Kuka minä olen?

Blogini vuosipäivä on ihan pian. 1.5 tulee täyteen vuosi siitä kun aloitin blogini. Aloitin blogini päivä sen jälkeen kun olin saanut positiivisen tuloksen raskaustestistä. Ensimmäiset ajatukset blogista olivat "Teen tämän itseäni varten, jos tulee keskenmeno". Mutta ei tullut! Ja tällä hetkellä olen maailman onnellisin äiti 4kk vanhalle tytölle. Osasinko vuosi sitten ajatella, että olisin vuoden päästä tässä? Kirjoittamassa blogia joka onkin suositumpi mitä osasin ajatella? En todellakaan osannut ajatella. Mutta olen todella todella kiitollinen jokaiselle lukijalle ja kommentille mitä olen saanut. Aina kaikki komentit ei oo sydäntä lämmittänyt, mutta olen kiitollinen myös niistä hieman inhottavistakin kommenteista.

Päätin tässä postauksessa kertoa itsestäni. Tajusin, että en ole vieläkään tehnyt laajaa postausta vain ja ainoastaan minusta itsestäni. Tosin minuun itseeni liittyy myös tämä ihan pikku perhe mikä minulla on <3

Minä olen:
Eveliina
20-vuotta (30.4.93)
Härkä
Naimisissa
Lähihoitaja

vauvana

4 vuotiaana

9 luokka / amiksen 1 luokka.

Amiksen 2 luokalla.

Olen asunut suurimman ajan elämästäni Keski-Suomessa.
Opiskelin 2 ensimmäistä vuotta Pieksämäellä lähihoitajaksi. Sieltä käteeni jäi paljon ihania ystäviä joihin pidän edelleen yhteyttä. Viimeisen vuoteni opiskelin Keuruulla ja niihin aikoihin löysin unelmieni miehen jonka kanssa olen nyt naimisissa. Kun olimme seurustelleet 8kk menimme kihloihin ja kuukauden sisällä muutin Kouvolaan. Asumme edelleen Kouvolassa ja olemme nyt olleet naimisissa 1v 6kk.

Seurustelun alkoaikoina :)

Kihloihin 24.2.2012

Häät 20.10.2012


-Asumme ihanassa kasarmirakennuksessa vuokralla. Kolmiossa.
-Harrastan liikuntaa satunnaisesti. Käyn vaunulenkeillä ja 
yritän aloittaa säännöllisen  kuntosaliharrastuksen.
-Tykkään paljon valokuvata, seurata erilaisia sarjoja ja elokuvia.
-Kuuntelen mielelläni musiikkia.


Ennen kuin tulin raskaaksi.

Luonteeltani olen iloinen, empaattinen ja äkkipikainen. Jos minut suututtaa kiihdyn nollasta sataan alle sekunnissa. Ja kun olen kiihtynyt minua ei niin vain rauhoiteta. Tarvitsen oman pienen hetken, että pystyn rauhoittumaan. Kun olen rauhoittunut ja minun kanssa on sopinut riidan niin unohdan sen sillä sekunnilla. En palaa aiheeseen enään jos asia on sovittu ja anteeksi on annettu ja saatu. 

Minulla on huumorintajua, mutta joskus se saattaa olla hukassa. Olen ihan hauska tyyppi ainakin sellaiseksi minua on haukuttu.

En pelkää ihmisiä eivätkä ihmiset pelkää minua. Jos tutustun uuteen ihmiseen keksin kyllä puheen aiheen, siitä ei ole pelkoa. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin! On niin ihana tavata uusia naamoja.

Olen joskus itkenyt miehelleni, että kun en osaa mitään. 
En osaa piirtää, laulaa, soittaa tai mitään muutakaan asiaa hyvin. Ruuanlaittokin on mitä on. No kotitöitä osaan jonkin verran tehdä ja olen siisti ihminen.
Mies on kuitenkin tehnyt minulla harvinaisen selväksi sen, että minun vahvin puoleni on sosiaalisuus.Minun kanssa kun voi puhua ihan mistä vain ja osaan aina ymmärtää, auttaa ja tukea. Otan ihmisen aina tosissaan.
Niin kai se sosiaalisuus ja empaattisuus on sitten mun vahvin puoli.

Mottoni: Me eletään vain kerran.



Vihaan: kiusaamista, toisten ihmisten syrjintää.
Rakastan:  Lämmintä<3
Tarvitsen: Ihmisiä lähelleni.
Pelkään: Pimeää
Inhoan: Korkeita paikkoja
Kaipaan: Aadaa silloin kun se on liian kaukana.
Murehdin: Joka päivä jotakin.

Olen outo kun.. 

En syö leivän päällä mitään muuta kuin kurkkua. 
Joskus laitan leivän päälle myös salaattia ja paprikaa.

Kun syön haarukka on oikeassa kädessä ja veitsi vasemmassa. 
En osaa syödä toisinpäin. 

Olen aina halunnut olla pidempi. 
Olen vain 153cm pitkä. 
Eli lyhyt :/



En tykkää sotkusta. Siivoan joka ilta kotini siistiksi. 
En voi mennä nukkumaan jos kotona ei ole siistiä. Meillä ei ole juuri koskaan HIRVEÄN sotkuista, koska olen.. Noh.. Hmm.. Suhtaudun siivoamiseen hieman pakkomielteisesti.

Näistä minä tykkään:

Beigestä ja valkoisesta.
Kesästä.
Klementtiini<3
Show & street musiikista
Kate Mossin hajuvedestä.

Lempinumeroni on 7.
Rakastan ranskalaisia.
Jäätelö on hyvää!
Pepsi maistuu namilta!


Äiti minusta tuli 
4.12.2013



Tämän hetken pohdintoja ovat.

Kuinka monen lapsen äiti haluan olla? 
Tällä hetkellä tuntuu, että Aada voisi jäädä ainoaksi, 
mutta huomenna ajattelen, että tahdon olla suurperheen äiti.

Haluanko vielä opiskella? Milloin ja mitä? Jaksanko minä?

Kauan aion olla Aadan kanssa kotona? 
Miten me pärjätään jos jään kotiin hoitamaan lastani, 
onko siihen varaa?

Meidän pieni ihana perhe<3

Äitiys on kasvattanut minua paljon. Olen luonteeltani edelleen se sama Eve mikä olen aina ollut, mutta nykyään ajattelen kaiken tyttäreni kautta. Se kasvattaa, siinä kasvaa kuitenkin niin erilaiseksi. Mutta on niin mahottoman ihanaa olla äiti! Tämä on haastavaa ja tätä ei voi kunnolla edes kuvailla. Jokaisen pitää kokea äitiys. Ja itse asiassa olen aika varma, että jos kaikki ne lapsirakkaat ihmiset olisivat kokeneet äitiyden inhottavat puolet siinä vaiheessa kun haaveilevat lapsista niin tässä maailmassa ei pahemmin lapsia olisi. Sillä tämä jos mikä on raskasta. Sä olet töissä 24/7. Sä et voi laittaa vaan pause napille. Pitää olla äiti myös silloin kun en jaksaisi. Minun pitää olla äiti rakkaalle Aadalle myös silloin kun en jaksaisi kuunnella hänen itkuaan tai kun minulla itsellä on paha olla. Minä halusin tätä ja sen sain. Nyt en voi enään valittaa, olen tehnyt valinnan olla äiti. Olen äiti koko elämäni ajan. Olen äiti ihanalle Aada tytölle joka ikinen hetki, aina.
Toisaalta se on ihanaa, mutta toisaalta kun sen noin sanoo niin kyllä siinä piilee se pieni ahdistavakin puoli. Onneksi Aada kasvaa kokoajan ja pian hän pärjää todella hyvin muutaman tunnin ja miksi ei päivänkin ilman äitiä :)

Millaista on olla äiti turnertytölle?

Tätä kysymystä minulta kysyttiin kerran.. Mietin hetken, että mitä ihmettä kysyjä oikein yrittää kysyä? Hän jatkoi ja kysyi "Onko se jotenkin erilaista, millaisia tunteita se herättää?"

Hmm..En edes ajattele sitä. En ajattele, että tämä olisi jotenkin erilaista kuin normaalin lapsen äitinä oleminen? Miksi tämän pitäisi olla erilaista? Ihan samalla tavalla me eletään pävä kerrallaan niinkuin normaalit äitit normaalien lasten kanssa. Tietenkin tuo turnerin oireyhtymä tuo hieman pientä stressiä kun tyttö ei kuitenkaan ole täysin normaali. Mutta en minä sitä päivittäin enkä edes viikottain ajattele. Miten se näkyy meidän perheessä tällä hetkellä? Ainoastaan niin, että tyttö kehittyy hieman hitaammin ja on pienempi. Mieheni sanoi, että häntä harmittaa kun Aada kehittyy niin hitaasti. Hän halusiai,että Aada osaisi jo kaikkea. Ymmärrän ihan täysin, että hän alkaa olemaan täynnä tätä pikku vauva arkea. Onhan tämä ärsyttävää kun tätä pikku vauva arkea on ollut jo 4kk ja tyttö edelleenkään ei osaa kääntyä tai kannatella päätä mitä on odotettu tässä kuin kuuta nousevaa, mutta itse nautin tästä. Ihan kivaa, että tää pikku vauva aika on näin pitkä. Olen kuullut monesti kuinka äidit harmittelee, kun lapset kasvaa ja oppii niin nopeesti kaikkea. No meillä on se hyvä puoli, että Aada on kauemmin pieni vauva ja oppii hitaammin. Toisaalta hyvä puoli ja toisaalta huono.

Ja tiedättekö on aivan ihanaa, että meidän perhe on hieman erilainen kuin monet muut perheet. Tai no jokainen perhe on jotenkin erilainen, mutta minä nautin tästä, että mulla on tyttö jolla on turner. Se tuntuu hyvälle. Nyt opin ymmärtämään turnerin oireyhtymää. Ja se tuntuu hyvälle, että kaikkeen siihen raskauden aikaiseen pelkoon tuli vastaus. Ei tullut down tyttöä, mutta tuli ihana turnertyttö. Jos hänet olisi todettu täysin normaaliksi, niin pelkäisin varmaan päivittäin, että onko tyttöni kuitenkaan täysin normaali. Sen verran ne niskapoimut heitti ja kokoajan puhuttiin, että tytössämme on jotain vikaa. Joten turnerin oireyhtymä vei sen kauhean pelon pois.

Olen onnellinen pienen turnertytön äiti :)
Tämä blogi kertoo meidän elämästä!

13 kommenttia

  1. Oi kun kiva postaus! :) <3

    VastaaPoista
  2. Sulla on todella erikoiset kulmakarvat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Niin on, tiedän. Haittaaks se sua jotenkin :D ?

      Poista
  3. Kiva postaus :) Ja mun mielestä sosiaalisuus on todellakin taito ja lahjakkuus siinä missä vaikka laulaminenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos :) niin kai se on, sitä ei vaan ite osaa arvostaa ittessään... :D

      Poista
  4. Mihin uskontoon kuulut?

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että on muitakin nuorena naimisiin menneitä!:) Mäkin olen avioitunut 19 vuotiaana :)

    VastaaPoista
  6. Moi, sinähän olit blogini yksi kutsutuista lukijoista? :) Päivittelin blogiani ja sainkin kuulla, ettei kutsutuille lukijoille blogi näkynyt joten jouduin lähettämään kutsut uudelleen jokaiselle niin sellainen pitäisi olla tullut sinulle! :)

    VastaaPoista
  7. Hassua meissä on tosi paljon samaa uskon lisäksi :) itekin kiihdyn nollasta sataan, olen h-tajuinen, en omaa erityisiä lahjoja paitsi tunneäly!! & sosiaalisuus ja empaattisuus ja siitä saa kyllä olla ylpeä se on lahja!
    En osaa myöskään syödä haarukka vas.kädessä yms ;) ;)

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!