Voiko arvostaa enempää?

Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Ei varsinkaan ystäviä jotka hemmottelevat ja heidän seurassaan saat olla täysin oma itsesi. Minulla kävi ihan mieletön tuuri. Sain ihanan ystävän seurakseni maanantaina. Ollaan tunnettu 3 vuoden ajan ja oltu välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän tekemisissä. Hän ajoi Kuopiosta tänne Tampereelle. Hän valmisti minulle mielettömän hyvää ruokaa ja siis no isolla hoolla Hemmotteli minua parhaansa mukaan! En voisi parempaa ystävää toivoa. Sain joka päivä hyvää ruokaa ja minun ei tarvinnut huolehtia rahallisesta puolesta. Ja siis hän on kokki ammatiltaan eli voitte vaan kuvitella kuinka hyvää ruokaa ;)






Keskiviikkona lähdettiin hänen kyydillään Kuopioon. Yövyttiin hänen ja miehensä luona lauantaihin saakka. Ja hemmottelu vain jatkui! Juteltiin joka ilta yömyöhään saakka ja herättiin aamulla kukon laulun aikaan. Aada viihtyi heillä todella hyvin, vaikka sekaan mahtui myös yksi itkupäivä. Pääsin myös ulos syömään ilman Aadaa. Hänen miehensä hoiti Aadaa sillä aikaan. Tai no oikeastaan vahti,koska Aada nukkui. Näin myös muutamia muita lapsuudenystäviä Kuopiossa. Tuo 6 päivää on unohtumattomat! Voiko tuollaisia ihmisiä olla tämän maan päällä? Sain itkeä ja nauraa niin paljon kuin halusin ja minua kuunneltiin. Näihin pimeisiin syyspäiviin on kaivannut juuri jotain tuollaista ja nyt sen sain. Piristystä tämän harmauden keskelle!




Täytyyhän yksi tilanne kuva olla mukana.






Kiitos ihana ystävä!
Olen niin onnellinen tuosta 6 päivästä ja en tule ikinä 
en koskaan unohtamaan tätä aikaa jonka sain kanssasi viettää! 
pus<3


Ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni ensimmäisen juustokakun!
Se oli joku minttusuklaaunelma. Löytyy kinuskikissan sivuilta.
Nyt kaikki leipomaan, ei oo vaikeeta kun minäkin osasin!


Lauantaina saimme kyydin Kuopiosta Jyväskylään ja Jyväskylästä hypättiin Onnibussiin joka toi meidät kotiin<3 Olin muuten ensimmäistä kertaa onnibussissa. Ja voin ehdottomasta suositella kaikille! Meidän liput maksoi yhteensä Jyväskylä-Tampere välillä 8e+8e=16e Ja ostin liput tiistai iltana. Onnibussissahan on se periaate, että mitä aikaisemmin ostat liput sitä halvemmalla pääset. Ja kun ostin muutama päivä ennen niin eipä tuo todellakaan kalliiksi tullut!
Onnibussi oli viihtyisä sisältä. Siellä oli mukavat punaiset ja nahkaiset penkit. Aadan kaukalo mahtui hyvin minun viereiselle penkille. Vessa oli siisti, eikä haissut pahalle! (tärkeä) Kuskin kuulutukset kuului, eikä mistään jäänyt minulle pahamieli. Mutta! Minua harmitti ihmiset. Kaikki oli niin itsekkäästi menossa ensimmäisenä bussiin, eikä kukaan ymmärtänyt auttaa minua kaukaloni ja laukkuni kanssa. Ja tämä perus suomalaisuus mikä ÄRSYTTÄÄ! Kun mennään bussiin istumaan niin jokainen istuu yksin omalla penkkiriville, eikä täytä bussia niin, että menisi nätisti istumaan jonkun toisen viereen. Hmph! Jouduin sitten ystävällisesti pyytämään erästä nuorta miestä luopumaan paikastaan, että pääsisin Aadan kanssa istumaan vierekkäin. Hän onneksi suostui vaikka ei päästänyt suustaan minkäänlaista ääntä! Mutta suostuipa kuitenkin. Aada viihdytti matkustajia ensimmäisen tunnin. Hän hoki "äitiäiti,mamamamam,tatatatat,tutututu,toitoitoi,tätitätitäti jne.." Ensimmäisen tunnin hän jaksoi sitten alkoi väsymys ja itku. Aada nukkui koko parin tunnin aikana puolen tunnin verran. Matka meni onneksi nopeasti ja pian oltiinkin jo kotona! Kotiin on aina niin ihana tulla!


 Launtaina ei sitten jaksanutkaan mitään tehdä. Olin unohtanut käydä kaupassa ja se toi haastetta hieman päivään. Onneksi pakkasessa on aina hätävarana ruokaa ja mäkkärikin on keksitty! 

Ja sitten sunnuntaihin. Sunnuntaina meillä oli vihdoin ja viimein värikylpy!  Tätä olen odottanut niin kauan! Ilmottauduin tuohon jo joskus elokuussa ja nyt vihdoin se alkoi! Meillä on muistaakseni 6 kertaa eli jäljellä 5 kertaa. Jos en nyt ihan väärin muista. Värikylvyn kesto on aina 45min. Värikylvyn vetäjä oli todella mukava ja no hoito homman hyvin! Minä viihdyin, mutta Aada ei. Ensimmäinen kerta ei mennyt meiltä hyvin.  Ensimmäiset 10 minuuttia Aada oli ihan mukana jutussa, mutta sen jälkeen hän alkoi pelkäämään. Hän luultavasti pelkäsi valkoista paperia ja värejä siinä päällä. Hän kääntyi kokoajan katsomaan minua ja halusin ihan kokoajan syliin. Ja tähän päälle kitinä. Kaikki muut 5 lasta olivat ihan hiljaa ja ihan innoissaan, mutta Aada kitisi heidänkin edestään. Jouduttiin siis lopettamaan aikaisemmin.







Tässä vaiheessa Aada hermostu niin, että alettii lopettelemaan.




Aadan taideteos.


Aadalla oli päällä äitiyspakkauksen body (jota meillä on 3kpl kaapissa) ja tietenkin vaippa. Aada oli vanhin värikylpyyn osallistuneista, mutta myös pienin! Ja kerroinkin eräälle äidille syyn miksi Aada on niin pienikokoinen, koska no ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Pelkkä "Aada on kohta 11kk, mutta on pienikokoisempi kuin tämän ikäiset" niin se ei ihan riittänyt. Hänen lapsensa konttasi ja otti jo muutamia askelia ja hän taisi olla 9kk ikäinen. Eli tästä varmaan johtui hänen hämmentynyt ilmeensä.

Minua ei haittaa kertoa, että lapseni on turneri, mutta mielellään säästäisin itseäni kertomasta koko elämänkertaa. Ja toisaalta kun kerroin, että hän on turneri säästän meitä myös siltä "mikähän sitä lasta vaivasi kun hän on niin pieni, ei oo saanu tarpeeksi ruokaa kotona". Juorut ei oo kivoja.  Silloin kun Aada oli muutaman kuukauden ikäinen niin sanoin vain "Hän on syntynyt keskosena". Nyt kuitenkin kun lähdetään liikkumaan ja tämän ikäisen pitäisi jo tehdä paljon enemmän niin en voi turvautua siihen lauseeseen, koska Aada on ehkä 4kk ikäisen kokoinen vaikka ikää on ihan kohta 11kk ! Joten se ei enään onnistu. 

Aadan kehitys on pysynyt samassa. Edelleen noustaan hieman useammin konttausasentoon ja Aada liikkuu päiväpäivältä enemmän ja enemmän. Kierii ketterämmin ja työntää itseään taaksepäin. Odotan kovasti, että hän lähtisi konttamaan.

Oletteko muuten huomanneet, että liukas laminaattilattia
 vaikuttaisi liikkeelle lähtemiseen? 

Huomasin, että kun Aada on minun mukana kylpyhuoneessa niin hän mieluummin siellä nostaa kroppansa ylös, niin että jalat ja kädet on suorana maassa. Mikä asento se nyt on.. Karhunkävely ? No toivottavasti saitte kiinni mitä tarkoitan. Täällä muualla kämpässä tuota ei tapahdu. Mietin, että pitäisikö meidän alkaa treenaamaan liikkeelle lähtöä kylppärissä.

10 kommenttia

  1. Pidät vielä sormuksia nimettömässäsi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän :) asumusero/mietintä tauko. Ei vielä ainakaan avioero.

      Poista
  2. Moi! Tuohon sinun viimeiseen mietteeseen. Meidän tyttö oli kova ryömimään, mutta konttaus asennosta oli vaikea lähteä liikkeelle ja olen aika varma että johtui "liukkaasta" lattiasta ettei "uskaltanut" liikkua... voi toki olla että olen väärässä :) Mutta me löydettiin konttaus sukkahousut! Ihan parhaat! Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, konttaussukkahousut. en oo kuullukkaaan :O mistä niitä saa?

      Poista
  3. Ompa ihana että sulla oli noin ihanaa aikaa ja ihana ystävä :) kelpaisi tännekin! Ja hurjan kaunis olet tuossa yksittäiskuvassa. Toki muissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiitos paljon. ystävät on ihania :) <3

      Poista
  4. Mitä värejä tuossa värikylvyssä käytettiin? Ja kuinka usein Aada tapaa isäänsä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. puolukkaa ja mangoa ainakin :D en muista muita, kun Aada tosiaan hermotui nopeasti. En aio puhua blogissani sanallakaan aadan ja isänsä suhteesta tai minun suhteesta häneen. Vedän tähän rajan.Toivon, että sitä kunnioitettaisiin. sen verran usein olen siitä blogissani sanonut, että en aio heidän suhteestaan puhua.

      Poista
  5. Miten innostuit värikylvystä? :) Kysyn ku en aiemmi ollu törmänny värikylpyihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä oon ammatiltani lastenhoitaja (lähihoitaja) ja joskus koulussa puhuttiin värikylvystä ja me oppilaat kokeiltiin sellaista :D se oli siis mielessä ja tiesin, että kun lapseni syntyy niin haluan hänen kanssaan sitä kokeilla. voishan sitä kotona yksinkin kokeilla, mutta päätin, että kokeillaan ekaa kertaa sitten tuollaisessa niin se on ensimmäinen harrastus sitten :) täytyy vaan toivoa, että seuraava kerta menee paremmin :) mutta siis lapsi saa sotkea väreillä niin paljon kun haluaa ja ei haittaa vaikka menee suuhun, siksi käytetään soseita ja erilaisia makuja :) kantsii kokeilla jos sulla on omia pieniä lapsia ;) se on ihan kivaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //