Äitiysloma(ko) ?

Meidän arki on yleensä aika rauhallista. Tai no rauhallista silloin kun emme liiku kotoa mihinkään. Olen pyrkinyt tekemään Aadan rytmeistä hyvin turvallisen. Aadalla alkaa melkein joka päivä iltapuuhat samaan kellon aikaa eli klo 18 kieppeillä ja oma sänky kutsuu klo 19. Aada on tottunut tuohon rytmiin niin, että illalla klo 17 aikaan alkaa kitinä. Siinä minä olen onnistunut äitinä. Onnistunut luomaan tyttärelleni turvallisen olon rytmeillä.

Meillä ei ole täällä Tampereella kovin paljon tuttuja minun perheeni lisäksi. Olen kuitenkin tutustunut nyt 5kpl mammoja. Heistä aina jotain näen kerran tai kaksi viikossa. 2 kpl näistä mammoista asuu tässä 4km etäisyydellä ja muut hieman kauempana. Vanhempani asuvat myös kävelymatkan päässä.

Eilen näin ihanaa mammaa. Piia on aivan ihana ihminen ja hänellä on 4kk ikäinen poika. Nähtiin nyt toista kertaa. Piiasta on tullut todella hyvä ystävä ja viihdyn hänen seurassaan älyttömän hyvin. Oli hauskaa kun juteltiin blogistani ja hän sanoi

"Muistan kun löysin blogisi ja aloin lukemaan sitä. Harmittelin kovasti, että kuinka kaukana asut. Tiesin, että käyt täällä päin aina välillä, mutta en kehdannut ottaa yhteyttä. Kun kuulin, että muutat tänne niin odotin sitä innoissani. Ihanaa, että asut nyt täällä". 

Ja juuri nuo sanat tuntui niin hyvälle. Tuntui niin hyvälle kuulla, että minua odotettiin tänne.




Nikke ja Aada oli niin söpö pari. Viihty tosi hyvin yhdessä. Tosiaan nikke on 4kk ikäinen ja Aada on 9kk ikäinen. Ja melko samankokoiset oli lapsukaiset. Nikke tais olla hieman pidempi :)
Meidän pikkuset<3


Kun toinen alko itkemään niin toinen säikähti ja sitten ne itki vuoronperään ja välillä yhtäaikaa.
Kunnon huuto orkesteri!!



Piia on ystävä myös tämän blogin kirjoittajan kanssa --> Mammanpoika  . Ollaan kerran nähty kolmestaan + muksujen kanssa. Ja nyt voin sanoa näitä kahta mammaa jo minun ystävikseni.

Silloin kun lähdemme tapaamaan ystäviä/perhettä/tuttuja niin rytmit saattaa poiketa paljonkin normaalista. Esim eilen.

Lähdettiin klo 10.30 liikkeelle ja palattiin kotiin klo 16.Aada nukkui Piian luona päiväunet ja tietenkin söi päivällisen ja välipalan. Piipahdettiin kotona nopeasti ja sen jälkeen lähdin vanhempieni luokse. Siellä näin 2 kpl tätejäni ja rakkaan mummoni. Aada söi päivällisen. En ehtinyt syöttää Aadalle puuroa kun hän päätti nukahtaa kaukaloon. Ja kun tultiin kotiin klo 19-20 välillä niin Aada meni suoraan nukkumaan ja minä olin illalla aivan poikki. Aada nukkui yön todella hyvin. Heräsi vain kerran ja joi vettä. Aamulla nukuimme pitkään. Minä heräsin vasta 9.30 ja Aada nousi 9:50 :)

Tuollaisen päivän jälkeen kaipaa jotenkin perus arkea. Viihdyn toisaalta paljon neljän seinän sisällä ja en jaksa joka päivä ihmisiä tavata. En ole ollut tälläinen, mutta tämä vauva-arki on niin raskasta, että välillä tälläisiä päiviä kaipaa. Mutta rakastan sitä kun yhden päivän aikana on paljon ohjelmaa. Ja en ajattele, että lapseni olisi jotenkin este tehdä kaikkea. Vaan Aada kulkee siinä minun rinalla. Aamulla suunittelin, että tänään en tee yhtään mitään vaan olesken kotona, katson vaikka leffan ja nukun samaan aikaan päiväunet kun Aadakin. No aina suunitelmat ei pidä.

Herättyäni ehdin olla hetken rauhassa kunnes Aada heräsi. Aada herää yleensä todella pirteänä, mutta tänä Aamuna hän oli äkäisellä tuulella heti herättyään. Aadalla oli niin kauhea nälkä, että hän hotki ISON kulhollisen puuroa ja joi 100ml päälle maitoa. Tämän jälkeen hän söi ihan itse palan kurkkua. Oiettä miten ihanalle se tuntuikaan kun hän ei tiputtanut kurkkua pois kädestään vaan oikeasti söi sitä!! Kun oltiin syöty niin Aada meni hetkeksi leikkimatolle. Minä aloin tehdä Aadalle lounasta. Kun lounas oli valmis niin tajusin, että tänään pitää pestä pyykkiä. Kävin kaikki likaiset vaatteet läpi ja joihinkin ruokatahroihin laitoin sappisaippuaa ja likomaan.





Tykkään käyttää myös tätä. Pyysin Miikaa joskus ostamaan tarhanpoistoainetta ja se toi tätä. Ihan hyvä on ja tahrat lähtee jos laittaa myös likomaan ;)

Mikä on teidän niksi tahroihin? 
Mitä te käytätte, että varmasti lähtee tahrat?


Tämän operaation jälkeen menin keittiöön. Tyhjensin ja täytin astianpesukoneen.Tämän jälkeen pakastin Aadalle sosetta ja jätin yhden rasian jääkaappiin odottamaan.


Mulla on marjoille ja Aadan soseille omalokerikko pakastimessä. Sinne on helppo laittaa aina uusia rasioita ja ottaa rasioita sulamaan ;)

 Seuraavaksi viihdytin Aadaa hetken ja ryntäsin makkariin. Laitoin makkarin valmiiksi niin, että Aada pääsee päiväunille. Tämän kaiken jälkeen mielessäni kävi ajatus "se leffa piti katsoa" mutta Aada vaatikin äitiä ja oli lounaan aika. Syötin tottakai Aadan ja seuraavaksi Aadalla alkoikin päiväuniaika. Huokasin helpotuksesta. Nyt saan olla hetken yksin ja katsoa vaikka sen leffan. Tässä vaiheessa pyykinpesukone piippasi ja pyykit piti laittaa kuivumaan. Sen jälkeen huomasin, että astianpesukonekkin on valmis ja Aadalle pitäisi tehdä hedelmäsose.




 Kaiken tämän jälkeen sain vihdoin puettua päälleni päivävaatteet ja avattua tabletin. Kunnes mahani alkoi kurnia ja tajusin, että hyvänen aika en ole syönyt koko päivänä yhtään mitään. Lämmitin nopeasti itselleni kasvissosekeittoa.



Söin kasvissosekeittoa ja sain vihdoin katsottua elokuvan. Elokuvan jälkeen laitoin toisen koneellisen pyykkiä kuivumaan ja nyt tässä kirjoitan blogitekstiä ja odotan, että Aada herää uniltani.

Hmm.. Niin ei tämä päivä ollutkaan ihan sellainen kuin kuvittelin. Että miten niin äitiysloma. Mielestäni tuo loppu hieman hämää. Mikä loma? Minä ei ainakaan lomaile. Työtähän tämä on. 24/7 töissä. Mutta niin hirmusen palkitsevaa työtä! En vaihtaisi tätä mihinkään. Pian minultakin loppuu tämä ruhtinaalinen äitiysloma ja alkaa hoitovapaa 10.10. Sitä odotellessa kun rahansaanti tippuu minimiin. Saa nähdä miten sitä sitten pärjätään.

Olen tajunnut, että kuinka rankkoja hommia kotityötkin oikeasti ovat. Tai no itsehän olen valinnut, että teen lapselleni itse alusta loppuun saakka ruoat. Tottahan se on, että helpommalla pääsisin jos antaisin valmiita ruokia, mutta olen niin itsekäs että ajattelen rahan tuhlaamista. Tässä säästää niin paljon jos vaan jaksaa nähdä hieman vaivaa tuon eteen. Ja minä ihan pidän siitä. Aadalle ruokien tekeminen on melko jännittävää puuhaa. Saan itse päättää mitä laitan. Laitanko tänään kanaa vai nautaa ja mitä vihanneksia laitan sekaan. Oikeesti tää on ihan kivaa ja jännittävää puuhaa! Mutta minä en tuomitse heitä jotka antavat lapsilleen purkkiruokia. Mielestäni ne on ihan hyviä vaihtoehtoja ja Aadakin niitä syö matkoilla ja Aada söikin tuossa kuukausi sitten kokoajan purkkiruokia kun itsellä ei oikein voimavarat riittänyt edes oman ruoan valmistukseen.

Onko teille sanottu, että äitiyslomahan on vain lomailua? 
Tai, että äitiyslomalla saa vaan levätä ja ei sen pitäisi 
rankkaa olla? 


Pala todellisuutta.

Minua kehutaan usein siistiksi ihmiseksi. Ja joka kerta siivoan ennenkuin meille tule vieraita. Pidän siivoamisesta ja se on osa minua. Mutta nyt kun on lapsen kanssa aivan yksin niin aika ja omat voimat kuluu muuhunkin kuin siivoamiseen. Täällä näyttää välillä ihan kamalalle.

Tänään aamulla meillä oli neuvolaan lähtö. Aada nukkui yön todella huonosti. Sain itse unen päästä kiinni vasta klo 23.30 ja Aada heräsi ensimmäisen kerran 01. Seuraavaksi 03 ja valvoi melkein tunnin verran. Teki niin pahaa, että teki mieli itkeä, mutta onneksi Aada rauhottui ja nukuttiin vielä parin tunnin ajan. Aada heräsi 06, mutta makoiltiin sängyssä vielä hetki ja noustiin hetken päästä. Kun saan itseni ylös vaihdoin vaipan, puin hänelle päälle ja syötin Aadan. Tämän jälkeen söin itse aamupalan, puin päälle ja laitoin itseni muutenkin kuntoon. Saatan aamupalaa syödessäni katsoa samalla jtn ohjelmaa läppäriltä/tabletilta. Usein myös meikkaan aamupala ja tietokoneen ääressä. Tällä välin Aada viihtyy leikkimatolla ja on onneksi hyvällä tuulella. Seuraavaksi pakkasin hoitolaukun.

Meidän hoitolaukun sisältöön kuuluu:

-3 kpl vaippoja

- tutti + ketju
- kosteuspyyhkeitä
- peppupyyhe
- harso
- 3 kpl leluja
- vaipanvaihto alusta
- pieni rasia maissinaksuja
- vaihtovaatteet (body, housut ja sukat)
-tuttipullo (laitan yleensä valmiiksi pulloon jo maidon lyhyille reissuille)
- lusikka
-pilttipurkki
-muovipussi

Seuraavaksi hain parvekkeelta Aadan vaunut ja laitoin ne valmiiksi eteiseen odottamaan. Tässä välissä käyn itse vessassa,pesen hampaat ja katson peiliin ja tarkistan, että kaikki on varmasti kunnossa kotona, että voidaan alkaa lähtemään (mikään pesukone ei ole päällä tms). Keskeytän aadan leikit ja puen hänelle päälle. Laitan Aadan istumaan vaunuihin, suljen valot ja laitan takin päälle. Seuraavaksi ollaan valmiita lähtemään. 

No tietenkin kun kiireessä lähdettiin niin koti oli hieman sotkuinen. Ja minusta kotiin ei ole ikinä kiva tulla, jos siellä on kaaos. Ja aloinkin siivoamaan aikalailla heti kun sain Aadan nukkumaan.

Joten tässä pieni pala meidän todellista arkea. Ei meilläkään aina niin siistejä olla.




Mikron ovi jää melkein aina auki. Se on ärsyttävä tapa. Aina saa olla lyömässä oven kiinni kun tulee seuraavan kerran keittiöön.


Käytiin kaupassa neuvolan jälkeen ja ruokakassi jää aika usein lojumaan vaunujen alle.
Voiettä miten vaikeaa sitä onkaan purkaa ajallaan. Usein kaikki pakasteet on ehtinyt sulaa kun vasta muistan, että ainiin se kauppakassi!


Eilen otin pyykit pois narulta ja laitoin ne tuohon odottamaan, että viikkaan ja vien paikoilleen. No siihen ne jäi aika pitkäksi aikaa. Aina ei voi muistaa.


Kotiin tultua syötin Aadalle ruoan ja laitoin hänet nukkumaan. 
Siinä ne sitten odotti noutajaansa.


Aadan vaatteiden säilytyspaikka on nykyään olohuoneen lattia. Oleskellaan kuitenkin eniten olohuoneessa ja siellä puen ja riisuan Aadan. Hirveän helposti vaatteet jää siihen paikkaan missä hänet on riisuttu tai puettu. 


Äidin kauneushetken jäljet.


Ja ei sitä sänkyäkään kiireessä jaksa aina pedata.


Ja sadepäivän iloksi piti ostaa hieman herkkuja.
Rakastan pistasiapähkinöitä ja juuri tätä suklaata todella paljon. 
mun lempparia<3

Ensimmäistä kertaa maistoin muuten noita kehuttuja poppis nugettteja.
Ihan hyviähän ne oli..
Mutta oon mä parempiakin syöny ;)

Nyt voi syödä vähän epäterveellisesti kun kuitenkin edessä päin häämöttää uusi dieetti<3




Tänään meille tuli todella iso kiire, koska unohdin Aadan tutin kotiin ja tiesin, että neuvola on paikka jossa tuttia ainakin tarvitsee lohdutukseksi. Jouduin käydä kaupan kautta ja ostaa aadalle pari tuttia. Ja voin kertoo, että järkytyin kuinka kalliita ja rumia nuo kaupan tutit onkaan. Tai ainakin tuon kaupan valikoima oli todella tylsää. Hinta oli 6,30e muistaakseni. Minusta todella kallista!

Neuvolassa oli uusi lääkäri ja uusi terveydenhoitaja. Todella mukavia ja herttaisia kummatkin. Olivat todella huolissaan minun jaksamisesta, kun olen pienen vauvan kanssa yksin. Ihmettelin, että he olivat niin aidosti huolissaan. Siinä kerroin, että hyvin tässä pärjäillään, että ruoatkin jaksan Aadalle itse tehdä kaiken tämän keskellä. Aada on sellainen hymytyttö, että en minä jaksaisi ilman Aadaa. Hän antaa potkua jokaiseen päivään ja hänen takiaan jaksan.

Aadalla kuuluu pieni sivuääni sydämessä ja siitä päästään nyt varmaan ensi kuussa tai sitten lokakuussa suurempiin tutkimuksiin taysiin. Ja kasvuhormoonihoidot alkaa näillä näkymin tammikuussa ellei nyt tuleva lääkäri päätä jtn muuta.

Aadan mitat tällä hetkellä:

21.7 --> 5350g/58,5cm/44cm
28.8 -->  5460g/ 61cm/ 44,8cm

Aadalla tulee pituutta onneksi ihan hyvin, mutta painoa niukasti. Edelleen jatketaan öljyn antamista päivittäin n. 2 rkl verran. Jos Aadan paino ei lähde pikku hiljaa nousemaan tai syöminen ei ala onnistua paremmin niin harkitaan ravitsemusterapeutilla käymistä. Aada siis pyörittää päättään todella paljon ruokaillessa ja sylkee möykyt suusta pihalle. Maitoa joisi mielellään kokoajan, mutta mitään ei oikein tykkää syödä. Sormiruokailua on koitettua aloittaa ja banaania ja maissinaksuja hän suostuu syömään, mutta muuten se ei oikein onnistu. Aina kun annan Aadalle käteen esim. kurkkua niin hän tiputtaa sen kädestään pois. Ilmeisesti tuntuu liian limaiselle kädessä.

Luulen kyllä, että Aadan hampaiden tulo on yksi suuri syy siihen, että hän ei halua tällä hetkellä syödä. Hampaita on nyt jo 5 kpl ja edelleen ylhäälle on tulossa kulmahammas jonka tulo kestääkestää ja kestää! Se tekee nähtävästi kipeää, koska aada herää öisin niin usein. Toivottavasti puhkeaisi pian.

Olen hieman huolissani Aadasta ja sanoin huoleni myös neuvolassa. Aadalla on lisäksi tullut ripulimaista ulostetta nyt n. 4 päivän ajan. Aajattelin ensin, että hän sai uutta ruokaa niin se johtui siitä, mutta tuo vaan jatkuu. Kuumetta ei ole, eikä hän vaikuta kipeältä. Oksentanut ei ole, mutta erittäin kiukkuinen hän on ollut nyt muutaman päivän ajan. Olen miettinyt, että voisiko olla jotain allergiaa? Vai mistä tuo voisi johtua. Olen itse ollut aika allerginen koko elämäni ajan, mutta nyt vanhempana allergiat ovat hävinneet.
Mitähän minun kannttaisi tehdä. Otin siis asian puheeksi neuvolassakin, mutta he eivät oikein sanoneet asiaan yhtään mitään. Tuli vähän hölmö olo, että edes mainitsin asiasta. 

Olenko turhaan huolissani?

 Paino ei nouse, tyttö ei kunnolla syö ja nyt ripulia neljättä päivää. 
Alan oikeasti huolestumaan.



Kierien eteenpäin.

(Puhelinkuva postaus)

Meidän viime päivät on kulunut flunsasta toipumisessa. Aada oli ensimmäistä kertaa flunssassa, mutta eipä se pahemmin näyttänyt pikku tyttöä riepottelevan. Hieman nenä vuoti, räkää nielussa ja ääni hieman painoksissa. Kuume ei onneksi noussut missään vaiheessa. Itsellä oli muutamana päivänä hieman kuumeinen olo ja todella kammottava päänäsärky kolme päivää. Nyt on onneksi tervehdytty ja tänään me käytiinkin moikkamassa ihanaa ystävää ja hänen 2v poikaansa. 



Flunssaset tytsyt, mutta silti jaksaa hymyillä.


Me tutustuttiin myös viime viikolla paljon kotimme läheisyyteen. Löydettiin muutama uusi leikkipuisto mihin tehdään retkiä kun Aada on vanhempi. Käveltiin uusia teitä ja löydettiin oikopolkujakin ;) Ulkoiltiin viime viikolla aika paljon ja se piristää meitä kumpaakin. Rakastan työnnellä vaunuja ja katsella iloista tytärtäni. Aada on aina niin iloinen. Muistan kuinka haaveilin raskaana ollessani siitä kun pääsen työntelemään vaunuja. Voiettä sitä tunnetta kun ensimmäisen kerran laitoin Aadan vaunuihin ja pääsin työntelemään.Silloin olin ylpeä ja onnellinen äiti! Se oli niin ihana tunne. Näyttää kaikille, että minä olen saanut jotain noin ihmeellistä ja noin suurta aikaiseksi nimittäin oman pienen prinsessan! Se oli niin mahtava tunne. Tuota prinsessaa on halunnut esitellä ympäri maailmaa. Minun oma pieni päivänsäde.
Ja edelleen tuo tunne on, mutta ei enään niin voimakas kuin silloin kohta 9kk sitten ;)

Muistatteko te ensimmäisen kertanne kun pääsitte
 työntelemään vaunuja jossa oli teidän uunituorre 
nyyttinne?






Tää on jo parin viikon takanen kuva, mutta oli pakko laittaa tämmönen tähän väliin. 
Eikö toinen oo söpö :)


Käytiin paikallisessa pitseriassa ja Aada istui ekaa kertaa syöttötuolissa :)
Harjoittelemista tämä vielä vaatii ja ei se kovin kauaa tuossa viihtynyt, mutta kokeiltiinpahan kuitenkin.


Aada on alkanut päristelemään ihan kauheasti kun syödään. Joka paikka on täynnä ruokaa ja vaatteet saa vaihtaa muutamaan kertaan päivän aikana. Sottaisaa puuhaa!


Tää kuva on aika huono, mutta oli hauska kun Aada pomppi kiikussa ensin ihan innoissaan ja vähän ajan päästä huomasin, että toinen on ihan väsähtänyt. Se vaan roikku keinussa ja oli oikein tylsistyneen näköinen. Sen jälkeen otin Aadan aika äkkiä pois ja kiereskelin naurussa. Hän oli niin säälittävän ja hauska näköinen samaan aikaan.

Hyppykiikku on ihan hyvä ja Aada tykkää siinä kovasti olla, mutta olen aika tarkka. En läheskään joka päivä laita Aadaa tuohon hyppimään. Jotenkin vaan pelkään, että se ei kohta viihy enään missään muualla ja sitten se ei opi kävelemään kunnolla. Mutta pieniä hetkiä kerrallaan muutaman kerran viikossa riittää hyvin :)


Mitenkäs se meni... Minä en ainakaan osta lapselleni kännykkää ennenkuin hän on 10 vuotias tai opeta häntä käyttämään mitään älylaitteita. No Aadaa ei tarvinnu opettaa. Aamulla se oli tabletin kimpussa. Osasi katsoa sään ja säätää hieman asetuksia. Oikein taitava tyttö. Vähän se maistelikin, mille se maistuu ja sen jälkeen tabletti vaatikin perusteellista pesua. 


Meillä muuten liikutaan! Liikutaan aika nopeasti ;) Mutta vaan kierien! Ja se kieriminen onnistuu todella hienosti ja nopeasti. Aada on jo nyt aika vilkas vaikka vaan kierii. Lisäksi tänä aamuna Aada oli kovasti menossa konttausasentoon. Pylly nousi, mutta käsillä ei jaksanut yläkroppaa nostaa tarpeeksi. Saa nähdä jääkö Aadalta ryömimisvaihe kokonaan ja alkaakin ensin konttaamaan :D 


Aada kieri leikkimatolta tuohon kohtaan. Oikein tyytyväinen oli suoritukseensa, sitten äiti tuli ja pilasi sen. Nostin Aadan takasin leikkimatolle ja eikö se kohta ollu taas samassa kohtaa.


Olen itse innostunut nyt ajatuksesta "superdieetti uusiksi". Sain ystävän mukaan salikaveriksiksi ja yritetään kummatkin laittaa ruokavalioon uudistusta. Viimeksi lähti superdieetissä - 5kg ja 27cm vyötäröltä. Saa nähdä mitä tästä dieetistä tulee. Haaveena olisi saada hieman lihasta ja kiinteytystä. En ota tavotteeksi tiputtaa painoani. Se on jo tarpeeksi alhainen, mutta kiinteytystä tarvitsen! Ja no ainahan terveellinen ruokavalio on tervetullutta. Pitäkää peukut pystyssä, että onnistun. Nimittäin minussa asuu myös erittäin laiskaeve, joka mielellään makaa sohvalla, eikä liiku.

Katsellaan miten käy mun superdieetti haaveiden :) Jännää! Odotukset on taas niin suuret, toivottavasti en joudu pettymään ja osaan pitää itseni kurissa. Jännittää, että osaanko sanoa mun suola/rasva/makeahiemoilleni EI. Toivotaan parasta! 

Harmauden keskellä valopilkkuja.

Me ollaan sopeuduttu uudelle paikkakunnalle todella hyvin. Oon nähny vanhempiani melkein joka päivä ja heistä onkin ollut ihan mielettömän iso apu Aadan hoidossa. Pääsen käymään kaupassakin ilman Aadaa! Ihan huippua saada olla edes 10 minuutin ajan ilman lasta. Kauppareissu sujuu huomattavasti nopeammin. Lisäksi omasta isästäni on ollut apua asunnon laiton kanssa. Hän on laittanut minulle lamput, hyllyt ja koonnut huonekaluja. Mitä tekisinkään ilman vanhempiani?

Me asutaan ihanassa kerrostalossa jossa on paljon naapureita. Tämä on ensimmäinen talo johon minulla on tervetullut olo. Todella moni naapuri on jäänyt juttelemaan ja ihastelemaan Aadaa. Moni on toivottanut tervetulleeksi. Eilen eräs mummo jäi juttelemaan kanssani olko-oven  viereen ja kertoi, että "tässä talossa on tapana, että tähän pöydälle tuodaan omia lehtiä, että siitä voi sitten ottaa ilmaiseksi mieluisia lehtia ja lukea niitä.Jos on kyllästynyt jo omiin lehtiin ja etsii uuta luettavaa."
Aika mukava systeemi. Anna nimisiä lehtiä siinä oli iso kasa ja iltalehteäkin löytyi. Pitää hyödyntää tuota joku kerta. Mitähän mieltä mummot olisi jos veisin heille luettavaksi minun teiniaikisia lehtiäni ;)

Talo on lisäksi erittäin rauhallinen ja naapureiden äänet ei kuulu sisälle.
Maanantaina minua kävi piristämässä eräs mamma ja hänen 7kk ikäinen poikansa. Oli ihanan piristävää saada muutakin seuraa kuin oma perhe. Ja eilen luonani kävi kaksi ihanaa bloginlukijaani. Toisella on 2 vuotias poika ja itseasiassa voisinkin hänen blogiaan mainostaa tässä samalla. Hänellä on aivan ihana blogi! Käykää ihmeessä tutustumassa. Blogiin pääsette tästä mammanpoika
Ja toisella näistä mammoista oli 4kk ikäinen poika. Molemmat ovat lukeneet aikalailla alusta saakka blogiani ja ottivat minuun yhteyttä kun kuulivat, että muutan tänne :)

Tämän asunnon saannin kanssa kävi oikeasti ihme. Lähdin hakemaan asuntoa täältä Tampereen suunnalta niin, että ajattelin hakevani asuntoa muutaman kuukauden ajan. Ensimmäinen asunto johon otin yhteyttä niin sen myös sain. Otin yhteyttä tori.fin kautta ja sain asunnon ja muutokin järjestyi todella nopeasti. Yleensä täällä on pulaa vuokra-asunnoista ja asunnot menevät todella nopeasti. No eikä siinä vielä kaikki. Asunto on remmontoitu ja todella hyvällä paikalla. Pääsen ilmaiseksi kulkemaan keskustaan saakka busseilla ja vanhempieni luokse on vain muutaman kilometrin kävelymatka. Asunnon omistajat olivat todella mukavia ja heidän sukulainen onkin tämä toinen blogini lukija ja hän tajusi, että lukee minun blogiani ja minä muutan tähän asuntoon. Hän otti yhteyttä ja sen vuoksi nyt näimmekin.
Tultiin ihan mielettömän hyvin toimeen keskenämme. Vaikka molemmat mammat onkin minua vanhempia niin ikäero ei näyttänyt haittaavan menoa ollenkaan. Voin kutsua heitä jo nyt minun ystävikseni. Toinen mamma asuu jopa ihan viereisessä talossa eli minulla on tuki ja turva ihan muutaman metrin päässä.
Voin sanoa, että tässä tapahtui ihme ja kukaan muu ei tätä saanut aikaan kuin taivaallinen Isäni. Hän pitää minusta ja Aadasta huolta tämän harmauden keskellä.

On muitakin rukousvastauksia tullut, mutta niistä kerron kenties joskus lisää.

Turhaan en luota Isääni, sillä Hän oikeasti pitää meistä huolta kunhan vaan jaksan uskoa siihen.




Aadalle kuuluu hyvää. Aada on iloinen pieni tyttö joka jaksaa piristää äitiään joka päivä suurella hymyllään. Aada jos kuka hymyilee enemmän kuin laki sallii. Aada ei niinkään naura, mutta hymyilee. Ehkä se nauru tulee sieltä ajallaan. Aada viihtyy nykyään todella paljon mahallaan ja kannattelee päätään jo täydellisesti.
Kyynärnojaan meneminenkin onnistuu useammin kuin kerran päivässä. Aada yrittää kovasti ryömiä eteenpäin ja jalat vispaa tuhatta ja sataa ja välillä peppukin nousee ylös, mutta vielä hän ei ole tajunnut ryömimisen jujua. Muutaman kerran hän on taaksepäin työntänyt itseään.

Nykyään Aadan liikumismuotona toimii pyöriminen. Muutama ilta takaperin Aada oli leikkimatolla ja pyörähti muutaman kerran vasemmalle ja olikin meidän tietokonepöydän alla. Sieltä Aada sitten huuteli "ota mut täältä pois, en halua olla täällä". Eli suomeksi kauhee rääkymistä. No nostin hänet sieltä pois ja laskin takaisin leikkimatolla. Tämä toistui 6 kertaa. Se oli Aadasta oikein mukava leikki. Saipahan äitin ainakin liikkelle. Ja Aadalla oli hauskaa.

Tänään Aada aloitti aamunsa sanoilla "mammamamma,äitäää" Niihin sanoihin oli ihana herätä. Aada selkeästi kutsuu minua jo aamulla ;) "Äiti herää jo, nyt on aamu."
Lisäksi tänään hän oppi uuden taidon. Nimittäin pään pyörittämisen. Oli erittäin mukavaa syöttää sosetta kun sitä sosetta sitten oli joka paikka täynnä, koska Aadan pää pyöri niin kovaa vauhtia. Ja sitten hymyillään ja päristellään, että varmasti saadaan äidin vaatteet sotkettua. Ja tämän kaiken jälkeen aadan kasvoilla on omahyväinen ilme "hahaa, onnistuinpas"

On niin hauskaa lukea Aadan ilmeitä. Hän on aika ilmeikäslapsi. 
Hänen ilmeensä kertovat kyllä enemmän kuin tuhat sanaa. 





Aadan yöt ovat olleet aika raskaita viime aikoina. Muutamana yönä hän on heräillyt tunnin välein. Luultavasti heräilyt ovat johtuneet kulmahampaasta. Kulmahammas on siis pian puhkeamassa ja se kuulemma tekee aika kipeää. Veikkaan siis, että tämä vaikuttaisi Aadan yöuniin. Lisäksi Aada on nyt muutaman päivän ajan aivastellut tiuhaa tahtia ja itsellä on pieni flunssa päällä tällä hetkellä. Onneksi viime yö meni paremmin ja samaa toivon nyt tulevalta yöltä. Kaikkein raskainta tästä kahdestaan olosta tekee se, että en saa minkäänlaista apua keneltäkään yöheräämisiin. Huonon yön jälkeen nousen silmät ristissä klo 06 aamulla tekemään Aadalle puuroa. Ja kun olen saanut itseni täysin hereillä niin Aada saattaa nukahtaa ja nukkua parikin tuntia ja itse en saa uudestaan unta. Se jos mikä raivostuttaa. 

Me ollaan siis lopetettu yömaito ja nykyään tarjoa Aadalle vettä öisin, enkä enään muuta. 




Aadan selkä on täysin suora kun hän seisoo ja jaksaa varata todella kauan omille jaloilleen. Muutamia askelia osaa ottaa etenpäin kun pidän käsistä kiinni ja vähän ohjailen. Nyt me kovasti harjoitellaan istumista sohvalla niin, että tuen Aadaa tyynyillä. Tämän oppimiseen menee vielä jonkin aikaa, mutta pian ;)