Positiivinen synnytyskertomus

Lauantaina pääsin kotiin. Pari yötä on kaivaten nukuttu omassa sängyssä. Omaa rakasta nyyttiä on kokoajan ihan kamala ikävä. Sydäntä särkee, kun joutuu jättämään rakkaan lapsen teho-osastolle ja lähteä kotiin nukkumaan, missä kaikki muistuttaa hänestä. Yöllä herään ja alan selaamaan kuvia rakkaasta nyytistä. Niin suuri ikävä kokoajan, eikä tätä ikävää saa vähennettyä millään.

Ajattelin, että kerron hieman synnytyksestä tässä postauksessa. Eli olin perjantaina 29.11 äitiyspolilla ja huomattiin, että vauvan paino-arvio onkin 300g pienempi mitä aluksi oltiin saatu kuulla. Vauva oli siis paljon pienempi mitä pitäisi viikolla 34 olla. Lääkärit miettivät ja katsoivat verenpainettani ja proteiinin määrää virtsassa ja päättivät, että joudun jäämään osastolle. Se oli minulle todella kova pala. Perjantai- ilta meni itkiessä ja lauantai päivä oli myös aika harmaa.



Maanantaina sain tietää, että vauva syntyy tulevalla viikolla ja minä pääsen osastolta kotiin vasta kun vauva on syntynyt. No se oli helpottava tieto ja sen kuulemisen jälkeen jaksoikin aivan toisella tavalla elämää osastolla. Halusin itse tavata psykiatrisen sairaanhoitajan, jolle jutella lapsen tulon peloista ja myös down asiasta. Oli todella ihanaa jutella jonkun kanssa, joka sitten kehui samalla vahvaksi naiseksi ja sanoi, että me tullaan pärjäämään. Myös sosiaalityöntekijää moikkasin kun aikaa oli. Saatiin tehtyä kelaan hakemuksia matkakorvauksista ja mietittiin muutenkin raha-asioita kun ei tuolla sairaalassa makoileminen kovin halpaa puuhaa ole. 700euron lasku sieltä näillä näkymin on tulossa.

Maanantaina huomattiin, että kohdun suu on kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula oli lyhentynyt sentiin. Pikkuinen oli päättänyt edeltävänä yönä pistää vauhtia rattaisiin ja alkaa itse valmistautumaan synnytykseen. Hän halusi maailmaan. Tiistaina yritetiin, että josko supistukset alkaisivat ja synnytys lähtisi itse käyntiin. Mutta tiistai-keskiviikko välisenä yönä vaikka supistuksia tulikin, mistään synnytyksen käynnistymisestä ei voinut puhua.

Keskiviikko aamuna katsottiin kohdunsuun tilanne ja se oli edelleen samanlainen. Mitään ei ollut tapahtunut. Päätettiin, että pääsen synnytyssaliin. Sitä ennen minulta irtosi itsekseen limatulppa. Olin salissa klo 11 ja heti laitettiin käynnistystippa. Supistuksia tuli epäsäännöllisesti, mutta tuli kuitenkin. Siinä räpläsin puhelinta ja söin ja odottelin miestäni saapuvaksi synnytyssaliin. Mies tuli klo 13 aikaan juuri kun oli puhkaistu kalvot ja minulla oli päällä ISO vaippa. Vettä vaan valui haaroista kokoajan. Se oli todella jännää, inhottavaa ja pelottavaa samaan aikaan. Ehkä se, että vesi oli sellaista vaaleanpunaista teki siitä inhottavan. Leffoissakun se on aina niin vaaleaa kuin juomakelpoista vettä. Ei sitä ollut ajatellut, että se olisi ihan sellaista. Kalvojen puhkaiseminen ei sattunut ollenkaan, se oli aika helpottavaa kun tiesi, että pian vauva on maailmassa. Supistukset alkoivat tiheentymään pikkuhiljaa. Välillä niitä tuli kipeästikkin. Sain kolmiokipulääkkeitä muistaakseni 3kpl ja myös panadolia. Klo 15 aikaan supistukset vain lakkasivat yhtäkkiä. Käynnistystippa oli katkaistu klo 13 aikaan kun kalvot puhkaistiin ja nyt se laitettiin uudestaan tippumaan. Meni alle 5 minuuttia kun supistukset alkoivat taas ja silloin teki todella kipeää. Aloin ottamaan ilokaasua. Aina supistusten välissä selasin facebookkia ja laittelin perheenjäsenille viestiä, että miten synnytyksessä sujuu.

Mummolle soittelin ihan alussa ja äitilleni soitin klo 20 aikaan kun supistukset olivat aika kovia. Silloin nyytin napanuora oli hänen kaulansa ympärillä. Soitin äidilleni ja huusin puhelimeen, että rukoilkaa ettei tämä vauva kuole! Minua pelotti. Pidin ystävät, sukulaiset ja facebookissa ihmiset ajantasalla tilanteesta. 



klo 19 aikaan supistukset olivat todella kipeitä, että päätettiin laittaa epiduraali. Sen laittaminen sattui. Kun se oli paikalla niin olo hieman rentoutui, mutta tunnin päästä olo oli taas tukala ja ainetta lisättiin taas uudestaan. Supistusten väli oli nyt n. 3minuuttia. Otin kokoajan ilokaasua ja pyysin, että he lisäisivät ainetta epiduraaliin. Keskityin ottamaan ilokaasua. Kohdunsuu oli tällöin auki vain 4senttiä, muistaakseni. Käynnistystippaa lisättiin ja supistukset oli taas todella rajuja. Jossain vaiheessa multa puutui ja alkoi sattumaan vasempaan pakaraan ja alaselkään. Se oli inhottavaa ja joku ns. rakkula mulle tungettiin siihen kohtaan ja se SATTUI, tuntui kun ampiainen olisi pistänyt. Silloin itkin ja kiljaisin. 

epiduraali.


klo 23 jälkeen alkoi olemaan todella tuskaa ja klo 23:40-45 tuli kauhean kova tarve ponnistaa. Huusin kurkkusuorana miehelle "aiaiai, nyt pitää ponnistaa, paina sitä nappia, paina sitä nappia, paina, paina, PAINA NYT" . Kätilö ja lääkäri tuli todella nopeasti saliin. Kyselin, että saanko ponnistaa he sanoivat, että olen täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Siinä vaiheessa kätilö leikkasi myös välilihan, tajusin tämän vasta synnytyksen jälkeen. Se oli pakko leikata, koska kyseessä oli keskoslapsi ja napanuora kaulan ympärillä. Ponnistus oli 3-5min ohi ja sain nähdä rakkaan lapseni.




Ja tämä kuva kertoo jalkapöydän turvotuksesta mitä vaavillemme epäillään.
Kokeita ei ole sittenkään vielä otettu, mutta otetaan ensi viikolla. Tytöllämme epäillään turnerin oireyhtymää. Siitä jokainen voi käydä itse lukemassa netissä, kun en jaksa alkaa selittämään mitä se tarkoittaa. Downin piirteitä rakkaalla lapsellamme ei lääkärin ja hoitajien mukaan ole, eikä minunkaan mielestä. Mutta downin syndroomaa ei ole pois suljettu, sen näkee sitten kun tulokset tulee. Kromosomikokeet siis tehdään kaikesta huolimatta. Turnerinoireyhtymä kuitenkin selittäisi kaiken. Miksi vauvallamme oli niskapoimuissa turvotusta, miksi rakenneultrassa luut lyhyemmät ja myös jalkapöytä on turvoksissa.

Ei tunnu pahalle ollenkaan ajatella, että lapsemme olisi turner tyttö :) Periaatteessa se olisi helpottava tieto. Ainakin tietäisi mistä kaikki on peräisin. On se kuitenkin outoa, että raskaus oli niin jännittävä ja pelottavakin kun sai kokoajan miettiä, että millainen lapsemme on. Nyt olen onnellinen. Todella onnellinen, että kaikki on näin hyvin<3

Ponnistusvaihe ei ollut ollenkaan kivulias. Se oli itseasiassa todella IHANA vaihe. Se tuntui niin hyvälle ja vaikka väliliha leikattiinkin niin en tuntenut sitä ollenkaan, enkä edes tajunnut että ne leikkas sen.

Synnytys oli TODELLA positiivinen kokemus. Itselle ei jäänyt mitään traumoja ja hyvin voisin synnyttään vaikka heti toisen lapsen :) Pelkäsin tosi paljon synnyttämistä ja kun kuulin, että se käynnistetään ja supistukset ovat yleensä paljon kovemmat niin ajattelin, että en tuu selviämään ja se on kamalaa. Olin varma, että lapsi leikataan ulos yhdessä vaiheessa kun paineet alkoivat laskemaan aina supistusten aikana ja selvisi synnytyksen jälkeen, että vaavilla todella oli ollut napanuora kaulansa ympärillä. Myös lapsivesi oli ollut vihreää, hänen keuhkot jouduttiin imemään heti kun hän oli maailmassa. Synnytys kesti siis 12h 48min siitä kun käynnistystippa laitettiin. Pitkä, mutta ei kauhean raskas synnytys. Oon ihan ihmeissäni, että synnytys oli näinkin positiivinen ja minä jaksoin. Minä ponnistin rakkaan tyttäremme maailmaan! Voisinko olla onnellisempi?

Synnytyksen jälkeen vauva vietiin heti toiseen huoneeseen tarkistukseen. Hän sai pisteitä 9/9 ja painoa oli 1670g, pituutta 41cm ja päänympärys oli 31cm. Hän itki ihan heti kun oli maailmassa, voi se itku oli aivan ihanan kuuloinen.

Kun vauva tuli takasiin saatiin ottaa kuvia ja silloin mitattiin pituus ja otettiin paino. Sain pitää rakasta lastani sylissä. Hän oli niin kaunis, täydellinen.

Vähän ajan päästä he veivät lapsen teho-osastolle ja minulle laitettiin taas käynnistystippa. Piti saada istukka irtoamaan ja siinä menikin varmaan 40min, ennenkuin se suostui pullahtamaan ulos. Istukka painoa joku 400g ja näytti hyvinvoivalta, vaikka vauva olikin pieni. Seuraavaksi laitettiin muistaakseni 4 tikkiä. Klo 02 aikaan pääsin osastolle ja kävin nopeasti vilkaisemassa tyttöämme ja menin nukkumaan. Seuraavana aamuna alkoi arki ja tytön luona ramppasin vähän väliä ja yritin myös aina välillä nukkua :)






- Eve

23 kommenttia

  1. Niin kaunis teidän pieni tyttö<3

    VastaaPoista
  2. Ihan on isin näköinen tyttö <3 kaunis pieni prinsessa <3

    VastaaPoista
  3. kaunis perhe! onnea vielä kaunokaisesta <3

    VastaaPoista
  4. Voi kauheeta tässä tulee ihan ittellekki vauvakuume uudelleen :D onnea <3

    VastaaPoista
  5. Hän on niin kaunis!! <3 paljon onnea ja voimia <3

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana pikkuinen, ja niin vanhempiensa näköinen... isän tunnisti ainakin heti vauvan kasvoista! :) Onnea kovasti teille ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  7. Voi miten söpön tytön olette saaneet! Onnea vielä kerran! :) Ihan vauvakuume iskee itsellekin.. Kiva kuulla, että synnytys oli noin positiivinen kokemus. Varmaan paljon helpompi nyt mennä uudestaan synnyttämään, jos se joskus on ajankohtaista.

    VastaaPoista
  8. Se on niin pieni.. liikutuin tätä lukiessani. Paljon onnea teille vieläkin, vaikka jo kerran kävin onnittelemassa. Kunpa saisitte tytön jouluksi kotiin :)

    VastaaPoista
  9. Onneaonneaonnea! Olen niin onnellinen teidän puolesta! <3

    VastaaPoista
  10. Skippasin synnytyskertomuskohdat kun itseäni pelottaa ja hirvittää koko synnytys. Mutta luin rivien välistä postauksen ja sen, että tytöllä epäillään Turneria. down piirteitä hänessä ei kyllä näy päällepäin, suloinen pikku prinsessa on. Jaksamista päiviin ja öihin sinne kun nyytti ei ole vielä kotona,ikävä on varmasti suunnaton.
    Annelie

    VastaaPoista
  11. hän on niin kaunis pienoinen<3 onnea teille! :)

    VastaaPoista
  12. Ihanaa että sulle jäi positiivinen kokemus synnytyksestä :) Kyllä sitä itsekin jo suht hyvällä omaa kokemusta muistelee, vaikka ponnistusvaihe olikin mulla kaikkein pahin. Noh tietää ainaki mitä pelätä seuraavassa synnytyksessä :D Onnea vielä paljon <3

    VastaaPoista
  13. voi miten suloinen vauva teillä <3! onnea paljon!!! :)

    VastaaPoista
  14. Toinen on niin pieni ja suloinen noissa kuvissa :) Hienoa, että synnytys meni kaikin puolin noin hyvin!

    VastaaPoista
  15. Ihanaa että synnytys oli positiivinen kokemus! Tsemppiä ilman tyttöä olemiseen, kyllä te hänet pian kotiin saatte <3 Onpa hän kyllä suloinen, ihanasti on teidän molempien näköä :)

    VastaaPoista
  16. Voi ompas hän söpö!!! Todella paljon onnea teille molemmille noin kauniista lapsesta:) <3

    VastaaPoista
  17. Lämpimät onnittelut tytöstä! Mä en voi kyllä voi allekirjottaa tota ponnistusvaiheen ihanuutta, itellä kesti puoltoista tuntii ja oli ihan kauheeta kaikin puolin :D mutta sulla syntykin tyttö niin paljon etuajassa :) on muuten ihan sun näkönen tytsy :)

    VastaaPoista
  18. Oikein paljon onnea !! :) suloinen prinsessa ! <3

    VastaaPoista
  19. Ihana pieni!! Suuret onnittelut pienokaisesta!! :) Toivottavasti pian saatte hänet kotiin!

    VastaaPoista
  20. Paljon onnea tuoreille vanhemmille! :) Oltiin samalla yläasteella ja sain kuulla sinun raskaudesta vasta kun lapsi oli jo syntynyt. Nyt on sitten ollut pakko lukea kaikki tekstit ja täytyy sanoa, että olette aivan uskomattomia tuoreita vanhempia vaikka raskausaika olikin haastava. Itse en varmasti pystyisi suhtautumaan asiaan noin rauhallisesti ja järkevästi. Toivottavasti teidän perheellä menee jatkossa todella hyvin ja tulevat raskaudet olisivat helpompia ja pääsisit nauttimaan siitä ajasta enemmän. Hyvää joulun odotusta teille kaikille! :)

    VastaaPoista
  21. Ihanaa!!! onnea vielä kerran <33! On niin älyttömän kaunis pieni neiti, kuin enkeli! :))
    Hymyilen ja itken taas vuoronperään täällä, voi hitsi.. alkaa tunteet tulla pintaan itselläkin :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //