Reissutytöt ovat palanneet.

Heipparallaa! En ole lopettanut blogaamista! Täällä taas ollaan.

Pidin pienen loman blogista, koska meillä oli viikon mittainen loma. Lähdimme yllättämään vanhempani Tampereelle varhain maanantai aamuna. Lähdimme liikenteeseen klo 07. Juna lähti 07:22 Helsinkiin. Helsingissä odoteltiin 2 tuntia, että seuraava juna lähtisi Tampereelle. Tampereella olimme klo 13 aikaan. Ihana rakas siskoni ja hänen miehensä tulivat meitä asemalle vastaan. Siitä matkamme jatkui kohti äitini työpaikkaa. Äitini yllättyi täydellisesti kun menimme häntä moikkaamaan. Yllätyksestä seurasi se, että emme päässeet Tampereelta seuraaviin 7 päivään mihinkään. Tampereella oli ihanat helteet niin kuin koko Suomessa.

Meidän seitsemään päivään kuului; kirpputoreja, aurinkoa, lenkkeilyä, dieettiruokaa, juttelua, itkua, naurua, lautapelejä ja mölkkyä.


Helsingissä:






Tampereella:




Pelailtiin paljon lautapelejä.





Aada nautti helteestä.
Aada ei pahemmin reagoinut kuumuuteen juurikaan. Yöt tyttö nukkui todella hyvin ja päivisin nukkui puolen tunnin pätkiä. Välillä toki alkoi suututtamaan kuumuus, mutta varjo auttoi.
En usko, että meidän Kreetan matkalla kuumuudesta tulee ongelmaa.

Aada nukkui yöt todella hyvin. Kerran taisi herätä joka yö.

Ennen lähtöä Aada valvoi 2 yötä ja päivät oli huutoa täynnä, mutta nyt kuitenkin helpottanut. Alhaalla ikenet on turvoksissa ja hammas kuultaa läpi, mutta vielä ei ole puhjennut. Toivon todella, että hammas ei puhkeaisi juuri ulkomaan matkalla, mutta jos puhkeaa niin sille ei voi mitään. Onhan se suloista kun minun pienellä on kohta ensimmäinen hammas.

Aada voi nyt todella hyvin. Hymyilee joka päivä todella paljon ja on kiltin oloinen pieni vauva.
Äitini jaksoikin kertoa monta kertaa päivässä kuinka kiltti vauva minulla onkaan. No en osaa oikein verrata mihinkään, mutta kaippa tuo minun kulta kiltti sitten on. Pakko kai se on omaa äitiä uskoa.

Aada jokeltelee nykyään todella paljon. Hän kuuntelee omaa ääntään ja yrittää huutaa kokoajan kovempaa ja kovempaa. Kädet menee todella paljon suuhun ja leluistakin saa jo tiukemmin kiinni.
Päänahka on kyllä tällä äidillä hellänä sen verran useasti on Aada hiuksiin tarttunut.






Äitin ja Aadan janojuomat.










Instagramissa
lisää kuvia meidän matkasta:

Instaan pääset TÄSTÄ.




Tässä välissä pakko kertoa. Katsokaa mikä IHANA löytö löydettiin kirpputorilta.
Brion palikkalaatikko. Rakastan brion leluja yli kaiken. Ja tämä oli niin mahtava löytö.

Voit tutustua löytöömme 


Paloin todella mukavasti matkalla.

Oli aivan ihanaa nähdä omia vanhempia pitkästä aikaa ja olla vaan ihan rennosti. Sunnuntai iltana menin yöksi siskoni luokse ja sieltä jatkoimme varhain maanantai aamuna kävellen rautatieasemalla. Matkaa 3 km. Juna vei meidät Helsinkiin jossa näimmekin pari mammaa ja heidän pikkuiset muksut<3 Lähdimme yhdessä bussilla kohti Espoota. Siinä ehdittiin kertaalleen jo eksyä, mutta löydettiin kuitenkin perille. Espoossa meitä odotti monta vauvaa ja mammaa. Yhteensä vauvoja taisi olla 13 kappaletta. Mukana oli mm. Miia Pesänrakennus blogista. Ei oltu tavattu aikaisemmin ja nyt nähtiin ensimmäistä kertaa. Miia on aivan ihana persoona, nyt kaikki tutustumaan hänen ihanaan blogiinsa<3 


Aada oli niin väsynyt, että kuvaustilanne meni huutamiseksi.
Siinä ne huuti sitten kilpaa.


Mammatreffeillä kului 4 tuntia todella nopeasti. klo 15 aikaan lähdin Aadan kanssa bussilla takaisin Helsinkiin ja näin lapsuudenystävän. Ei oltui nähty ainakaan 4 vuoteen ja silti juttu luisti. Oli aivan mahtava törmätä vanhaan naapuriin ja jakaa kuulumisia. 


Klo 17 lähti juna kohti Kouvolaa. Kouvolassa kävelin vielä 6km matkan kotiin painavan lastin kanssa, mutta jaksoin hyvin.



Tiistaina olin niin väsynyt matkasta, että en jaksanut tänne kirjoitella.
Tänään on juoksenneltu fysioterapiassa, perhetyöntekijä on käynyt ja lisäksi meillä kävi sellainen ihana opiskelija. Hän käy meillä n. 1 kertaa viikossa tästä eteenpäin. Mukava ihana ihminen, joka opiskelee nyt hmm. olikohan oikea nimi psykoterapeutiksi. Hän keskustelee meidän kanssa ja tutustuu Aadaan. Keskustellaan raskauden aikaisista fiiliksistä, kun epäiltiin downlasta ja siitä miten turnerinsyndrooma vaikuttaa meidän elämään tänä päivänä. Puhutaan äidin ja isän tunteista ja ajatuksista ja toki keskitytään paljon Aadaan.
Oon todella iloinen, että meillä on tällainen ihana tilaisuus päästä mukaan opiskelijan opintoihin. Otetaan videokuvaa Aadasta ja opiskelijasta, että miten opiskelija käsittelee Aadaa/meitä. 

Innolla odotan miten ensiviikolla meidän tapaaminen menee.



Ps. Dieetti on mennyt hienosti. Hieman lipsuin dieetistä Tampereella ja muutamana päivänä unohdin kokonaan syödä. Ei oikein helteillä ollut nälkä. Mutta nyt kun kotiin on päässyt ja helteet helpottanut niin ruokakin jo maistuu. Tää 3 viikkoa on mennyt todella nopeasti ja ihan huima ero on tapahtunut. Nyt on tavoite farkut jalassa ja -3kg lähtenyt!! Muutamat housut on jäänyt niin isoksi, että niitä ei voi enään pitää.


Heihei kilot, ei tuu ikävä!!

Vähän yli viikko ja sitten pidän taas viikon tauon blogistani kun meillä koittaa Kreetan matka. Mutta sitä ennen koitan olla aktiivinen ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Käykäähän osallistumassa arvontaan.
Lauantaihin asti aikaa osallistua.

Mukaan arvontaan pääset tästä:
ARVONTA


4 kommenttia

  1. Kiva lukea teidän kuulumisia:) Nuo on niin ihania nuo omenapuunkukka(?)kuvat. Näytätte niin kauniilta ja onnellisilta, sekä äiti että tytär!

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo kuvat teistä omenapuiden keskellä. Ihanan kuuloinen matka teillä ja upea tuo kirpparilöytö. Hauska tuo vauvakuva myös. Kivalta kuulostaa tuo opiskelijaprojekti johon pääsette mukaan. Meilläkin Englannin matka (9-6) lähenee Hui!! Hyvää Kreetan matkaa teille.Annelie

    VastaaPoista
  3. Tuun aina niin iloiseks ku luen sun postauksia :) odottelen vauva nro 2 ja esikoisen kanssa vietän päivät kotona hoitaen :) ihanaa kun tulee kesä! Aurinkoista päivää suloiselle tytöllesi <3

    VastaaPoista
  4. Olipa teillä kivan kuulonen reissu! :) Munkin pitäis varmaan joskus lähteä Ruun kanssa ihan kaksin reissuun, mut toisaalta pelottaa että miten väsynyt sit oon kun oon sen kanssa monta päivää ihan 24/7. Oli kiva nähdä ja toivottavasti nähdää toisteki jossai miitissä! :)

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!