Turnertyttö.

Joskus kerroin, että kromosomikokeista on tullut tulokset ja, että tyttärellämme on turnerin oireyhtymä. Itselle se oli aika vieras oireyhtymä. Kerran olin koulussa kuullut moisen nimen, mutta en sen tarkemmin ollut perehtynyt tähän oireyhtymään.

Muistan kun olin osastolla ja Aada oli jo syntynyt. Mietin paljon, että onko tyttö down ja onko hän ihan normaali. En uskaltanut uskoa, että tyttö on normaali ja jotenkin mietin kokoajan, että hän saattaa olla down. Moni lääkäri ja sairaanhoitajat sanoivat, että "En usko,että hän on down. Ei tyttö siltä näytä". Mutta itse ajattelin, että niin ei välttämättä näytä, mutta voihan se silti olla, jos piirteet ei vaan nyt ihan heti näykkään. Ja en vaan uskaltanut uskoa täysin siihen, että hän ei down olisi. Mieskään ei uskaltanut täysin uskoa siihen ja oltiin molemmat tosi varpaillaan ensimmäiset päivät.

2 päivää synnytyksen jälkeen eräs lääkäri sitten sanoi, että hän ei sanoisi, että lapsellamme on trisomia 21 vaan, hän epäilee turnerin oireyhtymää. Itse haukoin henkeä. Mikä se on? Hän selitti, että tällöin tytöllä puuttuisi toinen X kromosomi kokonaan. Enempää hän ei selittänyt. Olin järkyttynyt. Tuntui kun sydämeni olisi lakannut toimimasta hetkellisesti. Ainakin se hakkasi niin kovaa, että meinasin pyörtyä. Heti kun pääsin omaan rauhaan googletin äkkiä tuon oireyhtymän. Ja pelkäsin, pelkäsin todella paljon, että mikä se oireyhtymä on ja mitä se pitää sisällään. Kyyneliä valui, koska pelkäsin jtn pahempaa kuin downin oireyhtymä. Todenteolla pelkäsin. Kun googletin ja löysin tietoa soitin heti Miikalle. Miika oli hieman peloissaan, mutta hän otti asian hyvin. Siinä kun juteltiin, että mitä lääkäri epäilee niin molemmille tuli syvä rauha.

Seuraavaksi kuluikin melkein 2kk aikaa ennenkuin kromosomikokeen tulokset tulivat ja ne kertoivat, että lapsellamme on turnerin oireyhtymä.



Meidän lapsellamme tätä epäiltiin, koska:

- Lapsen niskapoimuissa oli turvotusta kohdussa ollessaan 3,8mm.
-Lapsen käden ja jalan luut kulkivat n. 5vk myöhässä pään kasvusta.
-Lapsen jalkapöydät olivat turvoksissa.

Nämä olivat ne asiat, miksi lääkäri sitä epäili ja kokeet kertoivat lopullisen tuloksen.


Mikä se oireyhtymä sitten oikein on?

Eli turnerin oireyhtymä on vain ja ainoastaan tytöillä. Sitä ei voi olla pojalla. Siinä tytöllä puuttuu x-kromosomi tai osa siitä.

-X-kromosim tai sen osa puutos ei aiheuta kehitysvammaisuutta. Aada ei siis ole kehitysvammainen.

-Syy on tuntematon. Siihen ei liity vanhempien ikä tai se ei ole periytyvä.

-Turnerin sydrooma on harvinainen. Esiintyvyys on n. yksi 2 500 vastasyntyneestä tytöstä. Suomessa turnereita syntyy vuosittain 10-15 tyttöä. Ja meidän tyttö on yksi heistä :)

-Ainoa piirre joka turnertytöillä voi olla, niin lyhyt kaula ja leveät hartiat, mutta tätäkään ei kaikilla turnertytöillä ole. Useimmiten tytöt ovat ihan tavallisen näköisiä tyttöjä. Erityisen tarkasti jos etsii niin saattaa löytää jtn samoja piirteitä, mutta niitä ei päällepäin huomaa. Ja tietenkin pituuskasvusta ja pienestä koosta turnertytön voi tunnistaa.

-Jalkapöytin turvotus johtuu imusuoniston kehitysvirheestä ja on yleensä ohimenevä. Imusuoniston kehitysvirheen takia Aadalla siis oli turvotusta niskassa ja jalkapöydillä.

-Monilla turnertytöillä hiusraja on alempana, mutta meidän tytöllä ei lääkärin mukaan ole.

-Kun turnertyttö syntyy heidän keskimääräinen syntymäpituus on 48cm. Meidän tyttö kun syntyi olin raskaana viikolla 35+1 ja syntymäpituus oli 41cm. Eli jos tyttö olisi syntynyt lähempänä laskettua-aikaa niin hänen syntymäpituutensa olisi silti ollut todella pieni. Ehkä n. 45cm.

-Useilla turnertytöillä todetaan lapsuuden aikana vähitellen hidastuva pituuskasvunopeus, jonka seurauksena suhteellinen pituus vähitellen pienenee. Aadan pituuskasvu menee jo nyt ihan ala käyrillä ja pituutta tulee painoon nähden niukasti. 

-Turnertytöillä jää yleensä murrosiän kasvupyrähdys kokonaan pois.  On tavallista, että turnertyttö saa diagnoosin vasta murrosiässä kun aletaan tutkia  syytä kasvun hidastumiseen.

-Suomalaisilla turnertytöillä keskipituus on 147cm. Ja Aada saattaa jäädä tätäkin lyhyemmäksi, koska minä olen vain 153cm pitkä ja mieheni n. 165cm. Vanhempien pituus vaikuttaa.

-Osa turnertytöistä hyötyy kasvuhormoonihoidosta, mutta osalla tämän aloittamista harkitaan jos pituus on selvästi alentunut (alle-2SD)

-Lähes kaikilla turnertytöillä on munasarjojen kehityshäiriö, joka aiheuttaa hormoonitoiminnan puutteita.  Kun munasarjat eivät kykene normaaliin hormoonituotantoon, jää puberpeetti kehittymättä.

-Puperbeetti ns. rakennetaan tytöillä hormoonilääkityksen avulla. Rintojenkehitys, psyykkinen kehitys ja luiden terveys tarvitsevat hormoonilääkitystä. Tämä lääkitys aloteitaan kun tyttö on 12 vuotias.  N. 20% turnertytöistä puperbeetti käynnistyy normaalisti ja silloin raskaaksi tuleminen on mahdollista. Muuten raskaaksi ei voi tulla. On tavallista, että munasarjat vanhenevat ennen aikojaan ja vaihdevuodet ovat odotettavissa tavallista aikaisemmin.

-Usein turrnertytöillä on sydämessä rakennevikoja, mutta meidän tytön sydämessä ei ole mitään vikaa.

-Virtsateiden rakenteelliset poikkeamat saattavat liittyä turnerin oireyhtymään. Niin sanottu hevosenkenkä munuainen tai vikrtsaelinten kaksoismuodostumat näkyvät ultrassa. Mikäli rakennevika johtaa takaisin virtaukseen voi tulla enemmän virtateidentulehduksia. Tämä hoidetaan tarvittaessa leikkauksella tai estolääkityksellä. --> Aadalle on varattu aika virtateiden ultraukseen ja se on maaliskuun lopulla.

-Jos turnertytöllä on nenänielun poikkeava rakenne voi hän altistua enemmän korvatulehduksille. Tulehduksista voi kehittyä liimakorva ja silloin se voi haitata kuuloa. Turnertytöille on tavallista, että kuulo alenee. Seurauksena voi olla ongelmia esim puhelinasionnissa. Tämä on syytä ottaa huomioon ammatinvalinnassa.


En ole täydellinen äiti.

Joskus sitä ajattelee, että voi kunpa olisin parempi äiti lapselleni. En todellakan ylpeile sillä, että olen hyvä äiti ja teen kaiken oikein. Teenkö kaiken oikein? En todellakaan. Virheitä sattuu ihan joka päivä.

Silloin kun olin raskaana pelkäsin, että millainen äiti minusta tulee. Pelkäsin paljon omien kokemusteni vuoksi, että teen virheitä äitinä ja lapselleni tulee kamala lapsuus. Nyt en enään sitä pelkää, tiedän että olen paras mahdollinen äiti lapselleni jos vaan haluan. Ja uskon, että asia on niin. Jokainen äiti on paras äiti lapselleen jos haluaa nähdä vaivaa sen eteen. Minä olen tätä mieltä.

Tänään kävin psykologilla ja edelleen työstän omaa elämääni. Puhun ammattilaiselle omasta elämästäni ja käyn läpi lapsuuttani ja nuoruuttani. Elämäni ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista todellakaan ja juuri ne koettelemukset mitä elämässäni on ollut ovat tehneet minusta tämmöisen kuin olen. Nykyään olen paljon vahvempi kuin ennen. Olen onnellinen siitä millainen minusta on tullut.

Meillä käy kerran viikossa perhetyöntekijä, koska haluan aamupäivisin seuraa itselleni. Perhetyöntekijä käy kerran viikossa ja on aina 2h kerralla. Me käydään kävelemässä ja saan juttu seuraa. Saan apua lastenhoitoon aamuisin jos sitä tarvitsen. Mielestäni tämä on todella ihanaa ja tämä perhetyöntekijä on aivan ihana ihminen. Voisin sanoa häntä melkein ystäväkseni, hän on aivan mahtava. Tykkään hänestä todella paljon.

Kun jouduin teho-osastolle viikonlopuksi, olin varma, että pääsen maanantaina kotiin. Kun lääkäri ilmoitti, että jos synnytys ei lähde tiistaina itse käynnistymään niin me käynnistetään synnytys keskiviikkona. Siinä oli todella vähän aikaa sulatella asiaa, että hei kohta minä olen äiti. Olin todella paniikissa ja jännityksestä sekaisin. Mielessäni pyöri tottakai ajatuksen, että tuleeko sieltä nyt down lapsi vai normaali lapsi? Millainen lapsi sieltä tulee, kestänkö synnytyksen aiheuttamaa kipua, jaksanko ponnistaa ja syntyykö kiintymyssuhde lapseen heti vai milloin?

Synnytys meni hyvin, mutta kun lapsi oli maailmassa se vietiin heti. En kuullut kuin rääkäisyn ja seuraavaksi lapsi oli toisessa huoneessa. Meni varmaan 10minuuttia kun sain lapsen rinnalleni ja sain ihastella sitä toiset saman mittaiset minuutit kun lapsi kiikutettiin teho-osastolle. Tietenkin itkin onnesta ja olin ilosta sekaisin kun sain tyttäreni käsivarsilleni.Kun menin yläkertaan niin kysyin lupaa, että saanko mennä katsomaan omaa lastani. Kävin teho osastolla katsomassa lastani. En saanut häntä syliini vain katsoin semmoisen lasin läpi lastani sinne sen koppaan. Hoin kokoajan mielessäni "se on minun lapsi, se on minun lapsi, tuo on minun". Mutta en tuntenut lastani kohtaan yhtään mitään. Seuraavaksi menin nukkumaan ja aamulla menin katsomaan lastani. Olen lastenhoitaja ammatiltani, mutta en osannut alkaa vaihtamaan lapseltani edes vaippaa. Sellainen nuori opiskelija neuvoi minun kädet vapisten ja näytti minulle miten vaippa vaihdetaan. Minä joka olin tehnyt tuota työkseni olinkin unohtanut ihan kaiken. Se oli vähintäänkin noloa. En tuntenut tuolloin lastani kohtaa mitään. Syötin häntä, mutta en saanut häntä syömään. Ensimmäisen kerran tunsin, kuinka epäonnistunut olin äitinä. Itkin seuraavassa hetkessä huoneessani sitä, että minulla on lapsi jota en saa edes syömään. Minulla on lapsi joka makaa teholla, mutta en osaa olla äiti. Pääsin pian itse lähtemään kotiin. Olisin voinut jäädä teho-osastolle. Tai olisin voinut nukkua potilas hotellissa ja olla lapseni kanssa joka päivä klo 08-20, mutta en jaksanut. Tunsin taas, että olen huono äiti kun ajattelen enemmän omaa kotiani kuin rakasta lastani. Kun kirjoitan tätä minä itken. Nämä on niitä asioita, joita on todella vaikea myöntää itselleen. Koin todellakin olevani huono äiti. Sen 2vk vaikka kävin lapseni luona joka päivä niin aina kun menin lapseni luokse halusin sieltä äkkiä pois. Teho-osastolla oleminen ahdisti ja oman lapsen näkeminen ahdisti, koska hän joutui olemaan niin ankean näköisessä paikassa. Mielessäni on tietenkin ajatus, millaiset traumat lapselle jää tuosta ajasta, kun en voinut tai en halunnut olla lapseni rinnalla ihan kokoajan.



Kun lapsi tuli kotiin minulla oli juuri silloin rintatulehudus. Olin melkein 39 asteen kuumeessa ja oloni oli todella heikko. Onneksi rakas mieheni auttoi minua, mutta olin todella väsynyt. Seuraavana päivänä mies lähti töihin ja hoidin ensimmäisen päivän lastani ihan yksin. Se oli pelottavaa. Aina kun lapsi nukkui työnsin hänet syrjään. Laitoin hänet nukkumaan sohvalle ja en ollut hänen kanssaan. En ihastellut ja pitänyt häntä kokoajan sylissä. En tuntenut lastani kohtaan yhtään mitään. En voinut edes sanoa, että rakastan tuota pientä lastani, koska en tuntenut rakkautta häntä kohtaan. Voiettä näitä on vaikea myöntää,mutta niin se asia oli.

Itkin miehelleni monta iltaa, että kuinka surkeaksi äidiksi tunnen itseni. Miksi en halua olla lapseni kanssa? Miksi halusin kokoajan pois. Kävin shoppailemassa itselleni vaatteita ja olin 3 tuntia poissa kotoa eikä minulle tullut edes ikävä lastani? Kyllä olin ihan kauhea äiti tulloin.

Mutta silloin kun lapseni ensimmäisen kerran seurasi minua kateellaan. Kun hän katsoi silmiini ja kun hän hymyili. Kun hän antoi ensimmäisen kerran merkin siitä, että hän tietää kuka minä olen. Olen hänen äitinsä. Silloin kun pääsin komminukoimaan lapseni kanssa. Kun ensimmäisen kerran aloin juttelemaan lapselleni tajusin, että hei minä oikeasti rakastan tätä tyttöä. Tämä on minun rakas lapseni. Se kesti. Siinä meni pitkään, ennenkuin se kiintymyssuhde lapseeni syntyi. Miehelläni se kävi nopeasti ja hän pystyi sanomaan jo ihan alussa, että hän rakastaa. Olin kateellinen ja siksi se tuntui todella hyvälle kun lapsi hymyili minulle enimmäisen kerran ja hän alkoi hymyilemään minulle useammin. Se tuntui hyvälle juuri siksi, että oma kiintymyssuhteen syntyminen siinä meni todella kauan.

Mies kuunteli ja lohdutti minua ja ymmärsi minua hyvin. Puhuin siitä neuvolassakin itku kurkussa, että kuinka vaikeaa ensimmäiset viikot oli.



Lisäksi tunnne itseni huonoksi äidiksi myös muissa asioissa.

Olen todella huono muistamaan asioita. Tai no ei mulla nyt ihan älyttömän surkea muisti ole, mutta parempikin voisi olla. Vitaaminien ja raudan antaminen lapselle on työn alla. Olen laittanut vitamiinit hoitopöydälle, mutta en siltikään muista antaa niitä. Rauta pitäisi aina antaa lapselle niin, että hän on vaippasilleen, koska se sotkee vaatteet. Juuri vähän aikaa sitten meni mekko pilalle, kun se raudan aiheuttama tahra ei vaan lähde pesussa, vaikka olen käyttänyt tahrapoistoainetta ja liuottanut, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Imettämisessä en onnistu vaikka kuinka haluaisin ja tästä tunnen oikeasti kauheaa syyllisyyttä. Nyt olen alkanut vähentämään pumppaus kertoja päivässä, että oma maidon tulo loppuu pian ja sitten siirrytään ihan kokonaan korvikkeisiin.

En ole yli suojelevainen äiti. En ole liian tarkkaavainen äiti kaikkien bakteerien suhteen. En pese käsiä kotona kokoajan enkä aina edes pese käsiä kun tulen kotiin jostain muualta. Jos tutti tippuu kotona lattialle en pese sitä joka välissä. Keitän tutteja aina välillä, mutta en edes kerran viikossa. Tuttipullot pesen astianpesukoneessa, vaikka monet ajattelevat että lapsi saa siitä kauheaa myrkkyä, mutta meillä menee niin monta tuttipulloa päivässä, että minun pitäisi olla joka välissä keittämässä ja pesemässä pulloja ja näen sen liian työlääksi. Tässäkin voisin olla parempi äiti ja käyttää aikaani siihen, että tiskaisin pullot ja keittäisin, mutta en jaksa. En keitä pulloja vaan pesen ne hanaveden alla ennen kuin laitan pulloon maidon. Ensimmäisen kuukauden pesin pullot käsin ja keitin, mutta nyt tyttö on isompi niin en jaksa enään olla niin paniikissa bakteerien takia.


En kaada maitoa heti pois, jos maito on ollut puolesta tunnista tuntiin huoneen lämmössä tuttipullossa. Lapsen maha on tottunut jo siihen, että joskus ei ole ihan mikron lämpöistä maitoa vaan joskus hän saa huoneen lämpöistä korviketta. Tämä helpottaa kun reissuun lähtee niin ei tarvitse aina etsiä lähintä mikroa. Varmasti jotkut äidit ovat tässäkin tarkempia, mutta minä en ole. Lapsi ei paljoa enään itke mahvaivoja, onneksi. Jos hän itkisi joka päivä niin olisin varmasti tarkempi. Ulostekin on nykyään ihan mukavaa, joskus hieman vihreämpää kun on ilmaa toisella mahassa.

Meillä on myös rytmit ihan päälaelleen. Tyttö alkaa nukkumaan klo 23-01 välillä yöunille ja herää klo 04,08 ja 11 ja sen jälkeen noustaan miehenkin kanssa ylös jos jaksetaan. Välillä viikonloppuisin noustaan vasta klo 13-14 välillä. Me syödään aika epäsäännöllisesti, mutta tyttö tietenkin syö silloin kun hänellä on nälkä. Tänään tytölle vaihdettiin päivävaatteet päälle vasta klo 14 ja eilen tyttö nukahti vasta klo 02 yöunille. Tämäkin voisi olla meillä paljon paremmin jos jaksaisi nähdä työtä sen eteen, mutta kun tyttö heräilee yöllä syömään niin on itsekkin todella väsynyt, että ei jaksa aamulla kauhean aikaisin nousta.

Olen pahoillani, jos olen joillekkin antanut sellaisen kuvan, että ylpeilen sillä millainen äiti olen. Se ei ole ollut tarkoitus. Mutta tämä on kuitenkin minun blogini. Jos jotain sattuu ärsyttämään kirjoitus tyylini tai se miten täällä puhun niin ole hyvä ja jätä blogini lukeminen jos se niin paljoa ärsyttää. Mikään pakko tätä ei ole lukea.

Äitiys on haastavaa, mutta rakastan tätä ja nautin tästä tällä hetkellä koko sydämestäni. Tässä oppii itsestään uusia asioita. Voi saada ahaa elämyksiä ja tajuta, että ei vitsit mä oikeasti pystyn moneen asiaan samaan aikaan. En minä ennen pystynyt, mutta tätä tämä äitiys on. Sitä pystyy moneen asiaan samaan aikaan jos on pakko ja tahdon voimaa löytyy.

Raskaus oli vaikeaa aikaa. Nyt se on kuitenkin ohi. Synnytys oli ihana kokemus ja siitä jäi todella hyvä mieli nyt sekin on ohi. Nyt on äitiys mikä on tällä hetkellä elämääni. Joka päivä on onnistumisen kokemuksia jotka nostavat itsetuntoani. Päiviin kuitenkin mahtuu niitä negatiivisiä asioita kun tuntuu, että miksi tämäkään ei onnistu. Miksi minä en tätäkään osanut. Päiviin mahtuu hetkiä kun olen todella turhautunut tähän omaan elämääni, mutta jokatapauksessa olen todella todella onnellinen, että olen juuri tämän kauniin turner prinsessan äiti. Tämä tyttö on kuitenkin valloittanut sydämeni ihan täysin. En vihaa lastani vaan rakastan koko sydämestäni, tällä hetkellä osaan sen sanoa ääneen ja tarkoitan sitä. Äitiys oli todella vaikeaa aluksi ja näiden vaikeiden asioiden myöntäminen on työlästä. Minulle se rakkaus suhde tyttäreeni ei syntynyt kuin sormia näpsäyttämällä vaan se vaati aikaa.

Vaikka en tee kaikkea oikein ja vaikka virheitä sattuukin joka päivä ja vaikka varmasti moni teistäkin lukijoista ajattelee, että olen surkea ja huono äiti kun en keitä jokaista tuttipulloa niin tämä on kuitenkin minun elämäni. Minä kirjoitan tätä blogia minun elämästäni ja olen päättänyt toimia juuri näin. Nämä on minun valintojani :)

Ihanaa, kuitenkin että moni lukeaa blogiani ja kehuu minua se nostaa itsetuntoani ja antaa syyn jatkaa blogini kirjoitusta. Kiitos, että täällä on lukijoita mukana jotka eivät tuomitse minua. Kiitos teille jokaiselle :) !


On se äitiys rankkaakin.

Äitiys on muuttanut elämääni kyllä todella paljon. Pakko jakaa teille siitä hieman.

Ensimmäiseksi tulee mieleeni eilinen saunailtamme. Mies oli harkoissa ja minä kotona lapsen kanssa. Sain lapsen nukkumaan kun hän joi 150ml maitoa. Hän tankkaa aina iltaisin ja saattaa juoda ihan yhteen putkeen todella paljon maitoa ja sitten nukkuu kuin tukki. Lapsi nukahti meidän sängylle. Laitoin itkuhälyttimen hänen viereensä ja toisen pään otin saunaan mukaan. Siivoilin siinä hieman ja söin iltapalaa ja odottelin miestäni kotiin. Kun mies saapui kotiin lähdimme saunaan. Juuri kun olin saanut suihkun päälle ja itseni litimäräksi Aada alkoi huutamaan. No ei muutakun pyyhe päälle ja juosten makuuhuoneeseen. Hyssytin siinä hetken ja laitoin tutin suuhun. Tyttö nukahti taas. Menin takaisin pesuhuoneeseen, avasin saunan oven ja istuin lauteille. Ja tyttö aloitti taas huutamisen. No minä sitten kipitin taas makuuhuoneeseen antamaan tuttia ja hyssyttämään. Tämän rumban kun olin tehnyt kolme kertaa raahasin sitterin pesuhuoneeseen, Aada siihen ja ovea hieman auki, että ilma kiertäisi. Tyttö ei nukahtanut, mutta imeskeli tuttia ja oli hiljaa. Pääsin saunaan ja tässä vaiheessa mies olikin jo saunonut tarpeeksi ja jäin saunaan yksin. Niin, tämmöinen sauna ilta tällä kertaa. Eipä taida tulla enään pahemmin saunottua kahdestaan.



Toinen missä huomaan saman on vessareissut. En minä voi käydä vessassa jos tyttö huutaa. Siinä sitten kauhea paine tai vessaan niin, että tyttö on mukana. Ei hetken rauhaa! No mutta tämmöistä tämä äitiys on, enkä valita mielestäni tämä on vain hauskaa. Tottakai se joskus tietenkin tuppaa ärsyttämään. Ja kun mies tulee kotiin niin olenkin melkein heti ojentamassa Aadaa isälleen, että saisin olla hetken yksin. Edes vessassa.

Tänään tein ruokaa kun mieheni oli koulussa. Oikealla kädellä käristin jauhenlihaa, vasemmalla avasin korvikepurkkia ja laitoin maidon mikroon. Oikealla jalalla hyssytin sitteria jossa Aada ähisi. Onneksi pystyin tähän kaikkeen. Äitiys on taitolaji :D Saa kokea ihan uusia asioita ja nähdä mitä kaikkea sitä pystyykään tekemään samaan aikaan. Ruoan laittokin on siis nykyään tälläistä. Joko tyttö on oikeassa käsivarressa tai hyssytän sitteria jalallani. Kantoliinakin on erittäin hyvä apuväline. Siinä molemmat kädet on vapaana,mutta yleensä Aada ähisee niin, että on pakko hyssyttää häntä toisella kädellä. Aika usein se menee juuri niin, että kun alan tekemään ruokaa niin Aada päättää alkaa itkemään ja kaipaa äitiään.




Silloin kun alan syömään tyttö on yleensä sylissäni ja syön toisella kädelläni. Todella usein ruokahetkeni kestää 20-50min. Jos tyttö päättää alkaa itkemään niin tottakai aikani menee hänen hyssyttelyyn kuin siihen, että nauttisin ruokani rauhassa. Olen onneksi jo tottunut siihen.

Kyllä, äitinä oleminen on hieman erilaista kuin elämä ilman lapsia. Mutta en valita, tämä on ihan mukavaa, vaativaa, hauskaa ja joskus jopa aika haastavaakin.

Nykyään meillä nukutaan yöt tosi hyvin. Eilen tyttö alkoi nukkumaan vasta klo 23 ja nukkui 04 sakkaa. Syötin hänet ja hän nukkui klo 07:50 saakka. Seuraavaksi hän heräsi 10:50, mutta nukahti taas uudestaan ja herätin hänet klo 12 kun lähdettiin vaunulenkille ja vaunulenkillä hän nukkui tunnin verran. Ihan mukavasti hän siis nukkuu ja onneksi minäkin saan nukkua yöni paljon paremmin!


Käytiin viime sunnuntaina miehen siskon kanssa pyörimässä kaupoilla. Aikaa kului 3 tuntia. Oli tosi kivaa.
Ihanaa oli päästä kunnolla ilman minkäänlaista kiirettä shoppailemaan.

Mukaan ei kauheasti mitään tarttunut, mutta aivan ihana neule tytölle, panta ja itselleni pähkinöitä ja korvikset.
Lisäksi ostin ihanan lompakon mistä tein hieman enemmän itseni näköisen.





Väri pysyi samana, mutta kuva hämää. Tein vaan tuohon tuommoisen söpön rusetin :)

Meillä osataan jo näin hienosti kannatella päätä. 
Aina välillä :) 


Neuvolakuulumisia tähän loppuun.
Eli meillä oli kaksi kuukautisneuvola nyt maanantaina.

Paino: 3735g
Pituus: 48,5cm
Pää: 38,6

Neuvola meni tosi hyvin. Tyttö lähti hoitopöydällä mahalleen ollessa hieman karkuun ryöminään, kun hän ponkaisi terveydenhoitajan käsistä vauhtia. Tilanne oli todella huvittava. Voimaa meidän tytön jaloissa ainakin on.

Pikkuhiljaa Aada alkaa jokeltamaan siitä olen melko varma. Paljon äänähtelee kotona ja hymyilee todella paljon.

Saatiin myös tällä kertaa suunkautta RotaTeq rokote.
Tyttöön se litku ei vaikuttanut mitenkään. Hän nieli sen todella hyvin ja luuli sitä kai maidoksi :)
Maha ei reagoinut ollenkaan liuokseen ja muutenkin ihmeen hyvin meni tuon ensimmäisen rokotteen kanssa. Olin varma, että maha menee ainakin sekaisin, mutta eipä mennyt. Ihan kiva juttu :) !

Neuvola kortissa lukee, että 

kasvu eteenee hyvin, mutta pituutta tullut hieman niukemmin. 
Hymyilee ja seurailee ympärilleen hyvin. 
Iho,silmät, suu ja napa kunnossa.

Tämmöistä tänään. Nyt laittamaan tyttöä ja itseäni valmiiksi. 
Me lähdetään kyläilemään.



Meidän tytön nimeksi tuli.

Meidän tytön nimen valinta oli todella helppo. Kun kuultiin, että meille tulee tyttö niin päätettiin nimi jo silloin. Itse halusin etunimeksi kauniin, lyhyen ja ytimekkään nimen. Miika oli aluksi hieman etunimeä vastaan, mutta kun hän pyöritteli sitä hetken aikaa suussaan niin se sointui minun ja Miikan nimen kanssa hyvin yhteen. Mutta ennenkuin Miika antoi luvan etunimeen, että se nyt on se niin hän mietti, että mitä jos kuitenkin hänen keksimä nimi olisikin etunimi. Minä kuitenkin pidin hampaat irvessä kiinni minun mielestäni hyvästä etunimestä ja no me yhdistettiin sitten nämä kaksi kaunista nimeä ja TSADAA tytön nimi oli valmis.

Eli riitaa ei nimestä tullut ja päästiin todella hyvin yhteisymmärrykseen. Nimi on siis ollut tiedossa jo puoli vuotta. Kukaan ei kukaan minun ja Miikan lisäksi tiennyt nimeä. Ei oltu kerrottu sitä kenellekkään. Nyt on kuitenkin nimi julkaistu ja teillekkin sen tässä tuota pikaa kerron ;)

Etunimemme on aika yleinen. Ja sitä on paljon suomessa, mutta se on erittäin kaunis nimi mielestäni.

Etunimemme merkitsee heprean kielessä ’jalokivikorua’. Se maintaan Raamatun Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Lemekin vaimon nimenä.

Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi on annettu 5183 naiselle ja alle viidelle miehelle.

Toinen nimi taas on tunnettu nimi tuntokasvilla. Se merkitsee toisaalta valoa, mutta myös herkkä­tunteisuutta ja häveliäisyyttä.

Toisin sanoen lapsemme on kaunis ja herkkä kukka <3




Päät on poissa. En julkaise kuvia muista, ellen ole lupaa kysynyt :)



Tytön nimi on julkaistu ja hänet siunataan tässä.


Iso mummin sylissä on hyvä olla, alkaa ihan nukuttamaan.


Ja nyt on tyttö toisen isomummin sylissä.


Tässä meidän lapsen kummisetä ja kummitäti
<3


Ja ylpeä isukki.







Minun kaksi rakasta siskoa ja tyttö sylissä.



Ja perhepotretit.

Tämmöiset ihanat nimiäiset meillä oli.

<3:llä 

Eveliina
Miika
ja
Aada Mimosa
<3

Toivottavasti luitte loppuun saakka ja katsoitte kuvat, ettekä vaan yrittänyt etsiä jostain nimeä ;)
Hihiih. Musta on niin kiva laittaa teidät vähän töihin ja pitää jännityksessä.






Kun maito ei nouse.

Kyllä se mahatauti sitten pikkuisellekkin tuli. Ihme ja kumma mieheni siltä kamaluudelta säästyi, mutta minä ja tyttö oltiin sairaana. Tytöllä oli kyllä aika lievä tuo tauti. Pari päivää hän huuti ja lämpöä oli yli 38 ja puklausta tuli aika paljon, mutta nesteytys pysyi ihan aisoissa ja ei tarvinnut lähteä sairaalassa käymään. Uloste oli myös todella löysää ja no sellaista vettä, ripulia se oli. Minä hoidin tyttöä ne päivät kun hän oli kipeänä kun mies oli töissä. Ihan hyvin meillä meni, mutta oli todella kurjaa kun tyttö vaan huutaa ja ei pysty ite auttamaan kun vaan hyssyttämällä ja pitää tyttöä lähellä. Kyllä itselläkin oli usein erittäin turhautunut ja inhottava fiilis. Mutta nyt on pöpö lähtenyt lätkimään ja tästä taas jatketaan!

Tiedä sitten mistä se pöpö oikein tuli. Kenties miehen töistä, mutta miehellä ei kuitenkaan pöpöä ollut. No toisaalta hyvä näin. Inhottavaa olisi, jos kaikki oltais oltu samaan aikaan kipeänä.


Kantoliinassa tyttö oli taas ja se olikin ainoa jossa hän oli oikein rauhallinen. Hän nukkui 3h putkeen kantoliinassa. Taisi olla hyvä olla.




Semmosia kuvia ajuasta kun hän oli kipeänä. No nyt kuitenkin ollaan kaikki terveenä. Petivaatteet vaihettu ja kämppä siivottu, että ei pitäis pöpönkää enään täällä asustaa :)
Kyllä tulee aina niin onnistunu fiilis kun voittaa jonkun pöpön ja selviää siitä. Nyt pystyy jatkaa elämää pikkuisen kanssa hymyssä suin!

Mies on ollut nyt muutaman päivän kotona kun on vapaita ollut töistä. Toisaalta se on ihan kivaa ku on toinen apuna lapsen hoidossa, mutta sitten taas tulee sellaisia hetkiä kun näkee miten toinen hoitaa lasta ja miten itse hoitaa lasta. En itse pahemmin sano niistä miehelle ainakaan huutaen, mutta sitä on huvittava seurata vierestä. Jotenkin näin äitinä tuntee lapsen paljon paremmin kuin tuo isukki. Mies kysyykin aina multa kun tyttö huutaa "Miksi se huutaa, mikä sillä nyt on, voitko sä rauhoittaa sen kun oot parempi"
Noo kai tuo mieskin oppii tuntemaan lapsensa yhtä hyvin kun minä tässä pikkuhiljaa. Ja varmaan nää pari vapaapäivää on tehny ihan hyvää :)

Kävin itse tänään pitkästä aikaa pyörimässä kauppakeskuksessa yksin. Kävin kyselemässä life myymältä, että olisiko heillä imetysteetä. Heillä ei ollut imetysteetä ollenkaan :( Käski mennä keskustan pisteestä kyselemään, mutta enpä jaksanutkaan. Oon juonu semmoista päiväsäde nimistä vauvateetä. 


Nojoo se on vissii aika huono tee, koska ei muuten tehoo. En oo huomannu mtn maitoa nostattavaa vaikutusta.
Tiedättekö mitään teetä mikä varmasti tehoaisi?

Oon nyt kokeillut vaikka mitä, että maito nousisi. Listaan tähän asioita:

-Imetysteetä 2-3 kuppia päivässä
- Pumpannu rintoja 2-3 tunnin välein
-Kotikalja
-Juonut pitkin päivää
-Pulsatilla D12 helmiä 4-5 helmeä 4-5 kertaa päivässä.
-Söynyt parin tunnin välein
-Antanu tytön otaa muutaman imun, sen minkä oon saanut sen imemään. On aika hankalaa kun on tottunut tuohon pulloon. 
-Pitänyt kantoliinassa vaippasilleen ja itellä ei oo ollu paitaa. Pidin eilen 3h yhteenputkeen.
- Kuumassa suihkussa käynyt
-Hieronut

Ei vaan tunnu mikään nostattavan maitoa. Tällä hetkellä tulee 30-60ml ja tyttö syö sen 70ml 3-4 tunnin välein.

En enään tiedä mitä tekisin. Tuntuu, että kaikkeni oon yrittänyt, mutta kun ei nouse niin ei vaan nouse. Tosi asia on se, että ihan ahdistaa siirtyä korvikkeisiin Tälläkin hetkellä 6 korvike purkkia on pöydällä ja niitä on vaan pakko toiselle syöttää kun äiti ei pysty täysin tyttöään syöttämään. Välillä tuntuu, että oon ihan epäonnistunu äitinä, kun tää ei vaan taho onnistua. Vaikka tiedän, että en oo epäonnistunu ja sille ei voi mitään, mutta silti.

No ainakin voin olla ylpee, että mä ainakin yritän.

Eilen yöllä tuli melkein 70ml ja olin todella tyytyväinen itseeni. 
Tuntuu, että välillä se nousee just tällei 60-70ml ja sitten seuraavalla pumppauskerralla tuleekin vaan sen 20ml -.-

Että voi joku maidon tuleminen vaikeeta! Enpä tienny tämmöstä ongelmaa kun olin raskaana. 


No nyt sit ilosempiin asioihin. Oon nyt innolla alkanut täydentämään meidän vauvakirjaa. Palljon oon jo kirjotellut ja lisäillyt kuvia ;) Tilasin muutama päivä sitten ifolorilta kuvia ja nyt kun ne eilen tuli niin pääsin liimailemaan kuvia kirjaseen<3 Hihi, tosi mukavaa puuhaa :)

No tämmöistä tänne kuuluu! Nyt lähen tytön ja miehen vireen katsomaan talvi olymppialaisia :)
Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Ps. maidon nousu vinkkejä otetaan vastaan, en mä vielä aio luovuttaa :)