Vauvakuume, mikä se on?

Todella pienen ajan sisällä olen jutellut ystävieni kanssa vauvakuumeesta. Usealla ystävälläni on taapero kotona ja pieni vauva (1-6kk vanha). Kun katselen äitejä joilla on taapero ja vauva kotona ja mies käy päivät pitkät töissä niin ihmettelen miten he selviävät. Arvostan todella paljon äitejä joilla on kädet täynnä kahden pienen kanssa kotona, mutta itse en ole varma selviäisinkö. Kun taas juttelen ystävien kanssa joilla on tällä hetkellä vauvakuume kun kotona on se muutaman kuukauden ikäinen vauva niin ihmettelen, että miten sitä voi noin nopeasti toisen vauvan haluta?

Tein muutama kuukausi sitten raskaustestin, koska menkkani olivat myöhässä. En osannut ajatella, että se voisi johtua myös hyvinkin siitä, että olin muutama kuukausi aikaisemmin synnyttänyt ja, että kierto ei välttämättä palaudu ihan heti normaaliksi. Raskaustesti oli negatiivinen, mutta tietyssä valossa siinä näkyi pieni haamu.

Olin järkyttynyt ja niin oli mieheni. Heti ajattelin, että miten tässä nyt oikein selviää muka kahden pienen lapsen kanssa. Mutta kuitenkin sisälläni oli pieni ja leveä hymy. Hei jee meille tulee toinen lapsi! Mutta se oli kuitenkin aika pieni leveä hymy. Ensimmäisenä aloin ajattelemaan näin: 

" Meidän on muutettava tästä kodista pois. Toinen pinnasänky pitää hommata, ei kauhee autokin pitää vaihtaa. Miten meillä on varaa kaksosrattaisiin? Miten me selvitään, kun Aadakin on vielä niin pieni. 
Miten me saahaan kaikki järjestymään. 
Mitä ihmettä me nyt tehdään?"

No onneksi meni vain muutama päivä ja menkat alkoi normaalisti. Sitten huokasin taas syvään ja kiitin Jumalaa, onneksi ei ihan vielä.

Minulla ei ole vauvakuume vielä puhjennut kukkaan. Aada on vielä kovin pieni, vaikka ei enään minun silmiin mikään vauva olekkaan. Tyttö ei viihdy enään juuri sylissä vaan haluaa lattialle leikkimään,mutta tästä ajasta nautin. Nautin tästä ajasta paljon enemmän kuin ihan siitä vauva-arjesta. On ihanaa nähdä kun Aada haluaa jutella ja haluaa seurustella kanssani. Saan joka päivä useita hymyjä ja naurukohtauksia. Rakastan tuota tyttöä valtavasti.

Kuvittelin silloin kun Aada ei vielä ollut syntynyt, että minulle tulee vauvakuume varmaan heti eneimmäisen 3 kk jälkeen, kun tyttö vaan kasvaa ja alkaa touhuamaan, mutta olin väärässä. Aada on 6kk ikäinen ja tämä kyseinen kuume ei ole vielä saavuttanut minua.

Ehkä se johtuu myös paljon Aadan koosta. Aada on nyt n. 1-2 kuukauden ikäisen vauvan kokoinen.

Itseasiassa minä pelkään todella paljon tulla uudestaan raskaaksi. Raskausaika oli KAMALA. Ihan hirveä suoraan sanottuna. En haluaisin kokea sitä uudestaan. Eli jääkö Aada ainoaksi lapseksemme? Miehen kanssa olen asiasta puhunut ja hänkään ei vielä pitkään aikaan ole valmis toiseen lapseen. Mutta mitä jos tulenkin raskaaksi? Niin ehkäisyhän ei ole 100% varma ja aina on mahdollista tulla raskaaksi. Mutta suunitteilla ei ole suunitella toista lasta vielä vähään aikaan. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka huomenna vauvakuume puhkeaisi kukkaan ja meille syntyisi ensi alkukesänä seuraava lapsi, mutta hyvin epätodennäköistä se on. 

Se miksi pelkään johtuu ihan siitä miten erilainen raskauteni oli muiden raskauksiin verraten. Minua melkein inhottaa kuunnella sitä, kun jotkut ylistää miten helppo raskaus heillä on ollut. Onhan se ihanaa, että joillakin on helppoa odottaa sitä vauvaa, mutta heidänkin pitäisi muistaa aina se, että kaikille se raskaus ei ole niin helppoa. Mielestäni sellaista helppoa raskautta ei kannata ylistää pahemmin ihmiselle jolla on vaikea raskaus takana.

Varmaan syyt minuun pelkooni ovat useat neuvolakäynnit, niskapoimuseulonnan 4,8mm tulos, rakenneultra, 1:5 riskiluku ja lopussa raskausmyrkytys. Siihen lisäten tietenkin pahoinvoinnit, ennen aikaiset supistukset, närästys, unettomuus, pissalla ravaaminen ja no mitä kaikkea sitä olikaan. Helppoa se ei ollut, mutta onneksi tuo oma aarre on ollut kaiken arvoinen.

Tällä hetkellä mietin paljon, että mitä jos seuraavassakin raskaudessa saan ravata ultrassa tuhat ja yksi kertaa ja siellä selviää jälleen jotain. Mitä jos seuraava lapsemme onkin myös erityislapsi. Se, että Aada on erityislapsi ei tunnu pahalle ja voisin hyvin ottaa tähän toisenkin erityislapsen, mutta tottakai jokainen vanhempi toivoo, että lapsi olisi normaali syntyessään. Ja kyllä minä kuitenkin haluaisin joku päivä mummoksi tulla, jos Aada ei voikkaan omia lapsia saada. Toki aina voi adoptoida ! Ja silloinhan minusta tulisi mummo myös!

Vaikka nämä ovat tämän hetken ajatuksia niin en voi tietää miten ajattelen puolen vuoden päästä. Voi olla, että olen unohtanut raskausaikani ja haluankin mahdollisimman pian toisen lapsen. Haaveena on ollut, että saisin vielä joku päivä olla suurperheen äiti, mutta saa nähdä toteutuuko tuo haave koskaan.

Onko muilla ollut samaisia pelkoja raskausajalta?
 tai vauva-ajalta? 
Pelkoja, että on vaikea edes ajatella seuraavaa lasta?



Ps. Meidän juhannus sujui Keuruulla juhannuskonferenssissa. Menimme torstaina vanhempieni luokse Tampereelle ja olimme siellä yötä. Perjantaina suuntasimme nokan kohti Keuruuta ja siellä perheenä vietettiin aikaa klo 19 saakka. Klo 19 minun ihanat vanhempani lähtivät Aada mukanaan Tampereelle ja me saatiin jäädä Miikan kanssa nauttimaan ystävien seurasta. Tampereella oltiin myöhään yöllä. Lauantaina lähdettiin takaisin Kouvolaan ja Miika meni töihin. 





Oli mukava juhannus! Näin olen viettänyt melkein jokaisen juhannuksen lapsuudessani ja niin teimme tänäkin vuonna. Ihanan mukavaa oli nähdä muutamia ystäviä ja jutella mukavia! Vaikka todella kylmähän tämä juhannus oli ja inhottavan sateinen, mutta aina kaikki ei mee ihan suunitelmien mukaan.

Ja tähän väliin on kerrottava. Aadalla on puhjennut 2 hammasta!!!
Alhaalla on nyt sitten 2 suloista hammasta ja tyttö puree kaikkea ja KOVAA.
Tuttikin on toiselta puolelta tälläinen:


Aada ei olekkaan vauva vaan on jyrsijä. Nyt hommattiin maissinaksuja Aadalle , kun ymmärtää laittaa suuhun muutakin kuin sormet.
Purulelu on myös ahkerassa käytössä. Hammasharjalla aletaan varmasti lähiaikoina harjaamaan hampaita, vielä ei ihan voi kun hampaat on niin pienet ja todella kipeät ja lähellä ikeniä. Mutta hetken päästä.

Minkä ikäisenä teidän pienokaisilla on puhjennut ekat hampaat? 
Ja kauan niitten tulo kesti? 

Ensimmäiset merkit tuli 3kk iässä, että hampaat saattais alkaa tulla, mutta ei tullu. No 3kk päästä sitten onneksi puhkesi.
Luulen, että Kreetan itkut olivat myös osa syy tähän. Ihanaa, nyt meillä on vihdoin hampaita suussa! 


HUOM!!!


Hei ja nyt on alet alkanut Pumpelo & Höppiäisellä
 Voit tehdä vaikka millaisia löytöjä:

Esimerkiksi:
Tässä omat suosikkini:

Pikku Pumpelon puklurätti nepillisellä
ripustuslenkillä -65% 5,60€ 
(ovh 15,90€)

Huppista Hupsis matkahoitoalusta, nepillinen + ripustuslenkki
(pul-kangas + puuvilla)
-20% 15,60€ 
(ovh 19,50€)

Susanne imetyspaita/mekko, Siilit-velour, L-koko, 
Huom! imetysluukussa nepit,
-50% 34,25€ (ovh 68,50€)


Nyt kipinkapin ostoksille kaikki!!
Kuvat ja ja tuotteet löydät:


Muista käydä edes vilkaisemassa, saatat yllättyä ;)



13 kommenttia

  1. komenttoinpa tätä nyt kun toista ootan ja ikää eroo pienille tulee se alle vuos. Mietin kanssa miten pärjäämme ja jaksamme? mutta ihan hyvin. EI se vaadi kuin vain joustamista suunnasta jos toisesta. Tosin se toinen tulee sitten kun on sen aika tulla. (:

    VastaaPoista
  2. Viime postauksen jälkeen olin varma että oot raskaana! :) Harmi että sulla on noin ikäviä tuntemuksia raskaudesta... Toivottavasti saat sun tuntemukset selvitettyä ja jos saat lisää lapsia raskaudet olis helpompia! Kaikkea hyvää teille <3

    VastaaPoista
  3. En voi sanoa, että raskauteni oli vaikein mahdollinen, koska vauva voi hyvin ja mitään poikkeavaa ei missään vaiheessa ollut eikä edes epäilty, joten siltä osin sai olla rauhallisin mielin. Mutta itse kärsin harjoitus supistuksia ja liitoskivuista rv 19 asti ja koko ajan ne vain pahenivat. Jouduin jäämään aikaisin pois töistä (fyysisesti raskas työ, lähihoitaja niinkuin taidat olla sinäkin) ja se kotona oleminen otti niin päähän! Varsinkin kun kivut olivat lopussa jo niin pahoja että maitopurkin nostaminen kauppakärrystä sai itkemään. Ja illalla vessaan ei päässyt kuin konttaamalla. Kyllä oli pitkä odotusaika, mutta palkinto siitä kaiken kivun ja kärsimyksen arvoinen <3 pelkään seuraavaa raskautta ja sitä kärsinkö yhtä pahoista tai peräti pahemmista kivuista. Siksi odotan, että esikoinen on isompi. Aika kultaa muistot ja haaveissa on jo seuraava lapsi, mutta täytyy ajatella järjellä. Ehdottomasti haluan vielä lapsia, ehkä useampia, mutta en vielä. (Tyttö nyt 8kk). -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä semmoisesta jää aina kammo tai seuraavaa raskautta pelkää. Itsekkin haluan ehdottomasti lisää lapsia, mutta vielä ei ole sen aika :)

      Poista
  4. Kyllä niitä hampaita kannattaa alkaa jo harjaileen pehmeällä harjalla. Jo ennen niiden puhkeamista vauvan voi antaa itse harjailla ikeniä. Monia se helpottaa kum hampaat kutisee. :) Vastaat varmaan tähänkin, että teette kuten teette, totta kai teettekin. Ajattelin vain vinkata, että harjailu voi tuntu tässäkin vaiheessa Aadasta mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aada ei oo vielä osannu hahamottaa sitä, että hän voisi itsekkin harjailla hampaitaan minun läsnäollessa. Se on vielä hankalaa. Mutta itse olen kokeillut harjailla varsinkin silloin kun hampaat ei ollu puhjennu. Nythän meillä mukavasti 2 ihanaa pientä hammasta on <3 Ja nyt on alettu harjailemaan ihan kunnolla ;)

      Poista
  5. Samankaltaisia ajatuksia on kuin sulla vaikka mä en joutunut pelkämään raskaudessa samalla tavalla kuin sä mutta raskausaika ei ollut lainkaan niin ihanaa kuin olin kuvitellut ja varsinkin viimeinen kk oli todella rankka, toki kaikki oli sen vaivan arvoista. Kaikki sanoi mulle, että vauvakuume tulee uudelleen nopeasti ja kaipaat vielä raskausmahaa jne. mä en tosiaan kaipaa sitä ja vaikka aika obn mennyt nopeaan eikä Harald ole enää vauva sanan varsinaisessa merkityksessä ja välillä mietin kaihona että voi kun tuo olisi vielä pieni mutta silti nautin jokaisesta päivästä ja siitä että hän oppii uutta ja kasvaa jne. ja vaikka mä ehkä joskus sen toisen halunkin(a pienellä ikäerolla jotta niistä on seuraa toisilleen)niin nyt haluun nauttia tästä vauva arjesta, siitä että hän saa kaiken huomion. ja niin karulta kun se kuulostaakiin niin on huomannut että yhden lapsen kanssa on helpompi mennä ja touhu ta kaikkea ja välillä mietin haluanko mä edes sitä toista(kyllä mä silti haluan jos saan..)olen niin kiitollinen ja onnellinen tästä yhdestäkin.

    meillä ei vielä hampaita oo puhjennut mutta voi olla että on tulolla kun on ollut pientä kitinää ja kovin tuo tunkee suuhunsa kaikkea purulelut on jo käytössä. me ollaan välillä jo harjattu ikeniä vaikka ei tosiaan hampaita ole. olin raskausaikana jossain lapsen suuhygienia keskustelussa hammaslääkärillä ja siellä sanottiin, että voi alkaa harjailla jo ennen kuin hampaita tulee, että vauva tottuu siihen. Kovin usein mä en vaan tahdo muistaa sitä.

    me ei olla vielä sormiruokailtu mutta aattelin maissinaksuja ostaa ja kokeilla muuten syöminen sujuu kuin vanhalta tekijältä ja syö todella hyvin. Niin ja mäkin muuten puhun aina meistä;) vaikka olin aiemmin sanonut etten ikinä tule puhumaan niin mutta kas vain niin teen;)

    Annelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä sitä vaan alkaa miettimään ja pelkäämään joutuuko saman kokemaan uudestaan jne..

      jep maissnaksut on kyl loistavia kun ne sulaa ihanasti suussa. Niitä Aadakin osaa syödä :)

      Poista
  6. Tähän pitää kommentoida, voit laittaa kyllä sähköpostiakin minulle, jos haluat jutella enemmän. Meillä on ensimmäisellä kaksi perinnöllistä sairautta, joista toinen on vieläpä riski toisen oireilulle, eikä se toisen tekeminen ollut mikään itsestään selvyys. Itse olin aina toivonut useamman kuin yhden, mutta ensimmäisen raskaudessa ravattiin ultrassa, 4päivää ennen synnytystä osastolla, 3 sen jälkeen, vauva sairaalassa 2 viikkoa ja edelleen kontrollit TAYS:ssa vähintään 3kk välein. Vauva-aika oli aika rankkaa. Ja riskit sairauksien periytyä seuraavallekin 50% ja 25%. Oli aika kova paikka meille päättää yritetäänkö toista ja myös se, että mitä teemme jos tiedämme, että toinen olisi perinyt sairaudet. Pärjättäisiinkö kahden yhtä sairaan lapsen kanssa? Tai jos toinen ei olisi muuten terve? Emme. Voisinko siis abortoida lapsen, jonka tietäisin olevan yhtä ihana kuin ensimmäinen? En. Nyt meillä kuitenkin on 6 viikkoinen terve tyttö ja ensimmäinen täyttää 2 viikon päästä 3v. Joka päivä ihmettelen voiko tavallinen vauva olla oikeasti näin helppo? Tiedän, etteivät kaikki ole, mutta tämä vain hoituu siinä sivussa kuin ensimmäisen päivä kulkee normaalia rytmiään. Jos näiden kahden raskaudet olisivat olleet toisin päin olisin tajunnut, että tuo esikoinen oli tulossa ennen aikojaan - tämä toinen syntyi 41+4 ja loppuun asti kävin koiran kanssa lenkillä ja tein pihahommia, siinä synnytystä edeltävänä iltapäivänä alkoi vasta supistella. Tyttö syntyi luomuna 4tunnissa. Kovin paikka oli se, kun CRP nousi ja tämäkin vauva joutui "keskolaan" seurantaan. CRP ja antibiootti suoneen ei mikään iso juttu ollut, vaan se sama ympäristö jossa 3 vuotta sitten pelkäsi saako oman vauvan kotiin vai ei. Ensimmäisen synnytykseen jälkeen ajattelin "kuka hullu tämän tekee toiste" - toisen synnytyksen jälkeen ajattelin "no voishan sitä kolmannen". :) Esikoinen oli muuten 48cm 2900g, toinen 52cm ja n. 4,6kg, toinen raskaus ja synnytys olivat paljon helpompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voettä no varmasti tuollainen on pelottanut todella paljon <3 Ihanaa, että teille tuli kuitenkin terve tyttö ja nyt ajattelet, että josko sitä kolmannenkin ;) Ihana kuulla. Toivottavasti itselläkin seuraavan lapsen odotus joskus hamassa tulevaisuudessa olisi helppo ja synnytys myös. Eniten haluaisin, että seuraavan lapsen kohdalla saisi käydä ultrissa sen 2 kertaa eikä enempää tarvitsi rampata polilla ja saisin lapsen heti vierihoitoon synnytyksen jälkeen eikä tarvitsisi käydä teho-osaston kautta. Se jos mikä on raskasta! Mutta kaikesta selviää :)

      Poista
  7. Mäkin olin konffassa ja musta tuntuu että mä näin noi teidän vaunut mahollisesti siellä jossain vaiheessa! Teitä en kylläkään, putkinäkösenä taas tapani mukaan kulkenut :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //