Huushollissa melua ja vilskettä.

Vihdoin voin istuutua hetkeksi alas ja alkaa kirjoittamaan blogia. 
Vihdoin on hetki kun saan rentoutua. 
Vihdoin on hetki, kun Aada nukkuu tyytyväisenä.
 Käytän sanaa vihdoin, koska tarkoitan sitä. 
Meillä on elämä ollut todella hektistä tässä reilun 
viikon ajan.

 Minulla on ollut neljänä yönä yövieraita, vauvoja, taaperoita ja vähän isompaakin väkeä. Olen saanut paljon seuraa minulle ja Aadalle. Olen seuraa rakastava ihminen. Tykkään kun kotona on paljon melskettä ja vilskettä. Siksi olenkin aina haaveillut, että minulle tulee joskus suurperhe. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään elämälleni ihan toisenlaisia tuulia. Kenties Aada jää ainoaksi lapsekseni? Saa nähdä mihin tämä elämä vie. En tiedä vielä, sen näkee sitten joskus.

No mutta niin mihinkäs minä jäinkään. Täällä on tosiaan käynyt paljon vieraita. Johtunee kenties siitä, että nyt eletään syysloman aikaa. Pe-la oli aivan ihana äiti ja hänen tyttärensä yökylässä. Tämän äidin blogiin pääset tästä. Tapasimme hänen kanssaan silloin ensimmäistä kertaa ja tultiin niin hyvin toimeen. Sain uuden ihanan ystävän! Voiko ystävistä ollakkaan kiitollisempi? Kiitollinen,siunattu ja onnellinen olo :) !! Sunnuntaina tuli ihana sanna ja dansku kyläilemaan. Hekin olivat yötä. Ja myös heidät tapasin ensimmäistä kertaa. Sanna on lukenut blogiani alusta saakka, koska odotimme kumpikin esikoistamme ja samaan aikaan. Sannan kanssa ollaan suuniteltu tapaamista jo monta kuukautta, mutta nyt vihdoin tapasimme. Dansku on niin mahottoman suloinen ja iso poika. Aadalla ja Danskulla on ikäeroa n. 1kk mutta koko eroa sitäkin enemmän. Dansku konttaa ja nousee seisomaan todella ketterästi ja Aada alkoikin ottaa Dasnkusta mallia. Nyt Aadakin nousee useammin konttausasentoon ja olen niin varma siitä, että tuo tyttö lähtee pian liikkeelle. Sitä odotellessa. Sitten voinkin sanoa hyvästit tälle "otan sohvalla rennosti" elämälleni. Yritin ottaa teille todisteeksi kuvaa Aadasta konttausasennossa, mutta en onnistunut.









Sieltä kuului tuttu laulu maijalla oli karitsa.



Myöhemmin maanantaina vein Aadan hoitoon ja Aada oli hoidossa n. klo 14-21 välisen ajan. Minä itse pääsin hemmotteluun, mitä olinkin kaivannut. Ystäväni käytti minua syömässä ja vei minut kynsihoitoon. Kynsihoidon jälkeen minulle värjättiin kulmat ja tietenkin muotoiltiin. Joskus olen saanut blogiini hassuja kommentteja liittyen minun kulmakarvoihin. Kulmakarvat ovat minun kauneuteni suurin ongelma. Näin lyhyesti sanottuna minä vihaan niitä. Nyt kuitenkin sain kokeilla jotain aivan muuta. Sain ammattilaisen vinkin kulmien muotoiluun ja iskettiin väri niihin. Tuo väri ei kyllä oikein kauaa pysynyt. Tuntuu, että mitään ei ole väristä enään jäljellä. Niin no minulla on aika olemattomat kulmakarvat. Oli kuitenkin todella ihanaa hemmotella itseään. Myöhemmin illalla mässäiltiin ja katsottiin leffaa.


On siis ihan omat kynnet, mutta päälle laitettiin joku kestolakka minkä pitäisi kestää n. 2 viikkoa. 
Ja sitten koristeltiin. 


Ja tälläiset kulmat




Päivä oli ihana ja kaikki huolet ja murheet unohtui kyllä melkolailla! On ihanaa, kun tälläinen perus mammakin saa välillä hemmotella itseään. Seuraavaksi voisi olla vuorossa hiusten muotoilu? Uudet hiukset ois aika jees. Viimeksi helmikuussa värjännyt ja leikannut nämä hiukset, jotain pitäis tehdä! Mutta mitä? Jotain uutta ja raikasta ois ihana kokeilla, mutta mitä. Ajatuksia omien hiusten suhteen on paljon, mutta en vaan uskalla kokeilla mitään räväkkää. Silti haluaisin oikeasti kunnolla räväyttää ja laittaa jotain todella erilaista mitä itsellä ei oo koskaan ollut. Voisin lähteä vaikka hiusmalliksi, että antaisin kampaajalle vapaat kädet ja uhraisin hiukseni. Hmm, mitenköhän se onnistuisi?

Keskiviikkona meille tuli 2 kpl Aadan tätejä. Ja he majottautuivat kahdeksi yöksi. Aada oli ihmeissään kun kokoajan talo on täynnä vieraita, mutta onneksi se ei pahemmin menoa haitannut. Perjantaina talo palasi taas entiselleen. Me otettiin Aadan kanssa oikein rennosti. Me vaan suoraansanottuna oltiin. Ei tehty mitään, Löhöiltiin sängyssä ja mentiin aikasin nukkumaan. Ihanan renouttava perjantai!

Tänään päivä on mennyt siivouksen parissa. Kotona on imuroitu, pesty lattiat, vaihdettu lakanat, pesty pyykkiä, pesty astioita ja käyty kaupassa. Ja voin sanoa, että ole p o i k k i ! Huomenna levätään. Onneksi on sunnuntai, todelinen lepopäivä! Ja maanantaina meille tulee taas vieraita. Kylläpä tämä elämä on hektistä! Mutta en valita, rakastan ihmisiä! Rakastan seuraa! Tulkaa kaikki kyläilemään, tykkään siitä!

Me ollaan nyt aloiteltu myös hapanmaitotuotteita. Ne saa 10kk iässä aloittaa. Aloitettiin ne tällä viikolla, vaikka Aadahan täyttää jo ihan kohta 11kk. Aada on ollut kyllä itkuisempi, mutta vatsa ei ole kuitenkaan sekaisin mennyt. Saa nähdä jatkuuko tuo vielä. Pieniä määriä olen antanut ja yrittänyt totuttaa vatsan siihen.





Aadalla on päällä 62cm body ja 50cm sukkahousut. 

Tällä hetkellä meidän suurin ongelma on löytää Aadalle 1v synttäreille mekko. Kaikki mekot joihin olen törmännyt niin ovat melko hankalia. Joko se ei mahdu Aadalle päälle, koska pää aukko on liian pieni. Tai sitten se on semmonen todella vauvamainen, että en halua sellaista 1v synttäreille. Eihän Aada sitten enään vauva ole :) Tai sitten mekosta ei löydy juuri sitä kokoa mitä tarvitaan. Synttärimekon koko on kuitenkin 62cm. Tai sitten ostan 68cm kokoisen ja yritän saada jonkun tekemään siitä Aadalle sopivan. Hmm.. Vaikea pulma.

Mistä te ootte ostanu vauvalle mekkoja?
 Juhlavaatteita?
Onko ideoita mistä hommaisin mekon? 
Apua kaivataaan!!

Hyvästi lattiataso!

Vihdoin syöttötuoli on täällä!
Heihei lattiatason ruokailut, hyvästi sitteri ja tervetuloa yhteiset ihanat ruokailuhetket! Mun vauvahan on jo melkeen taapero! Voiettä mikä fiilis itsellä onkaan ollut kun saa vihdoin ja viimein istua samalla tasolla lapsen kanssa. Ja Aada viihtyy todella hienosti uudessa ihanassa tuolissaan. Vaikka tuo meidän syöttötuoli onkin hmm.. No liian iso Aadalle tai Aada on liian pieni kokoinen tuohon tuoliin, mutta sujuu nää meidän ruokailut nyt paaaaaaaaaaljon paremmin kun aikaisemmin. Aada ei tietenkään kunnolla osaa vielä istua, mutta tässä sitä harjoitellaan.
Ollaan nyt pari päivää käytetty syöttötuolia ja Aadan asento paranee päivä päivältä. Yritän tukea Aadan selkää tyynyllä, peitolla tai millon milläkin, että olisi mahdollisimman tukeva.

Mutta nyt itse asiaan. Eli meidän syöttötuoli on Tripp Trapp,mutta se vanhempi malli.
Mä en itse asiassa henkilökohtaisesti tykännyt yhtään siitä uusimmasta mallista. Tai siis siitä baby set osasta. Se oli musta vaan ruma, mutta huom tämä on minun mielipiteeni ja siitä ei tarvitse välittää.

Minun vanhempani ostivat tuolin eräältä kaveriltani. Tuoli oli kulunut ja käytetty, mutta rakas isäni fiksasi sitä ja teki siitä kuin uuden.
Tämä on siis syntymäpäivälahja Aadan isovanhemmilta!

Tuoli ennen:



Tuoli käsittelyn jälkeen:

Ostin tuoliin nuo pehmusteet ja turvallisemman selkänojan.
Ja tämä on sen muistaakseni v. 2006 jälkeinen selkänoja. Kauheasti näin työtä sen eteen, että saan selkänojan tuohon iskettyä paikalleen, mutta kyllä se sitten ihmeen kaupalla loksahti paikalleen.







Neiti pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa. 






Halusin tuolista saman värisen kuin ruokapöytä. Isäni onnistui tuolissa todella hyvin.
Tuoli on i h a n a !!!


Tämä kuva on otettu perjantaina.


Ja nämä tänään.


Asento paranee kokoajan. Pian Aada osaa istua ihan oikeasti! Sitä odotellessa!

Ainiin. Aada on oppinut työntämään itseään taaksepäin lattialla ollessaan. Muutaman kerran on peppu noussut ylös ja kädet menny kyynärnojaan. Saa nähdä lähteekö tuo tyttö ollenkaan ryömimään vai siirtyykö suoraan konttamaan tai kävelemään. Jää nähtäväksi.
Innolla kyllä odotan sitä, että Aada lähtisi kunnolla liikkeelle. Tai no.. Innolla ja innolla. Sitten saa olla Aadan perässä kokoajan. Tää elämä on tällä hetkellä niin helppoa, kun Aada ei liiku. Yritän nauttia tästä vapaudesta vielä hetken!

Meille muuten kuuluu ihan hyvää. Meillä on taas ollu kamalan kiireistä. Täällä on käynyt paljon ystäviä kylässä. Viime yönä meillä oli minua vuotta vanhempi äiti ja hänen 2,5v tyttönsä yökylässä. Ja huomenna meille tulee taas äiti ja Aadan ikäinen poika yökyläilemään. Ihanaa saada vieraita ja vielä yöksi<3 Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja rakastan elämisen ääniä! Täällä meillä on niin usein todella rauhallista, että ihan mukava välillä poiketa arjesta.

Ensi viikosta tulossa myös kiireinen ja ystävärikas viikko.

Mukavaa syyslomaa kaikille jotka saavat kunnian nauttia siitä!

Maanantai täynnä säpinää.

Tervetuloa takaisin vehnäallergia! 

Tätä onkin odotettu.
Jotkut varmaan muistaa, kun ensimmäisissä postauksissani kerroin itsestäni ja tuosta inhottavasta allergiasta. Allergia hävisi raskauden aikana. Yhtäkkiä aloinkin kestämään vehnää! Mutta nyt kun Aada on ollut 10kk elämässäni mukana niin vehnäallergian oireet ovat tulleet takaisin. Pitäisi varmaan olla kokoajan raskaana, että pääsisin eroon tuosta inhottavasta allergiasta. En kestänyt ennen raskautta oikein pientäkään määrää vehnää ja koitin parhaani mukaan sitä välttää. Leivoin sillon paljon itse ja ostin kalliita gluteenittomia tuotteita. En muista tarkasti, mutta jouduin katsomaan erikseen tuotteet joissa ei ollut vehnää. Jotkut gluteenittomat tuotteetkin muistaakseni sisälsi vehnää, mutta siitä oli poistettu gluteeni, mutta minulle ne tuotteet eivät käyneet, koska siinä oli silti vehnää. Voin muista kyllä aivan väärinkin, mutta jotenkin niin se meni. Ja muistelen, että ne tuotteet oli vielä kalliimpia.

Ajatus kuitenkin lohduttaa siinä mielessä, että vehnähän turvottaa aika paljon. Ajatus siitä, että en saa syödä vehnää vähentään turvotustani ;) Mutta on se sääli taas luopua kaikista ihanista leivoksista, pitsasta ja tilata gluteenittomia tuotteita joka paikasta. Makaronillekkin joudun sanomaan heihei! Monessa tuotteessa on piilovehnää ja tuoteselosteet joutuu taas lukemaan tarkasti läpi. 
Gluteenittomat tuotteet on niin paljon kalliimpia. Ja kun tämä on vain allergia niin en tule saamaan sitä pientä korvausta kelalta. Tälle omalle rahatilanteelle se pieni summa kuussa olisi todella suuri!

Mutta tietenkin minua houkuttaa alkaa taas leipomaan, syömään terveellisemmin ja real leipä on nam! Ja sitä onneksi voin syödä! 

Mutta sitten tähän päivään. Olen yrittänyt ottaa meidän päivästä paljon kuvia, mutta en muistanut joka hetkeä tallentaa. Mutta kuvina ja pienenä selostuksena, meidän tämä päivä.

Aada heräsi aamulla n. klo 7 aikaan. Ensimmäiseksi kuului monta kertaa "äitii" kun en vielä jaksanut nousta niin Aada tokaisi kovasti " äitin tyttö" No sen jälkeen pomppasinkin aika nopeasti ylös.
Otan Aadan aina viereeni löhöilemään ensiksi ja kun Aada alkaa näyttämään siltä, että tarvii ruokaa niin sen jälkeen vasta noustaan. 









Vaipan vaihtoa, aamupesuja ja vaatetta päälle !


Ja valmista tuli !


Äitin aamupala ja Aadalle maitoa ja puuroa. Omnomnom!




Että Aada viihtyisi syödessä mahdollisimman hyvin on äidin meikit siihen oivakeino.
Tällä tekniikalla puurolautanen tyhjenee hetkessä ;)

Tämän jälkeen vähän aikaa leikkimistä ja sen jälkeen Aada menee 1-2h unille. 
Tänään Aada nukkui klo 9:40-10:50 välisen ajan.


Ja kun Aada on unille tämä mamma meikkaa, pukee päälle ja no laittaa itsensä valmiiksi mary kay kutsuja varten.





Tunti oli ohi nopeasti ja minulla ja Aadalla meinasi tulla kova kiire. Kutsut oli naapurissa, eli käveltävää ei ollut hirmusesti, onneksi !

Herätin Aadan ja kiukkunenhan toinen oli kun joutui kesken unien heräämään. Puin Aadalle ulkovaatteet ja käveltiin n. 50 metriä naapuritaloon. 


En tykkää lastenvaatteissa keltaisesta väristä, mutta ihana äitini osti tämän taki viikonloppuna. Bogi on takin merkki. Koko 62, vielä iso. Keväällä Aadan päälle varmaan hieman parempi (toivottavasti mahtuu vielä silloin). Niin ja siis oikeasti tykkään tästä takista, vaikka onkin keltainen! Joskus värit ostaa yllättää!



Aamulla meikatessani en tiennyt, että saatais testailla tuotteita. En osannut ajatella sinne saakka. Joten vuorossa oli meikkien pesu pois. Pestiin itse meikit pois jollain puhdistus jutulla ja laitettiin kosteusvoide. Sen jälkeen laitettiin meikkivoide. Rakastuin tuohon meikkivoiteeseen ja mietin kauan ostaisinko. Meikkivoide tuntui kasvoilla ihanan pehmeälle ja ei jättänyt sellaista raskasta pintaa niinkuin useimmat omat meikkivoiteeni ovat jättäneet.

Olin yllättynyt, että pystyin laittaa meikkivoiteen suoraan kosteusvoiteen päälle. Kotona kun yritän laittaa kosteusvoiteen päälle meikkivoiteen niin kosteusvoide menee sellaiseksi pakkuiseksi ja sitä joutuu pyyhkimään pois. Ei aja minun kosteusvoiteet ihan asiaansa. Tai sitten minulla on ollut vaan todella huono meikkivoide. Jokatapauksessa tässä mary kayn tuotteessa sitä ei tullut. Sain laittaa kosteusvoiteen jälkeen heti meikkivoiteen eikä puuteriakaan (käytän mattemoussea) tarvittu! wow! reaktioni oli loistava. Tykkäsin todella paljon. Toki hinta minua kauhistutti ja ostamattahan tämä tuote jäi. Ehkä joskus!

Juttelin konsultin kanssa ja hän suositteli minulle kuivaan ihoon sopivia tuotteita. Minulla on melko kuivaiho jonka kanssa olen kamppaillut aika kauan, enkä saa sitä kosteutettua millään :( Olen toivoton kaikkeen ihonhoitoon liittyen! ugh!




Tämän jälkeen syötiin karjalanpiirakoita ja ihanaa vanilia suklaakääretorttua, nam!

Mary kay kutsut olivat ihanat. En ollut tosiaan näissä koskaan aikaisemmin käynyt. Päätin, että järjestän kutsut myös itse, että toimin emäntänä. Ehkä ensi kuussa. Maltan tuskin odottaa.

Käyttääkö lukijat mary kay:n tuotteita?
Mitä tykkäätte?
ootteko käyny kutsuilla?

Aada oli todella levoton koko tuon klo 11-14 välisen ajan.

Kotiinkaan ei päästy ihan suoraan sillä tämä mamma unohti sitten avaimensa kotiin!
Oven tuli kuitenkin avamaan minulle mukava nuori mies joka ei ottanut oven avauksesta edes maksua. Sanoi, että "olen sinut useasti täällä päin nähnyt, eli en nyt pyydä henkkareita ja no ei sinun tarvitse sitä 10 euroakaan maksaa. olkaapa hyvä". Todella mukavaa palvelua! Hyvä fiilis jäi!

Kotona laitoin Aadan suoraa nukkumaan ja itse perhedyin kotitöihin. Pyykkejä, tiskejä.. Eikö ne koskaan lopu?!


Puhtaat vaatteet kaappiin. 
Pyykinpesukoneesta seuraavat kuivumaan.. 



Ja sitten keittiöön käsiksi..


Tää lopputulos on aina se joka tuo hyvänolon tunteen!


Pakkasin myös salikassin valmiiksi, mutta enpä mä mihinkään päässyt.
Hoitotädin peruin ja no oma huono-olo vei nyt voiton.
Tästä syystä kuvien ottamiseen tuli muutaman 
tunnin tauko.


Aada heräsi klo 16 aikaan. Syötiin ja Aada leikki itsekseen jonkin aikaa.

klo 17.30 aikoihin laitoin Aadalle kylpyveden valmiiksi ja otin Aadan mukaan vessaan. Pyykinpesukone pyöri ja Aada hämmästeli pyykinpesukonetta.




Ja sitten kylpyyn!



Käytän Aadalle näitä tuotteita.
Ainun pesuvaahto on hyvä pepunpesuun, aamupesuihin.
Ja avoni on meidän luottotuote kylpemiseen. Tykkään tuosta tuoksusta ihan valtavan paljon!


Ja sitten iltapuurolle, hetki leikkimatolla ja loput energiat kulutettiin hyppykiikussa. 








klo 18:45 vien Aadan omaan sängyyn. Siunaan Aadan untenmaille, annan suukon ja peittelen hyvin. Aada leikkii hetken ja nukahtaa n. 19.00-19:15 aikaan.
Muutaman kerran saatan käydä antamassa Aadalle tuttia, mutta Aada on oppinut nukahtamaan itsekseen.



Tälläinen on meidän päivä. Tämä nyt oli tälläinen vähän erillainen päivä, kun oli mary kay kutsut. Mutta no jokainen päivähän on erilainen.