Kiireinen mamma ja sen baby.


Mitä meille kuuluu? 

Taas on ollut pitkä tauko blogin kirjoittamisesta. Miten nämä päivät hiihtääkään ohi? Miten olenkaan näin kiireinen? Tuntuu, että joka päivälle on jotain ohjelmaa. Äitini sanoikin, että olen nykyään aika kiireinen nainen. Aadan kanssa ei oikein malteta paikoillaan pysyä ja joka päivälle tuntuu olevan ohjelmaa. Mammatreffejä, shoppailua (tosin eipä tähän oikein rahaa ole) , ystävien tapaamista ja no omia vanhempia näen myös usein. Ulkoillaan Aadan kanssa aika paljon ja minä olen innostunut lenkkeilystä toden teolla. Onneksi Aada on rauhallinen ja viihtyy todella hyvin vaunuissa. Meidän lenkit on yleensä yli 5km pituisia. Aada nukkuu ja minä kuuntelen musiikkia. Voiettä, nautin todella paljon tästä syksyisestä ja raikkaasta säästä! Joskus saan myös vanhemmilta pitempää hoitoapua Aadalle ja pääsen käymään seurakunnassa. Perjantaina viimeksi olin ystäväni Piian kanssa virkistäytymässä Tampereella ja mentiin siitä ihanaan iltaan, saalemille. 



Olen saanut Aadan taas nukahtamaan vaunuihin, parvekkeelle. Toiset päikkärit Aada nukkuukin parvekkeella n. 2 tuntia ja lyhyemmät sitten lenkin yhteydessä tai jos ulkona sataa vettä hän nukkuu ne sisällä pinniksessä. Se on äidille aina hyvin rentouttava aika. Saan tehtyä rauhassa itselleni ruon ja huolehdin yleensä pyykit ja tiskit sillä välin kun Aada nukkuu. Toki on niitä päiviä kun en jaksa tehdä mitään sinä aikana ja saatan tuijottaa televisiota. Kai äitikin joskus saa ottaa rennosti? Edes pienen hetken.


Neuvolakuulumisia

Sain juteltua neuvolatädin kanssa vihdoin ja viimein oikein ajan kanssa. Kerroin hänelle huoleni Aadan korvista ja siitä kuinka pettynyt olin lääkäriin joka valehteli minulle. Hän ymmärsi huoleni täysin ja luki minulle mitä lääkäri oli kirjoittanut Aadan tietoihin tuosta lääkärillä käynnistä. Siellä luki, että Aadalla oli yhtä paha tulehdus kummassakin korvassa. Tai niin tuo neuvolatäti sen ymmärsi. Olin hieman järkyttynyt, koska lääkäri oli painottanut minulle, että tulehdus on oikeassa korvassa. Ja ymmärsin siitä, että vasemmassa korvassa ei ole koko tulehdusta tai, että vasemmassa korvassa tulehdus on lievempi. En kuitenkaan sanonut tätä neuvolatädille vaan nieleskelin. Olisi varmaan pitänyt avata suu ja olla rohkea ja vaihtaa lääkäriä. Tämä on kuitenkin aadan omalääkäri. Kotona jäin kuitenkin asiaa miettimään ja todella toivon, että Aadalle ei ihan heti ole tulossa korvatulehdusta. Tai jos on niin pystyisin olla todella tiukkana tuon lääkärin kanssa ja vaatimaan, että kaikesta huolimatta haluan Aadalle antibiootit. Meillä kun ei vakuutusta ole niin terveyskeskuksen lääkärit ovat ensimmäinen toivoni. Pelkään jo etukäteen, että kun tuo korvatulehdus venyi niin pitkälle ennenkuin minua otettiin tosissaan ja huomattiin, että Aadalla todellakin on korvatulehdus. Kuitenkin 3 viikkoa Aada rukka joutui kärsimään. Pelkään,että siitä seurasi kuulon alenemaa tai,että Aadalla on kohta liimakorva. Äh, en oikein tiedä. Pelkään kuitenkin. Vaikka ymmärrän sen, että lääkärit tekevät vaan työtään ja virheitä sattuu kaikille. Niin ja eihän lääkäri varmastikkaan saa määrätä antibiootteja jos ei tulehdusta oikeasti näe. Joten ymmärrän, mutta kurjaa olla äidin asemassa.

Neuvolassa selvisi myös, että Aadalle oli tullut painoa vajaa kuukauden aikana 300g, mutta pituutta ei ollut tullut kuin 1 milli. Aada painaa nyt n. 5600g ja on 61,1cm pitkä. Nyt se pituuskasvu alkaa siis hidastumaan ja tämän vuoksi odotan oikein paljon tulevia kasvuhormoonihoitoja. Joulukuussa meillä onkin aika tayssissa endolle. Aadan omalle kasvuhormooni lääkärille.


Aada nyt:

Aada kehittyy edelleen hitaasti, mutta varmasti. Hän menee eteenpäin edelleen kierimällä. Välillä nostaa peppua ylös ja ojentaa hienosti itseään ylös, mutta vielä ei osaa ryömiä eteenpäin, istua tai nousta konttausasentoon. Kaikki aikanaan. Onneksi Aadalla ei ole mikään kiire.

Aada seisoo todella tukevasti, jos hänet asettaa seisomaan. Usein pidän aadaa käsistä kiinni ja hän seisoo. Välillä osaa ottaa muutaman askeleenkin. Hankin Aadalle etukäteis synttärilahjaksi ihanan brion hellokitty taaperokärryn. Aada osaa ottaa siitä tukea ja seistä ilman, että hänestä pitää kiinni. Mutta tosiaan hänet joutuu itse laittamaan siihen, hän ei osaa vielä itse nousta seisomaan ;) 




Istumista harjoitellaan, mutta se ei oikein suju. Aada ei tykkää siitä yhtään. Jos laitan hänet sohvalle istumaan niin, että tuen häntä tyynyillä niin ei vie kauaa kun Aada on selälleen. Ei tykkää yhtään. Tämä vie meillä varmaan jonkin aikaa. Meillä ei vielä ole syöttötuolia, mutta saamme sen tässä pian. Aadalle syntymäpäivälahjaksi.

Aada käyttää nyt koon 50/56cm bodeja. 50cm housuja. Eli nämä pysyy edelleen samassa. Vaipoissa ollaan siirrytty nyt 3 kokoon. Tykkään eniten liberon vaipoista, mutta tällä hetkellä käytössä on pampersia.

Aada on iloinen, pirteä ja hymyilevä tyttö. Hän rakastaa suukkoja ja sitä kun hän saa huomiota. Tykkää olla huomion keskipiste. Hän ei pysy enään millään paikallaan, eikä äidin sylissä. Aada ei itke paljoa. Hän on todella hyväntuulinen, mutta öisin hän osaa myös huutaa. Joka aamu kun herätään niin saan ensimmäisenä Aadalta leveän hymyn. Aada osaa näyttää myös oman tahtonsa ja kiukustua jos hänen tahdon mukaan ei tehdä. Esim. ruokailu tilanteissa. Aada saattaa pyörittää päätään ja purra hampaita yhteen niin kauan, että saa maitoa ja ruoka ei kelpaa. 







Hän osaa sanoa äiti, äitä, täitäi, taitai, tytto,mamma(maito) ja ei.

En ole vielä huomannut, että muut sanat kuin mamma tarkottaisi mitään. Mammaa hän hokee yleensä silloin kun hän oikeasti haluaa maitoa. Joskus tuolloin kelpaa myös pelkkä tutti. Eli en ole varma haluaako hän juuri maitoa vai vaan imeä tuttipulloa tai tuttia.


Meidän päivärytmi:

Herätään klo 08-09.30 aikaan. Ensimmäisenä aamupesut, vaatteet päälle ja sen jälkeen syömme aamupalan. Aada syö puuroa jossa on seassa hedelmä/marjasosetta. Tämän jälkeen Aada leikkii matolla. Minä laitan itseni valmiiksi. Tämän jälkeen saatetaan lähteä ulos tai ollaan vaan sisällä. Klo 12 syödään lounas. Tämän jälkeen Aada menee unille ja nukkuu n. 2 tuntia parvekkeella. Unien jälkeen on välipalan aika. Sen jälkeen leikitään, luetaan kirjaa, kuunnellaan musiikkia tai lähdetään ulos. Yleensä lähdetään ulos vasta kun on syöty päivällinen n. klo 17 aikaan. Lenkin jälkeen alkaa iltatouhut. Kylpy, puuro, hammaspesu, yökkäri jne.. Aada menee nukkumaan klo 19. Hän herää ensimmäisen kerran klo 23 ja herääminen jatkuu 01,04,06 tässä vaiheessa annan maitoa/velliä ja Aada jatkaa nukkumista klo 08/09 saakka. Tässä kuukauden aikana on ollut yksi ihana yö kun Aada nukkui 8 tuntia putkeen. Muut yöt on hän onkin heräillyt todella usein. Olen itse aika puhki tähän heräilemiseen. Aada ei siis juo enään yöllä maitoa ollenkaan.

Olen alkanut miettimään, että tehosiko antibiootti kuuri sittenkään, onko tulehdus edelleen päällä? Antibioottikuuri kesti 10 päivää ja loppui viikko sitten lauantaina. Kyllä se selvästi helpotti. Aada nukkuu hieman paremmin ja ei itke tietynlaista vaativaa kipuitkua. Ja Aada ei ole sellainen hmm. herkkä. Silloin kun Aadalla oli tulehdus hän saattoi itkeä useammin ja pienistä asioista. Ja no pillastui herkkemmin ja oli levoton. Mutta nyt hän ei ole sellainen. 



6 kommenttia

  1. Kannattaa mennä lääkäriin jo pian jos mietityttää että tehosiko. Kuulostaa niin samalta mitä meillä oli...ja sitä ainaista miettimistä kun on yksikin huonompi yö tai kiukkuisempi päivä. Meillä neidillä nyt toiset tuubit korvissa, ja tänä vuonna ei yhtäkään tulehdusta korvissa. Lääkäriin vaan jos mietityttää! :) ja tsemppiä ja jaksamista sulle! :)

    VastaaPoista
  2. Hän on niin kaunis <3

    VastaaPoista
  3. Täälläkin olen ihmetellyt miten päiväni kotiäitinä välillä ovatkaan niin täynnä ohjelmaa. Hyvähän se nyt on nauttia siitä että ehtii tavata ystäviä ja käymään kaupungilla ja liikkumaan hyvin, töihinpaluun jälkeen aika käy taas vähemmäksi.

    Tapaako Aada usein isäänsä?

    VastaaPoista
  4. Tiesitkö että vauvaiässä annetuilla antibioottikuureilla on yhteys autismin kehittymiseen myöhemmässä iässä? Kannattaa tsekata netistä ja aiheestahan tuli juuri Prisma-dokumenttikin. Homma perustuu siihen, että antibioottikuuri saattaa tuhota pysyvästi lapsen oman hyvän bakteeriston ja nimenomaan kannan, joka vaikuttaa keskushermostoon. Itse olen vahvasti sitä mieltä, etten antaisi lapselleni antibioottikuuria ellei hänen henkensä olisi uhattuna :/

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Seuraan blogiasi kovastikin ja ihailen sitä miten intensiivisesti kirjoitat lapsestasi. Samalla harmittelen sitä ettet millään lailla avaa suhdettasi lapsen isään. Taikka sitten lapsen suhdetta isäänsä. Miksi?

    Tekikö hän teille jotakin pahaa? Mikä sai aikaan asumuseron? Itse erosin aikanaan lapsieni isästä ja vaikka se silloin oli hyvä asia, olen siitä lähtien elänyt aina sen syyllisyyden tunteen kanssa, että riistin lapsilta isän.

    Kaikkea hyvää teille, ja voimia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiton kommentistasi :) olen päättänyt, että en jaa parisuhteeseeni liittyviä asioita netissä.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //