Harmauden keskellä valopilkkuja.

Me ollaan sopeuduttu uudelle paikkakunnalle todella hyvin. Oon nähny vanhempiani melkein joka päivä ja heistä onkin ollut ihan mielettömän iso apu Aadan hoidossa. Pääsen käymään kaupassakin ilman Aadaa! Ihan huippua saada olla edes 10 minuutin ajan ilman lasta. Kauppareissu sujuu huomattavasti nopeammin. Lisäksi omasta isästäni on ollut apua asunnon laiton kanssa. Hän on laittanut minulle lamput, hyllyt ja koonnut huonekaluja. Mitä tekisinkään ilman vanhempiani?

Me asutaan ihanassa kerrostalossa jossa on paljon naapureita. Tämä on ensimmäinen talo johon minulla on tervetullut olo. Todella moni naapuri on jäänyt juttelemaan ja ihastelemaan Aadaa. Moni on toivottanut tervetulleeksi. Eilen eräs mummo jäi juttelemaan kanssani olko-oven  viereen ja kertoi, että "tässä talossa on tapana, että tähän pöydälle tuodaan omia lehtiä, että siitä voi sitten ottaa ilmaiseksi mieluisia lehtia ja lukea niitä.Jos on kyllästynyt jo omiin lehtiin ja etsii uuta luettavaa."
Aika mukava systeemi. Anna nimisiä lehtiä siinä oli iso kasa ja iltalehteäkin löytyi. Pitää hyödyntää tuota joku kerta. Mitähän mieltä mummot olisi jos veisin heille luettavaksi minun teiniaikisia lehtiäni ;)

Talo on lisäksi erittäin rauhallinen ja naapureiden äänet ei kuulu sisälle.
Maanantaina minua kävi piristämässä eräs mamma ja hänen 7kk ikäinen poikansa. Oli ihanan piristävää saada muutakin seuraa kuin oma perhe. Ja eilen luonani kävi kaksi ihanaa bloginlukijaani. Toisella on 2 vuotias poika ja itseasiassa voisinkin hänen blogiaan mainostaa tässä samalla. Hänellä on aivan ihana blogi! Käykää ihmeessä tutustumassa. Blogiin pääsette tästä mammanpoika
Ja toisella näistä mammoista oli 4kk ikäinen poika. Molemmat ovat lukeneet aikalailla alusta saakka blogiani ja ottivat minuun yhteyttä kun kuulivat, että muutan tänne :)

Tämän asunnon saannin kanssa kävi oikeasti ihme. Lähdin hakemaan asuntoa täältä Tampereen suunnalta niin, että ajattelin hakevani asuntoa muutaman kuukauden ajan. Ensimmäinen asunto johon otin yhteyttä niin sen myös sain. Otin yhteyttä tori.fin kautta ja sain asunnon ja muutokin järjestyi todella nopeasti. Yleensä täällä on pulaa vuokra-asunnoista ja asunnot menevät todella nopeasti. No eikä siinä vielä kaikki. Asunto on remmontoitu ja todella hyvällä paikalla. Pääsen ilmaiseksi kulkemaan keskustaan saakka busseilla ja vanhempieni luokse on vain muutaman kilometrin kävelymatka. Asunnon omistajat olivat todella mukavia ja heidän sukulainen onkin tämä toinen blogini lukija ja hän tajusi, että lukee minun blogiani ja minä muutan tähän asuntoon. Hän otti yhteyttä ja sen vuoksi nyt näimmekin.
Tultiin ihan mielettömän hyvin toimeen keskenämme. Vaikka molemmat mammat onkin minua vanhempia niin ikäero ei näyttänyt haittaavan menoa ollenkaan. Voin kutsua heitä jo nyt minun ystävikseni. Toinen mamma asuu jopa ihan viereisessä talossa eli minulla on tuki ja turva ihan muutaman metrin päässä.
Voin sanoa, että tässä tapahtui ihme ja kukaan muu ei tätä saanut aikaan kuin taivaallinen Isäni. Hän pitää minusta ja Aadasta huolta tämän harmauden keskellä.

On muitakin rukousvastauksia tullut, mutta niistä kerron kenties joskus lisää.

Turhaan en luota Isääni, sillä Hän oikeasti pitää meistä huolta kunhan vaan jaksan uskoa siihen.




Aadalle kuuluu hyvää. Aada on iloinen pieni tyttö joka jaksaa piristää äitiään joka päivä suurella hymyllään. Aada jos kuka hymyilee enemmän kuin laki sallii. Aada ei niinkään naura, mutta hymyilee. Ehkä se nauru tulee sieltä ajallaan. Aada viihtyy nykyään todella paljon mahallaan ja kannattelee päätään jo täydellisesti.
Kyynärnojaan meneminenkin onnistuu useammin kuin kerran päivässä. Aada yrittää kovasti ryömiä eteenpäin ja jalat vispaa tuhatta ja sataa ja välillä peppukin nousee ylös, mutta vielä hän ei ole tajunnut ryömimisen jujua. Muutaman kerran hän on taaksepäin työntänyt itseään.

Nykyään Aadan liikumismuotona toimii pyöriminen. Muutama ilta takaperin Aada oli leikkimatolla ja pyörähti muutaman kerran vasemmalle ja olikin meidän tietokonepöydän alla. Sieltä Aada sitten huuteli "ota mut täältä pois, en halua olla täällä". Eli suomeksi kauhee rääkymistä. No nostin hänet sieltä pois ja laskin takaisin leikkimatolla. Tämä toistui 6 kertaa. Se oli Aadasta oikein mukava leikki. Saipahan äitin ainakin liikkelle. Ja Aadalla oli hauskaa.

Tänään Aada aloitti aamunsa sanoilla "mammamamma,äitäää" Niihin sanoihin oli ihana herätä. Aada selkeästi kutsuu minua jo aamulla ;) "Äiti herää jo, nyt on aamu."
Lisäksi tänään hän oppi uuden taidon. Nimittäin pään pyörittämisen. Oli erittäin mukavaa syöttää sosetta kun sitä sosetta sitten oli joka paikka täynnä, koska Aadan pää pyöri niin kovaa vauhtia. Ja sitten hymyillään ja päristellään, että varmasti saadaan äidin vaatteet sotkettua. Ja tämän kaiken jälkeen aadan kasvoilla on omahyväinen ilme "hahaa, onnistuinpas"

On niin hauskaa lukea Aadan ilmeitä. Hän on aika ilmeikäslapsi. 
Hänen ilmeensä kertovat kyllä enemmän kuin tuhat sanaa. 





Aadan yöt ovat olleet aika raskaita viime aikoina. Muutamana yönä hän on heräillyt tunnin välein. Luultavasti heräilyt ovat johtuneet kulmahampaasta. Kulmahammas on siis pian puhkeamassa ja se kuulemma tekee aika kipeää. Veikkaan siis, että tämä vaikuttaisi Aadan yöuniin. Lisäksi Aada on nyt muutaman päivän ajan aivastellut tiuhaa tahtia ja itsellä on pieni flunssa päällä tällä hetkellä. Onneksi viime yö meni paremmin ja samaa toivon nyt tulevalta yöltä. Kaikkein raskainta tästä kahdestaan olosta tekee se, että en saa minkäänlaista apua keneltäkään yöheräämisiin. Huonon yön jälkeen nousen silmät ristissä klo 06 aamulla tekemään Aadalle puuroa. Ja kun olen saanut itseni täysin hereillä niin Aada saattaa nukahtaa ja nukkua parikin tuntia ja itse en saa uudestaan unta. Se jos mikä raivostuttaa. 

Me ollaan siis lopetettu yömaito ja nykyään tarjoa Aadalle vettä öisin, enkä enään muuta. 




Aadan selkä on täysin suora kun hän seisoo ja jaksaa varata todella kauan omille jaloilleen. Muutamia askelia osaa ottaa etenpäin kun pidän käsistä kiinni ja vähän ohjailen. Nyt me kovasti harjoitellaan istumista sohvalla niin, että tuen Aadaa tyynyillä. Tämän oppimiseen menee vielä jonkin aikaa, mutta pian ;)



14 kommenttia

  1. Voi Aada!! <3 Oli kyllä mukava lukea näin onnellista tekstiä :) Onnea uuteen kotiin. Toivottavasti pian päästään sinne kaikki miittiin! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana että olet kaikesta huolimatta noin positiivinen <3

    VastaaPoista
  3. Pitkästä aikaa lukemassa ja voi miyä uutisia; ( kamalasti voimia sinne js onnea uuteen kotiin kuitenkin ja Tampereelle muuton johdosta se on oman kotikaupunkini ohella yksi suosikki kaupunkeja ja melko usein siellä tulee käytyä. Hienos että oot ko sieltä mamma ystäviäkin löytänyt js tukiverkkoja muutenkin siellä päin♡ niin ajatella kohta nää lapsukaiset on jo vuoden ihan hurjaa vauhtia aika menee. Meillä liikutaan myös kierimällä pari pvää sitten oppi tämän asian. Ja Aada on kyllä niin ihana tyttönen. Annelie

    VastaaPoista
  4. Kaikki tulee menemään hyvin,sulla on oikea asenne <3

    VastaaPoista
  5. Ihana blogi sulla pakko sanoo :) Innolla aina uutta postausta odottelen.Tuletko koskaan valottamaan blogissa eronne syytä? :) Ja hyvä kun on mennyt hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä on asumusero, miettimistauko. eli ei vielä ero ;) ja en tiedä haluanko puhua siitä julkisesti.

      Poista
  6. Ihana kirjoitus! :) Oot ihana! :) t. Piia :D

    VastaaPoista
  7. Moikka! Voimia uuteen elämäntilanteesen:) Tuli mieleeni, että kun itse olet vakaasti uskossa, niin mitä jos Aada ei kasvaessaan haluakaan jatkaa samaa polkua? Kuinka luulet, että suhtautuisit tilanteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai mä äitinä toivon ja rukoilen, että Aada tekisi oikein ja kulkisi raamatun mukaan kaikissa elämän tilanteissaan, mutta jos niin ei käy niin mikä minä olen hänet siitä tuomitsemaan? tietenkin äitinä toivoo parasta, mutta jos niin ei käy niin minun äitinä pitää vain hyväksyä se. Toki kerron oman mielipiteeni miten minusta hänen kannattaisi jatkaa samaa polkua ja kerron hyvät ja huonot puolet ja perustelen kantani,mutta jos Aada päättää toisin niin minun pitää sydän itkien vain hyväksyä se ja rakastaa lastani kaikesta huolimatta. me kun emme voi päättää miten toiset elävät tätä elämää. jokainen tekee sen päätöksen itse ja jokaisen päätös on henkilökohtainen. En voi edes äitinä päättää miten tyttäreni elää elämänsä :) mutta onneksi voin aina rukoilla ja tietää, että rukouksessa on voimaa ;)

      Poista
  8. Ihana blogi sulla ja vaikutat niin aidolta ja positiiviselta tyypiltä, halit sulle ja super suloselle Aadalle! <3 t. Jenni :)

    VastaaPoista
  9. Ihana Aada :) <3

    VastaaPoista
  10. Voi Aada, onpa hän herttainen :) Hienosti kasvaa ja kehittyy!

    VastaaPoista
  11. Lapsi tekee sitten itse valinnan, mille tielle haluaa lähteä. Se on valinta, kuten kaikki muutkin elämän osa-alueet. Kun lapselle opetetaan uskon asiat, normaalina asiana. Kuten vaikka, hampaan pesu, niin yleensä lapset lähtevät samalle tielle kuin vanhempansa, jos he ovat nähneet, että se mitä "uskoksi" sanotaan, on aitoa elämää. Ja se kannattaa, oman itsensä tähden ja sen tähden, että elämä Jeesuksen kanssa on monta kertaa rikkaampaa, kuin elämä ilman Jeesusta. Eikä se ole mitään yli hengellistä hihhulointia. Kun lasta rakastaa ja haluaa hänelle vain hyvää (niinkuin kaikki äidit tekevät) he valitsevat myös ns. "oikean tien". Rukous kantaa ja rakkaus lasta kohtaan, kaikkina aika kausina, niin uhma-,murros-ja aikuisiässä. .Rakkaus on kaiken a ja o. Ja jos äitinä ja isinä voi näyttää Taivaan Isän rakkautta, niin se kantaa. Vanhemmille on annettu iso vastuu. Sinä olet äitinä herttainen ja varmasti näytät myös huonoina päivinäsi, että rakastat Aadaa. Virheitä teemme kaikki, mutta kun pyydämme ja saamme anteeksi ja elämämme elämämme niin, että olemme keskeneräisiä ja erehtyväisiä, niin kaikki on hyvin. Myös lapsi näkee tämän aitouden. Mikään kulissi ei elämässä kanna hedelmää eikä se kannata. Kaikkea hyvää sinulle! Olet rakas!

    VastaaPoista
  12. Jumala on rakkaus <3
    Voimia ja iloa sinun ja pikku Aadan päiviin!

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!