Kun sana luovuttaminen on poissuljettu

Olen ollut puolisen vuotta täysin kahdestaan Aadan kanssa. Aada tapaa isäänsä, mutta minä olen tällä hetkellä Aadan ainoa lähivanhempi. Syitä siihen, että muutimme niin kauaksi Kouvolasta en lähde purkamaan sen tarkemmin, mutta yksi syy oli se, että halusin muuttaa omia vanhempiani lähelle. Nyt asun heistä 4km päässä.

Koen jaksavani todella hyvin. Kerran kuukaudessa minulla on kuitenkin päivä kun tuntuu siltä, että mikään ei onnistu. Saatan itkeä pitkin päivää ja kokea itseni todella väsyneeksi arkea kohtaan. Yleensä silloin soitan jollekkin tai laitan viestiä. Minulla on onneksi paljon ystäviä ja perheeni on yksi suurimmista voimavaroistani.

Puhuminen, itkeminen ja lohduttavien sanojen kuuleminen helpottaa minua. Jos en saa puhuttua kenellekkään tuntuu siltä, että tukehdun. Se on asia millä käsittelen omat ongelmani ja uskon, että se on yksi syy miksi jaksan näin hyvin.Näitä hetkiä on yllättävän vähän. Aluksi niitä oli paljon, mutta nyt olen hyväksynyt tilanteeni. En voi tälle tilanteelle juuri nyt mitään. Ainoa mitä voin, on antaa ajan kulua, toivoa, uskoa, luottaa ja rukoilla. Niiden avulla minä jaksan.

Kaikkein vaikeinta minulle on kuunnella toisten parisuhteen onnea. Kuuntelen mielelläni, mutta se on minulla vaikeaa. En osaa tällä hetkellä olla koko sydämestäni onnellinen toisen puolesta vaikka kovasti haluaisin. Toiseksi vaikeinta minulle on nähdä onnellisia pariskuntia. Silloin yleensä ajattelen 
"Tuota minäkin haluan, 
tuota minäkin tarvitsen, 
tuota toivon kaikkein eniten". 

Ympärilläni on paljon onnellisia pariskuntia. Tietenkään en voi tietää, ovatko he niin onnellisia miltä näyttää ulospäin, mutta näin uskoisin. Jokaisessa parisuhteessa on oma likapyykki ja niitä ei välttämättä tuoda päivänvaloon.



Muutama ilta viikossa on minulle myös jollakin tapaa raskas. Heti kun Aada alkaa nukkumaan niin kaipuu miestä kohtaan iskee. Suuri sänky odottaa minua joka ilta, yksin. Joudun kömpimään suureen sänkyyn aivan yksin. Ainoa mitä voin halata on tyyny. Ainoa joka kuuntelee minua on tyyny. Saatan halata tyynyä todella lujaa ja kuvitella, että se on mies. Tähän ei auta varsinkaan romanttisten hömppä elokuvien katselu (mikä on yleisesti yksi rentoutus keinoni). Se vain pahentaa asiaa. Romanttiset leffat nyt on täynnä suudelmia joten ehei. Tyynyn halaamisen lisäksi saatan itkeä itseni uneen. Mutta nämä ovat tunteita, niitä tulee ja sitten ne taas menee. Käsittelen monia asioita tunteella, mutta nyt olen oppinut ottamaan järjen käteen. Aada on se syy miksi jaksan näin hyvin. Vaikka Aada tekee elämästäni rankkaa, koska joudun hoitamaan hänet sekä itseni niin, hän on silti se syy miksi minä jaksan. Kun minusta tuli äiti niin aion viedä äitinä olon kunnialla loppuun. Minä olen äiti nyt ja aina. Se ei muutu koskaan mihinkään. Tulen aina olemaan äiti halusin sitä tai en. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla äiti ja jaksaa. Aada tarvitsee minua, minä olen hänen äitinsä ja tunnen hänet parhaiten. Olen Aadalle kaikki kaikessa ja hän myös minulle.


Arjen pyörittäminen on yksin todella raskasta. En kiistä sitä yhtään. Olen aina ajatellut, että yksinhuoltajana olisi varmasti rankkaa ja nyt kun olen asumuserossa mieheni kanssa ja hoidan lasta aivan yksin niin koen olevani täysin yksinhuoltaja.

Kaikken rankinta tästä arjesta tekee kuitenkin se, että en voi jakaa näitä asioita kenellekkään. Kotitöistä selviän ihan hyvin ja jaksan nähdä työtä kotimme eteen. Mutta kun vierellä ei ole ketään joka kuuntelisi ja kenen kanssa saisin jakaa tyttäreni uudet taidot, se on raskasta. Välillä tuntuu siltä, että alan itsekkin puhumaan vauvan kieltä, koska se on kieli jonka kanssa kommunikoin eniten.

Tämän tekstin kirjoittaminen on minulle raskasta. On vaikeaa kirjoittaa omia surullisia tunteita ylös, koska minua itkettää. Ei tämä ole helppoa, mitenkään päin. Se joka sanoo, että yksinhuoltajan elämä on helppoa, valehtelee. Aada on helppo lapsi ja joidenkin mielestä minä olen vahva nainen. Kumma kyllä tämän arjen keskellä huomaan olevani todella heikko. Yksinhuoltajana on paljon asioita josta joutuu huolehtimaan täysin yksin.



Muistan kun Aada oli muutaman kuukauden ikäinen ja pääsin kauppaan aivan yksin. Itkin hyllyjen välissä, koska olin niin onnellinen siitä pienestä "oma-aika" hetkestäni. Sain olla pienen hetken aivan yksin. Olin silloin todella väsynyt vauva-arkeen ja mietin, että miten jaksan tätä. Silloin vierellä oli mies jonka apu oli kultaakin tärkeämpää. Se, että toinen vei roskapussin ulos ja kävi kaupassa tuntui uskomattoman hyvälle. Enhän minä sitä silloin osannut arvostaa, mutta nyt kun kukaan muu ei käy puolestani kaupassa, osaan arvostaa niitä pieniä asioita joita joku toinen tekee puolestani.

Muistakaa te parisuhteessa elävät, että se toinen on kultaakin arvokkaampi. Se on tärkeintä, että vierellä on toinen joka sanoo sinulle "Minä rakastan sinua" ja tarkoittaa sitä. Oppikaa arvostamaan niitä pieniä eleitä mitä toinen tekee. Ja kun huomautatte asioista niin muistakaa lempeys. Uskon, että lempeys ja rakkaus kantaa pitkälle :) Ja se, että tahtoo olla toisen kanssa. Niin kauan kuin suhteessa on rakkautta niin se kestää mitä vaan. Aina kaikesta ei tarvitse mäkättää. Suuri osa naisista on hormonitaifuuneja ja osaamme kyllä mäkätyksen taidon. Rakastakaa ja iloitkaa jokaisesta päivästä ja muistakaa,että juuri tämä päivä saattaa olla viimeinen minkä saat elää hänen kanssaan.

Vaikka saman katon alla ei tällä hetkellä asusta mies niin olen onnellinen siitä, että kaiken tämän keskellä minun kanssani asustaa noin iloinen ja helppo lapsi. Aadalta kun pääsee hymy niin olen itsekkin pelkkää hymyä. Aada auttaa minua parhaiten hänen hymyllään. Nyt ymmärrän sen miksi minulla on noin hymyileväinen tyttö. Juuri sen takia, että jaksan paremmin. Juuri siksi elämässäni on turnertyttö. Jos Aada olisi itkuisa ja kokoajan kipeänä niin voisin varmasti vielä huonommin.

Nostan hattua kaikille teille joilla on vielä rankempaa kuin minulla  ja ylipäätään teille kaikille yksinhuoltajille. Tämä ei ole helppoa ja kenenkään ei pitäisi jäädä yksin lapsen kanssa. Kun lapsi tehdään niin siitä pitäisi huolehtia yhdessä. Isänroolia tai äidinroolia ei pysty koskaan kukaan korvaamaan. Minä en voi tarjota Aadalle isänroolia, koska en ole isä. Olen äiti.  Joskus elämässä tulee tilanteita kuin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yksinhuoltajuus. Liian helpolla ei kuitenkaan pidä luovuttaa. Minä en ole luovuttanut. Toivon edelleen koko sydäestäni, että Aada saa vielä ehjän perheen. Haluan lähettää jokaiselle yksinhuoltajalle suuren tsemppihalin!


70 kommenttia

  1. Koskettava aihe <3 ja se kumppani vierellä on ihan liian itsestään selvä asia :( mitä ei osata arvostaa tarpeeksi.. Onneksi tässä erotilanteessa et ole yksin <3 siu sulle ja Aadalle <3 <3

    VastaaPoista
  2. Mua suretti tämä teksti. Haluaisin tavata sut. Ja olen susta jotenkin todella ylpeä, kun hoidat asiasi ja Aadan asiat niin hyvin. Vuosien päästä toivottavasti muistelet tätä aikaa vain vaikeana ajanjaksona, joka on jäämässä koko ajan yhä taaemmas. Näin toivon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sit meidän pitää tavata ;) Ei tekstini ollut tarkoitus surettaa <3 Kiitos :)

      Poista
    2. Sori tarkoitin että sillein oli surumielinen teksti, ei nyt semmoinen kauhea hautajaisjuttu mutta ei riemuisakaan :D Mä oon kuule Tampereella päin tulossa käymään varmaan kuukauden sisällä! :D

      Poista
    3. Nooora! Millon oon tulossa tampereella, laita mulle sähkäriä niin sovitaan treffit :) myyfirstbaby@gmail.com :) !

      Poista
  3. Kiitos tästä ihanasta ja rehellisestä tekstistä! En tiedä johtuuko mun raskaushormoneista vai mistä mutta ihan tuli tippa linssiin. Olet rohkea ja vahva kun uskallat sanoa nämä asiat ääneen. :) Olette rukouksissani <3

    VastaaPoista
  4. Pystyn niin samaistumaan noihin sinun tunteisiin, yksinhuoltajana ei todellakaan ole helppoa! Itselläni takana kolme kuukautta nyt yksinhuoltajuutta ja pakko myöntää, että takana elämäni rankimmat kuukaudet. Paljon rankempaa tää on kun kuvittelin, mut onneks tästä selviää hengissä! Paljon jaksamisia sinne sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3<3 Voimia sinnekkin hirmusen paljon, me selvitään<3

      Poista
  5. Todella kaunis ja koskettava kirjoitus <3

    VastaaPoista
  6. Koskettava kirjoitus!
    Muistan edelleen omat tunteeni ja myllerrykseni yksinhuoltaja ajaltani.

    Voimia :*

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Oletan, että tässä on joku hymiö mikä ei kannettavassa näy tai sydän :D <3

      Poista
  8. Kaunis teksti <3 Paljon tsemppiä ja voimia !

    VastaaPoista
  9. Anonyymi3/2/15 19:51

    Tsemppiä♥

    VastaaPoista
  10. Anonyymi3/2/15 20:07

    Olen kokenut saman, muutimme tyttäreni kanssa myös 360km kauemmaksi lapsen isästä ja lähelle omia vanhempiani. Meni muutama kuukausi kuin sumussa, yritti vain selvitä arjesta. Auringon pilkahdus tuli siinä vaiheessa kun ymmärsin, että kaikki aikuisten väliset riidat olivat poissa ja pystyin keskittymään siihen tärkeimpään.. Olimme onnellisia kaksin. <3 Sitten kun muutaman vuoden pyöritti arkea yksin niin olikin yllättävän vaikeaa sovittaa uutta miestä kuvioihin ;) Miehistä ja eroista selviää aina, pahempaa meille oli mummin menettäminen. Kun se TODELLINEN tukiverkko on poissa. Äitini kuolemasta on 2,5 vuotta, ja tällä hetkellä kyllä se oma mies on korvaamaton ja kiitän häntä kallionani olemisesta. Tsemppiä matkaasi, minä nostan hattua myös sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet selvinnyt ja sinulla on nyt se kallio elämässäsi joka pitää teistä huolen. Kiitos paljon<3

      Poista
  11. :( oon pahoillani sun puolesta. Sä selviät kyllä, oot hienosti selvinnyt näin pitkälle monista vaikeista asioista huolimatta! Aadalle on onni kun on saanut sinut äidikseen, sulla on asiat tärkeysjärjestyksessä!
    Voimia arkeen!

