Rytmit tuo turvaa.

Aada täyttää pian 14kk. Tämä aika on mennyt hurjan nopeasti ja viimeisien kuukausien aikana myös kehitys on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Aada juttelee taukoamatta. Aada rakastaa juttelemista. Hän juttelee ruoka suussa, vaipan vaihdossa, nukkumaan mennessä ja myös kylpyhetket ovat täynnä juttelua. Aada kertoo minulle vaikka minkälaisia tarinoita. Harmi vaan, että en juuri mitään ymmärrä.

Tällä hetkellä suosituimmat sanat ovat: 
- Ei tätä
- TÄ
-Tiitti (kiitti)
- mamma
-täti
-äiti
-tyttö
-äitityttö
-gogigogi
-kopotikopoti






Joka kerta kun hymyilen Aadalle niin saan vastaukseksi hymyn. Aada rakastaa minun hymyä ja minun katsetta. Hän nauttii siitä kun saa katseita. Aada viihdyttää usein bussissa kanssa matkustajia. Jokeltaa kovaan ääneen ja hymyilee jokaiselle tyypille joka häntä katsoo. Moni ihminen jääkin juttelemaan meille usein bussissa. Jännää kuitenkin on se, että Aadasta on alkanut paljastua ujon tytön piirteitä. Vaikka hän nauttii huomiosta ja tykkää jutella ihmisille niin hänessä on silti ujon tytön piirteitä. Mielestäni se on erittäin söpöä. Hän nostaa hartioita söpösti kun joku vieras tyyppi alkaa juttelemaan hänelle. Aada saattaa myös kääntää pään pois, mutta kuitenkin samaan aikaa antaa leveän hymyn ja juttelee. 



Aada viihtyy paljon omissa oloissa. Hän tarkkailee leluja ja juttelee niille. Hän tutkii paljon paikkoja ja pinsettiote toimii hienosti. Aada on nykyään" äitin oma imuri". Aada syö kaikki murut pöydän alta ja löytää välillä vaikka ja mitä lattialta. Yritän kyllä parhaani mukaan pitää lattiat siisteinä, mutta näppärästi tuo tyttö silti löytää vaikka mitä. Vielä ei olla jouduttu vaarallisiin tilanteisiin, onneksi.

Aada ryömii todella nopeasti. Varsinkin jos lattialla sattuu olemaan minun puhelin, kamera tai kaukosäädin niin tytölle tulee kamala kiire. Aada viihtyy lattialla hyvin ja jokaisen talon nurkan hän käy päivän aikana läpi. Lauantaina hän oppi konttamaan ja nyt on muutama päivä kontattu jonkin verran. Aada rakastaa wc:n ovea sekä vaatehuoneen ovea. Hän tykkää leikkiä ovien kanssa. Aada on alkanut kiinnostumaan myös laatikoista ja yrittää niitä kovaa vauhtia availla. Onneksi hän ei vielä ymmärrä vedettävien laatikoiden päälle mitään. (huh) Aada myös maistelee edelleen kaikkea. Jokainen asia onkin meillä edelleen kuolan peitossa.



Aada alkaa nukkumaan illalla klo 19 aikaan ja herää klo 05-07 aikaan. Annan hänelle silloin maitoa ja hän jatkaa tyytyväisenä unia vielä muutaman tunnin verran.  Yömaito pitäisi lopettaa. Olen tästä neuvolassa jutellut ja tällä hetkellä se on ihan hyvä, että Aada saa maitoa tuolloin, koska paino ei juuri nouse.

Aadan unen määrä on ihana. Aada nukkuu pitkien yöunien lisäksi päiväunta n. 2h. Haasteellista tästä tekee kuitenkin se, että kun olen asettanut Aadalle tarkat rytmit, niin kyläily on hieman haastavaa.Aada kun ei jousta rytmeistä tietenkään yhtään vaan väsähtää klo 18 kieppeillä joka päivä. Nooh.. Mutta kyllä me silti todella paljon reissataan ja en ole äiti joka aiheuttaisi itselleen sttessiä tuosta. Aada pääsee tietenkin aina nukkumaan juuri oikeaan aikaan, yritän pitää siitä aina kiinni. Onneksi Aada on tottunut nukkumaan vieraissa paikoissa ja nukahtaa hyvin jos on tutun hajuiset lakanat. Olen sitä mieltä, että lapsella on oltava rytmi elämässä, se tuo turvaa.

Aadan päivä:

Klo 9-10 HERÄTYS
Klo 9-10 Aamupala

Leikitään ja 
touhutaan

Klo 12 Lämmin ruoka 1

Hetki leikkimistä

Klo 13 Päiväunet
Klo 15 Välipala

Käydään ulkona

Klo 17 Lämmin ruoka 2

Leikitään ja 
touhutaan

Klo 18 Kylpy
Klo 18.30 Iltapala
Klo 19 NUKKUMAAN
Klo 05-07 Yömaito
Klo 9-10 HERÄTYS



Toisaalta tämä rytmi on ihana. Saan itse omaa-aikaa iltaisin alkaen klo 19. Se on minun voimavarani. Jos Aada alkaisi nukkumaan vasta klo 22 niin minulle ei jäisi omaa- aikaa yhtään. Luulen, että olisin silloin paljon väsyneempi. Näin yksinhuoltajana arvostan tätä omaa-aikaa todella paljon. Onneksi olin kaukaa viisas ja asetin Aadalle rytmit, jotka tuovat turvaa. Rytmit on meille kummallekkin hyväksi.

Oman aikani käytän yleensä pyykkienpesuun,tiskikoneen täyttöön, ruoan laittoon, suihkussa käyntiin ja läppäriin. Muutama viikko sitten Aada nukkui vielä olohuoneessa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kun Aada meni nukkumaan klo 19 niin minun piti olla kämpässä hiiren hiljaa. En voinut käydä vessassa kuin hiipien. En voinut syödä enään klo 19 jälkeen mitään tai tehdä kotitöitä. Yleensä vietin iltani klo 19-22 välisen ajan omassa sängyssä läppärin kanssa.

Aada on herkkäuninen ja tarvitsi oman rauhan. Mietin pitkään, että miten ratkaisen ongelman. No ongelman ratkaisuun ainoa keino oli:

 Aadalle oma huone ja äitin 
sänky olkkariin. 

Tällä järjestelyllä on menty nyt viikko. Homma toimii hyvin. Aada nukkuu hyvin eikä herää minun kolisteluihini ollenkaan. Nyt saan hoitaa kotityöt silloin kun Aada nukkuu ja niitä ei tarvitse hoitaa Aadan hereillä olon aikana. Näin kumpikin on tyytyväinen ja saan käyttää sen ajan joka aikaisemmin meni kotitöihin nyt Aadaan. Huomaan heti, että voin paljon paremmin itsekkin kun minulla on aikaa tehdä kotityöt silloin kun lapsi ei tarvitse minua. Voiettä nautin kun saan leikkiä tuon lapsen kanssa, joka jaksaa tälläisen höppänän äidin seuraa. 





Aada muuten käyttää vieläkin 3 koon vaippoja. 56cm bodyt mahtuu edelleen päälle sekä 56/62cm housut. Aada on todella hoikka tyttö. Hän painaa 6250g ja on 64,8cm pitkä.  

Nykyään annan Aadalle 3rkl öljyä päivän aikana sekä yrittää juoda mahdollisimman paljon täysmaitoa. Painoa oli tullut 1,5kk aikana 120g. Olen itse todella huolissani Aadan painon noususta, mutta eiköhän se taas tästä. Seuraava neuvola on parin viikon päästä. Toivotaan, että paino on noussut taas hieman. 

Aada on edelleen se sama ilopilleri niinkuin muutama kuukausi sitten. Hän jaksaa aina ilahduttaa väsynyttä äitiä leveällä hymyllään. Meidän arki on leppoisaa. Viihdytään paljon kotona ihan vaan kahdestaan ja tykätään me reissatakkin paljon. Niin ja nähdään me jonkin verran myös perhettä sekä ystäviä. Me hassutellaan,leikitään ja köllitään yhdessä. Rakastan tätä tyttöä niin mahottoman paljon. 


Palautetaan takaisin maan pinnalle.

Maanantaina Aada pääsi tapaamaan jälleen oman ikäisiään taaperoita. Kaikki miitissä olleet taisivat olla jo 1 vuotiaita. Näiden mammojen kanssa me odotettiin yhdessä pikkuisia syntyviksi. Ja Aada on heistä kaikista vanhin, mutta pienikokoinen.

Menimme paikalle klo 10 ja lähdettiin kotiin klo 15. Ensimmäisen tunnin Aada nukkui ja minä seurustelin muiden mammojen kanssa. Lapset söivät makaroonilaatikkoa ja aikuiset tortilloja.

Paikalla oli 4 äitiä, 4 taaperoa, 2 isompaa lasta (3v ja 4v) ja minä sekä Aada. Me juteltiin, syötiin, naurettiin ja leikittiin. Taaperot oli niin suloisia. Muutama taapero tuli halimaan Aadaa ja piti Aadaa ihan vauvana. Niin no Aadahan oli ainoa joka ryömi, muut jo istuivat nätisti ja muutama käveli. Aada vaikutti niin vauvalle kun katsoi muita taaperoita. No, ei se minusta pahalta tuntunut. Toisaalta se oli ihan hauskaa. Aada hukkui muiden jalkoihin ja päättikin olla aika paljon ihan omissa oloissaan. Ryömi sinne minne muut eivät tulleet ja tutustui jokaiseen leluun.





Toisaalta aina nämä mammatreffi tilanteet ovat itselleni sellaisia "palautetaan takaisin maan pinnalle" hetkiä. Aina kun tapaamme Aadan ikäisiä lapsia niin itse ymmärrän sen, että minulla todellakin on se erityislapsi tässä. Elän erityislapsen kanssa ja Aadan erityisyyden huomaa parhaiten oman ikäistensä lasten seurassa. Aada oli ainoa joka ryömi ja joka ei istunut. Muut istuivat todella ketterästi ja osa tosiaan jo käveli. He olivat taaperoita. Itse minun on vaikea kutsua Aadaa taaperoksi, koska hän on kehityksessä alle vuoden ikäisen tasolla. Ei se minua haittaa, että älkää saako tästä sellaista kuvaa. Mutta välillä huomaan, että koen kateuden tunteita. Tämä vauva-aika on kestänyt jo 13kk. Aada oppii asioita, mutta hitaasti. Nautin aina hurjan paljon siitä kun Aada oppii jotain uutta. Aada oppi lauantaina ottamaan muutaman konttausliikkeen ja tänäänkin hän on kontannut muutaman metrin. 

Mutta näitä "palautetaan takaisin maan pinnalle" hetkiä tulee ainoastaan silloin kun tapaamme tosiaan muita saman ikäisiä.  Se on hyvä, että niitä hetkiä tulee ja en minä halua jättää mammatreffejä pois meidän elämästä. Minä nautia tavata muita pienten lasten äitejä ja rakastan sitä kun saan puhua tästä arjesta muille äideille, jotka ymmärtävät.

Mutta niin.. Hyvin helposti Aadan erityisyyden unohtaa meidän arjen keskellä. Arjessa Aadan erityisyys ei juurikaan näy. Tai no näkyyhän se hänen koossaan, mutta en minä sitä ajattele. Neuvolassa tietenkin Aadan erityisyydestä puhutaan ja puhunhan minä ystävillenikin. Mutta kuitenkin silloin kun olemme Aadan kanssa ihan kahdestaan niin en minä Aadan turnerinoireyhtymää mieti. Hyvin harvoin mietin, että minä elän erityislapsen kanssa. Aada on kuitenkin niin fiksu tyttö. Aada nyt vaan sattuu olemana kehityksestä hieman jäljessä, koska hän on turneri ja hänen pää on isompi mitä muu vartalonsa.

Ehkä nämä tunteet on sitä, että minä haluaisin niin kovasti, että Aada osaisi istua. Fysioterapeutin kanssa laitettiin Aadalle tavoite, että Aada istuu jouluun mennessä ilman tukea. No istuihan Aada, mutta aina Aadalla pitää olla joku lelu hänen edessään, josta hän ottaa tukea. Aada ei istu ilman tukea.  Aada osaa mennä istuma- asentoon, mutta hän ei osaa suoristaa selkäänsä. Joten hän istuu kumarassa.

Toisaalta toivoisin myös, että Aada kävelisi. No nämä on minun toiveita ja tottakai Aada kehittyy omaa tahtiaan. Ja en minä ole äiti joka hoputtaa lastaan ja raivoaa kotona, että kun se ei liiku. Omalla tahdilla tässä mennään. Kyllä me jumppaillaan yhdessä ja harjoitellaan. Kaikki tapahtuu aikanaan. Voi olla, että Aada oppii 2 kk päästä kävelemään tai siihen voi mennä vielä puolisen vuotta. Tämä on minulle ihan ok. Näitä tunteita kuitenkin tulee käytyä läpi tämän kaiken keskellä. Ja varsinkin silloin kun näen Aadan ikäisiä lapsia jotka ovat kehittyneet hienosti.




Ihana mammamiitti oli <3 Ehkä taas muutaman kuukauden päästä nähdään näitä 
suloisuuksia jälleen! 



Vaalennusjauheella raitoja päähän. Yhteistyössä mukana Biozell.

Olen jo useamman kuukauden katsonut peiliin ja miettinyt, että jotain tälle tukalle olisi tehtävä. Mietin pitkään, että mitä. Törmästin tuttavani instagram tilillä kuviin, joissa hän kehui Biozelin vaalennusjauhetta sekä kehitettä. Innostuin asiasta ja aloin ottamaan selvää tästä tuotteesta. Huomasin, että tuote ei sisällä ammoniakkia, on todella riittoisa aine ja lisäksi vielä edullinen. Tätä suositeltiin useilla palstoilla ja minä halusin päästä myös kokeilemaan Biozelia.

Yllätykseni sain Biozelista yhteistyökumppanin ja pääsin kokeilemaan Biozelin vaalennusjauhetta, 2% kehitetttä sekä 6% kehitettä.

Biozell Professional Vaalennusjauhe on tehokas, ammattimainen tuote, joka on tarkoitettu hiustenraidoittamiseen. Jotkut käyttävät ainetta myös hiusten vaalennuspesuun niin, että päästä tulee kokonaan vaalea.  Tämän vaalennusjauheen kanssa käytetään 2% tai 6% (saatavilla on myös 9%) Emulsiomaista kehitettä. Nämä kaksi yhdistetään ja siitä saadaan voidemainen seos. Sen pitäisi olla helposti levitettävää jos sen tekee ohjeen mukaan. 2% kehite vaalentaa hiuksia parin asteen verran ja 6% hiukan enemmän.  Riippuu paljon myös siitä, minkä värisiin hiuksiin voidemaista seosta on laittamassa.

Vaalennusjauhe ei sisällä ammoniakkia ja sopii hyvin herkälle iholle. Aine ei myöskään sisällä hajusteita.

Tämä eroaa muista kaupan raidoitusväreistä myös sen verran, että tämä on helppoa ja edullista. Kun haluat tehdä vaikka vain 1 raidan niin voit avata putellit, tehdä seosta sen verran kuin tarvitsee ja lopuksi sulkea putellit. Nämä säilyy käyttökelpoisina n. 12kk ajan. Vaaleahiuksille tämä on varmasti edullinen tapa värjätä hiusten tyvi. Tai no ei värjätä vaan tämä poistaa pigmenttiä hiuksista.

Biozelillä on myös Color Maskeja, joilla saa mukavia sävyjä hiuksiin, jos raidoista tulee esim. liian keltaiset voi raitoja hoitaa kätevästi Color Mask - sävytteellä.

Lisää Biozelin tuotteista 
löydät TÄÄLTÄ

Minä aloitin tämän projektin reittämällä huppua. Huppu olisi pitäny reittää virkkuukoukulla, mikä tuli hupun mukana (tämäkin tuli Biozelilta, en siis hankkinut tätä itse) mutta minusta se oli liian työlästä, joten  otin sakset käteen. No reistä tuli hieman suuria, mutta ei se mitään haitannut.





Eikös ole ihana huppu tää on sitä tulevaisuuden muotia.


Tämän jälkeen aloitin sekoittamaan aineksia. Luin tietenkin ohjeet todella tarkasti ja sekoitus suhde oli 1:2. Tää oli jännää. Kokoajan pelotti, että teenkö jotain väärin. No onneksi kaikki sujui hyvin.





Tässä on muutama ennen kuva:





Vanhat raidatkin näkyy takana.

Päällä minulla oli vanha olkaimeton toppi ja ikivanhat leobardi kalsarit, jotka on kyllä yhdet mun lempparit.


Kun olin sekoittanut aineet keskenään niin tajusin, että ainiin varmaan ne hiukset pitäisi vetää hupun reistä ulos. Halusin laittaa raitoja aika vähän, mutta paksusti.
Tässä kohtaa minulle tuli pulma. Hiukset meni kokoajan takkuun, kun vedin niitä reistä ulos.
Tämä oli tukalaa. Siinä vaiheessa mietin, että ei tainnut olla kovin hyvä homma tää huppu näin pitkille hiuksille, mutta jatkoin työtä ja pidättelin kiukkuani.





Aadakin tuli kurkistamaan, että mitä se äiti oikein tekee.
Aada onneksi viihtyi tämän ajan oikein hyvin olohuoneessa,
leikkien keskellä.


Sain levitettyä seoksen hiuksiini. Kaikki vaikutti hyvältä.



Seuraava ongelmani oli kuitenkin se, että miten ihmeessä saan hiukseni pysymään poissa raitahiuksien tieltä. Ratkaisin sen näin:


Aada katsoi minua ihmeissään tämän jälkeen. Ihme, että ei kuitenkaan pelännyt.
Äitille tuli parta.


Annoin seoksen vaikuttaa rauhassa. Tarkkailin hiuksiani välillä. Pyyhkäisin aineen pois ja katsoin tilanteen ja laitoin ainetta hieman takaisin. (jätin ainetta purkin pohjalle hieman)

Tässä välissä leikin Aadan kanssa, syötin ja vaihdoin yöpuvun päälle. Aika kului nopeasti ja meinasin unohtaa kokonaan, että seos on edelleen mun päässä.
Menin pesemään seoksen pois jonka jälkeen laitoin Aadan nukkumaan.

Kyllä joutuu paljon miettimään, että missä välissä minkäkin tekee, että lapsi on vaan tyytyväinen. No onneksi olimme Aadan kanssa kumpikin tyytyväisiä.



Tyytyväinen reipas neiti.


En siis kokeillut raitoihin vielä tätä 6% kehitettä. 
koska raidat onnistui aika hyvin.


Pesun jälkeen laitoin hiuksiin vielä kosteuttavan hiusnaamion. 

Ja tässä jälkeen kuvat:



Hieman enemmän vaaleita raitoja. Huomaatteko eron. Ero on aika pieni, mutta parasta tästä tekee kuitenkin se, että ainetta on kaapissa aina ja milloin vain voi tehdä lisää raitoja.

Tuote ei kirveltänyt päätä ollenkaan ja seos oli mukavan tuntuinen. Se oli helppo levittää ja tuoksukaan ei ollut liian vahva. Tälläinen amatöörikin onnistui tehtävässä melko hyvin. Minä olen tyytyväinen lopputulokseen.

Tuotteet ovat edullisia ja niitä saat kätevästi Biozelin verkkokaupasta jonne pääset

Biozelilla on nyt meneillään ihana tarjous.
Osta 3 tuotetta 2 hinnalla!
Käykäähän tutustumassa heidän valikoimaan.

Itse rakastuin aikoinaan Biozelin hopeashampooseen, se on edullista, riittoisaa ja toimii hyvin. Tiedoksi vaan teille joilla on platinaa hiuksissa.

Yhteistyössä mukana: Biozell Professional


Katkerako? Miksi olisin?

Nyt se sitten tapahtui. Leikimme eilen Aadan kanssa kahdestaan. Meillä oli aivan ihana leikkihetki. Taputin omilla käsilläni ja Aada otti kiinni minun käsistä ja taputimme yhdessä. Aada ei kuitenkaan vielä oppinut taputtamaan itse, mutta Aada oli niin iloinen. Hän vain nauroi,hymyili ja katsoi minua kauniilla silmillään. Siinä se oli, se ihana hetki joka sai minut itkemään onnesta. Minä vain itkin ja Aada katsoi minua hämillään, että miksi minulta valuu paljon kyyneliä. Voi minua ihan itkettää kun kirjoitan tätä. Tuo hetki oli mieletön. Taustalla soi musiikki ja siinä oltiin vain minä ja Aada. Vai me kahdestaan. Äiti ja tytär. Hetki oli niin ihmeellinen, niin ihana. Ja siinä minä vain itkin ja tajusin, että juuri tuon tytön vuoksi jaksan mitä vain. Hän on elämälleni syy jaksaa mitä vain. Hän on minun rakas lapseni. Ja tajusin, että tulin äidiksi juuri oikeaan aikaan. Rakastan olla äiti, se on yksi minun elämäni parhaita asioita, olen äiti.

Taas täytyin siitä onnesta ja siitä ilosta, että minulla on Aada. Olen onnellinen, että minulla on juuri turnertyttö. Mietin siinä hetken syvällisestikkin ja tajusin

"Miksi olisin katkera, että 
minulla on erityislapsi?". 

Tuota kysymystä minulta on kysytty usein, että olenko katkera. Mutta ei, minä en ole missään vaiheessa ollut katkera tästä asiasta. Ja itseasiassa, en ole katkera ihminen. Tietenkin alku oli minulle hankalaa ja kävin läpi ne tunteet, mitä erityislapsen äitinä varmasti jokainen on käynyt läpi. Tietenkin sitä ajattelee, että "Miksi juuri minulle?" Ja miettii, teinkö jotain väärin, mutta ei. Minä en tehnyt mitään väärää. Meidän perheeseen tuli turnertyttö ja se on rikkaus. Se ei ole huono asia. Se on hyvä asia. Minä olen erityinen, koska minulla on erityislapsi. Näin minä sen ajattelen. Jokainen vanhempi on erityinen lapselleen ja he jotka saavat erityislapsen on se heille rikkaus, koska juuri erityislasten vanhemmat ovat vahvoja, jos vain haluavat olla. Se on oma valinta, haluaako olla vanhempi lapselleen ja juuri erityislapselle. Haluaako olla vahva ja kestää sen? Niin... Minä tein päätökseni ja minä haluan olla vahva.

Tuo lapsi on parasta, mitä minun elämässäni on. Hän on pieni ja oppii asiat omalla ajallaan.Tottakai elämässäni on paljon paineita. Lähipiirissä ei ole juurikaan erityislapsia ja vertaistuki on todella pientä. Tietenkin kun tapaan Aadan ikäisiä leikkikavereita niin huomaan kuinka äidit käyttäytyvät eritavalla Aadalle kuin muille lapsille. Usein kuulen lauseita "Voi Aada, sä olet niin pieni". Tai Aadalle leperrellään enemmän kuin muille hänen ikäisilleen lapsille. Niin Aadan koko hämää aika paljon ja Aada nähdään edelleen pienenä vauvana. Edelleen saan bussimatkoilla kuulla lauseita "Voi hän on kuin nukke, mahtaako olla vielä edes puoli vuotias". Yleensä kerroin Aadan iän ja lisään, että hän on syntynyt keskosena. Tai, että hän nyt vaan on pienempi kuin muut. En jaksa alkaa kertomaan, että hän on turnertyttö, koska siinä menisi liian kauan. Minua ei hävetä sanoa, että lapsellani on tuollainen oireyhtymä, mutta helpommalla pääsen itse kuin kerroin vain osan totuutta. Eikä minua häiritse, että Aadalle leperrellään, se on ihan mukavaa. Olen vain kiinittänyt tähän asiaan huomiota. Erityislapsi saa enemmän huomiota kuin normaalit lapset, toisaalta se on ihan mukavaa.

Mutta eilen tajusin todella vahvasti sen, että kuinka onnellinen olen. Vaikka minun elämäni on yksinhuoltajana tällä hetkellä raskasta niin olen selvinnyt. Nyt osaan kunnioittaa ja ymmärtää muita yksinhuoltajia ja haluan tarjota minun auttavaa kättäni jos äiti on väsynyt. Minä haluan auttaa, koska tiedän millaista on olla lapsen kanssa kahdestaan ja hoitaa ihan kaikki yksin. Huolehtia ruokaa pöytään, maksaa laskut ja siivota. Suihkussakaan ei voi käydä milloin itse tahtoo vaan pitää ajatella sekin Aadan kautta. Yleensä minun oma- aika alkaa klo 19 kun Aada menee nukkumaan. Siksi pidänkin kiinni tuosta klo 19 aikataulusta, että saan tarpeeksi omaa- aikaa päivääni. Saan käytyä rauhassa suihkussa, syötyä ja voin katsoa vaikka jonkun elokuvan. Tuo oma-aika on minulla tärkeää. Sen vuoksi jaksan näin hyvin. Olen iloinen siitä, että olen saanut Aadalle hyvät rytmit päiviinsä. Ne luo Aadalle turvaa ja tukee omaa jaksamistani.





Aadasta on nykyään aika vaikea ottaa kuvia, kun Aada ryömii heti sinne missä kamera on. Äitin tyttö, kun kamera kiinostaa.