja nyt olen saanut olla äiti jo 15 kk ajan. Äidiksi ei muututa yhdessä yössä. Minä kasvan tälläkin hetkellä äidiksi. Opin joka päivä jotain uutta ja oivallan asioita aivan kuten Aadakin. Äitiys ei ole joka päivä ihanaa. On päiviä kun mielessäni saattaa käydä pieni ja lyhyt ajatus "Mä en jaksa tätä". En halua ajatella sitä sen enempää. Se on inhimillinen tunne joita saattaa kokea joskus varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen. En lähde enempää ruokkimaan sitä ajatusta, koska tätä olen aina halunnut. Rakastan hoivata lastani ja haluan olla äiti. En halua mitään muuta niin paljon kuin olla hyvä äiti lapselleni. Minä rakastan huolehtia ja hoivata lastani. Uskon, että en ole täydellinen äiti, mutta yritän olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni. Yritän suoriutua äitiydestä kunnialla loppuun saakka. Tiedän, että olen tehnyt ja tulen tekemään paljon virheitä.

(kuvassa silmätulehdus)


Minä en ole äiti joka kilpailee toisten äitien kanssa. En jaksa sellaista. Teen asiat niin miten itse koen ja luotan omaan äidin vaistooni. Otan kuitenkin vastaan hyviä neuvoja ja vinkkejä. Tarvitsen paljon apua, koska en minä kaikkea osaa. Olen nuori äiti, mutta varmasti hyvä äiti Aadalle.

Äitiydessä minä rakastan sitä aikaa kun Aada nukkuu. Se on aikaa kun nautin hiljaisuudesta. Nautin siitä kun koti on hiljainen eikä kukaan vaadi minulta yhtään mitään. Silloin saan keskittyä itseeni. Yleensä kuitenkin kotityöt vievät sen kalliin ja arvokkaan oman aikani. Jonkunhan on kodistakin huolehdittava. Nykyään meidän koti on kuin pommin jäljiltä. Illalla kun Aada alkaa nukkumaan siivoushullu käynnistyy. Saatan siivota parikin tuntia. Mutta ei se minua haittaa, nautin paikkojen järjestämisestä.

Äitiydessä ei ole hiljaisia vessa hetkiä. Aada on nykyään mukana vessassakin. Me käydään suihkussakin niin, että Aada istuu ammeessa ja minä pesen omia hiuksia ihan vieressä. Mitä on hiljaiset suihkuhetket? Sellaisia ei ole, ne ovat historiaa ainakin meillä. Hiustenkuivaimen olen saanut unohtaa jo aikaa sitten. Aada pelkää hiustenkuvaajaa sekä imuria. Imuroitu meillä ei ole pitkään aikaan. Imurointi pitää suorittaa harkitusti ja yleensä niin, että Aada istuu syöttötuolissa ja on hyvän tuulinen.

Onko teille tuttua hotkiminen? Minulle ainakin on. Hotkin nykyään kaiken ruokani. Hirmuisen mukava mennä syömään ravintolaan, kun olen syönyt lautaseltani kaiken ennen kuin muut ovat ehtineet edes aloittaa. Koskaan kun ei tiedä, että milloin lapsi hermostuu ja saan syödä kylmää ruokaa. Kylmä ruoka on minulle kuitenkin erittäin tuttua, se on paras ystäväni tällä hetkellä. Namnam.



Muutama vuosi sitten kuulin sanat "Äitiys on rankkaa, älä hanki lapsia ennen kuin olet siihen oikeasti valmis". Minä en usko, että äitiyteen on koskaan valmis. Tai, että sitä pitää odottaa. Uskon, että jokainen on valmis äidiksi juuri silloin kuin sitä itse tahtoo. Äitiys ei ole helppoa, mutta siihen pystyy jokainen äiti. Meidät äidit on tehty selviytyjiksi.

Äidit osaavat tehdä ruokaa, puhua puhelimeen, hytkyttää lasta ja syödä itse samaan aikaan. Äidit pystyvät moneen asiaan samaan aikaan. Äidit ovat supereita! Äitiys on haastavaa, mutta jokainen pystyy siihen. Äitiys on kuitenkin raskasta ja se vie voimaa. Äitiydessä nukutaan huonoja yöunia, syödään kylmää ruokaa, kuljetaan räkäisillä vaatteilla ja sottaisilla hiuksilla. Äitiydessä ei välttämättä ajattele omaa ulkonäköä, koska lapsi vie kaiken huomion. On päiviä kun tajuaa "Hetkinen en ole neljään päivään käynyt suihkussa" tai "Laitoin suuhuni ruokaa viimeksi aamulla".

Äitiys vie voimat ja se on melko raskasta. Äitiys antaa kuitenkin joka päivä paljon. Se kasvattaa minua ihmisenä ja opettaa minulle kärsivällisyyttä. Äitiys on rikkaus. Ei ole itsestään selvää, että minäkin saan olla äiti. En vaihtaisi tätä, koska rakastan tätä.


Aadan huone osa 1

Aadan huone on vihdoin valmis! Yhteistyössä mukana oli Bellapuoti. Kiitos Bellapuodille tuotteista!

Aadan huoneen sisustaminen oli vaikeaa, koska huoneessa on haastava tapetti joka ei oikein vastaa sitä värimaailmaa jota halusin. Onnistuin kuitenkin mielestäni hyvin ja huoneesta tuli kaunis.

Tässä postauksessa on muutamia kuvia huoneesta, mutta vielä en paljasta ihan kaikkea.













Perjantaina tulossa lisää kuvia, olkaahan kuulolla!


Kuvapläjäys

Meidän kolmeen päivään kuului ulkoilua lasten kanssa. Enimmikseen lenkkeiltiin  ja yhtenä päivänä jaksettiin lenkkeillä 8km. Minun yskälleni se ei kyllä hyvää tehnyt, koska muutama ylämäki sattui matkan varrelle. Me myös syötiin paljon ja Hanna oli ihana pullantuoksuinen kotiäiti joka hemmotteli minua kaikilla naminami herkuilla.

Jami ja Aada tuli hyvin toimeen. Jami ojensi Aadalle kauniisti leluja ja osasi olla satuttamatta Aadaa. Jami oli oikein ihana herrasmies. Aada nautti Jamin seurasta ja varmasti teki hyvää Aadalle olla pienen lapsen seurassa. Jami ja Aada oli niin valoittavia yhdessä.

Hanna lahjoitti meille heidän makkarinsa. Aada nukkui matkasängyssä ja minä sain vallata ison parisängyn. Jami nukkui omassa huoneessaan ja Hanna joutui sohvalle. Nyyh! Kiitos silti Hanna, arvostan! Tämä oli hyvä ratkaisu, koska Aada ja Jami heräilivät kumpikin yöllä muutaman kerran. He eivät kuitenkaan heräilleen toistensa kitinöihin vaan ihan muiden asioiden takia.

Meidän kolmen päivän tapaaminen sujui oikein hyvin. Loppu ei ollut mukava, koska Aadan silmä alkoi taas rähmiä. Hanna varmasti pelästyi ja ehti miettiä, että tarttuuko tulehdus nyt Jamiinkin, mutta onneksi Jami säästyi. Aadalla rähmii silmät edelleen. Lääkäri antoi ohjeen, että on odotettava torstaihin saakka ja sen jälkeen lääkäriin jos ei näytä paremmalle. Toivottavasti tuo tulehdus loppuisi pian.











Kiitos Hannalle ihanista kuvista! Hanna ottaa kauniita ja laadukkaita kuvia. Voit käydä ihastelemassa kuvia Kuvastimeni PhotoGraphysta.

Ainiin! Olette varmaan jo huomanneet, että blogini ulkoasu on hieman muuttunut. Ihana Hanna otti myös bannerin sekä uuden profiilikuvan. Mitäs tykkäätte?