    VastaaPoista
  12. <3 voimia ja tsemppiä oikein kovasti <3 Itse vietän "yh päiviä" aina välillä kun mies painaa pitkää päivää ja niiden päivien jälkeen olen aivan poikki, nostan sulle kyllä hattua! <3 Joka kerta kun tuntuu rankalta niin muista lohduttautua juuri tuohon ajatukseen että olet tytölle maailman tärkein ja korvaamaton. Vaikka joudut kantamaan vastuun ja arjenpyörittämisen taakan yksin, niin saat suurimmaksi osaksi itsellesi myös sen jakamattoman rakkauden lapseltasi <3 Ja kyllä joskus vielä vastaan kävelee joku kuka sua halaa ja paijjaa, kaikkien näiden kuukausien edestä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli se sitten Aadan isä tai joku muu. En halua koko elämääni olla kahdestaan Aadan kanssa. Minä tarvitsen miestä, kalliota elämääni. Kiitos Laura<3

      Poista
  13. Ihana ja koskettava teksti, paljon voimia sulle. Sä löydät vielä jonkun ihanan jos aadan isä ei tuu uusiks kuvioihin( en tiiä tilannetta)Mäki oon usein tosi yksinäinen myös kun kodan isä saattaa olla vaan pari yötä viikosta täälä, vaikka ollaankin yhessä ja kun en tunne koko kaupungista ketään muuta, eikä perhekään kovin läheinen oo. Eli vaik oon onnellinen parisuhteestani ja arvostan miehen apua kauppaosyoksissa ja muissa yli kaiken, ni silti ulkopuolisetkaan ei ehkä aina tajuu sitä, et oon oikeesti tosi paljon yksin, vaikka paljon hehkutankin miestä instagrammissa ja muualla, ni on myös se toinen puoli. Tajuun sua hyvin, vaikka ymmärrän myös, että meillä on ihan eri tilanteet :)

    Tää kuulostaa ehkä vähän höpsöltä, mut sillon kun asuin yksin ennen kodaa ja olin yksinäinen, ni laitoin kahteen 1,5L limupulloon täyteen kuumaa vettä ja menin niitten väliin nukkumaan. Se oli talvella ihanaa, kun tuli sitä lämpöö vaikka ne olikin vaan muovupulloja :D tuntu aluks vähän tyhmältä tehä sillee, mut se oikeesti autto siihen halipulaan, koska niistä tuli lämpöä ihanasti rinnalle. Kokeile joskus ihan huvikses, ei siinä mitään menetä ;) tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiih, ihana Kuu :DD Vois tietenkin kokeilla tota sun vinkkiä ;D Yleensä mä teen niin, että laitan tän 2 hengen ison peiton tiukaksi kummaltakin puolelta, että nukun ku makupussissa ja sitten halailen tota tyynyä. Mulla on lämmin ja joku jota halia :D Se on ihan kivaa :D

      Kiitos vinkistä :) <3

      Poista
  14. 10. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

    VastaaPoista
  15. Kaunis, koskettava ja surullinen teksti! Olen aina nostanut hattua yksinhuoltajille juuri noista syistä mitä kirjoititkin. Omien tarpeiden siirtäminen syrjään lapsen/lapsien tieltä 24/7 tuntuu välillä minustakin raskaalta, mutta minulla on iltaisin ja viikonloppuisin tietenkin mahdollisuus irtautua kun mies kotona. Olet oikeassa, että mäkättää tulisi vähemmän ja toista arvostaa paljon paljon enemmän!

    Kovasti voimia sinulle/teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella raskasta. Yhtään ei saa olla itsekäs yksinhuoltajana. Suihkussa käyntikin pitää aikatauluttaa, ruoan laitto ja kaupassa käynti. Kaikki pitää miettiä Aadan kautta. Jos Aadalla on päiväuni aika niin silloi ei lähdetä kauppaan. Jos Aadalla on nälkä niin silloin Aada syö ensin ja vasta sen jälkeen tulen minä. Ja tää menee aina näin. On se hirmusen rankkaa välillä. Toki tässä on jo puolivuotta ehtinyt elää tätä arkea niin siihen on alkanut tottumaan ja oma minä on alkanut jäämään todella taka- alalle.

      Näitä asioita alkaa vasta siinä vaiheessa miettimään kun sitä toista rakkainta ja yhtä tärkeintä ihmistä ei olekkaan vieressä. Kun aviomies ei elä saman katon alla niin miettii mitä olisi voinut tehdä toisin.turhaahan sitä on toisaalta tässä vaiheessa miettiä.. mutta..

      Kiitos paljon Janica <3

      Poista
  16. Anonyymi3/2/15 22:46

    ihanan aito kirjoitus, kiitos. olenkin odotellut pitkään jo jotakin tämän tyylistä. voimia sulle ja toivotaan että tilanne muuttuu paremmaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen työstänyt tätä tekstiä jonkun aikaa ennenkuin uskalsin julkaista :) Välillä pelottaa puhua julkisesti näin syvällisistä tunteista :) Mutta kiitos <3

      Poista
  17. Edelleen rukouksissa.<3

    VastaaPoista
  18. Anonyymi3/2/15 23:11

    On hyvä muistaa että vaikka toisen vaikeudet voi tuntua itsestä pieniltä, on jokaisella oma kipukynnys jaksamiseen eikä muilla ole oikeutta vähätellä sitä oli kyseessä sitten neljän lapsen yksinhuoltaja, sairaudesta kärsivä vanhempi tms.
    Kaikkea hyvää teille! Aito ja koskettava kirjoitus, toivotaan että asiat selkenee :)

    VastaaPoista
  19. Anonyymi3/2/15 23:59

    Ja kun muistaa että kaikki on vain väliaikaista, ainoa pysyvä asia on muutos 😊

    VastaaPoista
  20. Anonyymi4/2/15 00:00

    Hei!

    Olen lukenut blogiasi aivan alusta asti. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan sinulle. Olen itse vuoden ikäisen tytön yksinhuoltaja. Olen ollut alusta asti hänen kanssaan yksin.

    Vuosi on ollut elämäni rankin. Olen itkenyt paljon. Olen ollut niin väsynyt, uupunut, kenties jopa masentunut. Joskus on tuntunut että mikään ei riitä jaksamaan seuraavaan päivään. Mutta rakas tyttäreni, se on se suurin syy joka on saanut jaksamaan. Ja läheiset, joita ei ole enää paljoa ympärillä.

    Äitini kenen voimalla jaksoin on poissa elämästämme. Se oli todella rankkaa kun se ainoa tuki ja turva olikin yhtä'äkkiä poissa.
    Olen huutanut, itkenyt, valittanut, pyytänyt ihmisiä muistamaan meitä, pyytänyt apua. Ja silti parin tunnin kauppareissu ei ole riittänyt pelastamaan niitä satoja yksinäisiä öitä. Sitä kaipuuta ja ikävää. Olen usein kysynyt itseltäni kuka minä olen, siis muuta kuin äiti.

    Entinen elämäni ei ole se mitä kaipaan vaan omaa itseäni. Sitä että saisin joskus edes omaa aikaa. Vaikka minulla kävi joskus muutaman kuukauden hoitaja kaupungilta niin sekin tuntui pidemmällä tähtäimellä väärältä ja vaikealta, olen syyttänyt itseäni, Ollut mielestäni huono äiti koska en ole jaksanut. Kamppaillut tunteideni kanssa.

    Lapseni isä päätti jo raskausaikana että ei halua olla meidän elämässämme. Olisin toivonut toisin, vaikka meillä ei ollut tulevaisuutta niin lapsella on oikeus isäänsä. Siksi ole rukoillut, että saisin apua, voimia, toivoa jaksaa eteenpäin.

    Mutta se iskee, joka viikko, joskus harvemmin, joskus useammin. Ne negatiiviset tunteet. Kun en koskaan pääse mihinkään. Ei minulla ole lapsiperheitä lähelläni, olen yrittänyt hakeutua erilaisiin paikkoihin että tapaisin heitä. Mutta kenties en ole semmoinen ihminen kun se on tuntunut väkinäiseltä. Olen kirjoittanut blogia joka lopulta jäi, koska sekään ei riittänyt täyttämään tyhjiötä sisälläni.

    En tiedä milloin univelat ja nämä tunteet helpottavat. Kuitenkin rakastan tytärtäni ja teen hänen vuokseen parhaani. Ja olen hyvä äiti hänelle, kaiken rakkauden ja huolen annan. Enkä näytä hänelle vaikka en jaksaisi mutta hän jaksaa aina minua rakastaa ja piristää. Päivä toiseen, aurinkoni.

    Kaiken jos saisin tehdä alusta asti uudelleen tekisin sen juurikin näin kun asiat on. En vaihtaisi häntä pois ikinä, koskaan.

    Siksi todellakin kosketti minua kirjoituksesi ja otti sydämestä.

    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiiitos hirmu pitkästä kommentistasi<3 En osaa sanoa muutakuin, että voimia hurjan paljon myös sinne ja kiitos sinulle <3

      Poista
  21. Anonyymi4/2/15 00:24

    Koskettava teksti <3 Itse olen tällä hetkellä raskauden alussa ja päätös olisi tehtävä mahdollisimman pian, että pidänkö lapsen (ja kasvatan hänet itse) vai teenkö abortin. Tällä hetkellä tekis kovastikkin mieli pitää se, mutta kuten tekstissäsi jo kerroit, niin yksinhuoltajan arki ei ole kovin helppoa. Mutta lohdutuksena itselleni ja sinulle sanoisin, että kyllä kaikki järjestyy ajan kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidä lapsi, et tule katumaan sitä. Vaikka jäät yksinhuoltajaksi niin sä selviät ja se lapsi on parasta mitä sinulla on. Kaikesta selvitään. Voidaan vaikka nähdä ja mä voin auttaa sua <3 Kaikki järjestyy <3 ps. mulle voi aina laittaa sähkäriä myyfirstbaby@gmail.com voimia<3

      Poista
  22. Anonyymi4/2/15 08:33

    Vitsit mä aloin melkein parkua täyteen ääneen! Siks että tää oli niin kauniisti kirjoitettu teksti, niin avoin ja rehellinen! Ihailen sua niin monella tapaa, oot niin aito ihminen! Oikeesti, tää oli vaan niin kauniisti kirjoitettu. Sä oot kyllä vahva. Ja saa myös olla heikko.

    -Marisa (mannariini)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi eiiiih <3 Kiiitos paljon kommentista :) <3

      Poista
  23. Anonyymi4/2/15 08:41

    Pitkästä aikaa aitoa tekstiä aidosta elämästä eikä turhaa mainontaa siitä mitä on saatu yhteistyöllä blogin kautta.
    Olen jo pitkään miettiny blogisi skippaamista pois lukulistaltani mutta tästä postauksesta löysin taas sen kultaisen langan, miksi blogiasi luen :)

    Tsemppiä ja voimia Eve <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että et oo lähtenyt mihinkään :) oman taloudellisen tilanteen vuoksi yhteistyökumppaneita tulee enmmän ja vähemmän pyörimään täällä blogissa, mutta yritän pitää blogissani yllä myös tämän oman avoimuuden ja rehellisyyteni :)

      Kiitos tsempeistä ja voimista :) <3

      Poista
  24. Ihana kirjoitus :)! Mulle tuli kans sellainen fiilis että olis ihana tavata, olet ihanan aito :)!


    Meillä isi tekee reissutöitä aina välillä, silloin kun on koko viikon yksin niin välillä se on raskasta. Ei aina, mutta välillä joinain iltoina tulee sellainen riittämättömyyden tunne, sellainen ettei mikään kiinnosta eikä jaksaisi, mutta kun on pakko.

    Tsemppiä arkeen :) <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä :) Sitten pitää tavata ;) voimia sinnekkin<3 Ja kiitos :)

      Poista
  25. Anonyymi4/2/15 09:48

    Paljon voimia kaikille yksinhuoltajille! On hyvä myöntää että lapsen kasvattaminen yksin on oikeasti rankkaa. Onneksi lapsen kasvaessa vähän isommaksi elämä helpottuu! <3

    VastaaPoista
  26. Hei! En tiedä tuliko kommenttini jo eilen mutta luin tämän postauksen ja tosiaan pisti miettimään.. En aina muista kiittää ja olla kiitollinen miehelleni niistä pienistäkään asioista. En osaa aina näyttää rakastavani tai välittäväni vaikka niin teen.
    En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa yksinhuoltajilla on mutta tekstisi antoi minulle jotain osviittaa. Nyt tämän luettuani yritän parantaa suhdettamme. Olisin varmasti samanlainen kuin sinä jos olisin yksinhuoltaja.
    Tsemppiä! Vaikutat fiksulta ja ihanalta❤️ Jään seurailemaan blogiasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos tekstini auttoi sinua ja pisti miettimään :) Sitä hyvää mitä omassa elämässä on ei näe ennenkuin sen menettää. Se on surullista :( Kiitos kommentistasi ja ihanaa saada sinut seurailemaan <3

      Poista
  27. Anonyymi4/2/15 14:57

    Kiitos rehellisestä tekstistäsi! :) Paljon voimia ja tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  28. Anonyymi4/2/15 20:22

    En oo ennen kommentoinu tänne vaikka silloin tällöin luen tekstejä. Oon aatellu koko ajan et oot älyttömän vahva nainen ja loistava tyyppi!! Sulla ei oo varmasti ollu helppoa. Ihan älyttömästi tsemppiä sulle ja terkkuja Aadalle!! Toivottavasti saatte asiat kuntoon miehen kanssa. P.s Aada on kyllä supersuloinen

    VastaaPoista
  29. Tsemppiä sulle hurjasti. <3 Ymmärrän noi fiilikset.

    Myönnän itsekin, että yksinhuoltajuus on välillä raskasta. Se kun mitään ei voi tehdä yksin ja aina on sata asiaa, jotka haluaisi saada tehdyksi. Totaali-yh olen minä kun pojan isä on pilven reunalla. Onneksi kerran pari kuussa saan jonkun oman hetkeni, et voin ees käydä kaveria moikkaamassa.

    Miehen kaipuu täälläkin on VALTAVA. Eniten kaipaan juurikin sitä sanomaasi, että olisi joku myös todistamassa niitä lapsen taitoja ja ylipäätään olisi juttuseuraa. Yksinäisyys on hajottavaa ajottain. :(

    Ihanaa olisi kun joku toinen voisi joskus käydä kaupassa tai antaa minun nukkua aamulla pidempään.

    Sori purkaus. Toivottavasti saatte perheenne vielä kokonaiseksi. Tsemppiä. <3 Mäkin toivon, että se mies löytyisi vielä elämääni joskus. Että pojallekin olisi joku isähahmo! :)

    VastaaPoista
  30. Anonyymi6/2/15 09:39

    Kiitos muistutuksesta, että omaa parisuhdetta pitää muistaa hoitaa ja arvostaa.
    Tekstisi oli hyvin rehellinen ja koskettava, samaan aikaan kun saa monista muista blogeista lukea sitä, kuinka eroa ja yksInhuoltajuutta romantisoidaan ja hehkutetaan "trendikkäänä".
    Tsemppiä teille tulevaisuuteen! Löydät varmasti vielä rakkauden eläämääsi! Kaikella on yleensä joku tarkoitus. <3

    VastaaPoista
  31. Anonyymi6/2/15 12:53

    Tuttuja tunteita ja ajatuksia, yksin ei ole helppoa. Onneksi kaikki helpottaa ajan kanssa ja sitä huomaa jaksavansa, pärjäävänsä ja selviävänsä kaikesta! Elämästä ja itsestään saa kiinni koko ajan enemmän. Vaikka kaipaakin ihmistä vierelleen, sekin aika on vielä edessä päin!

    Olen ollut reilun vuoden YH-äitinä, aikatauluttanut suihkussa käynnit, kaupat, roskien viennin ja aivan kaiken! Elämässä on silti monia hyviä asioita, hetket omaa aikaa, ystävät, omat vanhemmat, jne. Välillä on katkera olo, välillä tekisi mieli itkeä ja huutaa, mutta niiden hetkien jälkeen onneksi muistan onnelliset ja ihanat lapset, sen mitä minä äitinä voin heille antaa! Ei onnellinen lapsuus koostu vanhemmista, vaan rakastavasta ja lämpimästä äidistä minun perheeni kohdalla!

    Voimia sinulle, elämässä on varmasti monia onnellisia hetkiä tulossa meille kaikille! Aina saa jotain, kun menettää jotain <3

    VastaaPoista
  32. minäkin olen kuullut paljon siitä, kuinka "vahva" olen - onko muuta vaihtoehtoa? Ehkä en vain sitten tiedä miten olla heikko

    VastaaPoista
  33. Voi Eve, voimia arkeen <3 Ootte ollut mun mielessä ja rukouksissa paljon, ja olette edelleen.

