Taistelijan luonne.

Tämä joulukuu on kyllä yhtä juhlaa ja merkkipäiviä täynnä! Aada täytti 4.12 vuoden ja 16.12 oli nimipäivät! Tänään 18.12 on kulunut tasan vuosi siitä kun nyytti pääsi kotiin. Tuo päivä oli täynnä rakkautta! Muistan vieläkin sen tunteen kun sain ylpeänä kävellä kohti autoa, Aada mukana! Se tunne on unohtumaton. Ja kun auto lähti liikkeelle ja autossa kuului pieni, ihana tuhina. Mutta muistan edelleen sen kauhean jännityksen ja pienen paniikin mikä mielessäni oli.

 "Apua, nyt tuo lapsi kulkee minun rinnallani koko elämän ajan. 
Enään kukaan muu ei täysin huolehdi hänestä kuin me vanhemmat"

"Miten mä osaan hoitaa tota tuhisevaa nyyttiä?"

"Miten kaikki tulee menemään, osaanko mä, 
mitä mun nyt pitää tehdä?"

"Vaihdanko vaipan, onkohan sillä nälkä, mikä sit nyt vaivaa, 
apua mitä mä teen?"

Pääsimme kotiin ja minä lähdin heti ensimmäisenä kohti päivystystä. Aadan isä jäi Aadan kanssa kahdestaan kotiin ja minä olin muutaman tunnin jonottamassa päivystykseen. Muistan soitelleeni ja laitelleeni viestiä. Muistan kuinka minua harmitti, että joku rintatulehdus tuli juuri silloin. Samana päivänä kun lapseni pääsi kotiin. Mutta onneksi sain olla illan kotona ja pitää rakasta aarrettani sylissä. Tuota päivää en unohda koskaan. Nyt siitä päivästä on kulunut tasan vuosi. Se päivä oli täynnä rakkautta<3

Usein äidit saavat lapsen kotiin muutaman päivän päästä synnytyksestä. Minulla tuo aika kesti 2 viikkoa. Se aika oli pitkä ja elämäni rankinta aikaa. Joka ilta itkin ja kaipasin Aadan luokse. Samalla tunsin niitä tunteita,kuinka huono äiti olen kun en ollut lapseni kanssa. 

Mutta teho-osastolla minula lohdutettiin:

"Kaikkein paras on sinun lapsesi kannalta, että lepäät mahdollisimman paljon nyt kotona. Lapsesi on meillä turvallisissa käsissä, mutta sinun pitää nyt jaksaa itse. Olet juuri synnyttänyt ja miettinyt, että teille tulee kehitysvammainen lapsi. Siinä on paljon sulateltavaa. Ajattele asioita, lepää ja kerää voimia.  Pian saat lapsesi kotiin ja silloin hän on sinussa kiinni ainakin 18 seuraavaa vuotta". 


Tottahan tuo oli mitä eräs sairaanhoitaja minulle sanoi. En tietenkään sanasta sanaan muista miten hän sen sanoi, mutta silloin tajusin, että itkeminen on turhaa. No olihan minulla hormoonitkin ihan sekaisin. Ja minulla oli uunituore vauva ja en saanut olla hänen kanssaan kuin muutamia tunteja päivässä. Kyllä se oli raskasta ja sitä tunnetta ei voi ymmärtää kukaan joka ei ole samaa kokenut. 
Se oli älyttömättömän raskasta. En osaa edes kuvitella kuinka raskasta heillä äideillä on, jotka ramppaavat lapsen luona sairaalassa useita viikkoja, kuukausia, vuosia.. Paljon tsemppiä ja haleja heille, olette vahvoja !<3

Kun Aada pääsi vuosi sitten kotiin muistan kuinka tarkkailin rakasta lastani.  Saatoi tarkkailla häntä useita tunteja. Minä vain tuijotin ja hymyilin.





Aada on taistelija. Hän on taistellut itsensä tähän maailmaan. Aadasta huokui taistelijan luonne jo heti syntyessään, hän ei luovuttanut. Taistelija luonteen lisäksi hän oli myös melko tyytyväinen vauva. Hän ei itkenyt mahakipuja kuin muutaman kerran. Kun annoin maitoa ja vaihdoin vaipan hän oli todella tyytyväinen. Hän tuli tyytyväiseksi pienestä asiasta. Hän tyytyi vähään. Aada on edelleen todella tyytyväinen lapsi. Aada oppi melko aikaisin hymyilemään ja edelleen hän hymyilee todella leveästi ja usein. Kun Aada herää aamulla, hän ei ole ikinä huonolla tuulella vaan herää hymyillen, kuin aurinko. Hän alkaa heti juttelemaan ja on todella tyytyväinen. Muutaman kerran olen joutunut herättämään Aadan kesken unien niin silloinkaan hän ei ole ollut huonolla tuulella. Hän saattaa näyttää surulliselle ja väsyneelle, mutta melko nopeasti hän vain hymyilee ja alkaa juttelemaan. Hän on onnellisen oloinen, aurinkoinen ja iloinen lapsi. Aada tyytyy pieneen hymyyn ja vastaa aina takaisin hymyllä. Hän rakastaa huomiota yli kaiken. Hän nauttii siitä kun saa olla keskipisteenä. Kun Aada tapaa uusia ihmisiä niin hän ensimmäiseksi turvautuu minuun ja etsii minua katsellaan kokoajan, mutta hän sopeutuu todella nopeasti. Aluksi hän saattaa vierastaa, mutta yleensä tuo vierastus unohtuu nopeasti ja hän tulee uusien ihmisten kanssa hyvin toimeen. Aada on melko tarkkaavainen lapsi. Hän ei uskalla ihan heti näyttää todellista luonnettaan vaan on aika hiljainen. Hän tarkkailee ja haluaa, että hänelle hymyillään ja silloin kun hän saa hymyn toiselta ja vastaa itse hymyllä takaisin niin se on yleensä sen merkki, että hei nyt me ollaan kaverit. Tämän jälkeen Aada alkaa yleensä juttelemaan ja unohtaa kokonaan sen, että ihminen olikin aika vieras tyyppi. Aada on sosiaalinen ja tykkää paljon kuunnella ja keskittyy hyvin kun hänelle jutellaan. 






Aadasta löytyy kuitenkin tempperamenttia. Jos hän ei tykkää jostain ruoasta niin hän kyllä näyttää sen. Yleensä Aada sylkee kaikki ruoat ulos ja laittaa käden suun eteen, pyörittää päätään ja huutaa. Yleensä kiinnitän Aadan huomion johonkin muualle esim. leluihin, puhelimesta kuuluviin soittoääniin ja no mitä ikinä keksinkään. Silloin ruoka uppoaa paremmin, vaikka olisikin ei mieluista ruokaa. Aada ei ole kyllä monessakaan ruoassa nirso, mutta aina välillä tätäkin tapahtuu.





Aada tietää mitä haluaa. Hän saattaa vetää raivarit kun ei saa haluamaansa, mutta jos esitän hänelle vaihtoehdon niin hän yleensä tyytyy siihen. Esim päiväunille mennessä. Aada saattaa jäädä itkemään pinnasänkyyn ja huutamaan minua, mutta kun annan hänelle lelun käteen niin hän rauhoittuu ja nukahtaa pian tyytyväisenä.

Aada on myös empaattinen. Kun minä itken niin Aadakin saattaa katsoa minua todella surullisesti ja alkaa itkemään pelkästä myötätunnosta. Ystäväni sanoi kun Aada oli n. puolen vuoden ikäinen,että Aadasta huomaa kuinka empaattinen hän on. Aadalla on kuulemma paljon empaattisia ilmeitä. Ja olen kyllä samaa mieltä. Aada on todella ilmeikäs lapsi, mutta niin oudolta kuin se kuulostaakin niin nuista ilmeistä huokuu empatia. 

Aada viihtyy hyvin itsekseen. Hän tutkii paljon ympäristöä varsinkin nyt kun ryömiminenkin onnistuu. Välillä Aada kuitenkin kyllästyy ja haluaa huomiota. Hän on todella huomion hakuinen ja nauttii siitä :D Hän tyytyy tosiaan pieneen hymyyn. Saatan istua sohvalla ja Aada leikkii lattialla. Pian Aada alkaa kitsemään ja kun sanon: "Aaadaa, äiti on täällää" Ja hymyilen niin Aada hymyilee takaisin ja haluaa vain huomiota. Hän saattaa tuon jälkeen jatkaa tyytyväisenä leikkejä tai haluaa syliin. 

Aada viihtyy myös hyvin vaunuissa. Hän tarkkailee paljon ympärilleen.  Hän saattaa olla ihan hiljaa ja vain katsella. Aada on oikein mukavaa seuraa lenkillä.

Olen iloinen siitä, että minun lapsi on noin tyytyväinen, iloinen ja aurinkoinen lapsi. Olen onnellinen myös siitä, että Aada tykkää olla myös itsekseen. Tässä kun lapsen kanssa kahdestaan elää niin olen todella iloinen siitä, että Aada ei roiku minussa ihan kokoajan. Minusta se on hienoa, että lapsi osaa olla itsekseen, eikä tarvitse kokoajan seuraa. Ja älkää ymmärtäkö väärin, haluan olla Aadan kanssa mahdollisimman paljon tietenkin. Touhutaan paljon yhdessä, leikitään ja luetaan kirjoja yms. Mutta noh.. Yksinhuoltajan arki on välillä aika raskasta ja täällä pitää tehdä paljon muutakin kun olla kokoaja Aadassa kiinni. Esim hoitaa itselleen ruokaa suuhun ja hoitaa pyykkihuolto. Aada on kyllä minun kanssa kun syönkin ja ajotetaan ruokailu yleensä samalle ajalle. Hmm ja sama pyykkihuollon kanssa. Kun laitan vaatteita kuivumaan, Aada katselee iloisena vierestä. Ehkä nuo mun esimerkit oli aika huonot, mutta noh. Saa tietenkin nähdä millainen Aada on vuoden päästä. Mutta tälläinen iloinen tyttö jakaa minun kanssa tämän arjen. Tälläisen ilopillerin kanssa saan elää! Olen niin onnellinen tuosta tytöstä, hän on minun paras aarteeni<3


Ps. Me harjoitellaan kovaa vauhtia istumista. Iik ku se on iso tyttö !

8 kommenttia

  1. Aada!! ♡ me voitais taas Ruun kanssa tulla tampereelle joku päivä! :) olis kiva nähdä :) ja vitsi että nää on niin parhaita tyyppejä! Mäkin oon ollu koko viikon Ruun kanssa kotona vaan,pari kertaa käyty kaupassa mut siinä kaikki ja toi tyttö on loistavaa seuraa! Ihanat tytöt ♡ ihana teksti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooiii todellakin tuutte tänne <3 ! Millon tuutte, sovitaanko heti päivä lukkoon ;) Haha :D !!! Odotan teitä jo nyt innnolla :) <3 Ja kiitos ihana Miia <3 Ruulle terkkuja :)

      Poista
  2. Voi ihana Aada ja ihana postaus! <3

    VastaaPoista
  3. Ihana Aada! :')

    VastaaPoista
  4. Heippa ja näin aluksi tahtoisin toivottaa koko perheeni puolesta mahtavaa alkavaa vuotta teidän jengille <3 Käyn aina sillointällöin lukemassa blogiasi (senverran mitä aika suo) ja nyt mua kovasti kiinnostaisi tietää, miten turner-tytöillä menee tuo motorinen kehitys taaperoiässä? Pieni viive ilmeisesti on vielä tässävaiheessa? Asia on kiinnostava ja ymmärrät varmaan miksi ;) Johtuuko siis viivästys pienestä koosta ja ottaako kehityksessä kiinni jossainvaiheessa? Kaikkea hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiitos paljon ja samoin sinne koko teidän perheelle <3

      Aadalla siis tuo pienikokoisuus on se syy, miksi hänen kehityksensä on jäljessä,mutta hän tulee saavuttamaan ikätoverinsa 2v iän paikkeilla. Kun Aada lähtee kävelemään niin hän on jo samalla viivalla ikäistensä kanssa. Aadahan juttelee jo aika paljon ja muutamia kunnon sanoja tulee jo. Hän osaa myös hienosti sormi ruokailla.Pinsetti ote löytyy myös :) kasvojen ilmeet kertovat sen, että hän on 1 v ikäinen, eikä 6kk ikäinen mitä hänen kokonsa sanoisi :)

      Aada osaa nyt istua itse muutamia hetkiä kerrallaan ja pyrkii kokoajan itse menemään istumis asentoon, mutta pään koko on aika iso haaste. Aadan pää on painava ja iso kun vertaa aadan muuhun kroppaan, eli selkä ei pysy kuin hetkiä suorassa mikä hidastaa ja hankaloittaa liikkumista.Uskon kuitenkin, että ennen kesää Aada kävelee :)

      Ja uskon, että kiinostaa ja ymmärrän :) <3 Kaikkea hyvää myös teille <3

      Poista
  5. On kyl ihan pakko kommentoida. Usko tai älä mutta luin KOKO blogisi tämän päivän aikana. Jokaisen posrauksen sanasta sanaan. Silmiin pisti "surkuhupaisa" asia. Teit kokonaisen postauksen siitä kuinka et aluksi tuntenut lastasi kohtaan mitään, ja aina lapsen nukkuessa tyrkkäsit hänet sohvalle ja menit tekemään muita asioita. Aika kultaa nähtävästi muistot kun nyt sanot aina katselleesi lastasi monta tuntia sen nukkuessa :D ristiriitaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kuulla, että luit koko blogin :) Kiitos siitä :) Hienoa, että minun blogini kiinostaa ;)

      Voi muistan sen, kuinka en tuntenut lastani kohtana mitään.Kauheta, kuinka kylmästi silloin käyttäydyinkään. Aadaan oli aluksi vaikea luoda suhdetta. Se oli minulle rankkaa. Mutta niin kyllähän minä niinkin tein, mutta muistan myös katselleeni lastani useita tunteja päivän aikana. Hmm.. nyt pitää tarkistaa mitä oikein kirjoitin ;)

      "Kun Aada pääsi vuosi sitten kotiin muistan kuinka tarkkailin rakasta lastani. Saatoi tarkkailla häntä useita tunteja. Minä vain tuijotin ja hymyilin."

      Useita tunteja, mutta en tarkoittanut että kerrallaan vaan päivän aikana. Enkä tarkoittanut, että hän välttämättä nukkui tuolloin kun tarkkailin häntä. ;) Mutta sitä ihmettä kuitenkin tuli tarkkailtua, hymyillen. Että en nyt sanoisi, että ristiriitaista :) Ehkä kirjoitin sen vähän hassusti ! Anteeksi siitä !

      Poista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!