Sydäntä raastava kitinä

Kolme päivää sitten Aadalla oli neuvola. Aada käy kerran kuukaudessa neuvolassa painon tarkkailun vuoksi. Kun menimme huoneeseen sisään Aada alkoi huutamaan täyttä kurkkua. Hän ilmeisesti muisti, että mikä paikka se on. Yritin rauhoitella Aadaa ja kertoa siinä samalla neuvola tädille, että mitä meille kuuluu. Olin ilmeisesti aika hiljainen kun neuvolan täti kysyi minulta yhtäkkiä

 " Vaikutat todella väsyneelle ja masentuneelle, 
onhan kaikki hyvin?". 

Olin kauhuissani tuosta kysymyksestä. Toisaalta olimme juuri edellisenä päivänä tulleet 10h mittaiselta reissulta ja Aada oli herännyt useamman kerran edellisenä yönä. Kerroin tämän tädille ja se vakuutti hänet. Jäin kuitenkin miettimään tuota kysymystä ja kun katsoin kotona itseäni peilistä niin totesin itsekkin, että näytin todella uupuneelta. Oloni ei kuitenkaan ole ollut uupunut. Itseasiassa olen tavallista energisempi. Ihana auringonpaiste on saanut minuun todella paljon virtaa. Ihanaa kun on kevät!



 Aadan paino ja 
pituus:

4.12
6060g
64,5cm

15.1
6150g
65,7cm

13.2
6170g
66,1cm

Päänympärys tällä hetkellä: 46,6cm

Aada käyttää edelleen 56/62cm vaatteita.

4.3.2015 meillä on taas aika ravitsemusterapeutille. Neidin paino ei tahdo oikein nousta vaikka yritän kaikkeni, että paino nousisi. Saa nähdä mitä vinkkejä ravitsemusterapeutilla on meille taas antaa.

Tänään meillä oli pitkästä aikaan Aadan fysioterapia. Olen todella kiitollinen siitä, että fysioterapeutti tulee kotiin saakka. Täällä fysioterapeutin vastaanotolle on melkein 10km matka, että tämä on todella mahtavaa näin.

Fysioterapetti sanoi, että Aadalla on aikalailla täydet valmiudet lähteä kävelemään, mutta arkuus estää häntä. Aada on todella arka lapsi ja hän ei uskalla lähteä konttamaan kunnolla. Arkuudesta siis johtuu se, että Aada on ottanut takapakkia konttaamisessa. Lisäksi hän sanoi myös, että Aadalla on todella luja omatahto ja hän haluaa saada tahtonsa läpi. Jos joku ei ole hänen tahtonsa mukainen niin Aada vetää kamalat raivarit. Nämä kaksi kun lasketaan yhteen niin kävelemiseen oppimisessa voi vierähtää tovi. Aikalailla se, että Aada oppii kävelemään on kiinni minusta. Miten paljon jaksan nähdä vaivaa Aadan kävelemisen eteen. Paljon olen panostanutkin ja vietän aikaa Aadan kanssa paljon. Toki varmasti voisin viettää vielä enemmän. Pitäisi yrittää usein keksiä houkutuksia, että Aada yrittäisi esim. nousta seisomaan. Mutta minussa on se huono puoli, että en jaksa kuunnella Aadan kitinää. Jos Aada ei tahdo tehdä jotain asiaa niin näen parempana sen, että otan hänet syliini kesken kaiken ja asia jää siihen.

Huomasin tämän asian taas tänään. Aada on oppinut siihen, että äiti tulee heti eikä hänen tarvitse tehdä itse. Aada käyttää sitä hyödyksi. Hän kyllä osaisi esim. ryömiä minun luokseni, mutta käyttää helpompaa vaihtoehtoa. Eli huutaa niin kauan kunnnes minä en jaksa enään kuunnella ja otan hänet syliini. Kun hän pääsee minun syliini hän antaa suuren hymyn ja se hymy kertoo minulle sen, että "Hahaah, tiesinpäs, että sä tuut".

Fysioterapeutti ymmärsi minua hyvin, mutta kehotti minua kuuntelemaan kitinää välillä kauemmin ja tekemään Aadalle selväksi sen, että minä olen äiti talossa ja äiti määrää. En ikinä ajatellut, että olisin tässä tilanteessa. Ainakaan näin aikaisin. Valitettavasti tällä hetkellä se on meillä niin, että Aada määrää ja minä teen niinkuin Aada tahtoo.Vaikeaa myöntää, mutta niin se on. Minä teen useassa asiassa juuri niinkuin Aada tahtoo. En tietenkään jokaisessa asiassa. Esim rytmeissä minä määrään. Aina kun vien Aadan nukkumaan niin hän jää nukkumaan. En ota häntä pois sängystä vaan kun peittelen hänet sinne niin siellä ollaan aamuun saakka. Vaikka hän ei puhu, mutta kitinällä hän saa sen aikaan. En ole tajunnut sitä, koska Aada on niin pieni. Aadan koko todella hämää. Pitäisi ymmärtää, että Aada on jo 1v 2kk vanha eikä mikään vauva enään. Nyt kun oikeasti ajattelee asiaa paremmin niin tajuan sen, että Aada ymmärtää puhetta todella hyvin ja osaa juuri kitinällään vedota siihen, että saa tahtonsa läpi. Kyllähän minä kuulen Aadan kitinästä milloin hänellä on hätä, väsymys, nälkä tai ei mikään hätä. Asiaan on tehtävä muutos.

Fysioterapeutti kehotti myös laittamaan Aadalle kengät jalkaan. Olen pari kertaa aikaisemmin kokeillut Aadalle kenkiä jalkaan, mutta Aada on aloittanut heti kamalan huutamisen joten en ole pitänyt kenkiä hänellä pidempään. Fysioterapeutti kuitenkin kehoitti, koska Aadalla on yliliikkuvat nilkat ja nilkan asento on huono. Tämän vuoksi kenkiin olisi hyvä totuttaa Aada, että kengät tukisivat nilkkaa. Laitoin kengät jalkaan ja heti Aada alkoi itkemään. Hän huusi kurkku suorana. Kyyneliä valui ja minusta tuntui todella pahalle. Vaikka Aadalla ei ollut mikään hätä. Häntä vaan suututti ne kengät niin silti minusta tuntui pahalle. Minun paha olo tuli ulos pienenä nauruna, koska en oikein tiennyt miten päin olla. Fysioterapeutti piti Aadaa käsistä kiinni ja kävellytti Aadaa. Aada käveli n. 15m matkan ja tarkkaili kokoajan, että tuleehan äiti perässä. Loppuen lopuksi Aada pääsi minun syliin, mutta huuto ei lakannut. Vasta kenkien pois otto sai hänet rauhoittumaan.




Istuminen on edelleen työlästä. Sain siihen paljon konsteja ja sitä lähetään nyt myös treenaamaan entistä enemmän. Aadan iso pää, hento kroppa, arkuus ja oma tahto on syy siihen, että neiti ei vielä istu. Meillähän oli tavoite, että Aada istuisi jouluun mennessä, mutta tavoite ei ihan pitänyt. Välillä tekee mieli huokaista syvään. En koskaan ajatellut, että tämä kehitys menee tällaista vauhtia eteenpäin. No Aadalla on oma polkunsa mitä hän kulkee. Onneksi Aadalla ei ole mikään kiire. Mutta on tämä minulle vaikeaa katsoa vierestä kun lapsi menee monta kuukautta samaa rataa ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Toisaalta syytän paljon Aadan kehityksestä itseäni. Miksi jätän asiat kesken, miksi en anna Aadan kitistä. Ei se kitinä Aadaa tapa, miksi en kestä sitä. Nojoo kukapa äiti nyt nauttisi lapsensa kitinästä.

Kun fysioterapeutti lähti niin Aada meni parin tunnin päiväunille. Päiväunien jälkeen halusin kävellyttää uudestaan Aadaa. Laitoin hänelle kengät jalkaan ja Aada alkoi huutamaan. Päätin, että nyt en anna periksi vaan me tehdään juuri niinkuin minä sanon. Me käveltiin kengät jalassa ja kärryä työnnellen tuo sama 15m matka. Aada huusi melkein koko matkan ja lopetti huutamisen vasta kun otin kengät jalasta pois. Täytyy yrittää nyt päivittäin totuttaa häntä kenkiin. Olin todella onnellinen, että pystyin tähän vaikka Aadan kitinää oli vaikea kuunnella.


Millaisia kokemuksia teillä on? Milloin omatahto on alkanut näkyä? Milloin olette alkaneet laittamaan lapselle rajoja? Milloin lapsi saa tahtonsa läpi ja milloin ei? Missä tilanteissa lapsen oma tahto näkyy eniten? Mitä teette jos lapsi vaan kitisee? Annatteko olla? Tuntuuko se teistä pahalta?

Kamalasti kysymyksi, mutta minua kiinnostaa teidän kokemukset. 





Lapsi hoidossa, huono omatunto

Kävin elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa. Olen aina haavelluit, että pääsisin kasvohoitoon ja saisin nauttia siitä kun joku toinen tekee kasvohoidon. Nyt sen kuitenkin sain kokea. Kasvohoidon suoritti eräs todella ihana opiskelija, Kosmetologikoulu Hymyssä.

Jotenkin kuitenkin koin kamalan huonoa omaatuntoa siitä, että jätin Aadan hoitoon ja lähdin itse rentoutumaan. Tämä kasvohoito oli minun joululahjani. Mutta miksi ja mistä huono omatunto? Miksi koin huonoa omaatuntoa tuollaisesta asiasta? Tätä jäin miettimään. Aada oli turvallisissa käsissä minun siskoni kanssa eli en pelännyt, että jotain tapahtuisi. Mutta mistä ne tunteet kuohusi? Tuon takia en kunnolla osannut nauttia kasvohoidosta, koska koin huonoa omaatuntoa. Jotenkin ajatus siitä, että äiti lähti hemmotteluun ja lapsi jäi vaille äitiä tuntui pahalta. Olen ollut niin tiivisti Aadan kanssa ja Aada on kulkenut melkein joka paikassa minun kanssani. Kotona hän tulee vessaan mukaan ja yrittää kokoajan kiivetä syliini. Hän tarvitsee minua todella paljon ja haluaa olla minua lähellä. Huomaan kuinka surullinen Aada on jos en leiki hänen kanssaan. Huomaan kuinka hän tarvitsee sitä, että leikin, hassuttelen ja vietän hänen kanssaan aikaa. Aina silloin hän hymyilee ja iloitsee siitä aidosti. Välillä koen todella pahaa oloa siitä, että ruoan laitto menee Aadan edelle.


Tänään olin Aadasta erossa klo 15:40-19:10 välisen ajan. Aada ryömi iloiten ja hymyillen minua vastaan ja hoki sanaa "äiti". Hän oli todella onnellinen nähdessään minut ja minua alkoi itkettämään tuo hänen reaktionsa. Bussissa ennen kotiin tuloa ikävöin Aadaa ja soitin siskolleni.

 "Miten Aada jaksaa, jos Aada jaksaa valvoa niin 
anna minun laittaa hänet nukkumaan".

Minulla oli kamala ikävä omaa lastani. Ja hyvänen aika olin hänestä erossa 3 tuntia. Voinko olla näin kiinni tuossa lapsessa? En ole aikaisemmin ollut tällainen. Olen ihan hyvällä mielellä ollut Aadasta erossa ja nauttinut. Aina olen ihmetellyt niitä äitejä jotka eivät voi olla lapsesta erossa. Ja itse asiassa olen myös miettinyt, että mitä ihmiset mahtavat tarkoittaa sillä:

" Sinulle se on varmasti rankempaa olla 
Aadasta erossa kuin Aadalle". 

Kyllä, minäkin olen sanonut niin, että "Kyllä mulla ikävä Aadaa oli". Jos olen hänestä ollut erossa muutamia tunteja, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut sitä ikävää näin suurena. Ja jotenkin noloa myöntää, mutta nyt tuntuu siltä, että olen valehdellut kun olen sanonut kaipaavani Aadaa. Se kaipaus on ollut todella minimaalista tämän päiväiseen tunteeseen verrattuna. Hyvä, että en alkanut bussissa itkemään kurkku suorana, koska ikävä oli niin valtava. Minä juoksin bussipysäkiltä kotiin, koska halusin nopeasti rakkaani luokse. Enkä malttanut hissin tuloakaan odottaa vaan juoksin portaat ylös. Ja ei, en valehtele. Nämä tunteet ovat aitoja. Minulla oli ihan järkyttävän kova ikävä lastani. Osaankohan kohta olla Aadasta enään ollenkaan erossa? Pääsenköhän kohta lähtemään kotoani enään minnekkään? Aada minut päästää, mutta päästänkö itse itseni?

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun en osannut nauttia täysin rinnoin. Täytyy vain todeta, että olen ollut tiivisti tuon lapsen kanssa ja rakkaus on puhjennut hirmu suureen kukkaan. Tuo lapsi on ehdottomasti tärkeintä, parasta ja ainutlaatuisinta elämässäni. Mutta en ikinä olisi uskonut, että ikävä on näin suuri 3 tunnin jälkeen.

Ainiin ja kasvohoito oli aivan ihana. Sain myös käsihoidon. Nyt on pehmeä naama ja pehmeät kädet. Niin ja täydellisen väriset kynnet. Suuri kiitos Kosmetologikoulu Hymylle !




Blogipäivän asu.

Jännitin blogipäivää edellisenä päivänä todella paljon, mutta lauantai aamuna mieleni oli aika avoin. Minua ei juurikaan jännittänyt, vaikka en tosiaan päivästä tuntenut ketään. Ehkä suurin syy jännityksen pois jäämiseksi oli itsevarmuus. En ole mitenkään muoti tietoinen ja puen päälle mitä sattuu. En tykkää kauhean kirkkaista väreistä vaatteissani, mutta jos jokin vaate näyttää hyvälle niin en epäile kokeilla.

Blogipäivässä minun päälläni oli Heidi Elisen mallistosta paidat. Aluspaita oli valkoinen jossa on kultaisen värisiä mollukoita. Takana oli kaunis pitsi kolmio jota koristi hienosti pieni rusetti. Olisin kovasti halunnut tuon takana olevan yksityiskohdan näkyviin, mutta ei se nyt oikein talvella
onnistunut.

Heidi Elisen mallistossa on todella paljon erityylisiä mekkoja, mutta heidän mallistostaan löytyy myös paljon kauniita paitoja. He maahantuovat tuotemerkkejä Aasiasta, USA:sta ja Eurpposta. Vaatteet ovat hyvälaatuisia. Kannattaa käydä tutustumassa heidän nettisivuihin: www.heidielise.fi/



Tämän paidan päällä oli sininen neuletakki. Hieman tai aika paljonkin vierastin tuota väriä. Mun vaatekaapissa ei ole mitään sinistä. Tai no joo onhan mulla farkkuja, mutta siihen se sitten jääkin.

Kun kokeilen neuletakkia päälleni niin yllätyin. Väri sopikin minulle omasta mielestäni yllättävän hyvin. Eniten tykkäsin neuletakin pituudesta ja sen tyylikkyydestä. Ainoa miinus puoli neuletakissa oli lörpöt hihat. Jouduin käärimään ne ylös, koska ne oli liian löysät ja pitkät. Muuten neuletakki oli mieluinen ja lämmin, vaikka kangas oli melko ohut.

Jalassa minulla oli House Of Brandonin housut. Housut olivat mukavat jalassa ja todella tiukat. Ensimmäisen kerran kun laitoin housut jalkaan niin mietin, että housut varmaan lörpsähtää heti ensimmäisen päivän jälkeen, mutta päin vastoin. Housut pysyivät tiukkana koko päivän ajan. Housut olivat todella pehmeää kangasta ja se teki housuista mukavat.

House Of Brandon myy paljon eri brändejä esim. Vila, Vero Moda, Converse ja Dr. Denim.
Blogipäivänä minulla oli jalassa juuri Dr. Denimin housut. Ja pidin niistä todella paljon. Käy tsekkaamassa House Of Brandonin valikoimaa ja yllätä itsesi. Minä yllätyin heidän laajasta housuvalikoimasta.





Ulkona päälläni oli IHANA, oikeasti niin yli ihana ruskea House Of Brandonin nahkatakki. En ikinä uskonut, että laittaisin tuollaista päälleni, mutta takki oli niin huippu. Minulla on ennestään yksi nahkatakki, mutta tämä oli ihan erilainen. Eri malli ja ohuempi. Takki oli minun mieleeni jotenkin liian pelkistetty ja siksi minun oli vaikea ajatella, että takki olisi noin ihana. Kun kokeilin takkia päälleni niin rakastuin saman tien. Huomasin, että takki istuu minulle hyvin ja siitä saa kivan näköisen kun käyttää huivia. Tätä takkia käytän jatkossa varmasti ja tämä takki tulee kovaan käyttöön.  Takki ei ollut lämmin varsinkaan kun ulkona satoi räntää, mutta minä tarkenin sillä kuitenkin ihan hyvin, neule lämmitti takin alla mukavasti.


Jalassa minulla oli omat vanhat harmaat nillkurit ja myös valkoinen huivi on erittäin vanha. Laukun sain lainaan ystävältäni. Tähän laukkuunkin rakastuin. Iso, tilava ja näyttävä. Minä haluan tuollaisen laukun itselleni.  Maltankohan palauttaa koko laukkua, taidan pitää sen salaa itselläni.

Hiukset olin suoristanut, mutta eivätpä ne kauaa suorina pysyny. Minulla kun sattuu olemaan lunnonkiharat hiukset. Meikin tein samalla tavalla kuin joka päivä. Korvissani oli B Bling korukaupan kauniit korvikset. Nämä sai myös muutamalta blogaajalta kehuja. Ja kaulassa minulla roikkui kaunis korukello. Olen todella huono pitämään näyttäviä ja isoja koruja. Nyt blogipäivässä se kuitenkin luonnistui ja mietin, että pitäisiköhän alkaa enemmän panostamaan koruihin. Saa nähdä.




Tämän näköisenä minä seikkailin kaksplussanblogipäivässä. Kai seurailit meidän ihanaa blogipäivää instagramissa #kpbp ja #kaksplusblogipäivä ?

Yhteistyössä mukana: 







#kpbp

Ihana kaksplussanblogipäivä on nyt ohitse. Näitä päivityksiä on varmasti useissa blogeissa, koska päivä oli ihana. Tai no ainakin itse nautin päivästä hurjan paljon.



Me lähdettiin perjantai iltana junalla kohti Helsinkiä. Aada oli koko matkan virkeä ja hyväntuulinen.



Helsingissä seikkaltiin ystäväni luokse ja nukuttiin siellä pe-la välinen yö. Lauantaina Aada jäi hoitoon rakkaan ystäväni luokse ja minä suuntasin yksin kohti Helsingin rautatieasemaa. Rautatieasemalla näin ihanan Lindan joka kirjoittaa blogia Höpsöä Pientä Elämää

Lindan kanssa suunistettiin yhdessä Pasilan asemalle. Pasilassa törmättiin muihin kaksplussalaisiin ja suunistettiin yhdessä Otava Median tiloihin. Otava Mediassa tavattiin ihana Kaisa, joka on kaksplussan päätoimittaja. Hänen kanssaan nostettiin malja ja hän toivotti meidät tervetulleeksi. 











Päivä alkoi klo 14. Ensimmäiseksi meillä oli Lorealin tuote-esittely. Esittelijä puhui auringosta ja esittelyssä oli minulla mielenkiintoista tietoa. Olin jo hetken miettinyt, että miten suojaan Aadan ensi kesänä, kun Aada liikkuu ja haluaa olla auringossa. Olen niin onneton kaiken ihonhoitoon liittyvien asioiden kanssa. Ja tietenkin hän suositteli +50 suojakerrointa. Hän kertoi myö UV A ja UV B sätelyistä jne.

Päivä jatkui eteenpäin tuote-esittelijöiden kanssa. Tuote-esittelijöitä oli Lorealin jälkeen:

-S.Oliver - esittely
-Retipalm - esittely
-Punavuoren peikko - esittely
-Lastentarvike - esittely

Tuote-esittelijöiden lisäksi mukana oli lukuisia muita:

-Konditoria ph7 - Niin namnam herkkuja heiltä
-Estrella - SIPSII
-Fresita - Skumppaa
-Cloetta
-Real Snacks
-Havi 
-KC Professional
-Domdom -sisustuskauppa
-Arvokonseptit Oy
-Zinoti Oy 
-Hurraw
-Skin Blossom
-Studio Glamour
-BEdesign











Blogi tyypit:
Äiti on vihannes








klo 17.30 Meillä oli pöytä varaus Cantina West nimisessä ravintolassa.
Ruoka oli hyvää, mutta minun makuun vähän liian tulista.

Ruokailun jälkeen lähdettiin hotellille. Osa lähti jatkoille, mutta minä käperryin Aadan viereen nukkumaan siistiin Forenom Pop -Up Hotelliin. 
Mutta siitä lisää muutaman päivän sisällä.

Nyt tämä mamma painuu nukkumaan, sen verran rankka reissu oli.


Kiitos !