    Kyllä mä mietin joka päivä sitä, miten kiitollinen oon tuosta toisesta ihmisestä vierellä. Jaksan aina ihmetellä, miten yksinhuoltajat jaksaa. Mä en oo mikään superäiti, vaan aika huono jaksamaan, ja en varmaan pärjäisi yksin. En tiedä saisiko tätä sanoa ääneen, mutta toivon, että teillä asiat vielä ratkeaa miehen kanssa. Toki en tiedä tilannetta, mutta toivottavasti asiat menee niin kuin ne on tarkoitettu. Ja meneehän ne, aina ne asiat menee sitä reittiä kun kuuluukin mennä, vaikka välillä tuntuisikin vaikealta <3 Onneksi sulla on ihana Aada!

    VastaaPoista
  34. Anonyymi7/2/15 23:00

    Voi ihana eve ♡ mun kanssa voit ainakin jutella ihan millon vaan, mä kuuntelen enkä tasan ainakaan hehkuta omaa suhdettani, päin vastoin :D jos haluut laittaa viestiä niin laita vaik spostia lauska-@hotmail.com

    VastaaPoista
  35. Kiitos tästä kirjoituksesta. Kyyneleet tulivat kyllä silmiin. Kirjoitat hyvin myös parisuhteen arvostamisesta ja lempeydestä. Täytyy muistaa ensi kerralla, kun taas jostain miehelleni huomautan.
    voimia♡

    VastaaPoista
  36. <3 Samoilla fiiliksillä. Olen ollut yksin alusta alkaen, pojan isä kävi ensimmäiset 5 kuukautta silloin tällöin, seuraavat 1,5 vuotta ei ollenkaan ja nyt muutaman kuukauden ajan käynyt taas viikoittain. Yksin olemiseen tottuu, jossain vaiheessa sitä ei kaipaa enää ketään vierelle, samalla tavalla kuin vaikka heti eron jälkeen. Arjen pyörittäminen menee rutiinilla, eikä tunnu missään mutta kuten sinäkin kirjoitit, raskainta on, kun ei pysty jakamaan asioita. Ei pysty puhumaan suruista ja iloista kenenkään kanssa juuri sillä hetkellä kun ne tapahtuvat. Ei ole ketään, kenen kanssa jakaa se ilo niistä ensimmäisistä askeleista tai purkaa väsymystä kun uhmis on huutanut viikon putkeen jokaisesta asiasta.

    Vielä rankempaa tästä tekee itselleni sen, ettei tukiverkostoa ole ihan kauheasti lähellä. Niinsanotut ystävät on todettu kaikkea muuta kuin ystäviksi, enkä enää halua jakaa mitään kenenkään kanssa. Vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Lähellä on onneksi muutamia tärkeitä ihmisiä, mutta enemmänkin toivoisin.

    Hieno teksti. Kyllä me pärjätään, siinä missä ne onnelliset paritkin :)

    T. toinen yh :)

    VastaaPoista
  37. Sisua ja siunausta edelleen <3 Joskus maailma niinsanotusti kaatuu, mutta näköjään joku ottaa kuitenkin kiinni ja nostaa ylös sekä kantaa eteenpäin. Takana 1,5 vuotta pääosin yksin neljän pienen lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  38. Mä niin allekirjoitan joka sanan! Pian 1,5v olen ollut 2.5v tytön kanssa kaksin (karvalaumani ympäröimänä). Välillä ihmettelen miten kummassa sitä on tänne asti selvinnyt hengissä, vaikka koko ajan helpottuu kun aikaa kuluu. Vaikka välillä tulee niitä rankkoja ahdistuksen/surun hetkiä, kuten eilen nukkumaan käydessä, kun joku rajumpi romahtaminen palaa elävänä mieleen. Mutta pitää vaan muistaa "Jos Jumala on puolellamme, ken voi olla meitä vastaan?" ja "Hän antoi henkensä puolestamme, hän on meidän kärsivä Jumalamme, hän pitää meistä huolen.."

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //