900km

Me ollaan täällä päässä todella väsyneitä. Oltiin kuuden päivä reissussa juuri ja tultiin kotiin eilen. Otin ihan loman kannalta ja en jaksanut edes kuvia matkalta ottaa. Ihana ystäväni otti meidät vastaan kotiinsa majailemaan. Ystäväni kävi samalla myös töissä, mutta me saatiin oleskella hänen kodissaan. Oli taas niin luksusta kun kaikki tuotiin nenän eteen valmiina. Huolehdin vain Aadasta ja kaikki muu tehtiin puolestani. Kyllähän minä yritin ystävääni autella, mutta vastaukseksi sain "Sinulla on Aada ja töitä Aadassa ihan riittävästi". Jälleen kerran mieleeni tulee kysymys "Voiko tällaisia ihmisiä olla olemassa ja juuri minun rinnallani?". Olen niin onnellinen tästä niin kauniista ja ihanasta ystävästäni.

Näin myös muita ystäviäni ja kävin moikkaamassa myös omaa kummitätiäni ja hänen perhettään. Teen ilmeisesti kerran vuodessa tällaisen kunnon autoilu reissun, että ajan yhteensä 900km kuuden päivän aikana. Pitää ottaa tavaksi. Vuosi sitten pääsiäisenä tein samanlaisen tyylisen reissun. Rahaa piti säästellä, en minä muuten matkalle olisi päässyt. Onneksi myös muutamat ihmiset tukivat tätä reissua ja pääsin tuulettumaan yhdessä Aadan kanssa. Kiitos kaikille. Onneksi reissaaminen ei ole Aadan kanssa rankkaa vaan oikeastaan nautin reissaamisesta todella paljon.

Yksi huolenaihe minulla on kuitenkin mielessäni. Itseäni kohtaan. Viikko sitten oksensin aamuyöllä ja oloni helpottui. Eilen oli ihan samanlainen olo. Tätä on n. kuukauden välein ollut, mutta nyt tällainen ihmeellinen houno-olo on alkanut lisääntymään. Minulla oli Aadan raskauden aikana vehnäallergia ja se hävisi raskauden aikana. Nämä eivät kuitenkaan ole ollenkaan sellaisia oireita, mitä minulle tuli vehnäallergiasta vaan ihan erilaisia. Ihan kuin närästäisi, mutta närästyslääkkeet eivät auta. Suuhun tulee pilaantuneen kananmunan makuisia röyhtäyksiä ja no olon voitte vain kuvitella. Luulen, että tulisella ja rasvaisella ruoalla on jotain tekemistä tämän kanssa, koska viime aikoina kun näitä ihmeellisiä oireita on tullut, niin edellisenä päivänä olen syönyt tulista tai rasvaista ruokaa. Kerron tämän teille, koska itseäni ärsyttää tämä suunnattoman paljon ja olisi mukava kuulla, jos joku tietää mistä tämä tulee? Onko kenenkään korvaan tuttua? Hmm.. Voisin sanoa, että kaipaan vertaistukea.

Muuten täällä menee hyvin jos tätä kaameaa väsymystä ei lasketa. Tämä viikko on muutenkin todella raskas. Muutamat mammatreffit loppuviikolla ja huh huh! Tämän viikon jälkeen tulen olemaan entistä väyneempi, mutta onneksi ensi viikolla saadaan aikalailla levätä. Ainii paitsi,että ollaan yksi yö sairaalassa Dopa kokeessa, mutta sen jäleen. Iik! Se jännittää todella paljon. Hui!



Ainiin. Aada on kehittynyt huimaa vauhtia eteenpäin. Aada nousee nyt tukea vasten seisomaan ja konttaa päivittäin. Pian se jo kävelee. Aada kävelee päivittäin kengät jalassa minun kanssani ja siis harjoittelee. Nyt kenkien näkeminen ei ahdista häntä ja hän on tottunut kenkiin. Ihanaa!


Stressinpoistaja, kuumakivihieronta

Ilokseni pääsin viime viikolla Kosmetologikoulu Hymyn kuumakivihierontaan.
Sama ihana harjoittelija teki minulle kuumakivihieronnan joka teki myös aikaisemmilla viikoilla jalkahoidon sekä kasvohoidon. Minusta ja harjottelijasta tuli uudet tutut ja vaihdoimme myös yhteystietomme. Ihanaa kun tällaisetkin hetket voivat lähentää niin, että saa uusia ystäviä.




Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin kuumakivihierontaan. En oikein edes tiennyt mitä koko hoito tarkoittaa. Ainoa mitä osasin ajatella oli, että kivet ja hieronta liittyy jotenkin tähän rentoutukseen. Ja nimikin sen jo kertoo. Sain ensin selkääni kuumia kiviä joilla hierottiin selkääni, kädet ja jalat. Hoito jatkui 1,5h ajan. Hoito oli ihana. Se rentoutti, rauhoitti, poisti stressiä ja lihasjännitystä. Oloni oli mahtava tuon hieronnan jälkeen. Todela hyvä rentoutuskeino esim tulevalle morsiammelle tai lahjaksi väsyneelle äidille.



Oletteko te kokeilleet kuumakivihierontaa? 
Mitä olette tykänneet?

Kosmetologikoulu Hymy sijaitsee Tampereen keskustassa, Anttilan lähellä.  Hymykoulu on todella viihtyisä ja kaunis. Siellä on hyvin rauhallinen ilmapiiri. Opiskelijat ovat mukavia, iloisia ja reippaita. Asiakaspalvelu toimii ja hinnat eivät ole korkeat. Heillä on usein tarjouksia joten suosittelen tutustumaan heidän nettisivuihinsa www.hymykoulu.fi. Löydät Hymykoulun myös
Facebookista --> Täältä

Kiitos kuumakivihieronnasta, Hymy !


Onni potkaisi tällä kertaa




B Bling korukaupan arvonta päättyi eilen. Kiitos kaikille osallistuneille. Arvonnan pääpalkinto eli 50e arvoinen lahjakortti B Bling korukauppaan. Lahjakortin voitti:

katja.makinen@live.fi:lle

Onneksi olkoon!

Lohdutuspalkinnot menivät:

1. Teija Hämäläinen
hamalainentm@gmail.com

Heidi
2. heidi.saila@hotmail.com

Hiisukas
3. hiisukas@gmail.com

Paljon onnea myös lohdutusarvonnan voittajille!

Muistattehan lukijat, että B Bling korukaupassa on käynnissä Helmikuun loppuun saakka tyhjennysmyynti. Tuotteita on paljon edulliseen hintaan. 
Kannattaa käydä shoppailemassa.


Yhteistyössä mukana: B Bling/ bbling.fi


Sydäntä raastava kitinä

Kolme päivää sitten Aadalla oli neuvola. Aada käy kerran kuukaudessa neuvolassa painon tarkkailun vuoksi. Kun menimme huoneeseen sisään Aada alkoi huutamaan täyttä kurkkua. Hän ilmeisesti muisti, että mikä paikka se on. Yritin rauhoitella Aadaa ja kertoa siinä samalla neuvola tädille, että mitä meille kuuluu. Olin ilmeisesti aika hiljainen kun neuvolan täti kysyi minulta yhtäkkiä

 " Vaikutat todella väsyneelle ja masentuneelle, 
onhan kaikki hyvin?". 

Olin kauhuissani tuosta kysymyksestä. Toisaalta olimme juuri edellisenä päivänä tulleet 10h mittaiselta reissulta ja Aada oli herännyt useamman kerran edellisenä yönä. Kerroin tämän tädille ja se vakuutti hänet. Jäin kuitenkin miettimään tuota kysymystä ja kun katsoin kotona itseäni peilistä niin totesin itsekkin, että näytin todella uupuneelta. Oloni ei kuitenkaan ole ollut uupunut. Itseasiassa olen tavallista energisempi. Ihana auringonpaiste on saanut minuun todella paljon virtaa. Ihanaa kun on kevät!



 Aadan paino ja 
pituus:

4.12
6060g
64,5cm

15.1
6150g
65,7cm

13.2
6170g
66,1cm

Päänympärys tällä hetkellä: 46,6cm

Aada käyttää edelleen 56/62cm vaatteita.

4.3.2015 meillä on taas aika ravitsemusterapeutille. Neidin paino ei tahdo oikein nousta vaikka yritän kaikkeni, että paino nousisi. Saa nähdä mitä vinkkejä ravitsemusterapeutilla on meille taas antaa.

Tänään meillä oli pitkästä aikaan Aadan fysioterapia. Olen todella kiitollinen siitä, että fysioterapeutti tulee kotiin saakka. Täällä fysioterapeutin vastaanotolle on melkein 10km matka, että tämä on todella mahtavaa näin.

Fysioterapetti sanoi, että Aadalla on aikalailla täydet valmiudet lähteä kävelemään, mutta arkuus estää häntä. Aada on todella arka lapsi ja hän ei uskalla lähteä konttamaan kunnolla. Arkuudesta siis johtuu se, että Aada on ottanut takapakkia konttaamisessa. Lisäksi hän sanoi myös, että Aadalla on todella luja omatahto ja hän haluaa saada tahtonsa läpi. Jos joku ei ole hänen tahtonsa mukainen niin Aada vetää kamalat raivarit. Nämä kaksi kun lasketaan yhteen niin kävelemiseen oppimisessa voi vierähtää tovi. Aikalailla se, että Aada oppii kävelemään on kiinni minusta. Miten paljon jaksan nähdä vaivaa Aadan kävelemisen eteen. Paljon olen panostanutkin ja vietän aikaa Aadan kanssa paljon. Toki varmasti voisin viettää vielä enemmän. Pitäisi yrittää usein keksiä houkutuksia, että Aada yrittäisi esim. nousta seisomaan. Mutta minussa on se huono puoli, että en jaksa kuunnella Aadan kitinää. Jos Aada ei tahdo tehdä jotain asiaa niin näen parempana sen, että otan hänet syliini kesken kaiken ja asia jää siihen.

Huomasin tämän asian taas tänään. Aada on oppinut siihen, että äiti tulee heti eikä hänen tarvitse tehdä itse. Aada käyttää sitä hyödyksi. Hän kyllä osaisi esim. ryömiä minun luokseni, mutta käyttää helpompaa vaihtoehtoa. Eli huutaa niin kauan kunnnes minä en jaksa enään kuunnella ja otan hänet syliini. Kun hän pääsee minun syliini hän antaa suuren hymyn ja se hymy kertoo minulle sen, että "Hahaah, tiesinpäs, että sä tuut".

Fysioterapeutti ymmärsi minua hyvin, mutta kehotti minua kuuntelemaan kitinää välillä kauemmin ja tekemään Aadalle selväksi sen, että minä olen äiti talossa ja äiti määrää. En ikinä ajatellut, että olisin tässä tilanteessa. Ainakaan näin aikaisin. Valitettavasti tällä hetkellä se on meillä niin, että Aada määrää ja minä teen niinkuin Aada tahtoo.Vaikeaa myöntää, mutta niin se on. Minä teen useassa asiassa juuri niinkuin Aada tahtoo. En tietenkään jokaisessa asiassa. Esim rytmeissä minä määrään. Aina kun vien Aadan nukkumaan niin hän jää nukkumaan. En ota häntä pois sängystä vaan kun peittelen hänet sinne niin siellä ollaan aamuun saakka. Vaikka hän ei puhu, mutta kitinällä hän saa sen aikaan. En ole tajunnut sitä, koska Aada on niin pieni. Aadan koko todella hämää. Pitäisi ymmärtää, että Aada on jo 1v 2kk vanha eikä mikään vauva enään. Nyt kun oikeasti ajattelee asiaa paremmin niin tajuan sen, että Aada ymmärtää puhetta todella hyvin ja osaa juuri kitinällään vedota siihen, että saa tahtonsa läpi. Kyllähän minä kuulen Aadan kitinästä milloin hänellä on hätä, väsymys, nälkä tai ei mikään hätä. Asiaan on tehtävä muutos.

Fysioterapeutti kehotti myös laittamaan Aadalle kengät jalkaan. Olen pari kertaa aikaisemmin kokeillut Aadalle kenkiä jalkaan, mutta Aada on aloittanut heti kamalan huutamisen joten en ole pitänyt kenkiä hänellä pidempään. Fysioterapeutti kuitenkin kehoitti, koska Aadalla on yliliikkuvat nilkat ja nilkan asento on huono. Tämän vuoksi kenkiin olisi hyvä totuttaa Aada, että kengät tukisivat nilkkaa. Laitoin kengät jalkaan ja heti Aada alkoi itkemään. Hän huusi kurkku suorana. Kyyneliä valui ja minusta tuntui todella pahalle. Vaikka Aadalla ei ollut mikään hätä. Häntä vaan suututti ne kengät niin silti minusta tuntui pahalle. Minun paha olo tuli ulos pienenä nauruna, koska en oikein tiennyt miten päin olla. Fysioterapeutti piti Aadaa käsistä kiinni ja kävellytti Aadaa. Aada käveli n. 15m matkan ja tarkkaili kokoajan, että tuleehan äiti perässä. Loppuen lopuksi Aada pääsi minun syliin, mutta huuto ei lakannut. Vasta kenkien pois otto sai hänet rauhoittumaan.




Istuminen on edelleen työlästä. Sain siihen paljon konsteja ja sitä lähetään nyt myös treenaamaan entistä enemmän. Aadan iso pää, hento kroppa, arkuus ja oma tahto on syy siihen, että neiti ei vielä istu. Meillähän oli tavoite, että Aada istuisi jouluun mennessä, mutta tavoite ei ihan pitänyt. Välillä tekee mieli huokaista syvään. En koskaan ajatellut, että tämä kehitys menee tällaista vauhtia eteenpäin. No Aadalla on oma polkunsa mitä hän kulkee. Onneksi Aadalla ei ole mikään kiire. Mutta on tämä minulle vaikeaa katsoa vierestä kun lapsi menee monta kuukautta samaa rataa ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Toisaalta syytän paljon Aadan kehityksestä itseäni. Miksi jätän asiat kesken, miksi en anna Aadan kitistä. Ei se kitinä Aadaa tapa, miksi en kestä sitä. Nojoo kukapa äiti nyt nauttisi lapsensa kitinästä.

Kun fysioterapeutti lähti niin Aada meni parin tunnin päiväunille. Päiväunien jälkeen halusin kävellyttää uudestaan Aadaa. Laitoin hänelle kengät jalkaan ja Aada alkoi huutamaan. Päätin, että nyt en anna periksi vaan me tehdään juuri niinkuin minä sanon. Me käveltiin kengät jalassa ja kärryä työnnellen tuo sama 15m matka. Aada huusi melkein koko matkan ja lopetti huutamisen vasta kun otin kengät jalasta pois. Täytyy yrittää nyt päivittäin totuttaa häntä kenkiin. Olin todella onnellinen, että pystyin tähän vaikka Aadan kitinää oli vaikea kuunnella.


Millaisia kokemuksia teillä on? Milloin omatahto on alkanut näkyä? Milloin olette alkaneet laittamaan lapselle rajoja? Milloin lapsi saa tahtonsa läpi ja milloin ei? Missä tilanteissa lapsen oma tahto näkyy eniten? Mitä teette jos lapsi vaan kitisee? Annatteko olla? Tuntuuko se teistä pahalta?

Kamalasti kysymyksi, mutta minua kiinnostaa teidän kokemukset. 





Laadukkaammat kuvat instagramiin.

Osa teistä seuraakin meitä instagrammissa ja varmasti huomannut, että viime aikaiset kuvani ovat olleet paljon parempi laatuisia kuin muutama viikko sitten. Olen siinä mielessä todella huono äiti kun annan Aadan leikkeihin oman puhelimeni. Tämä on huono tapa, tiedän. Jotenkin se on vaan melkein aina lähettyvillä ja kun Aadan keskittyminen pitää saada kohdistumaan johonkin niin puhelimeni on todella hyvä keino siihen. Tämä tarkoitti puhelimeni kohtalossa sitä, että puhelimeni kameran linssi oli täynnä naarmuja. Eihän sellaisella kameralla onnistunut yksikään kuva. Kuvat olivat huonolaatuisia ja instagramiin kuvien lisääminen suoraan sanottuna hävetti.

Tässä naarmuisella kuorella otettu kuva:


Ja uudella kuorella otettu kuva:




Huomaatko eron? Minä ainakin huomaan.

Haluan jakaa tämän kuorien vaihto kokemuksen teille, koska nykyään puhelin viedään liian helposti huoltoon tai ostetaan uusi. Minulla ei ollut varaa ostaa uutta puhelinta tai viedä 100e arvoiseen huoltoon puhelinta. Joten tilasin kuoret iFiksaukselta.

Olin tutkinut heidän nettisivujaan jonkin aikaa ja pähkäilin ebayn ja iFikauksen välillä. Eniten minua pelotti, että osaanko huonolla kielitaidolla tilata kuoret ebayn kautta. Siellä kuoret ovat todella edullisia, mutta onhan siinä aina suuret riskit. Paketti olisi saattanut hukkua postissa tai olisin epäonnistunut tilauksessa niin, että paketista olisi paljastanut jotain ihan muuta kuin
 iphonen kuoret. Päätin pelkojeni takia ottaa yhteyttä iFikaukseen.

Olen aina kuvitellut, että puhelimeni on iphone 4s. Mutta iFikauksen päästä minulle esitettiin kysymys, että olenhan varmasti tarkastanut, että kyseessä on 4s. Selvisi, että puhelimeni onkin vain iphone 4 eikä 4s. Olin onnellinen, että otin heihin yhteyttä ja sain varmuuden. Kamalaa olisi ollut, jos olisin päättäväisesti tilannut ihan väärät kuoret ebaysta. Rahat olisivat menneet ihan hukkaan.

Asiakaspalvelu iFiksauksessa oli nopeaa. He vastasivat sähköpostiin samana päivänä kun laitoin heille kysymyksiä. Lisäksi kaikkein hienoin asia heidän verkkokaupassaan on se, että heidän nettisivuillaan on youtubevideot joista asiakas voi katsoa itse mallia kun vaihtaa kuoria. Tähän väliin pitää mainita, että videoissa on huumori kohdallaan ja minulla ainakin oli hauskaa kun katsoin heidän videoitaan. Yksi huono puoli videossa on kuitenkin se, että video on melko nopea tempoinen ja minun piti monta kertaa pysäyttää videota, että pysyn perässä. 

Kuoret ovat kopio, mutta todella laadukas sellainen.
Tilasin kuorien mukaan myös työkalusetin. Setistä on hyötyä myös jatkoa ajatellen.

Tämän näköinen iphonen lähtötilanne oli:


Ja kameran linssi näytti tosiaan tältä:

Ei mikään ihme, että kuvat olivat huonoja.

Kuoret tulivat postissa parin päivän sisällä. Ryhdyin heti kuoret saatuani tuumasta toimeen. Aada nukkui päiväunia ja minä raivasin olohuoneen pöydältä tilaa projektiini. Minua jännitti valtavan paljon, että miten tulen onnistumaan. 


Työkalut+ uudet kuoret ja vanhat kuoret(puhelin).



Asetin läppärini valmiiksi ja katsoin videota.

Sain kun sainkin ensimmäisen vaiheen tehtyä. Irrotin takakuoren.
Takakuoren vaihto oli niin helppoa, että siihen pystyy kuka vaan. Pari ruuvia auki ja se on siinä. Takakuoren vaihdon takia ei kannata viedä puhelinta huoltoon. Suosittelen vaihtamaan kuoren itse. Jos tälläinen blondi pystyy siihen niin sinäkin pystyt!


Sitten alkoi purkaminen. Tässä vaiheessa pala nousi kurkkuun. Alku meni hyvin ja sain jopa akun irroitettua, mutta sen jälkeen yksi ruuvi teki tepposet.


Nimittäin tämä. Väänsin ja väänsin, mutta kierroksethan siinä meni.


Kuorten vaihto jäi minulta kesken. Jouduin soittamaan isälleni ja hän auttoi minua tämän jälkeen.
Tai no jos totta puhutaan niin isäni vaihtoi kuoret loppuun ja minä katsoin vierestä. Kuorien vaihtaminen ei näyttänyt vaikealta ja uskon, että myös minä olisin tuossa onnistunut. En tietenkään ilman videota, koska myös isäni turvautui tuohon iFiksauksen videoon. 


Isäni myös putsasi puhelimen.



Kuorien vaihdoin jälkeen kiinnitettiin paikoilleen panssarisuojakalvo. 
Nyt ei Aadakaan pääse rikkomaan äitin puhelinta. 


Tadaa puhelimesta tuli valkoinen. 
Nyt puhelimessa on etu sekä takakuori paikoillaan.


Jännittävää, stressaavaa, helppoa ja kaiken sen arvoista!
Miksi maksaa kuorten vaihdosta jos sen voi tehdä myös kotona? 
Toki tämä vei aikaa, mutta mielummin käytän aikaa kuin rahaa.


Iphone mustasta tuli valkoinen.


Tähän loppuun haluan liittää isäni mielipiteen:

"Video oli hauska ja mukaansa tempaava. Se rohkaisi hyvällä tavalla kokeilemaan myös itse. Kaveri ja taustalla olevat henkilöiden äänet olivat hauskoja ja tuli sellainen tunne, että uskaltaisin viedä kännykkäni heille, mikäli epäonnistuisin, josta minulla kieltämättä oli suuri pelko.

Itse video oli toteutettu laadukkaasti. Äänet ja kuva laadukkaita. Se mihin kiinnitin huomiota ja jossa kenties olisi parannuksen varaa, oli nopeutukset. Joissain kohtaa video eteni niin nopeasti, että piti pariinkin otteeseen katsoa uudestaan, että mistä se nyt sen ruuvin irrotti. Toinen seikka joka olisi parantanut tätä "opetusvideota" olisi ollut selkeä ohjeistus siitä, että ruuvit, osat ja muut komponentit on hyvä laittaa purkujärjestykseen helpottamaan kasaamista. Yksi niksi siihen olisi vaikka A3/A4 tuloste kyseisestä puhelinmallista, jossa olisi kuva kännykästä takakansi auki. Tuon tulosteen päälle olisi helppo sijoittaa ruuvit yms. juuri sille paikalle, josta kyseinen osa on irrotettu.

Muuten todella fiksusti tehty video ja kaikin puolin ammattitaidolla. Uskallan suositella näin 28 vuotta valokuvanneena ja videoitakin tehneenä.

Ilman videota en olisi hommaan ryhtynyt, enkä siinä onnistunut."

Älää te rakkaat lukijat viekö puhelinta heti huoltoon vaan harkitkaa myös tätä vaihtoehtoa!
Minä suosittelen!

Sisustusta isolla S:llä

Hetki sitten kerroin meidän nykyisestä järjestelystä. Kerroin, että Aada on siirtynyt nukkumaan olohuoneesta omaan huoneeseen ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen. Mietin pitkään, että mikä olisi kaikkein järkevin ratkaisu Aadan ja itseni kannalta. Nyt saatat ajatella, että miksi emme molemmat nuku makuuhuoneessa. Niin kyllähän se olisi kaikkein järkevintä, mutta käynnössä se ei vaan onnistu. Aada alkaa nukkumaan klo 19 illalla ja hän on erittäin herkkäuninen. Aada herää minun kyljen vaihtoon ja jos käyn vessassa niin hän pomppaa saman tien ylös. Aada ei ole kiukkuinen kuin hän herää keskellä yötä. Aada hymyilee ja alkaa juttelemaan. Se on todella suloista ja ihanaa. Hän ei ole koskaan huonolla tuulella jos joutuu heräämään keskellä yötä. Tai no onhan niitäkin öitä tietenkin ollut kun hän on ollut todella väsynyt ja kiukkunen herättyään. 

Jokatapauksessa nukkuminen samassa huoneessa ei ole tällä hetkellä järkevää. Me molemmat emme saa nukuttua täysiä yöunia. Aada nukkuu muuten täydet yöunet, mutta jos joku häiritsee häntä niin hän herää. Haluan, että lapseni saa levättyä tarpeeksi ja hyvin. Uni on kasvavalle lapselle kaikki kaikessa ja juuri tämän takia halusin Aadalle oman huoneen.

Olohuone toimi myös aluksi ihan hyvin, mutta minun kannalta se tarkoitti sitä, että en voinut syödä klo 19 jälkeen tai käydä vessassa. Aada heräsi jokaiseen kolahdukseen. 
Tämä nykyinen järjestely on paljon parempi.

Tällä hetkellä Aadan huoneessa on sisustusprojekti käynnissä joten Aadan huoneesta minulla ei ole teille kuvaa, mutta tässä kuva nykyisestä olohuoneestamme. 






Olin pitkään lyönyt päätäni seinään lehtikasan kanssa. Lehtikasa ei kunnolla näy, mutta keittiön puolella oikeassa nurkassa näet ehkä pienen lehtikasan. Tykkään mainoksista. En halua laittaa oveen kylttiä "Ei mainoksia kiitos", koska tykkään lukea mainoksia. Joskus niiden selaamiseen ei kyllä riitä aika ja silloin mainokset lähinnä ärsyttää. Kasa ehti kasvaa melko suureksi ja muuta paikkaa lehdille ei oikein ollut kuit tuo yksi ainoa nurkka. Nurkka oli Aadan lempipaikka. Hän levitti lehdet useaan kertaan päivän aikana ja arvatkaa kuka siivosi. Tämä lähinnä ärsytti.

Onneksi järjestyksen vaihdon yhteydessä minulle järjestyi Wanha Martta Sisustusputiikilta 
ihana kermanvärinen Nordal kassi. Kassi on kevyt sekä kestävä.
 Kassi on tehty palmunlehdistä. 







Kassi on suuri,kaunis ja kevyt. Tämä on todella kaunis säilytyspaikka lehdilleni. Nyt Aadakaan ei pääse leikkimään lehdillä. Niin no ei ainakaan vähään aikaan. Muutaman kuukauden päästä tämä kassi on varmaan koetuksella.

Käyhän tutustumassa Wanhan Martan tarjotaan TÄÄLTÄ.

Maaliskuussa tulee tuunaus ja sistuspostauksia koskien 
Aadan huonetta, olehan kuulolla!


Hormoneja

Ensi kuussa se on. Arvaa mikä! Aadalta otetaan kasvuhormoonikoe! Eli siis L-Dopa koe! Vihdoin. Tätä on odotettu. Kotkassa puhuttiin, että kasvuhormoonit aloitetaan vuoden ikään mennessä ja Aadalla ikää jo 1v 2kk ja täällä ne alotetaan n. 1v 6kk iässä. Noh, onneksi niiden aloittamisella nyt ei sinäänsä mikään kova kiire ole, mutta olen silti odottanut tätä todella paljon.

Tämä koe otetaan siis 3.3 ja olen Aadan kanssa yhden yön osastolla silloin. Jos kokeen tulos on sellainen, että kasvuhormooneja on Aadalla niukasti niin koe otetaan uudestaan parin kuukauden sisällä. Jos tulos taas on enemmän kuin niukasti niin kokeen tulos tarkoittaa sitä, että kela ei korvaa hoitoa. Jos kasvuhormooneja on niukasti ja toisessa L-Dopa kokeessa on sama tulos niin kela tulee korvaamaan hoidon. Hoito tulee maksamaan meille n.600e vuodessa jos kela ei sitä korvaa. Ja se summa on kertasumma. Tätä jatkuu niin kauan kuin Aadalle pistetään kasvuhormooneja eli kenties 12 vuoden ajan.

Täytyy myöntää, että tuo L-Dopa kokeen tulos jänittää minua ihan kamalan paljon. Mikään muu siinä tulevassa kenties 12 vuoden kasvuhormoonihoidossa ei pelota, mutta kokeen tulos pelottaa/jännittää. Se kuitenkin kertoo sen, että kärsitäänkö tässä rahallisesti seuraavat 12 vuotta vaiko ei. No ehkä mä en kuitenkaan seuraavaa 12 vuotta ole kotiäitinä ja toivottavasti rahallinenkin tilanne helpottaa kun lähden työelämään. Tiedän tapauksia joille on ehdotettu kasvuhormoonihoitoja ja he ovat kieltäytyneet siitä rahallisen tilanteen vuoksi. Minä en voi kieltäytyä. En halua kieltäytyä. Kasvuhormoonit ovat mielestäni Aadan oireyhtymän kannalta parasta mahdollista hoitoa ja hän tulee tarvitsemaan sitä. Vaikka kasvuhormooneilla ei tulekkaan kuin n. 10cm pituttaa niin joka tapauksessa se on paljon. Voisi ajatella niin, että saan nyt tällä hoidolla päättää tuleeko lapsestani esim. 140cm vai 150cm pitkä niin kyllä minä haluan siihen hoitoon ryhtyä. Mutta näin kuin yksinhuoltajana elää niin eipä tässä paljoa ylimääräistä rahaa ole. Olen miettinyt paljon töihin lähtöä, mutta olen päättänyt, että olen Aadan kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Mielestäni se on Aadan kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

Noh en minä tuota rahallista puolta pahemmin jaksa stressata, mutta tietenkin se mietityttää. Kaikesta haluaisi aina selvitä itse niin, että ei tarvitsisi lainata keneltäkään rahaa tai mennä sossun/kirkon luukulle. Tiedän kuitenkin, että kyllä me tullaan selvitään. Tähän saakka ollaan selvitty niin kyllä me tästä eteenkin päin selvitään. Kaikesta selviää jos haluaa selvitä.


Aadalle turnerina kuuluu hyvää. Aada kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Hän ryömii hirmuisen nopeaa vauhtia eteenpäin ja edelleen ottaa välillä muutaman konttausliikkeen, mutta siihen se sitten jääkin. Aada tykkää istua, mutta ei osaa mennä itse istuma-asentoon niin, että selkä olisi suorassa. Oikeastaan Aadan kehitys on pysynyt tässä samassa jo jonkin aikaa. Sanoja tulee kokoajan uusia ja Aada juttelee todella paljon.

Kaikkein ihanin asia mitä Aada osaa tehdä on suukot. Aada antaa äitille pusun <3 Mun rakas pieni osaa antaa omalle äidilleen suukon. Se on ehkä maailman suloisinta. Lisäksi Aada ryömii yleensä mun jalkojen juureen, heiluttaa koko kroppaa ja kitisee. Silloin hän haluaa syliin. Se on myös yksi maailman suloisin asia.


Aada on edelleen iloinen ja positiivinen pieni ihme. Oikeastaan muutoksia Aadassa ei ole tapahtunut siitä kun viimeksi kerroin Aadan kuulumisia. Edelleen hän käyttää koon 3 vaippaa, 56/62cm vaatteita ja synnärillä ollut toppapuku on edelleen käytössä. Pieni neitihän Aada edelleen on. Bussissa ihmiset luulee häntä edelleen puolivuotiaaksi. Kyllä sitä itekkin välillä unohtaa sen, että kuinka vanha tyttö Aada oikein on. Hän on niin mahdottoman pieni neiti.

Perjantaina Aadalla on neuvola. Sen jälkeen selviää pituus ja paino. Jännityksellä odotan, että onko paino noussut yhtään. Hui!


Hotelliyö, yhdessä Aadan kanssa. Yhteistyössä Forenom Pop-Up

Viikko sitten oli kaksplussanblogipäivä. Aada oli silloin hoidossa ystäväni luona klo 12-20 välisen ajan (muistaakseni). Hoidossa oli mennyt todella hyvin, mutta Aada oli hieman ikävöinyt minua. Klo 20 jälkeen tulin Forenom Pop-Up hotelliin. Aada ja ystäväni olivat jo hotellissa. Mielestäni Forenomilla oli plussaa se, että puhelimeen tuli ovikoodi jolla pääsi hotelliin sisälle. Pystyin antamaan ovikoodin ystävälleni, joka meni jo edeltä Aadan kanssa hotelliin. Tämä oli todella järkevää, koska Aada alkoi nukkumaan klo 19 aikaan ja itselläni venyi kaksplussanblogipäivä hieman yli omista suunitelmistani. Forenomissa ei siis ollut vastaanottoa klo 20 aikaan.



Aada ja ystäväni odottivat minua hotellissa. Aadalla oli hotellissa oma sänky ja Forenomi oli laittanut ihanat ja lapsenmieliset pussilakanat hänelle. Ja peittokin oli lapselle hyvän kokoinen, eikä liian suuri. Aada on niin pieni, että hän olisi kadonnut ison peiton/lakanan alle. Muistan kun kesällä olimme Kreetalla hotellissa ja siellä Aada nukkui ensimmäisen yön hirmu suuren lakanan alla. Aadalla oli ikää puoli vuotta ja en uskaltanut antaa Aadan nukkua ensimmäisen yön jälkeen niin suuren lakanan alla, että vaihdoin Aadan peiton tyynyliinaan. (Aada oli todella pieni silloin) Mielestäni kuitenkin Forenom onnistui tässä paremmin kuin Kreetan hotelli. Tämäkin oli ihana ele, koska yleensä hotelleissa on samanlaiset lakanat kuin aikuisillakin ja pieni lapsi hukkuu sellaisiin.


 Meidän sänkyjen välissä oli vessa eli Aadalla oli ihan oma rauha nukkua. Jos imettäisin vielä niin tuoli olisi ollut varmasti iso plussa imettämistä ajatellen. Tai ylipäätään jos vanhempi 
silittää lapsen uneen yms.
 (Tällä kertaa minä en nukuttanut Aadaa vaan sen hoiti ystäväni) 

Hotelli huoneen sistus oli tyylikäs ja viihtyisä. Aika paljon sisustukseen oli ilmeisesti käytetty ikeaa.  Lattiasta pidin erityisen paljon. 



Huone oli tilava ja sinne mahtui hyvin Aadan vaunut.


Forenom on ajatellut myös fiksusti sen, että hotellista löytyi pyykinpesukone.
Vessassa oli pyykinpesua ajatellen lämpö patteri jonka päällä pystyi kuivattamaan vaatteita.
Tämä oli näin äidin näkökulmasta todella mieluinen asia.
Lapsiperheessä vaatteet menee nopeasti likaiseksi ja jos vaatetta ei saa melkein heti pesuun voi vaate olla pilalla. Jos olisin yöpynyt hotellissa useamman yön niin olisin varmasti varannut pyykkivuoron.



Hotellista löytyi myös kunnon jääkaappi. Ei ollut baarikaappi vaan ihana tyhjä jääkaappi. 
Myös mikro oli todella tarpeellinen. 




Nukuin yöni ihan hyvin. Sänky oli pehmeä ja mieluinen.

Klo 7 aikaan aamulla joku kävi koputtamassa hotellihuoneen oveen. Kun menin ovelle, siellä ei ollut enään ketään. Luulen, että joku humalassa ollut ihminen erehtyi ovesta. Lisäksi alku yöstä monet äänet kuuluivat hotellihuoneeseen. Itse olisin kaivannut hotellihuoneeseen väliovea, että ääneet eivät olisi kantautuneet hotellihuoneeseen niin voimakkaina.

Onneksi Aadaa äänet eivät juurikaan häirinneet ja hän sai nukuttua hyvin yönsä.

Turvallisuus oli myös huomioitu hyvin.




Hotellin sijainti oli hyvä. Ihan hotellin vieressä oli pieni ruokakauppa ja Kamppiin ei ollut matkaa kuin muutama sata metriä.Jopa minä joka en ole juurikaan Helsingissä liikkunut osasin suunistaa hotellilta rautatieasemalle ilman googlemapsia. 

Tälläiseksi ns. istapalveluhotelliksi tämä oli mieluinen.
Lapseperhettä ajatellen tämä toimii, mutta ne kovat äänet häiritsivät.
Mutta ei hullumpi hotelli. Voisin mennä uudestaankin!

Kiiton Forenom Pop- Up !

Käy tutustumassa heidän nettisivuihin TÄÄLTÄ !