Ystävyys ei ole itsestäänselvyys

Yhdestä asiasta olen todella kiitollinen. Elämääni on siunaantunut paljon ystäviä jotka ovat myös äitejä. Äitejä joilla on melkolailla samanikäisiä lapsia. Tietenkin olen kiitollinen jokaisesta ystävästäni joita elämässäni on. Ystävyys ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Ja ystäviä ei ole koskaan liikaa. Kaikilla ei kuitenkaan ystäviä ole vaikka mielestäni jokainen ihminen tarvitsee ystävän. Kenenkään ei pitäisi olla ilman ystävää. Olen itse iloinen, että minulla on ystäviä. Toisaalta, olen melko avoin ihminen ja kun tutustun ihmiseen niin juttua kyllä riittää. Minun kanssani ei tunneta sanaa hiljaisuus, koska minä puhun. Välillä minun puheliaisuus jopa harmittaa itseäni. Saatan puhua vain omista asioistani ja unohdan kuunnella toista. Näitä tapahtuu varsinkin silloin jos minulla on paha olla. Puhun tunteistani ihmisille suoraan, enkä kiertele. Niinkuin blogissani näkyy, tykkään puhua tunteista. Ikinä tarkoitukseni ei ole ollut aiheuttaa toiselle pahaa. Haluan ihmisille vain hyvää. Olen kyllä ystävilleni sanonut, että jos puhun liikaa niin minulle pitää siitä sanoa. Tai jos unohdan kuunnella niin se ei ole tarkotuksenmukaista. Tykkään kuunnella ja kun välitän ihmisestä 
niin välitän aidosti. 

Siitä on kulunut tänään 5kk kun muutin uudelle paikkakunnalle. Minua jännitti hirmuisesti ja perhosia lenteli vatsassa. Pelkäsin, että jään ihan yksin Aadan kanssa. Muutin kaupunkiin kahdestaan lapseni kanssa, ilman miestäni. Tottakai myös tunteeni heittelivät laidasta laitaan. Vaikka pelkäsin, että jäisin yksin niin toisin siinä kävi. En jäänyt yksin. Vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla ja heistä on ollut meille paljon seuraa. Lisäksi sain ystäviä. Paljon uusia ystäviä.  

Kaksi näistä ihanista ihmisistä on Melissa ja Piia. Melissalla on loistava Mikke poika (pian 3v) jota hoidan aina silloin tällöin ja Piialla on ihana Nikke poika joka on 4kk Aadaa nuorempi. Nämä kaksi mammaa ovat minua muutamia vuosia vanhempia, mutta tulen heidän kanssa todella hyvin toimeen. Tuntuu, kuin me oltais tunnettu aina! Näistä ihmisistä olen niin kiitollinen. Melissa on mun salikaveri ja Piiaa näen yleensä yhdessä Aadan ja Niken kanssa. Välillä me pyöritään myös kuuden koplana.

Eilen me vietettiin Aadan kanssa aikaa Piian ja Niken luona. 4 tuntia kului aivan liian nopeasti. Piia oli tehnyt hyvää pannukakkua ja minä ahmin sitä niin, että maha meinas poksahtaa. Oli hyvää!
Aika kului myös jutellessa ja lasten kanssa leikkien. 



















Aadan posket on paleltunu. Täällä oli melkein -20 tuossa vähän aikaa sitten. Me käytiin ulkoilemassa ja vaikka Aadalla oli huivi ja poskien ei ois pitäny paleltua niin ne sai silti jotenkin kylmää. Ne on ollu pitkän aikaa jo ihan punaset. Oon yrittäny niitä rasvailla. Mutta edelleen ne on punaiset.
Aada ei siis ole kipeä tai hänellä ei ole likainen naama. Tai no on sillä vähän likainenkin kun just oltiin ruokailtu ja Aada ei antanu mun puhdistaa naamaa.
Omaa tahtoa löytyy kyllä ja vaikka miten paljon!


Aada tykkäsi hirmusesti tästä upeasta keinuhevosesta ja mietin, että meillekkin pitäisi varmaan hankkia samanlainen. Aada nautti niin paljon, huomaatte sen varmaan ilmeistäkin!








Aada syö paljon sormiruokaa. Onhan suussa hampaita jo 12+.
Hän osaa hienosti pureskella ruoan. Nykyään Aada syö välipalaksi aina jonkun hedelmän sormiruokana. Kyllä on helppoa kun ei tarvitse aina soseuttaa ruokaa.


Kiitos Nikke ja Piia ihanasta päivästä!


7 kommenttia

  1. Voi nuo keinuhevoskuvat on super ihania, mikä ilo toisen silmissä onkaan <3 (on muutki kuvat kyllä ihania ;))

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9/1/15 15:08

    Oot rakas, puss!! :) <3 t.piia

    VastaaPoista
  3. Anonyymi9/1/15 17:53

    Ihanat nuo Aadan keinuhevoskuvat näkee kun toinen nauttii. Ystävät ovat kyllä elämän rikkaus muttei mikään itsestään selvyys.hyvistä ystävistä kannattaa pitää kiinni. Ohhoh Aadalla onkin paljon hampaita. Meen 1v.on edelleen hampaaton.ihanaa viikonöoppua teille!
    Annelie

    VastaaPoista
  4. Ihana Aada! <3
    Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Itsekin lukeudun samaan ryhmään, eli puhun paljon ja saatan unohtaa kuunnella muita. Ystäväni onneksi tuntevat minut ja ovat anteeksiantavia. :)

    VastaaPoista
  5. Kateellisena luen ystävyydestä, ihana että sulla on ystäviä! <3 Mä olen niin yksinäinen.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9/1/15 23:59

    Itselläni on vähän sama pahe, että puhun tooosi paljon (joskus liikaakin) :D Aadalla on todella nätti asu! <3 Olen itsekkin koulukiusaamisen kautta oppinut arvostamaan enemmän ystäviä ja sen, että ystävät eivät ole itsestäänselvyys

    VastaaPoista
  7. Ai mikä ihana söpöliini täältä löytyy :) ystävät on kyllä todella tärkeitä ja merkitys on mullekkin korostunut entisestään raskauden aikana ja varmasti korostuu vauva-arjessa myös. Huomaa ketä oikeasti kiinnostaa. Blogin kirjoittelun myötä olen saanut hirveästi ihanaa vertaistukea. En malta odottaa että tää vauva syntyis jo ja päästäisiin kerhoihin tutustumaan muihin paikkakunnan äiteihin! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //