Katkerako? Miksi olisin?

Nyt se sitten tapahtui. Leikimme eilen Aadan kanssa kahdestaan. Meillä oli aivan ihana leikkihetki. Taputin omilla käsilläni ja Aada otti kiinni minun käsistä ja taputimme yhdessä. Aada ei kuitenkaan vielä oppinut taputtamaan itse, mutta Aada oli niin iloinen. Hän vain nauroi,hymyili ja katsoi minua kauniilla silmillään. Siinä se oli, se ihana hetki joka sai minut itkemään onnesta. Minä vain itkin ja Aada katsoi minua hämillään, että miksi minulta valuu paljon kyyneliä. Voi minua ihan itkettää kun kirjoitan tätä. Tuo hetki oli mieletön. Taustalla soi musiikki ja siinä oltiin vain minä ja Aada. Vai me kahdestaan. Äiti ja tytär. Hetki oli niin ihmeellinen, niin ihana. Ja siinä minä vain itkin ja tajusin, että juuri tuon tytön vuoksi jaksan mitä vain. Hän on elämälleni syy jaksaa mitä vain. Hän on minun rakas lapseni. Ja tajusin, että tulin äidiksi juuri oikeaan aikaan. Rakastan olla äiti, se on yksi minun elämäni parhaita asioita, olen äiti.

Taas täytyin siitä onnesta ja siitä ilosta, että minulla on Aada. Olen onnellinen, että minulla on juuri turnertyttö. Mietin siinä hetken syvällisestikkin ja tajusin

"Miksi olisin katkera, että 
minulla on erityislapsi?". 

Tuota kysymystä minulta on kysytty usein, että olenko katkera. Mutta ei, minä en ole missään vaiheessa ollut katkera tästä asiasta. Ja itseasiassa, en ole katkera ihminen. Tietenkin alku oli minulle hankalaa ja kävin läpi ne tunteet, mitä erityislapsen äitinä varmasti jokainen on käynyt läpi. Tietenkin sitä ajattelee, että "Miksi juuri minulle?" Ja miettii, teinkö jotain väärin, mutta ei. Minä en tehnyt mitään väärää. Meidän perheeseen tuli turnertyttö ja se on rikkaus. Se ei ole huono asia. Se on hyvä asia. Minä olen erityinen, koska minulla on erityislapsi. Näin minä sen ajattelen. Jokainen vanhempi on erityinen lapselleen ja he jotka saavat erityislapsen on se heille rikkaus, koska juuri erityislasten vanhemmat ovat vahvoja, jos vain haluavat olla. Se on oma valinta, haluaako olla vanhempi lapselleen ja juuri erityislapselle. Haluaako olla vahva ja kestää sen? Niin... Minä tein päätökseni ja minä haluan olla vahva.

Tuo lapsi on parasta, mitä minun elämässäni on. Hän on pieni ja oppii asiat omalla ajallaan.Tottakai elämässäni on paljon paineita. Lähipiirissä ei ole juurikaan erityislapsia ja vertaistuki on todella pientä. Tietenkin kun tapaan Aadan ikäisiä leikkikavereita niin huomaan kuinka äidit käyttäytyvät eritavalla Aadalle kuin muille lapsille. Usein kuulen lauseita "Voi Aada, sä olet niin pieni". Tai Aadalle leperrellään enemmän kuin muille hänen ikäisilleen lapsille. Niin Aadan koko hämää aika paljon ja Aada nähdään edelleen pienenä vauvana. Edelleen saan bussimatkoilla kuulla lauseita "Voi hän on kuin nukke, mahtaako olla vielä edes puoli vuotias". Yleensä kerroin Aadan iän ja lisään, että hän on syntynyt keskosena. Tai, että hän nyt vaan on pienempi kuin muut. En jaksa alkaa kertomaan, että hän on turnertyttö, koska siinä menisi liian kauan. Minua ei hävetä sanoa, että lapsellani on tuollainen oireyhtymä, mutta helpommalla pääsen itse kuin kerroin vain osan totuutta. Eikä minua häiritse, että Aadalle leperrellään, se on ihan mukavaa. Olen vain kiinittänyt tähän asiaan huomiota. Erityislapsi saa enemmän huomiota kuin normaalit lapset, toisaalta se on ihan mukavaa.

Mutta eilen tajusin todella vahvasti sen, että kuinka onnellinen olen. Vaikka minun elämäni on yksinhuoltajana tällä hetkellä raskasta niin olen selvinnyt. Nyt osaan kunnioittaa ja ymmärtää muita yksinhuoltajia ja haluan tarjota minun auttavaa kättäni jos äiti on väsynyt. Minä haluan auttaa, koska tiedän millaista on olla lapsen kanssa kahdestaan ja hoitaa ihan kaikki yksin. Huolehtia ruokaa pöytään, maksaa laskut ja siivota. Suihkussakaan ei voi käydä milloin itse tahtoo vaan pitää ajatella sekin Aadan kautta. Yleensä minun oma- aika alkaa klo 19 kun Aada menee nukkumaan. Siksi pidänkin kiinni tuosta klo 19 aikataulusta, että saan tarpeeksi omaa- aikaa päivääni. Saan käytyä rauhassa suihkussa, syötyä ja voin katsoa vaikka jonkun elokuvan. Tuo oma-aika on minulla tärkeää. Sen vuoksi jaksan näin hyvin. Olen iloinen siitä, että olen saanut Aadalle hyvät rytmit päiviinsä. Ne luo Aadalle turvaa ja tukee omaa jaksamistani.





Aadasta on nykyään aika vaikea ottaa kuvia, kun Aada ryömii heti sinne missä kamera on. Äitin tyttö, kun kamera kiinostaa.

9 kommenttia

  1. Jumala tiesi että sä selviät Aadan kanssa siksi juuri sinulle annettiin tämä pieni ihme <3 Kyllä sen tiesi jo ennen Aadan syntymää että susta tulee loistava äiti!

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti, olet aivan mahtava äiti ja upea nainen! Paljon onnellisia hetkiä teidän päiviin <3

    VastaaPoista
  3. Anonyymi7/1/15 20:19

    Ihana teksti♡ uskon että sillä on jokin merkitys että juuri sinä sait Aadan kaltaisen ihanan (erityis) lapsen samoin kun uskon olevan tarkoitus sillä että me 7v.lapsettomuuden jälkeen juuri nyt saimme pojan. Varmasti on helpompaa monesti vain sanoa että Aada on Keskonen. Annelie

    VastaaPoista
  4. Ihana teksti. Sain minutkin kyyneliin.
    Olen onnellinen puolestasi, että koet asian näin. Kaikki eivät kokisi, vaikka rakastaisivatki lastaan. Olet vahva nainen ja upea äiti! <3

    VastaaPoista
  5. Anonyymi7/1/15 23:28

    Upeasti osaat pukea tunteita sanoiksi! Tämä on ihana blogi, olen vasta hetken seurannut, mutta heti jäin koukkuun! 😊 itselläni on vuoden ikäinen poika ja ymmärrän niin hyvin tuon rakkauden tunteen! 💖 osasit senkin niin hienosti kuvailla😊

    VastaaPoista
  6. Hei! Löysin vasta blogisi, ja nyt täytyy sanoa (älä loukkaannu tästä alusta, tämän on tarkoitus olla kiva kommentti), että jos joku kertoisi minulle 21- vuotiaasta lähihoitaja-yksinhuoltajaäidistä, olisi ensimmäinen ajatukseni lähinnä luokkaa "o-ouu, pärjääköhän se?". Tämä silti, vaikka olen itse sinua nuorempi, ja vaikka tunnen aivan huippuja nuoria yh-äitejä.

    Mutta luettuani tämän tekstin ensimmäisen kappaleen, sain jo pyyhkiä kyyneleitä silmistäni ja huomata olleeni täydellisen väärässä. En ole vielä tätä tekstiä pitemmälle ehtinyt, kun piti jo kommentoida. Kirjoitat tyttärestäsi aivan käsittämättömän kauniisti ja kaikesta huokuu ääretön rakkaus lastasi kohtaan. Olet varmasti todella hyvä äiti, ja hyvä kirjoittaja myös.

    Sanotaan, että erityislapsia syntyy niille, jotka ovat siihen valmiita, ja jotka sen varmasti kestävät. Romantisoidusti ehkä sanottu, mutta tuntuu usein pitävän paikkansa. Kaikkea hyvää sinulle ja kauniille tyttärellesi, ja anteeksi ennakkoluuloni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiii, en todellakaan loukkaantunu :) tämä ei ollut mitenkään loukkaava kommentti. Kyyneleet silmissä luin sinun kommentin. Ihana kuulla, että ajattelet minusta nyt noin. Voiettä :) Olen kyllä niin sinut sen asian kanssa, että lapseni on erityinen ja olen siitä niin mahdottoman onnellinen.

      Mutta ihanaa, että löysit blogini ja tervetuloa mukaan <3 ! Ja kiitos <3 Ja saat anteeksi :D

      Poista
  7. Ihana teksti!:) Oon sitä mieltä, että tuolla asenteella sä selviät ihan mistä vaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //