Blogin nimi on muuttunut!

Blogini nimi on muuttunut, mutta osoite ei muutu mihinkään :) Eli löydät meidät vielä vanhalla osoitteella, mutta nimi on uusi.


Blogin nimen keksi eräs aivan ihana ihminen ja tämä nimi on täydellinen tälle blogille.

Toinen on pieni ihme joka sun päättäväisyyden vuoksi on täällä, eikä 
lääkärit saanu ylipuhuttua mihinkään muuhun ratkasuun. 
nyt hän on pikkunen ihana tyttö joka kehittyy
 ja kasvaa omalla tahdillaan,
 ja 
ihastuttaa teitä joka päivä


Meille epäiltiin down lasta ja tulikin turner tyttö. Eli Aada on suuri ihme. Turnereista suurinosa keskeytyy jossain vaiheessa raskautta ja Suomessa turner tyttöjä syntyy vuosittain n. 10-15. Eli Aada on ihme ja harvinainen tapaus jos näin voisi sanoa :) 

Tuo X Girl taas tulee siitä, että turnerin oireyhtymässä turner tytöllä on vain yksi X-kromosomi tai toisen X-kromosomin osan puuttuminen.


Eli My Miracle X Girl !<3 Se on meidän Aada<3


Neuvolakuulumisia.

Meillä oli eilen neuvolalääkäri. Aada jutteli paljon lääkärille ja oli muutenkin koko käynnin älyttömän hyvä tuulinen. Kortissakin lukee, että "melko tyytyväinen vauva, hieno tyttö!". Aada oli kasvanut todella hyvin. Meillä oli viime neuvola 4.3 eli melkein kuukausi sitten.

4.3
paino 3895g
pituus 50,2
pää 39,5

27.3
paino 4190g
pituus 52,0
pää 40,5

4kg siis saavutettu ja reippaasti jo yli 50cm!!
Tyttö siis kasvaa hienosti 
omilla käyrillään :)

Kovasti odotan, että Aada saavuttaisi 5kg painon ja päästäis kokeilemaan vauvauintia. 
Saas vaan nähdä mistä ihmeestäå löydetään Aadalle sopivat uikkarit, kun on niin hoikka tyttö.

Ainiin! Aada on niin pieni kokoinen tyttö, että tuon päänkannattelu tuottaa meillä vaikeuksia. Me varattiin fysioterapeutille aika ja mennään sinne huhtikuun alkupuolella kyselemään vähän apua, että tyttö oppis kannatteleen päätään :)
Aada on kuitenkin jo niin iso tyttö, että pitäis pikku hiljaa oppia tuokin taito. Tämän takia ei myöskään osaa vielä kääntyä vatsalleen, mutta ehkä vahvin puoli Aadalla on puheen tuottaminen. Paljon juttelee ja ihan joka päivä enemmän! Viime yönä valvoi melkein tunnin verran klo 03-04 välillä ja vaan jutteli. Kauhea puhe vaan kävi pinnasängyssä. Oli se ihanan kuuloista vaikka itse olikin tosi väsynyt.



Meidän perheen suurin ongelma on ollut rytmit. Olen siitä aikasemminkin tänne kirjoittanut. Kun tulin raskaaksi jäin tyttömäksi. No seuraavaksi alkoi aamupahoinvointi, ennen aikaiset supistukset, selkäkivut ja lopussa tuli raskausmyrkytys. Kaikenlaista tuohon 8kk mahtui ja mielestäni se oli todella hyvä, että en ollut töissä. Sain keskittyä raskauteen ja miettiä rauhassa tulevaa pientä perheenjäsentä. Raskauteen haastetta toi myös down epäily ja inhottavat kommentit siitä kuinka teen väärin, kun en mene lapsivesitutkimuksiin, että saatais varmuus onko tyttö down vaiko ei. En vaan nähnyt sitä tarpeelliseksi. Me rampattiin 60km päässä kerran kuukaudessa ja parin viikon välein neuvolassa. Koko raskaus aikani oli todella rankkaa enkä osaa sanoa rehellisesti, että olisin juuri nauttinut tuosta ajasta. Eli voitte uskoa kuinka väsyttävää tuo aika oli.

Mies kävi yötöissä. Oli usein poissa yömyöhään eli meidän rytmit oli ihan päin puuta. Me mentiin nukkumaan 02-04 välillä ja herättiin klo 12-15 välillä. Joskus muistan miten herättiin vasta klo 16.30. Minä olin raskaudessa todella väsynyt ja mies tykkäsi töiden jälkeen tehdä muutakin kuin tulla heti nukkumaan.

Tälläiset rytmit meillä oli vielä silloinkin kun jouduin sairaalaan perjantaina ja keskiviikkona tyttö oli maailmassa. Pääsin kotiin lauantaina ja sitten ne rytmit piti muuttaa. No sehän ei käynyt ihan tuosta noin vaan. Herättiin klo 09:20 ja lähdettiin klo 10 jälkeen Kotkaan. Kotkassa oltiin tytön luona n. klo 11.20. Ja siellä oltiin välillä klo 14 saakka joskus klo 18 ja muutaman kerran klo 20 saakka. Yritettiin valmistautua siihen kun lapsi tulee kotiin, mutta ei me osattu.

No kun Aada pääsi kotiin yritettiin pitää samanlaiset rytmit kun teho osastolla, mutta eihän me nyt jaksettu mitenkään herätä klo 11. Välillä herättiin vasta klo 12.30 koko perhe ylös. Se oli virhe. Iso virhe. Se teki sen, että tyttö ei rauhottunut illalla nukkumaan kuin vasta klo 23-01 välillä. Se oli ihan tosi raskasta. Me itkettiin Aadan kanssa kumpikin tuo kaksi tuntia kun kumpikin oli väsynyt. Monesti haukuin itseäni kuinka huono äiti minä olenkaan, kun en saa näitä rytmejä muutettua. Mutte kuka super ihminen ne saa hetkessä muutettua? Se tarvitsee ja vie aikaa.



Aikaa se vei. Joka päivä vähän aikasemmin ylös ja joka päivä aikasemmin nukkumaan. Valot pois, ihan hiljaista koko kämpässä ja näin me onnistuttiin. Nyt tyttö nukkuu ihan unelma yöunet. Se vei aikaa, mutta tämä palkinto on suuri.


Eniten haastetta tää on tuonut itselleni, että jaksan itsekkin herätä klo 06-07 välillä. Eli melkein 9h aikasemmin kuin raskaana ollessani. Todella suuri muutos ainakin minun mielestäni. Lisäksi tämä rytmien muutto on ollut miehelleni iso haaste. On pakko vaan laittaa rytmit kuntoon ja kyllä me ollaan onnistuttu! Oon niin ylpee tästä pienestä perheestä.

Tänään Aada ja minä noustiin klo 07:10 ja mieheni nousi klo 07:30. Ja koko perhe oli klo 10 saakka hereillä. Nyt Aada nukkuu parvekkeella unia ja mieheni ottaa nokosia sängyllä. Minulla ihana pieni blogihetki. Me ollaan onnistuttu. Tää fiilis on ihan mahtava! Me ollaan käyty keskusteluita tästä perhetyöntekijän kanssa ja minä olen ollut todella väsynyt ja maassa todella usein. Nyt on hyvä fiilis, mutta tiedän, että joka päivä tämä ei tule olemaan tälläistä luksusta! Mutta nyt saan nauttia, minulla on lupa siihen! Olen iloinen :)


Sose maistuu Aadalle paremmin kuin hyvin. Jaksaa syödä sosetta todella hienosti <3 Ja nykyään tunkee sormia enemmän ja enemmän suuhunsa. Välillä kuuluu pinnasängystä kunnon maiskuttelu kun tutti ei enään maistukkaan vaan sormet. Ja ei hänellä ei ole silloin nälkä :)




Isi syöttää!
Namnam ku hyvää mangoa!
tai sitten ei niin hyvää.



Me tehtiin keskiviikkona vesiväreillä taidemaalaus :)
Tässä pikku Aadan käsi ja jalka<3


Hiukan oli vaikeeta pitää neitiä paikallaan, että sai nuo painettua paperille. Onneks mies auttoi tuon käden kuvan kanssa muuten siitä ei ois tullu mitään :D Sen verran vaikeeta kun toinen pitää kovasti nyrkissä eikä tahtois avata kättä ollenkaan.

Myöhemmin leikkasin paperista kuvat ja liimasin vauvakirjaan :)

Oon ihan tyytyväinen loppu tulokseen :)



Joskus pitäis saada teille parempi kuva Aadan ripsistä. Ne on valtavat! Mutta niin on äidinkin ripset valtavat ;) On kuulkaas kysytty 4 kertaa, että onko mulla pidennykset ku oon saanut niin hyvät geenit, että on pitkät ripset. Ois kyllä silti kiva joskus kokeilla ripsien pidennyksiä, mutta ei taida olla semmoseen rahaa.

Ehkä laitan teille joskus parempaa kuvaa ripsistä ;)

Mukavaa perjantaita kaikille!
Me lähdetään sunnuntaina reissuun ja palataan kotiin Aadan kanssa vasta lauantaina. Että saattaa tulla viikon tauko päivittämisessä :) Mutta sitten taas palataan asiaan ;)


Virtsatiet ultrattu!

Tytöllä oli tänään virtsateiden ultraus. Aada oli tosi reipas ja jutteli mukavia ultra sedän kanssa. Kun käännyttiin kyljelleen tuli muutama kyynel poskelle, mutta muuten Aada jaksoi erittäin hyvin tuon pienen hetken. Äiti oli todella ylpeä tyttärestään.

Saadaan ultran tulokset toukokuussa kehityspoli käynnillä. Virtsateiden ultraus tehtiin siis turnerin oireyhtymän takia. Katsotaan,että kaikki on hyvin eikä ole havaittavissa takaisin virtausta. Jos todetaan takaisin virtaus niin on edessä voi olla estolääkkeet tai leikkaus.


Aada on jo niin iso tyttö. Mihin tää aika katoaakaan. Pian tulee 4kk siitä kun Aada syntyi. Huh huh!
Tällä hetkellä Aada käyttää 50cm bodeja. 44cm on käyneet pieneksi. Mutta edelleen housut ovat 44cm. Kaikki 50cm housut on vyötäröltä ihan älyttömän isoja ja ne ihan tippuu tuon tyttösen päältä.



Mietin eilen, että miten me Miikan kanssa oikein saatiin päivät kulumaan ilman tuota lasta. En enään edes muista mitä me oikein tehtiin kun elettiin kahdestaan. Ja nyt en voisi kuvitellakkaan eläväni Miikan kanssa kahdestaan. On niin ihanaa kun me ollaan pieni perhe. Kumpikin rakastaa tätä pientä tyttöä niin valtavan paljon. Oon alkanut huomaamaan itsessäni uusia puolia. En osannut ikävöidä Aadaa kunnolla ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Vasta nyt muutaman viikon sisällä oon alkanut ikävöimään. Vaikka Aada on ihan vieressä niin silti tulee tunteita " Haluan lapsen syliini, haluan vain halia häntä."





Lämmöllä ajattelen usein sitä hetkeä kun kuulin Aadan ensimmäisen rääkäisyn, sitä hetkeä kun sain Aadan syliini. Ei sitä hetkeä voi edes sanoin kuvailla. Se oli elämäni paras hetki. Ja siitä on pian jo 4kk. Ihan mielettömän nopesti menee tämä aika eteenpäin. Sen hetken haluaisin kokea vain uudestaan ja uudestaan.

Seuraavaan postaukseen sitten neuvolakuulumisia :) 
Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoille!

Rauhallinen aikainen aamu.

Voiettä, totunkohan ikinä näihin aikasiin aamuihin. Ihan hirveän työlästä herätä näin aikasin. Tiedän, monet herää aikaisin ja siihen on vaan tottuva! Ja tottakai totun tähän, mutta en lähde kieltämään etteikö tämä olisi raskasta herätä näin aikaisin.

 Aamulla aada heräsi 06:52 ja ähisi pinniksessä ja väänsi mukavasti vaipan täyteen. 
klo 7.30 me juotiin aamu maito ja hassuteltiin.

 klo 07:50 mentiin vaihtamaan vaippa. 
Pestiin naama, kädet ja peppu. Rasvattiin myös iho. 
Puettiin päälle ja harjattiin hiukset. 
Juteltiin myös toisillemme ja sen jälkeen siirryttiin leikkimaton ääreen. 


Aada oli tosi hyvän tuulinen ja viihtyi yksikseen kun minä järjestelin kotona paikkoja.

 klo 09:02 alettiin syömään sosetta ja otettiin hieman maitoa päälle. 


Aadalla kuvassa koon 44cm housut ja ISO 50cm body. 
Samaiset housut oli Aadalla jalassa kun hän oli viikon vanha ja vieläkin mahtuu :)


Maissia ja maitoa<3

Meidän ruokalappu on aika valtava.


Ilman tätä me ei kyllä pärjättäis hetkeäkään!
Kädet menee kokoajan suuhun ja sit on jokapaikka maississa :D


Aada oli niin väsynyt, että nukahti kesken soseilun.

Äiti herätti Aadan ja hörpättiin vähän maitoa ja sit ei muutakun pukemaan päälle.

 klo 09:20 oltiin jo parvekkeella nukkumassa. Nyt äiti sai oman pienen hetken ja mikä sen parempaa kuin istua rauhassa tietokoneella. Suunittelin kyllä, että lähtisin miehen viereen nukkumaan hetkeksi, mutta ei väsytä enään. Ehkä minä vaan pysyn hereillä ja otan muutaman tunnin päästä pienet päiväunet Aadan kanssa :)

Vaikka aamulla onkin vaikea nousta niin tykkään näistä ihanista rauhallisista aamuista. Toisaalta on ihan kivaa touhuta tuon tytön kanssa aamuisin muutama tunti ihan kahdestaan. Ja se on niin luksusta kun tyttö nukkuu parvekkeella sen 3-4h. Nyt kun tyttö nukahti klo 09:20 niin herätän hänet viimeistään klo 13 jos ei itse herää siihen mennessä. Sitten syödää sosetta ja touhuillaan. Klo 16 aikaan otetaan tunnin torkut ja klo 20 mennäänkin nukkumaan. 


Oon miettinyt, että pitäiskö näiden unien paikkaa muuttaa, että tyttö nukkuis iltapäivällä vasta 3-4h ja nukkuin ns. aamupalan ja lounaan välissä vaan tunnin, mutta mielestäni tää menee ihan kivasti näin. Ehkä myöhemmin sitten muutetaan tätä kun syödään isompia annoksia. Vielä en jaksa stressata moista. Tärkeintä minulle on, että tyttö on tyytyväinen ja saa illalla unen päästä kiinni.

Elisessä postauksessa tuli paljon kommenttia,että eikö meidän tyttö saa happea.On minulla nyt sen verran on järkeä päässäni, että osaan huolehtia lapseni hapen saannista. Olen monta kertaa miettinyt tuon meidän "viritelmän" läpi ja tullut siihen tulokseen, että kyllä tyttö saa oikein mainiosti happea! Ja mieheni sanoja lainaten "eiköhän se tyttö olisi jo kuollut, jos se ei happea saisi". Niin. En minä turhaan jaksa panikoida. Enköhän minä äitinä osaa arvioida mikä on omalle lapselleni turvallisinta ja mikä ei :)

Ja minulle on tärkeää kuitenkin se, että tyttö ja vaunut eivät saa vettä ja tyttö ei vilustu :) Ja kyllä tietenkin hapensaanti on minulle myös tärkeää!

Ja tämä viritys on siksi, että tuolta katolta tippuuu vettä suoraan vaunujen päälle. vaunujen sadesuoja on aina ihan märkä kun otan tytön sisälle. Jos en pitäisi sadesuojaa ollenkaan niin tyttö olisi märkä. Ja tuo muovipussi on pakko pitää tuossa, koska se aukko on niin suuri, että sieltä pääsee oikein mukavasti vettä sisälle. tyttö on nukkunut myös ilman sadesuojaa silloin kun kaikki lumet oli sulanut pois ja nukkuukin ilman tuota, mutta nyt on pakko nukkua sadesuojan sisällä. Ja sen takiahan tuo sadesuoja on olemassa, että vaunut ei kastu -.-

Jos jollain on parempi idean vaunujen suojaamiseen niin voi sen minulle kertoa :) Kuuntelen mielelläni muita vaihtoehtoja.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva siitä, että miten tämä hapen saanti oikein onnistuu. Eilinen kuva hämäsi, näytti siltä, että tuo aukko on peitetty kokonaan muovipussilla.


Tuo siis on pitkä tuolta helmasta ja ns. roikkuu tuossa. On kaukana vaunusta ja sieltä pääsee hyvin ilmaa (tämä on iso näihin vaunuihin kun on meidän toisien vaunujen sadesuoja)

Se näyttää varmasti siltä, että olisi ihan kiinni noissa vaunuissa ja todella tiivis, mutta 
ei todellakaan ole mikään tiivis.




Tuossa on siis tuollainen iso rako, pussi on kiinni ylhäältä ja alhaalta. Tuosta välistä päääsee ilmaa. Ja jos tuulee niin sehän heiluu ja laittaa myös tuulessa happea sisälle. 
Ei se tuki tuota reikää. Onpas vaikea selittää.


Se nyt vaan sattuu näyttämään siltä, että tyttö ei saisi happea, mutta kyllä se saa -.-

Ja tyttö ei ole hiestä litimärkä, sillä ei ole tuolla tukalat oltavat kun herää. Sen nenä on ihan kylmä ja posket punaset, joten ei ole todellakaan inhottavat oltavat. itkuhälytin on mun vieressä kokoajan ja käyn pari kertaa aadan unien aikana jopa tarkistamassa,että tytöllä ei oo liian kuuma ja, että tyttö saa varmasti happea :D

Tyttö on nukkunut tuon virityksen kanssa useammat unet ja hyvin on toiminut. 

Me osataan nauraa ääneen!

On niin ihana fiilis kun oon itekkin jaksanut pysyä noissa Aadan rytmeissä. Ollaan nyt eilen ja tänään herätty aamulla klo 7 ja Aada on mennyt nukkumaan klo 20-21 aikaan :) Vähän jos pitempään nukutaan niin rytmit kärsii niin paljon, että Aada herää yöllä monta kertaa ja on kovin itkuinen. Pakko nyt siis pitää nää rytmit kasassa!


Aadan kehitys on ihan ok mallilla. Huomaa kyllä, että Aada on keskonen ja kaikkea ei vielä osaa. Mutta ei se mitään, mikäs kiire tässä on.

Pään kannattelu ei vielä kunnolla onnistu, koska Aadan pää on ns. 5vk isompi kuin Aadan muu keho. Eli pää on todella painava kun katsoo tytön kokoa. (tästä on puhuttu aikaisemmissa blogiteksteissäni. jalat ja kädet turnerin takia oli kohdussa 5vk jäljessä) Sen takia Aadan on vaikea kannnatella päätään. Jotenkin se onnistuu ja yritetään treenata sitä täällä kotona.

Aada menee muutamia senttejä eteenpäin leikkimatolla kun on mahallaan. Pää kyllä on ihan kiiinni lattiassa, mutta hieman kuitenkin osaa käyttää jalka ja käsivoimaa ;)



Aada naurahti eilen ensimäisen kerran! Tähän saakka hän on vaan hymyillyt, mutta eilen naurahti aivan ihanasti! Miika ja Aada leikki yhdessä ja siinä yhteydessä Aada naurahti. Ite olin laittamassa ruokaa keittiössä, en nähnyt tilannetta, mutta kuulin kyllä. Kyllä se oli aivan ihanan kuuloista<3


Leikkihetken jälkeen matto oli tämän näköinen



Aada on tosi hyväntuulinen tyttö. Päivällä ei itke oikeastaan yhtään. Ainoastaan jos nälkä yllättää niin kertoo sen. Ilmaa jos on vatsassa niin ähisee, mutta ei itke. Aivan ihana tunne kun hänen suolet on kehittynyt ja hän ei enään itke mahavaivoja. Lämmittää äidin sydäntä kyllä todella paljon<3

Hoitopöytä on Aadan lempipaikka ja leikkimatto. Tosi paljon hymyilee kun katsoo hoitopöydällä olevaa kuvaa ja jutteleekin sille. Toki meillä on aina omat ihanat yhteiset hetket hoitopöydällä kun jutellaan ja hassutellaan.





Sosetta menee kokoajan enemmän. Nyt menee kahden ruokalusikkallisen verran sosetta 3 kertaa päivässä. Annetaan lounaalla maissia. Välipalalla hedelmää. Tällä hetkellä mangoa(mistä aada ei kyllä tykkää) ja päivällisellä menee 2 ruokalusikallista bataattia. Vielä tuo soseen antaminen on haastavaa kun aina se kieli ei ymmärrä viedä ruokaa taakse asti vaan aika usein ruoka valuu leukaa pitkin ruokalapulle, mutta harjoitus tekee mestarin. Tosi hyvin Aada syö ihan ensimmäiseen kertaan verrattuna ja silloin kun on kauhea nälkä niin menee kolmekin ruokalusikkallista sosetta ja ihan ilman sotkua. Se on todella vaihtelevaa.

Nyt ensimmäistä kertaa on havaittavissa vierastus merkkejä. Minulla oli ystävä yökylässä ke-to. Aada vierasti häntä ihan kauheasti. Ystävä otti Aadan syliin niin alkoi armoton huutaminen. Ilmeisesti ystäväni oli niin pelottava kun punaiset hiukset oli päässä. No äidin sylissä sitten rauhottui. Eli hän osaa pelätäkkin ihmisiä. Ennen tälläistä ei ole tapahtunut. 

Me ollaan nyt kuitenkin säilytetty aina yöt noita meidän TOSI upeita parvekevaunuja tässä sisällä. Päivisin ne on yleensä tuossa parvekkeella, mutta yöt sisällä. Sillä kerran kun heräsin aamulla ja katsoin ulos niin lunta oli tullut monta kymmentä senttiä ja vaunut oli lumen peitossa. Vaikka meillä onkin sadesuoja siinä päällä niin ei niitä vaunuja ollut kiva lumen alta kaivaa esiin. Joten päädyimme tähän ratkaisuun. 


Nukkumaan menossa! Päällä pipo, fleecehaalari, tumput ja villasukat :)




Jätän aina tuota paksua makuupussia hieman auki, että tyttö ei ihan paahdu sinne. Aina se on lämmin, mutta ei hikinen kun tyttö herää :)


Ja sit tietenkin itkuhälytin matkaan myös.
Tän laitan makuupussin alle talteen :)

Sit viel sadesuoja päälle. Sadesuojan aukon täytin lidlin muovupussilla :D laitoin hakaneuloilla kiinni, ettei vesipääse tuosta aukosta sisään :D Kekseliästä :D Hhaha :D


Ja sit nukkumaan !

Meillä ei tosiaan oo tuossa kattoa eikä mitään suojaa. Mutta ollaan tarkastettu, ettei katolta tipu pukkoja tai lunta ja hyvin tyttö pärjää tuossa. onneks ollaan myös suojattu vaunut noin :)


Mukavaa viikonloppua kaikille!

Toivottaa Eve ja Aada!




Rytmit vihdoin kunnossa!

Aika on mennyt ihan vauhdilla eteenpäin. Ollaan oltu auttamassa ystäviä muutossa ja oon nähnyt nyt lyhyen ajan sisällä melkein joka päivä jotain kaveria :) Ollut tosi kiireistä ja ihanaa kun ei oo tarvinnut olla ihan kahdestaan Aadan kanssa kokoajan kotona.




Aada voi todella hyvin. Soseet maistuu päivä päivältä paremmin ja paremmin. Se on jo niin iso tyttö. Äidin oma kulta! Soseista ei oo tullut mitään maha vaivoja vaan kaikki on mennyt tosi hyvin. Meillä on nyt bataattia ja maissia vasta maisteltu.

Meillä on myös vihdoin alkanut rytmi muodostumaan. Kovan työn alla se oli, mutta nyt me ollaan rytmi saatu kohilleen ja pitää yrittää hampaat irvessä pitää siitä kiinni. Oon niin onnellinen kun ollaan onnistuttu tässä haasteessa ;) !

Aada menee nukkumaan klo 21. Äiti ja isi saa yhteistä aikaa klo 21-22/23 välisen ajan jonka jälkeen mennään nukkumaan.

Aada herää yöllä 03,04 tai 05 aikaan. Riippuu ihan siitä kauan nälkä pysyy kurissa. Mutta yleensä 6-8h. Syötän hänet ja sitten käydään vielä nukkumaan.

Aada herää yönunilta klo 08 tai 09 ja myös minä heräään silloin. Isi herää n. parin tunnin päästä.





Siinä sitten touhuillaan aamulla yhdessä. Aada on aamuisin aina tosi virkee ja hyväntuulinen. Me seurustellaan ja höpötellään toisillemme aina aamuisin :)

 klo 11 aikaan me syödään sosetta ja sen jälkeen lähdetään vaunulenkille jonka jälkeen aada jää nukkumaan parvekkeelle. Aada nukkuu 3-4h tunnin päikkärit.



klo 15 aikaan Aada herää ja syödään taas sosetta. Sen jälkeen laitan aadan sitteriin ja yleensä aada torkahtaa. Tämän jälkeen laitan hänet vielä n. tunniksi parvekkeelle unille.



n. klo 19 jälkeen käydään pesulla ja vaihdetaan yöpaita päälle. n. 2 kertaa viikossa käydään suihkussa/kylvyssä.

klo 21 Aada laittaa silmät kiinni ja nukahtaa :)

Ja edellisessä postauksessa kiinitettiin huomiota siihen, että tyttö nukkuu paljon. Kyllä hän aika mukavasti nukkuuu, mutta ei se mitään haittaa kun uni näyttää riittävän näin hyvin! Ihanasti hemmottelee meitä vanhempia kun nukkuu noin. En valita. Katsotaan sitten seuraavan lapsen kohdalla miten hän nukkuu, voi olla aivan erilainen nukkuja kun tämä tyttö. Olen kyllä kiitollinen, kun tuntuu helpolta vauvalta. Toki minulla ei ole mitään mihin verrata, mutta olen tyytyväinen :)

Itsekkin voin todella hyvin. Heti on helpottanut kun on saanut apua mieheltä kotona ja oon päässyt yksinkin tuulettumaan täältä neljän seinän sisältä. Tietenkin on hetkiä kun ei vaan jaksaisi, mutta niistä on selvitty. Tällä hetkellä tuntuu, että elämä vain hymyilee. Sain rakkaan ystäväni muutaman kilometrin päähän jolla on myös lapsia niin on vähän seuraakin päivisin.

Lisäksi odotan tällä hetkellä innolla huhtikuun alkua. Pääsen ihanalle rakkaalle lapsuuden seudulle käymään. Mennään kahdestaan Aadan kanssa. Hauskaa, että siellä missä olen itse käynyt kouluni niin saan nyt lähteä sinne työntelemään omaa lastani vaunuissa. Lisäksi näen ihania ystäviäni joista monikaan ei ole vielä Aadaa nähnyt. Voiettä, en malta odottaa! Tämmöisten reissujen odottaminen piristää aina. IHANAA!