Ihana aurinkoinen turnertyttö.

Hymyilevä, aurinkoinen, iloinen ja naurava tyttö. Sellainen tuo meidän Aada on. Aamulla kun avaan Aadan huoneen oven ja Aada näkee minut niin saan ensimmäisenä maailman leveimmän hymyn. Sen hymyn kun näkee niin jaksaa mitä vain oman tyttären vuoksi. Vaikka kuinka väsyttäisi ja ärsyttäisi aamulla niin tuo kyseinen hymy vie kaikki murheet mennessään.

Vaippaa vaihtaessa Aada hymyilee edelleen ja kertoo tohkeissaan miten hyvin on nukkunut yönsä.
Aamupalalla juttua saattaa tulla niin paljon, että Aada ei jaksa keskittyä syömiseen vaikka olisi hirmu kova nälkä. 

Aada on luonteeltaan erittäin iloinen. Ja se onkin turnereiden perus luonteenpiirre. He ovat iloisia lapsia niinkuin downlapsetkin. On ihanaa kun oma tyttö on näin aurinkoinen.

Aada tykkää touhuta paljon leikkimatolla. 
Yleensä kun lasken Aadan leikkimatolle niin hän leikkii siinä yksin. Silloin ei äidin seura kelpaa kun kaikki lelut on paljon mukavempia. Aada juttelee todella kovaäänisesti leluille ja maistelee niitä. Välillä Aada saattaa alkaa nauramaan yksikseen. On ihana nähdä miten toinen voi iloita noin pienestä asiasta noin paljon.

Me touhutaan ja hassutellaan myös yhdessä. Hoitopöydällä jumppaillaan ja jutellaan paljon.
Otan Aadan usein meidän sänkyyn pötköttämään kanssani ja siinä saattaa mennä useampikin tovi kun vain jutellaan. Jossan vaiheessa saattaa käydä niin, että vain nukahdetaan. 





"Minusta ei tule äitiä joka lirkuttelee ja lässyttää omalle lapselleen"

...

Niinpäniin. Ei varmaan tuu! Eipä!
Kun Aada oli vasrasyntynyt niin olin varma, että en tuu ikinä lirkuttelee Aadalle. Jotenkin Aada tuntui niin vieraalta vauvalta. En minä osannut lirkutella sille. Silloin sanoin meidän perhetyöntekijälle, että en minä osaa jutella Aadalle yhtään mitään. En osaa lirkutella. Silloin hän sanoi, että se lähtee itsestään ja jos ei lähde niin voidaan sitä yhdessä harjoitella.

Aajattelin mielessäni,että en varmasti harjoittele lirkuttelemista! Vähän noloa, ei mun tarvii lirkutella mun omalle lapselle. Hmm.. Meni öö kuukausi eteenpäin ja minä huomasin lirkuttelevani Aadalle.

"Voi kultarakas, mennäänkö nyt pesemään pylly? Sen jälkeen voitais ottaa vähän maitoa ja laittaa simmut kiinni ja ottaa nokoset"

Niinhän siinä kävi. Juuri niin miten ei pitänyt käydä. Mutta en kadu. Tämä lirkuttelu on kivaa.

Usein puhun kotona
 "Mikä meitä nyt vaivaa?"
"Mitäs meidän seuraavaksi pitäisi tehdä?"
"Pitäiskö meidän vaihtaa yöpuku päälle?"

Puhun usein muodossa "me". Miestä se huvittaa ja hän onkin kysynyt minulta useaankin otteeseen, että miksi ihmeessä puhun kokoajan "meistä".
Niin no ilmeisesti se napanuora ei ole vieläkään katkennut.

Me ollaan me vielä PITKÄN aikaa.


Yritin ottaa hampaista kuvan, että epäonnistuin. No kyllä te ehkä näette, että siellä ne hampaat on.
Nyt me on alettu hieman harjaamaan niitä. Tahna pitäisi joskus tässä ostaa. Niin ne neuvolassa sanoivat. Olin ihmeissäni. Aina oon luullu, että pienillä vauvoilla riittää kun vedellä harjataan hampaat, mutta ilmeisesti ei.






Me ollaan pikkuhiljaa aloiteltu sormiruokailua. Tänään annoin ensimmäistä kertaa Aadalle banaanin palan. Hän ei oikein ymmärtänyt laittaa sitä suuhun, mutta äidin avulla Aada onnistui haukkamaan siitä muutaman palan.
Maissinaksuja on myös maisteltu ja sen mutustaminen onnistuukin hieman paremmin kuin banaanin.




Vauvakuume, mikä se on?

Todella pienen ajan sisällä olen jutellut ystävieni kanssa vauvakuumeesta. Usealla ystävälläni on taapero kotona ja pieni vauva (1-6kk vanha). Kun katselen äitejä joilla on taapero ja vauva kotona ja mies käy päivät pitkät töissä niin ihmettelen miten he selviävät. Arvostan todella paljon äitejä joilla on kädet täynnä kahden pienen kanssa kotona, mutta itse en ole varma selviäisinkö. Kun taas juttelen ystävien kanssa joilla on tällä hetkellä vauvakuume kun kotona on se muutaman kuukauden ikäinen vauva niin ihmettelen, että miten sitä voi noin nopeasti toisen vauvan haluta?

Tein muutama kuukausi sitten raskaustestin, koska menkkani olivat myöhässä. En osannut ajatella, että se voisi johtua myös hyvinkin siitä, että olin muutama kuukausi aikaisemmin synnyttänyt ja, että kierto ei välttämättä palaudu ihan heti normaaliksi. Raskaustesti oli negatiivinen, mutta tietyssä valossa siinä näkyi pieni haamu.

Olin järkyttynyt ja niin oli mieheni. Heti ajattelin, että miten tässä nyt oikein selviää muka kahden pienen lapsen kanssa. Mutta kuitenkin sisälläni oli pieni ja leveä hymy. Hei jee meille tulee toinen lapsi! Mutta se oli kuitenkin aika pieni leveä hymy. Ensimmäisenä aloin ajattelemaan näin: 

" Meidän on muutettava tästä kodista pois. Toinen pinnasänky pitää hommata, ei kauhee autokin pitää vaihtaa. Miten meillä on varaa kaksosrattaisiin? Miten me selvitään, kun Aadakin on vielä niin pieni. 
Miten me saahaan kaikki järjestymään. 
Mitä ihmettä me nyt tehdään?"

No onneksi meni vain muutama päivä ja menkat alkoi normaalisti. Sitten huokasin taas syvään ja kiitin Jumalaa, onneksi ei ihan vielä.

Minulla ei ole vauvakuume vielä puhjennut kukkaan. Aada on vielä kovin pieni, vaikka ei enään minun silmiin mikään vauva olekkaan. Tyttö ei viihdy enään juuri sylissä vaan haluaa lattialle leikkimään,mutta tästä ajasta nautin. Nautin tästä ajasta paljon enemmän kuin ihan siitä vauva-arjesta. On ihanaa nähdä kun Aada haluaa jutella ja haluaa seurustella kanssani. Saan joka päivä useita hymyjä ja naurukohtauksia. Rakastan tuota tyttöä valtavasti.

Kuvittelin silloin kun Aada ei vielä ollut syntynyt, että minulle tulee vauvakuume varmaan heti eneimmäisen 3 kk jälkeen, kun tyttö vaan kasvaa ja alkaa touhuamaan, mutta olin väärässä. Aada on 6kk ikäinen ja tämä kyseinen kuume ei ole vielä saavuttanut minua.

Ehkä se johtuu myös paljon Aadan koosta. Aada on nyt n. 1-2 kuukauden ikäisen vauvan kokoinen.

Itseasiassa minä pelkään todella paljon tulla uudestaan raskaaksi. Raskausaika oli KAMALA. Ihan hirveä suoraan sanottuna. En haluaisin kokea sitä uudestaan. Eli jääkö Aada ainoaksi lapseksemme? Miehen kanssa olen asiasta puhunut ja hänkään ei vielä pitkään aikaan ole valmis toiseen lapseen. Mutta mitä jos tulenkin raskaaksi? Niin ehkäisyhän ei ole 100% varma ja aina on mahdollista tulla raskaaksi. Mutta suunitteilla ei ole suunitella toista lasta vielä vähään aikaan. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka huomenna vauvakuume puhkeaisi kukkaan ja meille syntyisi ensi alkukesänä seuraava lapsi, mutta hyvin epätodennäköistä se on. 

Se miksi pelkään johtuu ihan siitä miten erilainen raskauteni oli muiden raskauksiin verraten. Minua melkein inhottaa kuunnella sitä, kun jotkut ylistää miten helppo raskaus heillä on ollut. Onhan se ihanaa, että joillakin on helppoa odottaa sitä vauvaa, mutta heidänkin pitäisi muistaa aina se, että kaikille se raskaus ei ole niin helppoa. Mielestäni sellaista helppoa raskautta ei kannata ylistää pahemmin ihmiselle jolla on vaikea raskaus takana.

Varmaan syyt minuun pelkooni ovat useat neuvolakäynnit, niskapoimuseulonnan 4,8mm tulos, rakenneultra, 1:5 riskiluku ja lopussa raskausmyrkytys. Siihen lisäten tietenkin pahoinvoinnit, ennen aikaiset supistukset, närästys, unettomuus, pissalla ravaaminen ja no mitä kaikkea sitä olikaan. Helppoa se ei ollut, mutta onneksi tuo oma aarre on ollut kaiken arvoinen.

Tällä hetkellä mietin paljon, että mitä jos seuraavassakin raskaudessa saan ravata ultrassa tuhat ja yksi kertaa ja siellä selviää jälleen jotain. Mitä jos seuraava lapsemme onkin myös erityislapsi. Se, että Aada on erityislapsi ei tunnu pahalle ja voisin hyvin ottaa tähän toisenkin erityislapsen, mutta tottakai jokainen vanhempi toivoo, että lapsi olisi normaali syntyessään. Ja kyllä minä kuitenkin haluaisin joku päivä mummoksi tulla, jos Aada ei voikkaan omia lapsia saada. Toki aina voi adoptoida ! Ja silloinhan minusta tulisi mummo myös!

Vaikka nämä ovat tämän hetken ajatuksia niin en voi tietää miten ajattelen puolen vuoden päästä. Voi olla, että olen unohtanut raskausaikani ja haluankin mahdollisimman pian toisen lapsen. Haaveena on ollut, että saisin vielä joku päivä olla suurperheen äiti, mutta saa nähdä toteutuuko tuo haave koskaan.

Onko muilla ollut samaisia pelkoja raskausajalta?
 tai vauva-ajalta? 
Pelkoja, että on vaikea edes ajatella seuraavaa lasta?



Ps. Meidän juhannus sujui Keuruulla juhannuskonferenssissa. Menimme torstaina vanhempieni luokse Tampereelle ja olimme siellä yötä. Perjantaina suuntasimme nokan kohti Keuruuta ja siellä perheenä vietettiin aikaa klo 19 saakka. Klo 19 minun ihanat vanhempani lähtivät Aada mukanaan Tampereelle ja me saatiin jäädä Miikan kanssa nauttimaan ystävien seurasta. Tampereella oltiin myöhään yöllä. Lauantaina lähdettiin takaisin Kouvolaan ja Miika meni töihin. 





Oli mukava juhannus! Näin olen viettänyt melkein jokaisen juhannuksen lapsuudessani ja niin teimme tänäkin vuonna. Ihanan mukavaa oli nähdä muutamia ystäviä ja jutella mukavia! Vaikka todella kylmähän tämä juhannus oli ja inhottavan sateinen, mutta aina kaikki ei mee ihan suunitelmien mukaan.

Ja tähän väliin on kerrottava. Aadalla on puhjennut 2 hammasta!!!
Alhaalla on nyt sitten 2 suloista hammasta ja tyttö puree kaikkea ja KOVAA.
Tuttikin on toiselta puolelta tälläinen:


Aada ei olekkaan vauva vaan on jyrsijä. Nyt hommattiin maissinaksuja Aadalle , kun ymmärtää laittaa suuhun muutakin kuin sormet.
Purulelu on myös ahkerassa käytössä. Hammasharjalla aletaan varmasti lähiaikoina harjaamaan hampaita, vielä ei ihan voi kun hampaat on niin pienet ja todella kipeät ja lähellä ikeniä. Mutta hetken päästä.

Minkä ikäisenä teidän pienokaisilla on puhjennut ekat hampaat? 
Ja kauan niitten tulo kesti? 

Ensimmäiset merkit tuli 3kk iässä, että hampaat saattais alkaa tulla, mutta ei tullu. No 3kk päästä sitten onneksi puhkesi.
Luulen, että Kreetan itkut olivat myös osa syy tähän. Ihanaa, nyt meillä on vihdoin hampaita suussa! 


HUOM!!!


Hei ja nyt on alet alkanut Pumpelo & Höppiäisellä
 Voit tehdä vaikka millaisia löytöjä:

Esimerkiksi:
Tässä omat suosikkini:

Pikku Pumpelon puklurätti nepillisellä
ripustuslenkillä -65% 5,60€ 
(ovh 15,90€)

Huppista Hupsis matkahoitoalusta, nepillinen + ripustuslenkki
(pul-kangas + puuvilla)
-20% 15,60€ 
(ovh 19,50€)

Susanne imetyspaita/mekko, Siilit-velour, L-koko, 
Huom! imetysluukussa nepit,
-50% 34,25€ (ovh 68,50€)


Nyt kipinkapin ostoksille kaikki!!
Kuvat ja ja tuotteet löydät:


Muista käydä edes vilkaisemassa, saatat yllättyä ;)



καλημέρα =Kalimera

 =Kalimera 
eli 
HUOMENTA/PÄIVÄÄ
 Kreikaksi. 
Tuota kuultiin kokoajan Kreetalla ja mieleen jäii.

Mutta terveisiä Kreetalta.

Niin kamalan äkkiä tää aika vierähtää vaan eteenpäin. Meidän aika on kulunut etelän lämmössä, Kreetan auringossa. Tulimme lauantaina kotiin ja se jälkeen mieheni sairastui mahatautiin ja sitä pelätessä onkin mennyt nämä 4 päivää. Nyt kuitenkin näyttää sille, että mahatauti tai mikälie olikaan ei tule minuun ja Aadaan ja päästään kenties juhannuksen viettoon.

Ihan ensimmäiseksi on pakko kertoa hieman Aadasta. Aada on alkanut juttelemaan todella paljon. Kokoajan on sanomassa jotain. Ainoat hetket kun tyttö ei juttele on varmaan silloin kun Aada on juuri herännyt. Silloin hän kyllä hymyilee paljon, mutta on usein erittäin uninen ja poissa olevan oloinen.

Aada on myös nyt kääntynyt parisen kertaa mahalleen ja tämän hän oppi Kreetalla. Molemmille kyljille on jo useampi viikko käännytty, mutta nyt sitten vihdoin mahalleen.

Pään kannattelu ei edelleenkään oikein suju, vaikka joka päivä yritetäänkin jumppailla ja ohjata Aadan käsiä kyynerkoukkuun, että mahallaan ollessa päänkannattelu onnistuisi. Edelleen pää hieman heiluu kun Aada esim. pomppii sylissä.

Aada oppi myös toisen taidon Kreetalla. Nyt meillä osataan ottaa varpaista kiinni. Ja voiettä se on suloista. Kokoajan on tunnustelemassa varpaita.

Niin ja 2 päivää sitten meille puhkesi ensimmäinen hammas ja tänään puhkesi toinen. Nyt on alhaalla ihanasti 2 pientä hammasta. Tuosta kun hampaat vielä kasvaa niin Aadan hymy on jotain todella suloista!!

Mutta siihen meidän Kreetan matkaan.

Aada oli todella hyvää matkaseuraa. Ei pahemmin itkenyt kuumasta auringosta vaan tykkäsi maata rattaissa. Käytiin meressä ja altaassa uimassa ja Aada nautti todella paljon. Pari kertaa sukellettiin Aadan kanssa ja todella hyvin onnistui. Pari altaalla ollutta naista kyllä katseli hieman vihaisena meidän sukeltamisesta, luuli varmaan, että Aada on 2 kk ikäinen. Syömiset onnistui todella hyvin reissun aikana, valmis ruokia syötiin.

Aada ruskettui hieman naamasta Kreetalla, mutta ei palanut! Eniten pelkäsin sitä, että tyttö onnistuu palamaan, vaikka ei pahemmin suoraan auringon valossa ollutkaan. Meillä ei ollut mitään aurinkorasvaa mukana, koska niiden ikäraja on vissiin 1 vuosi ja aika hintavia on apteekin rasvat.

Lentomatkat sujui todella hyvin. Hieman Aada pomppi ja kitisi kun ei meinannut jaksaa paikallaan olla, mutta kun kuulokkeet laitettiin korviin niin pian tyttö nukahti.

Kreetalle lento kesti n. 4h. Lentokentällä kiirehdittiin bussiin ja bussi vei meidät haniaan, agina marina nimiseen kylään. kylässä majoituimme hotellissa nimeltä AtrionHotel.

Vaaleanpunaisella näkyy ne alueet missä liikuimme. Kävellen liikuttiin joka päivä  pitkiäkin matkoja. Halat oli iltaisin todella väsyneet, mutta ihanaa oli nähdä millaisia kyliä tuolla onkaan.

Hotelli oli mukava ja meillä oli käytössä 2 pientä yksiötä. 
Oli pieni vessa ja pieni keittiö + parveke. 


Hotellin miinus puolet oli:
-kamala koirien räksyntä öisin

-todella hikinen hotellihuone
-huonot keittiö varustukset

 (tiskiainetta ei ollut, eikä juuri kattiloita yms. 
Eikä tiskiharjaa tai tiskirättiä)

Vaikka miinuspuolia olikin, niin kyllä siinä nyt viikon asui. Sänky ei ollut liian pehmeä eikä liian kova ja tyyny oli ihana. Ja meidän huone oli onneksi tilava ja siinä viihtyi ihan hyvin.

Kuvat eivät ole järjestyksessä ja en jaksa selittää erikseen, koska kuvia on paljon.





Löydettii suomalainen kauppa. Oli helppo tehdä ostokset, kun tosiaan meistä ei kukaa oikee hanslaa tota englannin kieltä.



Tämmöiset suloiset matkarattaat oli mukana. Näitä kutsutaan mummolarattaiks. Oodttavat meitä aina Tampereen suunnalla kun sinne mennään, ei tarvii omia vaunuja ottaa mukaan.

Sitruunapuu
ja 
appelsiinipuu


Meidän hotellin pihalta.





Tää oli jännä, että vesimittarit oli näin rumasti ulkona.







Käytiin meressä uimassa.


Hattu piti ottaa hetkeksi pois, ettei kastu.






Aada söi milloin missäkin.


Supermarketteja oli kaikkialla. Nää oli semmosia pieneen huoneen kokoisia supermarketteja. Oikein supereita. 






Veljeni ja sisko lähti leikkimään.


Ja niin hyvää jääätelöä!! Namnaman. 
Sattuuks joku tietää onko näitä suomessa, en oo ite törmänny?


Tilannekuva.




Me ollaa samiksiii.



Aada nukkui ensimmäiset 4-6h hyvin joka yö, mutta sen jälkeen alkoi heräily ja loppu yöt Aada nukkuikin äitin kainalossa. Tää sänky tais olla liian pelottava.


Muun uus herkku. Nam! Nää oli älyttömän hyviä.











Oltiin rannalla niin Aada nukahti näin. Huvittavaa, että jaksoi pitää tuosta bandasta todella pitkään kiinni. Saattoi käsi hieman väsyä.




Lidlinkin löydettiin ja joku 5-6km tänne käveltiin. Oli se sen arvosta. Halpaa ja hyvää tuttua ruokaa.








Tää on mun annos. Lehtipihvi, mikä ei ollu kyllä yhtään lehtipihvin makunen vaan PALJON parempi. nam!







Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Toivottavasti kuvat kertovat sen, että meillä oli todella ihana reissu. Reisulla oli tosiaan mukana minä, Aada, veljeni, siskoni ja oma ihana äitini.
Reissu oli meille halpa, koska äitini maksoi sen. Reissu oli oikeastaan valmistumis ja 21v syntymäpäivälahja. Ei ehditty käydä ulkomailla ennen kuin Aada oli maailmassa niin toteutettiin se sitten tänä kesänä.

Eli siis todellakaan itselläni ei olisi ollut varaa lähteä ulkomaille, mutta kun ruoat vaan meni meidän pussista niin oli rahaa lähteäkkin.

Nyt palattiin taas normaaliin arkeen. Tässä edelleenkin jännitetään, että tuleeko mahatauti meihin vai oliko se vaan joku ruokamyrkytys minkä Miika koki. Ei voi tietää. Toivotaan parasta.

Blogin kirjottelu on jäänyt hieman vähemmälle, koska olen ollut todella väsynyt, stressaantunut ja jotenkin poissa oleva. Tällä hetkellä elämän tilanne ei ole paras mahdollinen ja elämässä on tapahtunut viime aikoina todella paljon. Se stressaa ja sotkee hieman tämän blogin aktiivista kirjoittamista. Kun elämässä on taas hieman normaalimpaa uskon, että aktiivisuuteni alkaa taas blogiani kohtaan näkymään.

Tällä hetkellä vaan oma energiani kuluu johonkin ihan muuhun.

Tämä blogi on silti minulle tärkeä ja en tule tätä lopettamaan.

Yritän kuitenkin kirjoitella vähintään kerran viikossa.

Mukavaa ihanaa juhannusta kaikille