Hän on minun lihaa ja vertani, millään muulla ei ole merkitystä.

Olen niin onnellinen, että Aada on turneri. Olen onnellinen siitä, että minulla on noin ihana, pieni, kaunis, sievä, siro, iloinen ja tempperamenttinen tyttö. Aada ei ole pullukka ja Aadaa on edelleen helppo kantaa. Hän ei paina paljoa ja tälläisen 152cm pitkän äidin on helppo kantaa lastaan. Harvoin väsyy kädet! Aada on laiha pituuteen nähden vaikka syö hyvin. Mikään body ei ole kiristänyt mahasta ja kaikki vaatteet näyttää Aadan päällä vähintäänkin hyvältä. Aada on pieni mikä tekee siitä söpön. Hän on myös näin äidin näkökulmasta kaunis lapsi vaikka hänellä onkin hieman isompi pää jonka nykyään erottaa, mutta minua se ei haittaa. Hän on täydellinen juuri tuollaisena! Niin no olenhan äiti joka tämän sanoo ja tottakai jokainen äiti pitää lastaan täydellisenä ja juuri tärkeimpänä aarteenaan koko maailmasta ja minä pidän Aadaa juuri sellaisena. En vaihtaisi toiseen.

Aada on todella aurinkoinen tyttö ja usein kaupungilla ohikulkijat jäävät ihastelemaan ja juttelemaan Aadalle. Esim muutama päivä sitten kaksi mummoa katsoivat Aadaa ja hymyilivät kunnes toinen avasi suunsa "Voiettä miten sievästi on tyttö puettu ja niin aurinkoinen tyttö. Sinulla on ihana lapsi. Olet itsekkin todella söpö, Aadalla on söpö äiti. Et taida olla vielä kahtaakymmentäkään. Oletko edes lapsen äiti?" Ylpeänä sain kiittää heitä ja kertoa, että olen tuon suloisuuden äiti ja kyllä vain olen 21-vuotias. Kerran minulta kysyikin ystäväni, että eikö minua ahdista kun tuikituntemattomat tulevat juttelemaan Aadalle. Mutta ei, ei se ahdista päin vastoin NAUTIN siitä! En tykkää sellaisesta kun Aadalle vaan hymyillään, mutta ei sanota sanaakaan. Jään aina miettimään, että mitähän tuo hymyilevä täti mahtoi tällä kertaa ajatella. Jälleen tänään bussissa oli muutaman ihminen jotka hymyilivät Aadalle, mutta eivät sanoneet sanaakaan. Yksi mummo kuitenkin kehui Aadaa ja se lämmitti sydäntäni.

Olen miettinyt viime päivinä paljon raskauttani. Varmaan siksi, että alle kuukauden päästä Aada täyttää jo vuoden ja kovaa tahtia suunittele syntymäpäiviä ja teen kutsuja. Kaikki on vieläkin ihan kesken, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Mutta niin siihen raskauteen.. Olen miettinyt sitä paljon. Se 8kk siinä epätietoisuudessa onko lapsemme down vai mikä hänellä on. Lääkäreiden puheet abortista, kehitysvammaisuudesta ja sydänviasta ahisti. Monta kertaa pelkäsin mennä ultraan, koska mietin että mitä tällä kertaa selviää. Ei se 8kk ollut mitenkään päin helppoa aikaa. Aina kamala jännitys ja ahdistus ja kotona se purkautui itkuna. Olen tunne ihminen ja käsittelen melkein kaiken ensin tunteella ja sen jälkeen vasta järjellä, Tottakai kuulin monen suusta niitä sanoja "Luotat vaan, kyllä se terveenä syntyy, terve tyttö sieltä tulee". Mutta en minä niihin sanoihin halunnut liikaa luottaa. Minulle pääasia oli se, että lapsi syntyisi terveenä. Ja kun Aada syntyi en uskaltanut luottaa, että hän on täysin terve. En uskaltanut luottaa etteikö hän olisikaan down. Vaikka ne piirteet näkyy lapsesta heti, mutta en minä uskaltanut luottaa. Voitte uskoa kun 8kk on pelännyt, että lapseni on jollakin tavalla erityinen, mutta kun ei tiedä miten niin ei sitä uskaltanut luottaa mihinkään.


Silloin pääasiana oli vain se. 
Siinä se on. Minun lihaa ja verta. 
Minun rakas pieni tyttö. 
Siinä hän on, millään muulla ei ole merkitystä.

Kun Aada oli 7vk ikäinen ja turnerinoireyhtymä selvisi. Se oli minulle helpotus. Tuntui hyvälle kuulla syy siihen pienikokoisuuteen, niskapoimun turvotukseen, luiden lyhyyteen ja no kaikkeen. Se oli todellinen helpotus. Se, että lapsellani on turnerinoireyhtymä ei ole missään vaiheessa tuntunut pahalle, mutta sen sulattaminen tietenkin vei aikansa. Tajusin Aadan oireyhtymän vasta n. 4kk hänen syntymänsä jälkeen.Olin ensimmäiset kuukaudet niin väsynyt, että en jaksanut ajatella koko oireyhtymää ja jotenkin lievästi olin ehkä shokissakin koko asiasta. Mutta 4kk jälkeen vasta tiedostin sen, että niin Aada ei olekkaan täysin normaali vauva. Hän ei olekkaan sellainen kuin muut. Hän on hieman erityisempi kuin muut. Minulla on tosiaan erityislapsi. En tule ikinä elämään hänen kanssaan täysin normaalia elämää. Hän kehittyy ihan omaan tahtiin. Hän menee omalla viivalla eikä häntä voi verrata yhtään mihinkään. Hän on täysin erilainen kuin moni muu vauva. Tällä hetkellä Aadan pituus kulkee -4 käyrällä ja paino -13 käyrällä. mutta omalla käyrällään hänen pituutensa on lähtenyt nousemaan ja paino taas laskemaan. Mietin silloin myös paljon tulevaisuutta. Joudun tekemään sellaisia asioita joita monet muut äidit eivät joudu lapsensa kanssa tekemään. Joudun pistämään häntä iltaisin ja murrosiässä joudun selittämään miksi hän joutuu laittamaan geelia alavatsaan, mutta muut ei välttämättä joudu. Joskus joudun ehkä selittämään miksi hän ei voi saada normaalisti lapsia niinkuin muut. Ja joku päivä hän kysyy "äiti miksi olen niin paljon lyhempi kuin moni muu?". Silloin mietin lapseni elämää pidemmälle ja huokasin, että niin se kaikki on edessä päin... Sitten joskus.. Mutta silloin olen siihen valmis, en vielä nyt.








Aada ei nouse itse seisomaan, mutta näin hienosti seisoo ja ihan itse pitää kiinni jos hänet laittaa seisomaan.





Nyt olen kuitenkin erittäin ylpeä lapsestani. Minulla on erityislapsi ja se tekisi mieli huutaa koko maailmalle. Aada on niin iloinen, että minä en henkisesti jaksaisi omaa elämääni tällä hetkellä ilman noin iloista ja positiivista tyttöä. Hän antaa aina hymyyn takaisin hymyn. Hän jaksaa hymyillä väsyneenäkin ja suuttuneenakin hän jaksaa hymyillä. Hän on valloittava ja niin ihmeellinen pieni rakas!

Ja olen niin onnellinen, että meillä ei ole mihinkään kiire. Aada kehittyy omaa tahtiaa, mutta kukaan ei hoputa meitä. Hän ei vielä liiku juurikaan vaikka normaalit vauvat saattavat kävellä jo 11kk iässä. Jos Aada kävelisi niin minulla olisi kiire joka paikkaan. Vielä saan elää normaalia vauva-arkea. Kynttilöitä on pöydillä ja tv-tasollakin on kaikki vielä paikallaan. Pistorasioihin ei ole tarvinnut laittaa suojia eikä pöydän kulmaan pehmusteita. Suojat ostin kyllä jo toukokuussa, mutta vielä ei oo ollu tarvetta. Voisi kuvitella, että täällä asustaa vasta syntynyt vauva, kun kämppä ei ole mitenkään taapero ystävällinen, mutta kyllä nuo tavarat pitää pian siirtää pois tv-tasolta ja lipaston ovet pitää teipata kiinni. Se aika tulee pian.

Ja tiedättekö mistä olen myös erittäin iloinen. Mulla ei oo ketään kilpailijaa. En kilpaile kenenkään kanssa. Hyvin usein kuulee näitä keskusteluita jossa tyyli on se, että meidän lapsi on parempi kun teidän lapsi.Meidän lapsi se oppikin nopeempaa kuin teidän lapsi. Hmph. Mielestäni se on lapsellista. Ei lapsen kehityksellä, osaamisella ja no taidoilla pidä kehuskella/kilpailla. Toki niistä saa ja pitää puhua, mutta ei ainkaan kehuskelu ja kilpailu mielessä. Ja tietenkin äidin/isän pitää olla ylpeä lapsestaan. Mutta no sellaiset keskustelut on ikäviä. Onneksi Aadan kanssa tuskin tulee sellaisia. Tai vaikka mulle tultais kehuskelemaan niin enpä ainakaan voi lähteä mukaan :D Aada on niin omaalaatuaan!

Kaiken kaikkiaan olen erittäin ylpeä lapsestani. Olen ylpeä turnerin äiti. Olen pystynyt käyttämään samoja vaatteita 11kk ajan ja säästänyt siinä todella paljon rahaa ja se on ihme!

Rakastan Aadaa aivan suunattoman paljon. Olen valmis tekemään kaikkeni Aadan puolesta, hän on minun rakas lapseni! Nyt ymmärrän mitä on äidin rakkaus, se ohittaa kaiken muun. Aada kelpaa juuri tuollaisena. Olen niin kiitollinen, että minulla on juuri turneri eikä normaali lapsi! Se 8kk odotus on kääntynyt jo nyt rikkaudeksi elämässäni! Ehkä sitten joskus saan kokea myös sen mitä on odottaa lasta ilman pelkoa. Mitä on saada kenties normaali lapsi ja miten nopeasti normaali lapsi kasvaa. Ehkä vielä joskus saan kokea sen, mutta tämä kokemus on silti rikkaus!



Neuvola

Kasvuhormoonihoidoista en osaa vielä sanoa milloin ne alkaa. Meillä on 2.12 endolle aika ja siellä puhutaan lisää siitä asiasta, mutta varmaankin keväällä aloitetaan. Aadalle oli tullut viime neuvolasta pituutta hyvin, mutta painoa niukasti.

23.9--->  5800g/61,1cm/45,1cm
6.11---> 5940g/64,5cm/45,6cm

Muuten kaikki oli hyvin. Painoa tullut niukasti ja edelleen laitan Aadalle öljyä ruoan sekaan, mutta silti. Tosin hän liikkuu nyt enemmän kuin puolitoista kuukautta sitten, että sekin vaikuttaa.


14 kommenttia

  1. Ihana tyttö sinulla (: Tiedätkö tai onko sinulle kerrottu minkä pituisiksi suurinpiirtein turnerilapset kasvavat aikuis- tai murrosiässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aadan tavote on päästä 140cm :) mutta turnereita on 160cm pituisiakin, mutta Aadan kasvuun vaikuttaa paljon perimä. Meidän kummankin suvut on aika lyhyitä täynnä :D Joten ei Aadasta kovin pitkää naista tule kun minäkin vain 152cm pitkä.

      Poista
  2. Aada on kyllä niin herttainen! Hän on niin sievä ja herkän näköinen, että häntä vain tuijottaa ja ihan pakahtuu. Saat olla ylpeä tytöstäsi! :)

    VastaaPoista
  3. Aada on todella ihana pienokainen. Olet oikeassa siitä, että sinulla on erityislapsi ja siitä että sinulla on oikeus olla ylpeä hänestä. Hän on sinun lihaa ja verta, kuten itse sanoi. Minun lukemanani tekstistä paistoi läpi myös se, ettet ota stressiä Aadan kehityksestä, ja se on tosi hieno juttu. Annat tytön kehittyä rauhassa omaan tahtiin.

    Kauniisti kirjoitettu koko teksti. <3

    Aada on todella suloinen ja kaunis lapsi ja aikuisenakin hän tulee varmasti olemaan kaunis, kuten äitinsä.

    VastaaPoista
  4. Aada on niin suloinen etten kestä ! <3

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia�� t.B.

    VastaaPoista
  6. Aada on kyllä niin suloinen ja ihana! :)

    VastaaPoista
  7. kaunis tyttö sinulla.

    VastaaPoista
  8. Mä oon ajatellut kommentoida niin monta kertaa taas pitkästä aikaa mutta aina muka tulee jotain muuta tekemistä..:/ MUTTA ihana nähdä miten jaksat Aadan kanssa ja olet noin onnellinen ja nautit elämästä! Ihailtavaa! Itse olen välillä niin poikki vaikka on mies auttamassa eikä edes ole erityislasta.
    Aada on super söpö! Jotenkin hän vaan kaunistuu päivä päivältä! Ja olen pistänyt myös merkille että Aada näyttää yhä enemmän sulta. Jotkut kuvat on niin sun näköisiä! Kauniita olette molemmat!:)

    VastaaPoista
  9. <3 ensimmäistä kertaa löysin blogiisi ja huomasin, että meillä on aika saman ikäiset muksut :) aivan ihana tyttö ja oot ihan oikeassa. Nauti pikkuvauva-ajasta täysillä. Meillä poitsu oli 4 ensimmäistä kuukautta vauva ja sitten jo nousi kontilleen. Nyt meno on kova eikä muistakaan millaista oli kun tuo oli vauva :) ihanaa, kun pidät oireyhtymää rikkautena. Ihailtava asenne<3

    VastaaPoista
  10. Hienosti kirjotit tästä asiasta :) Mä olen 150 cm ja musta tuntuu välillä ettei oikein jaksais kantaa neitiä. Painoa on yli 10 kiloa. En tiedä onko asenteessaki ongelmaa mut jos mahdollista nii joku toinen saa mielummin kantaa :D En tiedä voiko tää raskaus vaikuttaa mutku ei oo kilojakaa kertyny raskaudes paljo yhtään niin hmm.. Tykkää tuo jo paljon itsekin kävellä, mut tietysti tulee tilanteita joissa pitää kantaa. Ihana toi beige puku! Tuskin maltan oottaa et päästään käyttään sitä tulevalla kuopuksella :)

    VastaaPoista
  11. Aada on kyllä niin täydellinen pikku prinsessa! :) <3 Niin iloinen ja onnellisen näköinen kaikissa kuvissa <3

    VastaaPoista
  12. Aada on ihanaihanaihana <3

    VastaaPoista
  13. Voi,mikä ihana suloinen tyttö sulla on!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //