Nyytin syntymästä on kulunut vuosi.

Muistatteko tuon kutsumanimen? 
Meidän pienen nyytin? 

Palataan ajassa hieman taaksepäin n. vuoden verran. Perjantaina 29.11.2013 Jouduin osastolle lepäämään, raskausmyrkytyksen vuoksi. Proteiinit oli noussut kahteen plussaan ja verenpaineet oli 150/90. Minähän tietenkin itkin neuvolassa, kun neuvolan ihana täti kertoi, että Kotkaan olisi lähdettävä. Hän sanoi, että

 "voi olla, että käyt vaan näyttäytymässä, mutta 
ota varmuuden vuoksi sunnuntaihin saakka 
tavaraa mukaan".

 Minä itkin ja hän lohdutti. Jotenkin ajatus sairaalaan menemisestä ahdisti kamalasti. Tiesin, että Miikalla olisi edessä iltavuoro ja hänestä ei osastolla olisi tukea. Ajoin autolla kotiin ja muistan miettineeni auton ratissa ensimmäistä kertaa 

"Mitä jos vauva onkin pian täällä, kaikkihan on vielä kesken. 
Rukoilin, että pieni lapseni pysyisi masussa 
vielä jonkin aikaa".

 Ihan pian lähdimme ajamaan kotkaan. Ajomatka oli tukala. Minua pelotti,jännitti ja ahdisti. Pääsimme kotkaan ja lääkäri sai selville, että vauvamme on n. 500g oletettua pienempi. Hän arveli, että lapsi ei kasva kohdussa enään. Olin järkyttynyt ja peloissani. Hän sanoi, että "kyllä sinä nyt jäät osastolla lepäämään". Halasin Miikaa ja päästin hänet lähtemään töihin.

Mielessäni oli paljon ajatuksia. Olin pettynyt, että minulla oli raskausmyrkytys ja jotenkin syytin siitä itseäni. Muistan itkeneeni vessassa, kuinka tämä raskaus on ollut kamala ja nyt vielä tämmönen myrkytys. Kaiken downepäilyn ohella pitäisi tämä vielä kestää. Miksi minä joudun osastolle, enkö olisi saanut olla vaan kotona?
Eihän nuo ajatukset minua mitenkään päin auttaneet, mutta niitä silti mietin. Juuri näiden ajatusten takia olin todella itkuinen ja väsynyt koko illan. Laittelin Miikalle viestejä ja soitin heti kun hän pääsi töistä kotiin. Minä vaan itkin. Onneksi osastolla oli ihania hoitajia ja he ymmärsivät minua. Moni lohdutti ja tulin heidän kanssaan todella hyvin juttuun. He olivat niin ihania. Sairaanlan henkilökunnasta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Edelleen mielessäni on vain positiivisia ajatuksia. Miksi kaikki moittii heitä? Minua he kohtelivat hyvin. En sitten tiedä oliko tilanteeni erilainen, kun downepäily, ensisynnyttäjä ja nuori äiti. 

Minut oli laitettu osastolle lepäämään, mutta ensimmäisen yön nukuin todella huonosti. Vieressäni oli nainen joka oli rv 40+ raskaana. Hän sai illalla ja yöllä käynnistys pillereitä ja hänen kipunsa olivat tuskalliset. Hän huohotti ihan korvani juuressa ja no minä en saanut nukuttua. En syytä tätä raskaana olevaa naista ollenkaan ja hän pyyteli kovasti anteeksi. Eihän se hänen vikansa ollut, mutta minut oli lähetetty lepäämään. Sanoin seuraavana aamuna napakasti sairaanhoitajalle, että en levännyt ollenkaan ja nukuin yöni todella huonosti. Kysyin, että tuleeko tämä nainen seuraavaksi tähän huoneeseen vauvansa kanssa ja hän vastasi "kyllä tulee". Teki mieli itkeä. Mutta onneksi tämä ihana sairaanhoitaja hankki minulle oman huoneen. Sain ihan oman huoneen. Omassa huoneessa oli vessa ja telkkari. Telkkaria en katsonut, koska se minulta kiellettiin. Suihkussa onneksi sain käydä ja siellä muistan viettäneeni useamman kerran päivän aikana. Rakastin sitä suihkua, muistan edelleen sen hajun!

Ainoa mitä olin ajatellut tulevasta synnytyksestä etukäteen oli toive, että haluan päästä lillumaan ammeeseen. Osastolla minulle sanottiin, että en saa raskausmyrkytyksen vuoksi synnyttää ammeessa. Että mua harmitti! Sekin suunitelma meni pieleen. Loppuenlopuksi mikään mitä olin ajatellut raskaudesta ja synnytyksestä ei pitänyt paikkaansa ja kaikki meni päälaelleen. Jopa imetys, sitäkään en saanut onnistumaan. Kyllä mä välilla koin niitä "huonoäiti" fiiliksiä, mutta minkäs teet. Ei kaikkeen voi itsevaikuttaa. Asiat menee omalla tahdillaan.

Minulta kerättiin virtsaa, proteiininpitoisuutta mitattiin tarkasti. Lisäksi olin 3 kertaa päivässä käyrällä ja söin verenpainelääkkeitä. Joku päivä minulle laitettiin tippakäteen, koska nesteytys ei pysynyt kunnossa. Jouduin aina soittamaan kelloa kun olin käynyt vessassa. Minä en saanut kävellä osastolla kuin todella pieniä matkoja. Olin kokoajan huoneessani ja vain sängyssä. En tutustunut osastolla keheenkään. Se harmittaa minua kovasti. Ruokakin tuotiin valmiiksi huoneeseeni. Minua kävi 2 ihmistä katsomassa osastolla. Eräs ihana tuttava Kotkasta ja Miika. Heistä oli paljon apua ja tukea. He toivat herkkuja ja mitä vain tarvitsin. he pitivät minusta huolen. Osatolla myös yökkö kävi katsomassa minua 2 kertaa yön aikana. Molemmilla kerroilla minulta mitattiin muistaakseni verenpaine.

Maanantaina lääkäri tarkisti minut ja vauva ei ollut kasvanut ollenkaan. En päässyt kotiin. Lääkäri sanoi, että seuraavaksi lähden kotiin yhdessä vauvan kanssa. Se tieto lohdutti ja muistan kun soitin Miikalle innoissani, että vauva on tällä viikolla maailmassa. Se oli todella jännittävää. Äitini ja anoppi piti minuun paljon yhteyttä ja halusivat tietää tilanteesta. Joka päivä soitti joku, se tuntui todella hyvälle. Oli ihmisiä jotka välitti minusta ja lapsestani.

Tiistaina lääkäri teki tutkimuksen ja sanoi:

"Tämä lapsi on päättänyt, että on pian maailmassa. Tämä saattaa lähteä syntymään tänään. Odotetaan tämä päivä, jos lapsi ei lähde itse syntymään niin huomenna käynnistetään. Lapsen ei ole enään hyvä olla kohdussa"

Koko seruaavan päivän jännitin ja odottelin supistuksia. Pieniä supistuksia tuli, mutta todella pieniä. Supistukset näkyi käyrässä mitä otettiin minulta n. 3 kertaa päivässä. Sain yöllä kamalan närästyskohtauksen, mutta siihen se sitten jäikin. Aada ei päättänyt lähteä syntymään.

Keskiviikkona aamupäivästä sairaanhoitaja tuli huoneeseeni ja sanoi "Huomenta, kerää kaikki tarpeellinen tavara synnytyssaliin niin lähdetään." Kävin lääkärin luona ja sen jälkeen pääsin saliin. Salissa minulle laitettiin käynistystippa. Olin siellä 2 tuntia yksin ja sain syödäkkin. Ruoka ei kyllä maistunut. Mitään supistuksia ei kuitenkaan tullut joten lääkäri puhkaisi klo 13 kalvot ja sen jälkeen Miikakin tuli paikalle. Kovia supistuksia alkoi tulla heti kalvojen puhkaisun jälkeen joten tippa laitettiin stopille, mutta kipeät supistukset loppuivat ja klo 15 aikaan tippa laitettiin uudestaan. Aadan sydänääniä seurailtiin tarkasti ja aina supistuksen tulleen Aadan pulssi laski. Selvisi, että Aadan napanuora on hänen kaulansa ympärillä. Tässä vaiheessa kätilö mainitsi, että voi olla, että lähden hätäsektioon. Päätin soittaa äidilleni supistusten välissä 

"Nyt rukoilkaa, lapseni pään ympärillä on napanuora ja minua pelottaa,
 käskekää monen rukoilla". 

Minulle iski paniikki ja minulla oli suuri huoli lapsestani. Kyyneliä alkoi valumaan ja todella pelotti lapseni puolesta. 

klo 19.30 minulla oli niin kipeitä supistuksia, että pyysin epiduraalin. Tuo ei kuitenkaan oikein ehtinyt tehota. Pyysin kokoajan lisäannostusta. Sain myös jotain puudutusjuttuja reiteen, mutta niiden nimeä en muista ollenkaan. Ne puuduttivat reiteni todella tehokkaasti, mutta kipu kyllä tuntui. Synnytyksen jälkeenkään en tuntenut reisiäni ollenkaan.

Ponnistusvaihe oli nopea. n. 5min. Muistan huutaneeni Miikalle "Paina nyt sitä nappia, paina nappia, tää tulee nyt". Miika katsoi minua silmät ammollaan ja sanoi "No vastahan se lääkäri tässä oli, uudestaanko mä sen pyydän". Huusi, että "Nyt painat sitä nappia". Ja se painoa monta kertaa ja sieltä kätilö tuli juosten. Kätilö viilsi välilihaan pienen viillon, minkä sain tietää vasta synnytyksen jälkeen. Muistan kuinka kysyin: "saanko mä nyt ponnistaa?". Ja kätilö hymyili "kyllä saat". Hän kehui minua kuinka hyvin ponnistan ensisynnyttäjäksi. Ja meidän ihana pieni tyttö syntyi 3 ähkäisyn jälkeen. Kello 23:48 Aada mimosa oli maailmassa<3

Aada vietiin heti toiseen huoneeseen. Muistan kysyneeni, että oliko se tyttö vai poika. Oltiin onnellisia ja niin täynnä onnea! Tuo hetki oli mieletön ja sitä en unohda koskaan, mutta kaikkein ärsyttävintä oli, että en saanut lastani heti syliini vaan hänet vietiin toiseen huoneeseen. Muutaman minuutin päästä häneltä otettiin mitat ja sen jälkeen sain hänet syliini. Minun pieni rakas<3

Aada oli 1670g painoinen ja 41cm pituinen <3 
Hän oli 9/9 pisteen tyttö !


Apua en edes muistanut tuota, että lapsivesi oli vihreää. No mutta tuossa teille kopsaus bloginitekstistä.



Nyt tuosta synnytyksestä on kulunut vuosi! Miten tämä vuosi onkaan mennyt näin nopeasti! Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon ja kaikenlaista. Rakastan Aadaa todella paljon, hän on tärkein ihminen maailmassani. Hänen vuokseen teen mitä vaan. Hän on rakas, täydellinen, suloinen, ainutlaatuinen, rikkaus ja rakkaus ! Hän on Jumalan luoma pieni ihme tähän maailmaan. Jumala kuuli rukoukset synnytyksessä ja sain synnyttää hänet tähän maailmaan ilman sektiota. Jumala siunasi tuon pienen ihmeen matkan tähän maailmaan ja nyt en voisi onnellisempi olla tuosta pienestä lapsestani! Hän on todellinen pieni ihme!









Sunnuntaina meillä vietetään synttäreitä. Alkuviikosta siis luvassa synttäripostausta. Yhteistyössä silloin ;

Käykäähän tutustumassa heidän valikoimaansa jo etukäteen ;)

21 kommenttia

  1. Onnea paljon ihanalle pienelle Aadalle <3 Kyyneleet valui vaan kun luin <3

    VastaaPoista
  2. Voi ihana postaus.. Oon jonkun aikaa seuraillut tiheästi blogiasi ja tykkään kovasti ja ainiin meinasi ihan unohtua, Onnea Aadalle :) käykäähän osallistumassa mun blogin puolella arvontaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos :) Ihanaa, että oot jääny seurailemaan :) Minäpä käyn ;) -->

      Poista
  3. Onnea yksivuotiaalle kaunokaiselle! :) Itsekin synnytin Kotkassa, eikä minulla ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Meillä oli ihan mahtava, ammattitaitoinen kätilö ja synnyttäneiden osastollakin meistä pidettiin hyvin huolta. Ainoastaan se jäi harmittamaan, ettei synnytyksestä saanut minkäänlaista kirjallista dokumenttia (synnytyskertomusta, josta selviäisi ajat ja muut omia muistikuvia paremmin..). Mutta eivät muistot onneksi minnekään häviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin kätilö oli ihana :) se soitti mulle kuukauden päästä kotiinkin, aivan hurmaava :) Juu tuo kyllä harmittaa kun ei saanut dokumenttia, muistais paremmin :)

      Poista
  4. Voi että! Paljon onnea ihanalle ja suloiselle 1-vuotiaalle Aadalle!:)<3 Toivottavasti teille tulee ihanat juhlat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos :) kyllä meille tulee ihanat juhlat, paras tulla sen verran aktiivisesti niitä tässä järkkäilen ;)

      Poista
  5. Voi miten koskettava teksti ja lopussa Aadan kuvat. ♥
    Aivan sydän suli! Paljon onnea Aadalle ja ihania synttärijuhlia!

    VastaaPoista
  6. Uskomatonta että kaikesta tuosta vuosi. Onnea pienelle ihmeelle! Ja ihania synttäri juhlia! Annelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aika juoksee niin kamalaa vauhtia ;) kiitos :)

      Poista
  7. Ootko sä sitten mistäpäin jos kotkaan tulit synnyttää��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouvolasta lähdit kotkaan synnyttämään ;) Nykyään Tampereella asustellaan.

      Poista
  8. Onnea pienellle prinsessalle näin jälkijunassa <3

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea ihanalle aadalle <3 Pitikö hänen olla missään keskolassa yms hoidoissa kun oli niin pieni? Meidän kolmas lapsi syntyi keskosena ja painoi kuitenkin 2kg, hän tuntui niin pieneltä <3 Voin kuvitella miten kirppu Aadakin on ollut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aada oli 2vko syntymänsä jälkeen teho-osastolla :) Ainoastaan yhden päivän sinivalohoidossa ja nenämahaletkussa oli 1vko 5 päivää. ja sokerit meni ihan alussa, mutta keskoskaapissa ei ollut <3

      Aada oli kyllä niin pieni kirppu silloin <3

      Poista
  10. Paljon onnea Aadalle, ja sinulle, kun olet nyt ensimmäisen äitivuoden ohittanut :))) Voisitko tehdä postauksen Aadan luonteesta? Kuvien perusteella hän vaikuttaa niin iloiselta ja menevältä tytöltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos :) Pitääkin tehdä, hyvä idea :) Kunhan saan nää synttärit alta pois ;) Kiitos vinkistä :) Minä teen :) <3

      Poista
  11. Itkin tätä lukiessa. <3 Koskettava, ihana teksti.

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!