Sydäntä raastava kitinä

Kolme päivää sitten Aadalla oli neuvola. Aada käy kerran kuukaudessa neuvolassa painon tarkkailun vuoksi. Kun menimme huoneeseen sisään Aada alkoi huutamaan täyttä kurkkua. Hän ilmeisesti muisti, että mikä paikka se on. Yritin rauhoitella Aadaa ja kertoa siinä samalla neuvola tädille, että mitä meille kuuluu. Olin ilmeisesti aika hiljainen kun neuvolan täti kysyi minulta yhtäkkiä

 " Vaikutat todella väsyneelle ja masentuneelle, 
onhan kaikki hyvin?". 

Olin kauhuissani tuosta kysymyksestä. Toisaalta olimme juuri edellisenä päivänä tulleet 10h mittaiselta reissulta ja Aada oli herännyt useamman kerran edellisenä yönä. Kerroin tämän tädille ja se vakuutti hänet. Jäin kuitenkin miettimään tuota kysymystä ja kun katsoin kotona itseäni peilistä niin totesin itsekkin, että näytin todella uupuneelta. Oloni ei kuitenkaan ole ollut uupunut. Itseasiassa olen tavallista energisempi. Ihana auringonpaiste on saanut minuun todella paljon virtaa. Ihanaa kun on kevät!



 Aadan paino ja 
pituus:

4.12
6060g
64,5cm

15.1
6150g
65,7cm

13.2
6170g
66,1cm

Päänympärys tällä hetkellä: 46,6cm

Aada käyttää edelleen 56/62cm vaatteita.

4.3.2015 meillä on taas aika ravitsemusterapeutille. Neidin paino ei tahdo oikein nousta vaikka yritän kaikkeni, että paino nousisi. Saa nähdä mitä vinkkejä ravitsemusterapeutilla on meille taas antaa.

Tänään meillä oli pitkästä aikaan Aadan fysioterapia. Olen todella kiitollinen siitä, että fysioterapeutti tulee kotiin saakka. Täällä fysioterapeutin vastaanotolle on melkein 10km matka, että tämä on todella mahtavaa näin.

Fysioterapetti sanoi, että Aadalla on aikalailla täydet valmiudet lähteä kävelemään, mutta arkuus estää häntä. Aada on todella arka lapsi ja hän ei uskalla lähteä konttamaan kunnolla. Arkuudesta siis johtuu se, että Aada on ottanut takapakkia konttaamisessa. Lisäksi hän sanoi myös, että Aadalla on todella luja omatahto ja hän haluaa saada tahtonsa läpi. Jos joku ei ole hänen tahtonsa mukainen niin Aada vetää kamalat raivarit. Nämä kaksi kun lasketaan yhteen niin kävelemiseen oppimisessa voi vierähtää tovi. Aikalailla se, että Aada oppii kävelemään on kiinni minusta. Miten paljon jaksan nähdä vaivaa Aadan kävelemisen eteen. Paljon olen panostanutkin ja vietän aikaa Aadan kanssa paljon. Toki varmasti voisin viettää vielä enemmän. Pitäisi yrittää usein keksiä houkutuksia, että Aada yrittäisi esim. nousta seisomaan. Mutta minussa on se huono puoli, että en jaksa kuunnella Aadan kitinää. Jos Aada ei tahdo tehdä jotain asiaa niin näen parempana sen, että otan hänet syliini kesken kaiken ja asia jää siihen.

Huomasin tämän asian taas tänään. Aada on oppinut siihen, että äiti tulee heti eikä hänen tarvitse tehdä itse. Aada käyttää sitä hyödyksi. Hän kyllä osaisi esim. ryömiä minun luokseni, mutta käyttää helpompaa vaihtoehtoa. Eli huutaa niin kauan kunnnes minä en jaksa enään kuunnella ja otan hänet syliini. Kun hän pääsee minun syliini hän antaa suuren hymyn ja se hymy kertoo minulle sen, että "Hahaah, tiesinpäs, että sä tuut".

