Eikö se ollutkaan niinkuin luulin?



Synnytys

Kuvittelin, että synnytyskivut on tuskallisempia. Luulin, että oksennan synnyttäessä ja itken kipua, mutta ei.
Tasan kuukausi sitten 4.12 aamulla minut laitettiin kännitystippaan klo 11. Juttelin tuolloin ensimmäisen kätilön kanssa peloistani. Sanoin, että pelkään paljon ennenkaikkea sitä kipua. Sovittiin, että minulle saa antaa kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja pitää, koska haluan. Kerroin myös kätilölle ilokaasusta. Olin ennen synnyttämistä päättänyt, että en ota ilokaasua, koska en halua okseentaa. Kätilö hieman ihmetteli, että mikä se tuommoinen syy on ja hän kertoi ilokaasun hyviä puolia ja sanoi, että mun kannattaa ehdottomasti kokeilla sitä ja jos se tuntuu pahalta niin lopetan sitten kesken. No päätin, että kai sitä vois kokeilla.

Synnytyksen alussa sain muistaakseni 4 kertaa kipulääkettä ja mies paineli kauratyynyllä. Kauratyyny lämmitettiin mulle 3 kertaa. En kokenut, että siitä olisi ollut minkäänlaista apua. Alussa kuvittelin, että ne kivut olivat kauheita mitä koin 9h ennenkuin tyttö oli maailmassa.

Kalvojen puhkasua pelkäsin, koska kuvittelin, että se sattuu. Kalvot puhkaistiin 2 tunnin päästä käynnistystipan aloittamisesta, mutta eihän se mitään sattunut. Huvitti vaan kun alusliinat allani oli täynnä vettä ja vereä. Lapsivesihän oli hieman vihreä, mutta sitä ei minulle tässä vaiheessa kerrottu. Se selvisi vasta myöhemmin. Kaikkein oudointa oli, että kun kalvot puhkaitiin niin vettä valui kokoajan sellaiseen suureen vaippaan jonka kanssa kuljeskelin kokoajan. Miestä nauratti nähdä mun päällä iso vaippa ja verkkopöksyt. Olin erittäin seksikäs tuolloin!

Minulla vaihtui kätilö klo 15 ja tämä toinen kätilö sanoi, että ei voi päästää minua suihkuun tai ammeeseen raskausmyrkytyksen takia. Ja tämä ärsytti suunnattomasti! Ainoa mitä olin toivonut ja halunnut koko synnytykseltä, että pääsisin keskenkaiken suihkuun tai ylipäätään veden äärelle, mutta ei se kiellettiin minulta. Rakastan suihkua ja osastolla maatessani ja omassa huoneessani jossa oli suihku niin käytin kyllä suihkua hyväkseni. Parhaillaan kävin 3 kertaa päivässä suihkussa, koska minulla ei ollut osastolla muuta tekemistä. En saanut poistua huoneesta, lukea lehtiä, katsoa tvtä yms.. Ainoa ilo oli puhelin ja facebook ja blogin kirjoittaminen, mutta sitäkin kun vähän aikaa teki niin alkoi särkeä silmiä. Raivostuttavaa.

Tämä toinen kätilö ehdotti, että olisin jumppapallon päällä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ensinnäkin mulla oli toisessa kädessä kokoajan tippa ja se pallo oli pumpattu liian täyteen. Sen päällä makaaminen/istuminen oli toivotonta. Kolmas kätilö vahtui klo 19.30 ja jouduttiin jättämään salkkarit kesken kun he tulivat anestesialääkärin kanssa (sanoinkohan sen nyt oikein) laittamaan mulle epiduraalin. Sen laittaminen SATTUI oikeesti. En ollut koskaan ajatellut, että jonkun kivunlievittämisen laittaminen sattuu noin paljon. Nojoo ihan ymmärrettävää kun selkärankaan tungetaan se. Ja sen jälkeen kun se oli laitettu en pystynyt muutamaan tuntiin olemaan selälläni ollenkaan, se sattui.

Jossain vaiheessa lapsen paineet lähti laskemaan ja se SÄIKÄYTTI todella paljon. Soitin supistusten välissä nopean puhelun äidilleni ja pyysin, että he rukoilisivat kotona. Olin todella paniikissa ja mietin, että pian lapsemme kuristuu ja synnytän kuolleen lapsen. Mieskin oli hieman järkyttynyt, mutta paineet pysyivät kuitenkin hyvänä loppuun asti.


Sairaalatossut oli ihan kivat ku piti omat sukat jalassa. 
Käytin näitä koko viikon vaikka omatkin tohvelit oli mukana :)
Osastolla otettiin 2-4 kertaa päivässä käyrää ja tuo kone tuotiin aina mun huoneeseen 
ja siinä makasin 20min ajan.


Olin synnytyksen aikana todella paljon facebookissa. Päivittelin erääseen facebook ryhmään tilannetta. Päivitin sitä todella paljon ja mieskin ihmetteli, että miten pystyn niiden tuskallisten kipujen aikana päivittämään jtn facebook ryhmää. Vastailin vaan,että "nokun siellä on mammoja joita jännittää ja jotka odottaa vaan mun kuulumisia, niin enhän mä niitä voi jättää moneks tunniks pimentoon" Mies vaan nauroi ja sanoi "selvä, päivittele sitten". Mutta se facebook ryhmä on antanut todella paljon voimaa<3 Sinne kuuluu noin 100 mammaa ja en oo ikinä osannut kuvitellakkaan miten paljon tommoset mammat voikaan antaa voimaa. Oon niin kiitollinen, että kuulun tuohon ryhmään ja saan olla osana heitä. Tuosta ryhmästä on tullu tosi tärkee ja siellä pitää käydä joka päivä lukemassa kuulumisia. Meidän tyttö oli nuista 100 mammasta ensimmäinen, vaikka laskettaika oli vasta 5vk päästä. Hauskaa :) En ois ikinä osannut kuvitella, että juuri meidän tyttö syntyy ensimmäisenä.

Päivittelin myös kuulumisia äitille, isälle, sisaruksille, anopille, ystäville ja omille isovanhemmille. Moni ihmetteli, että miten pystyin olemaan synnytyksessä niin aktiivinen. Pystyinhän minä. Siihen saakka kunnes supistusten väli oli niin pieni, että ei ehtinyt ottaa puhelinta käteen eikä edes tehnyt mieli.



Osastoruoka oli ihan hyvää mutta tuntu, että joka päivä oli jtn makkarasta tehtyä tai jotain laatikkoa.

Tipassa olin osastolla sekä synnyttäessä.


Synnytys oli niin erilainen mitä kuvittelin. Ponnistusvaihetta luulin paljon pidemmäksi ja se oli outoa, että se kesti vain 3-5min. Se oli todella nopea. 4 puuhkausta ja tyttö oli ulkona. Seuraavaksi tyttö vietiin ihan heti ulos huoneesta, imettiin keuhkot tyhjäksi ja me jäätiin miehen kanssa itkemään ja katsomaan toisiamme. Odotettiin muutama minuuti kun tyttö tuotiin takasin ja saatiin ihastella häntä ja kuulla mitat. Seuraavaksi tyttö vietiin teho osastolle. Monet kehuivat tyttöä ja sanoivat "onpa terhakka ja kova ääninen tyttö näin pieneksi tytöksi". Hän oli ihmeen hyvässä kunnolla oleva keskonen. Hän ei ollut missään vaiheessa keskoskaapissa ja sokeritippakin meni vain 1-2 päivää. Kaikki oli niin täydellistä<3

Itse olin järkyttynyt myös siitä, että istukan ns. synnyttämisessä kesti niin kauan. Odoteltiin 40min, että istukka lähtisi ulos. Käynnistystippa vaikutti ja jouduin kärsimään pienistä supistuksista vielä hetken synnytyksen jälkeen. Istukka onneksi lähti ulos. Se oli hauska näköinen ja pieni 400g painoinen hassu pallo :D. Verta synnytyksessä tuli vaan 400ml ja miehestäni se oli kauheasti. Minulta leikattiin myös väliliha, koska epäiltiin, että tytön kaulan ympärillä on napanuora tiukasti ja hän kuristuu synnyttäessä. Tätä minulle ei kerrottu vaan väliliha vaan leikattiin kesken ponnistusten. Tämän takia minut siis tikattiin. Ulkopuolelle sain 4 tikkiä, sisäpuolesta kätilö ei muistanut. Nyt tikit on onneksi sulaneet ja on paljon helpompaa tämä elämä :) Ja napanuora tosiaan oli pienesti kaulanympärillä, mutta ei niin tiukasti, että ei kuristanut.

Synnytys oli siis aivan erilainen millaiseksi olin sen kuvitellut.




Tykkäsin pitää omaa toppia sairaalamekon alla.




Vauva

Olen aina nähnyt vauvoja jotka pulauttelee paljon. Meidän vauva ei pulauta kesken ruokailun. Tai pulauttaa, mutta todella harvoin. Vaikka röyhtäytän hänet aina kesken ruokailun parisen kertaa niin hän ei silloinkaan pulauta. Kun olen hänet syöttänyt ja röyhtäytän taas niin ei tule pulautusta. Vasta sitten kun laitan hänet makaamaan sängylle ja hän alkaa huutamaan tai kun vaihdain vaipan hän pulauttaa. Tai vasta puolen tunnin päästä ruokailusta. Ja kun hän pulauttaa niin sitä tulee aika paljon. Tai no paljon ja paljon, mutta tulee kumminkin. Tämä oli minusta outoa. En osannut kvuitella, että lapsi käyttäytyisi näin.

Olen aina kuvitellut, että alle kuukauden ikäiset vauvat ääntelee ainoastaan itkemällä. Mutta ei meidän vauva ainakaan. Hän ähisee ja puhisee ja ähkii sen minkä ehtii. Hän itkee harvoin. Silloin kun maha on kipeä hän itkee ja kun vaihdetaan vaippa ja hänelle tulee kylmä niin silloin hän itkee. Mutta hän on aika tyytyväinen vauva, mikä oli outoa. En osannut ajatella, että lapsi voisi äännellä noin miten tuo.

Ja nuo pierut! Voi kamala miten äänekkäästi vauva voikaan paukutella. Joskus luulen, että se on mieheni eikä lapsi. No kai tuohonkin pitää totutella. Mutta normaaliahan ja hyvähän se on, että ilmaa tulee ulos jostain suunnasta.







Muutamia kuvia ihan ensimmäisistä hetkistä nyytin kanssa

Vauva-arki

Pelkäsin paljon, että olen todella väsynyt, itkuinen ja paniikissa tuon vauvelin kanssa, mutta niin ei olekkaan. Tää arki on lähtenyt älyttömän hyvin pyörimään. Vaikka yöllä joutuukin hyssyttelee vauvaa ja ei saakkaan nukuttua niin hyvin ja pitkään ja paljon kuin ennen niin silti en ole väsynyt. Olen ottanut kerran tämän vauva arjuen aikana kunnon päikkärit. Vauva ei itke päivällä vaan enimmikseen nukkuu eli mulla on tätä omaa aikaa kirjoitella blogiin. Usein aloitan aamulla kirjoittamaan ja tallennan tämän ja jatkan myöhemmin ja teen kirjoitukseni loppuun. Kerralla en näin pitkää tekstiä saa aikaiseksi. Omaa aikaa on yllättävän paljon. Kuvittelin, että tämä olisi vaikempaa ja pelkäsin sitä. Nyt tämä varmasti on helpompaa kuin sitten kun mieheni palaa töihin ja olenkin vauvan kanssa kahden tai sittne kun nyytti alkaa liikkumaan ja häntä pitää vahtia hereillä olon aikana. Mutta olen yllättynyt miten pirteä ja hyväntuulinen olen.

Parisuhteeseen vauvan tulo ei ole juurikaan vaikuttanut. Meillä menee todella hyvin. Alussa oli mun puolelta hieman kiukkuisuutta mikä johtui kauheasta nyytin ikävästä, mutta nyt sellaista kiukkuisuutta ei ole. Pystyn puhumaan miehelleni kaikesta riippuu vain siitä haluanko, mutta pystyn kyllä. On ihanaa kun saa olla tälläisessä parisuhteessa vaikka on meillä niitä huonojakin päiviä kun oikeesti vaan huutaa toiselle ja itkee nurkassa ja túntuu, että kaikki kaatuu päälle.

Tykkään paljon tästä arjesta. On ihanaa, että tämä ei tällä hetkellä olekkaan niin kauheta kuin kuvittelin jälleen pienessä päässäni. Voiettä, rakastan elämääni juuri nyt. Ihanaa olla kotiäiti<3




10 kommenttia

  1. Voi ihania kuvia <3 ikävä omaa synnytystä ja sitä tunnetta kun saa ensimmäistä kertaa nyytin syliin! se on vaan jotain käsittämätöntä :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4/1/14 22:28

    aivan ihana postaus ja mahtavaa että teillä menee hyvin:)<3 voisitko tehdä joskus postauksen missä kertosit jotain siitä kun olet uskovainen esim. Miten se näkyy arjessanne ja mitä mieltä olet homoista yms. Mielipiteitä jne. :) sellainen olisi kiva, siunausta teiän suloiselle pienelle perheellenne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jonkun sellaisen postauksen tehnytkin.. tai jtn kirjoittelin siinä kysymyspostauksessa, mutta pistän korvan taakse joskos sellaisen tekisin, hyvä idea :) kiiitos ja samoin sinulle<3

      Poista
  3. ihania kuvia ! :) mä olen muutman kerran syytellyt miestä vauvan paukuista kun en vaan voinut uskoa että noin pienestä lähtisi noin iso ääni :D ihanaa että teillä on kaikki hyvin<3

    VastaaPoista
  4. Anonyymi5/1/14 21:40

    okei kattelen noita vanhoja vielä, mutta kiva juttu kiitos paljon jos viitsit:)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi5/1/14 22:03

    Ihana kirjoitus!! :) ♡

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!