Fysioterapeutti ymmärsi minua hyvin, mutta kehotti minua kuuntelemaan kitinää välillä kauemmin ja tekemään Aadalle selväksi sen, että minä olen äiti talossa ja äiti määrää. En ikinä ajatellut, että olisin tässä tilanteessa. Ainakaan näin aikaisin. Valitettavasti tällä hetkellä se on meillä niin, että Aada määrää ja minä teen niinkuin Aada tahtoo.Vaikeaa myöntää, mutta niin se on. Minä teen useassa asiassa juuri niinkuin Aada tahtoo. En tietenkään jokaisessa asiassa. Esim rytmeissä minä määrään. Aina kun vien Aadan nukkumaan niin hän jää nukkumaan. En ota häntä pois sängystä vaan kun peittelen hänet sinne niin siellä ollaan aamuun saakka. Vaikka hän ei puhu, mutta kitinällä hän saa sen aikaan. En ole tajunnut sitä, koska Aada on niin pieni. Aadan koko todella hämää. Pitäisi ymmärtää, että Aada on jo 1v 2kk vanha eikä mikään vauva enään. Nyt kun oikeasti ajattelee asiaa paremmin niin tajuan sen, että Aada ymmärtää puhetta todella hyvin ja osaa juuri kitinällään vedota siihen, että saa tahtonsa läpi. Kyllähän minä kuulen Aadan kitinästä milloin hänellä on hätä, väsymys, nälkä tai ei mikään hätä. Asiaan on tehtävä muutos.

Fysioterapeutti kehotti myös laittamaan Aadalle kengät jalkaan. Olen pari kertaa aikaisemmin kokeillut Aadalle kenkiä jalkaan, mutta Aada on aloittanut heti kamalan huutamisen joten en ole pitänyt kenkiä hänellä pidempään. Fysioterapeutti kuitenkin kehoitti, koska Aadalla on yliliikkuvat nilkat ja nilkan asento on huono. Tämän vuoksi kenkiin olisi hyvä totuttaa Aada, että kengät tukisivat nilkkaa. Laitoin kengät jalkaan ja heti Aada alkoi itkemään. Hän huusi kurkku suorana. Kyyneliä valui ja minusta tuntui todella pahalle. Vaikka Aadalla ei ollut mikään hätä. Häntä vaan suututti ne kengät niin silti minusta tuntui pahalle. Minun paha olo tuli ulos pienenä nauruna, koska en oikein tiennyt miten päin olla. Fysioterapeutti piti Aadaa käsistä kiinni ja kävellytti Aadaa. Aada käveli n. 15m matkan ja tarkkaili kokoajan, että tuleehan äiti perässä. Loppuen lopuksi Aada pääsi minun syliin, mutta huuto ei lakannut. Vasta kenkien pois otto sai hänet rauhoittumaan.




Istuminen on edelleen työlästä. Sain siihen paljon konsteja ja sitä lähetään nyt myös treenaamaan entistä enemmän. Aadan iso pää, hento kroppa, arkuus ja oma tahto on syy siihen, että neiti ei vielä istu. Meillähän oli tavoite, että Aada istuisi jouluun mennessä, mutta tavoite ei ihan pitänyt. Välillä tekee mieli huokaista syvään. En koskaan ajatellut, että tämä kehitys menee tällaista vauhtia eteenpäin. No Aadalla on oma polkunsa mitä hän kulkee. Onneksi Aadalla ei ole mikään kiire. Mutta on tämä minulle vaikeaa katsoa vierestä kun lapsi menee monta kuukautta samaa rataa ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Toisaalta syytän paljon Aadan kehityksestä itseäni. Miksi jätän asiat kesken, miksi en anna Aadan kitistä. Ei se kitinä Aadaa tapa, miksi en kestä sitä. Nojoo kukapa äiti nyt nauttisi lapsensa kitinästä.

Kun fysioterapeutti lähti niin Aada meni parin tunnin päiväunille. Päiväunien jälkeen halusin kävellyttää uudestaan Aadaa. Laitoin hänelle kengät jalkaan ja Aada alkoi huutamaan. Päätin, että nyt en anna periksi vaan me tehdään juuri niinkuin minä sanon. Me käveltiin kengät jalassa ja kärryä työnnellen tuo sama 15m matka. Aada huusi melkein koko matkan ja lopetti huutamisen vasta kun otin kengät jalasta pois. Täytyy yrittää nyt päivittäin totuttaa häntä kenkiin. Olin todella onnellinen, että pystyin tähän vaikka Aadan kitinää oli vaikea kuunnella.


Millaisia kokemuksia teillä on? Milloin omatahto on alkanut näkyä? Milloin olette alkaneet laittamaan lapselle rajoja? Milloin lapsi saa tahtonsa läpi ja milloin ei? Missä tilanteissa lapsen oma tahto näkyy eniten? Mitä teette jos lapsi vaan kitisee? Annatteko olla? Tuntuuko se teistä pahalta?

Kamalasti kysymyksi, mutta minua kiinnostaa teidän kokemukset. 





9 kommenttia

  1. Osui ja upposi :)Itse huomasin jokin aika saman eli poika 9 kk on oppinut siihen, että äiti tulee ja äiti antaa jos aloittaa kitinän tai huudon. Huomasin, että vaikka poika osaa ryömiä niin kannoin häntä silti paikasta toiseen koska heti kun lähdin liikkeelle alkoi kitinä. Aloitin järjestelmällisesti jättämään pojan lattialle ja kehotin tulemaan mukaan itse. Sydämeen sattui se kitinä, vaikka tiesin ettei pojalla ollut mitään hätää. Pojan liikkumisessa josta olin jo välillä huolissani tapahtui ihan parissa viikossa huima kehitys ja nyt aletaan pikku hiljaa nousemaan tukea vasten pystyyn ja istumaan kylkiasennosta, kun poika on huomannut että itse liikkumalla pääsee kiinni paljon mielenkiintoisempiin tavaroihin :D Itsellä kesti kanssa hetken aikaa tajuta, että apua mun täytyy alkaa tekemään äitinä asioita jotka harmittaa pientä -onneksi lapsen harmistus katoaa nopeasti. Äidille nämä uudenoppimiseen liittyvät rajat taitavat olla vaikeampia :)
    Ihana ja niin suloinen tyttö tuo Aada ♡
    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Hienoa, että muilla samanlaista :) Ajattelin hetken, että olenko ainoa joka kokee tämän näin vaikeana :D

      Poista
  2. Kovasti tutulta kuulostaa! Meillä tuo 1v 3kk ei niinkään kitise ja kiukuttele vaan juoksee karkuun ja vaan virnistää kun komennan takaisin.Tahtojen taistelua käydään joka päivä syödessä,pukiessa,pesuilla Nukkumaan onneksi toistaiseksi menee nätisti ja jää sänkyyn höpöttelemään omiaan.Aluksi vaan nauratti kun toisella oli niin hauskaa ja omakin pokka petti.Mutta nyt kyllä välillä menee jo hermot ja olen ottanut tiukemman komennon.Kun puetaan niin silloin puetaan eikä juosta ympäri kämppää! Nappaan lapsen kiinni ja puen vaikka miten kiemurtelisi.Ymmärtää kyllä täysin mitä pitäis tehdä,mutta velmuilee vaan koko ajan.Meillä ei siis arkuudesta ole tietoakaan mutta ei silti ole yhtään helpompi tapaus! Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin.Kyllä meillä hauskaa pidetään,mutta lapsi ei saa määrätä koko päivän tahtia.En ymmärrä perheitä joissa EI - sanaa esim.ei käytetä ollenkaan vaan lapselle selitetään sen sata kertaa päivässä miksi leluja ei saa viskoa ikkunoihin.Minä kyllä komennan ja kovaa eikä tuo muksu siitä rikki mene! Ada varmaan kyllä järkyttäisi meidän touhusta ja metelistä! 😃 mutta kun noita maksuja on jo kolme niin menotkin on sen mukaista! Mukavaa kevättä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aada on niin mahdottoman herkkä. Pelkää kovia ääniä :D Voi olle, että järkyttyisi teidän touhuista ;D Meillä tää arki on melko rauhallista ja hiljaista kun kahdestaan elellään :)

      On niin outoa kun yleensä tämän ikäisenä juostaan tosiaan jo karkuun ja kun Aada ei vielä juokse karkuun yms.. Välillä itsekkin unohtaa, että minkä ikäinen Aada oikeasti on.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Meillä 1.12 syntynyt poika, eli melkein Aadan ikäinen :) Yrittää saada tahtonsa läpi joka asiassa, normaaliahan se on, ja hyväkin että omaa tahtoa löytyy :) Juuri nuo asiat josta mainitsit, eli nukkumaanmeno esimerkiksi on ehdoton asia. Sänkyyn mennään illalla ja tullaan pois aamulla, vaikka napero haluaisikin katsoa "paapaa" (lue: muumia) klo 02 yöllä ;) Annan myös periksi sellaisissa asioissa joilla ei niinkään ole väliä, ajatteleppa itse jos et ikinä saisi tahtoasi läpi? ;) Esimerkiksi aamulla pukiessa napero ei halua laittaa bodyn lisäksi muuta päällensä vaan rimpuilee karkuun, okei ei laiteta, syödään aamupala ja laitetaan sitten sukat ja housut :) Kengät meillä ei tuottanut itkua kun ne jalkaan ekaa kertaa laitettiin. Ostettiin viime syksynä ekat kengät pojan ollessa n.9kk kun nousi tukea vasten seisomaan. 11kk:n ikäisenä lähti kävelemään mutta eipä kävellyt kengillä, ei niin askeltakaan :D Vasta 1v1kk iässä suostui kävelemään ulkona. Treeniä vaan, kenkä-asiassakaan ei oikein voi periksi antaa myöhemminkään kun Aada jo kävelee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se olisi kamalaa jos en koskaan saisi omaa tahtoani läpi ;DD Tään laitettiin kengät taas jalkaan ja tämä oli nyt hmm.. 5 kerta kun niitä kokeiltiin. Aada jaksoi jopa hymyillä ja ei kitissyt kuin puolet matkasta jota käveltiin yhdessä :) Jee, parempaan suuntaan kokoajan!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Kuvista ei varmaan huomaa tuota Aadan pienuutta. Mutta nyt kun ajattelen, että meidän 3kk painoi vajaa 7kg ja oli vajaa 62cm ja harjoittelisi kävelyä, niin olisihan se pieni. Aada varmasti söpö ja valloittava näky luonnossa! Tiedän siis mistä Aadan pieni koko johtuu, mutta nyt vasta tulee ajatelleksi koko-asioita tarkemmin, kun oma lapsi samoja mittoja Aadan kanssa :)

    VastaaPoista
  5. Ihana Aada. <3

    Rajojen asettaminen on vaikeaa, siis todella vaikeaa. Aloitimme Ei-sanan viljelyllä, kun A-muru täytti 7kk ja oppi konttaamaan. Silloin syötiin milloin mitäkin. Nykyään se on helpompaa kun lapsi on isompi, mutta olen huomannut että monesti kieltojen ja varsinkin ärähdyksen kanssa tulleiden kieltojen jälkeen tulee tosi paha morkkis, kun A-muru osaa vastata "anteeksi äiti". Mutta se on elämää.

    Tsemppiä kenkien harjoitteluun. Aada näyttää niin isolta tytöltä seisaallaan! Aivan sydän pakahtuu! <3

    VastaaPoista
  6. Ihana Aada♥♥♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //