Tunteiden vuoristorataa.

Taas se on alkanut. Hormoonit hyrrää tuhatta ja sataa. Tää on ihan kamalaa. En itsekkään tiedä haluanko syödä nyt vai kohta. Tekeekö mun mieli suklaata vai ruisleipää. Hmm mitäs minä joisin. Kaadan lasin maitoa ja juon kulauksen ei en halua juoda enempää ehkä appelsiinimehu onkin parempaa. Voi hyvänen aika, että olen ollut vaikea tänä aamuna! Lisäksi mun näkökenttä on ollut sumea koko päivän. Kävin lukemassa netistä, että se voi johtua raudan puutteesta. En ole pystynyt kunnolla syömään rautaa, koska mahaoireet ovat ihan järkyttävät. Ja muka obsidan on maha ystävällinen ja PYH sanon minä. Maanantaina on neuvola ja aion siellä pyytää,että saisin alkaa käyttämään vaikka nestemäistä rautaa. otin juuri äsken rautatabletin ja odotan jos se vaikuttaisi ja tämä näkökenttä ei olisi enään näin sumea. Eli näen ihan hyvin, mutta en tarkasti. Ikinä ennen ollut tämmöistä, todella outoa. Mutta ei liity raskausmyrkytykseen, koska muita näköoireita ei ole. Tästä kysyin siis Kotkassa, että liittyykö sumea näkö raskausmyrkytykseen niin ei kuulemma vaan pitäisi nähdä jtn roskia, lankakeriä yms. Niitä en onneksi ole nähnyt ja muuten oloni on ihan hyvä.

Ajattelin, että kirjoitin tähän vähän tämän hetkisestä tilanteesta tämän down asian vuoksi. Eli kun matkaan on lukijoita tullut tässä muutamien kuukausien aikana ja kaikki eivät välttämättä tiedä mikä meidän tilanne tällä hetkellä on ja mistä kaikki on lähtöisin niin avaan tätä teille hieman.

Eli tulin raskaaksi huhtikuussa ja sain positiivisen raskaustestin tuloksen 30.4 eli vappuna. Menkat olivat tuolloin 6 päivää myöhässä ja kyllähän minä jo tiesin olevani raskaana,mutta sitä ei uskaltanut oikein uskoa.


No ensimmäinen neuvola oli n. 4vk sisällä ja vk 12 paikkeilla oli meillä niskapoimuseulonta. Niskapoimuseulonnassa katsottiin sikiötä ja siellähän se iloisesti meille vilkutti. Niskapoimuseulonta ei kuitenkaan mennyt ihan suunitelmien mukaan. Kätilö huomasi pienen turvotuksen joka oli 3,6mm. Ja 3mm on se raja jonka alle jääneitä ei laiteta jatkotutkimuksiin, mutta meidän oli juuri sen rajan yli. Jouduttiin odottamaan juhannuksen yli muistaakseni n. 6 päivää ennenkuin päästiin lääkärin vastaanotolle.
No juhannuksen jälkeen lääkäri huomasi turvotuksen joka oli silloin hänen mukaansa huomattava 3,8mm. Hän passitti meidät verikokeisiin. Verikokeiden tulokset saatiin 2-3vk jälkeen puhelinsoitolla. Verikokeessa oli riskiluku. En muista kuinka suuri riskiluku oli, mutta hän sanoi, että 10% riski saada down lapsi ja alkoi puhumaan minulle, että olisi hyvä vk 15 käydä ultrassa ja myös alkaa miettimään jatko tutkimuksiin
menemistä.


Juteltiin mieheni kanssa asiasta. Minä itkin ja olin todella vihainen, pettynyt itseeni, pettynyt meihin, pettynyt lääkäreihin ja siis ihan kaikkeen. Tunteet olivat kauheat. Ajattelin vain "miksi juuri me". "Miksi se pahin pelko tapahtuu, että juuri meidän lapsella on turvotusta". Turvotusta ei voida nähdä enään tiettyjen viikkojen jälkeen ultrassa ja se ei ole mitenkään vakavaa, mutta se voi viitata down lapseen. Mutta asia mikä minua lohdutti tällöin oli, että on myös vauvoja jotka ovat syntyneet terveenä vaikka heillä on turvotusta ollut yli 9mm.

Seuraavaksi päätimme yhdessä, että emme mene vk 15 ultraan, koska en itse halunnut mennä kuuntelemaan saarnaa "kannattaa miettiä aborttia". "Muistakaa, että jatkotutkimukset ovat teidän parhaaksi". Tiesin, että niistä he haluaisivat vain puhua, että me saatais selvyys vauvasta. Itse ajattelin asian niin, että mitä sitten vaikka lapsi on down? Mitä se muuttaa että saadaan asiaan varmuus jos lapsi on kuitenkin tervetullut tähän perheeseen juuri sellaisena kuin hän on. Päätin soittaa ja perua vk 15 ultran. No puhelinsoitto Kotkaan ei mennyt ihan suunitelmien mukaan. Toisessa päässä oli kätilö joka kysyi heti "Etkö sinä halua tietää kuinka sikiösi voi?". Yritin selittää, että meillä ei ole rahaa eikä intoa tulla sinne. Ja kerroin, että lapsi voi ihan hyvin ja kyllä minä itse huomaan jos lapsi nyt ei jostain syystä voi hyvin otan itse yhteyttä sitten. Minua ei ymmärretty ollenkaan ja he eivät ymmärtäneet puhelimessa, että miksi emme halua mennä jatkotutkimuksiin. Seuraavaksi kätilö kysyi "No sinä et sitten halua tulla rakenneultraankaan ilmeisesti". Kiivaannuin ja huusin puhelimeen, että tottakai, mutta mielestäni nyt tämä vk 15 ultra on ihan turha. Tulemme rakenneultraan kuukauden päästä. Se oli ensimmäinen riita Kotkan kanssa.

Kun meillä oli rakenneultra elokuussa jännitimme sitä ihan kauheasti. Ensinnäkin Kotkaan meneminen oli enemmän kuin ahdistavaa. Pelotti, että onko siellä kenties se sama inhottava lääkäri ja leimataanko minut nyt huonoksi äidiksi päätöksieni takia. Minua ei ymmärretty toisessa päässä ollenkaan ja aina sain kuulla sanoja "Kun te tai sinä ette nyt menneet siihen ja siihen tutkimukseen niin me nyt joudumme toimimaan näin ja näin". Tuntui, että kaikki on minun syytäni, kun en halunnut mennä tutkimukseen jossa on 0,5% riski saada keskenmeno, kokea ennen aikaisia kipeitä supistuksia ja jossa tungetaan neula mahan peitteiden läpi. Mieltäni se vain ahidsti todella paljon ja pelotti. En halunnu, enkä nähnyt että siitä olisi ollut meille mitään hyötyä vaan pelkästään haittaa. Haittaa rahallisesti, fyysisesti ja psyykkisesti. Tämä oli minun ja meidän yhteinen päätös, mutta minua ei ymmärretty. Olin todella ahistunut ja peloissani Kotkassa käymisen takia.


Rakenneultra ei mennyt suunitelmien mukaan. Kaikki oli meillä muuten ihan hyvin, mutta pienen reisiluussa ja olkavarren luussa huomattiin heittoa viikkoihin. Pieni kasvoi käyrien mukaan, mutta luut kasvoivat ns. ihan omien käyrien mukaan. Luut siis kasvoivat 1-2vk jäljessä. Pää oli juuri oikealla viikolla menossa ja vartalo oli vähän jäljessä kasvusta ja luut vielä vähän enemmän.


Mentiin lääkärille tämän jälkeen ja hän huomasi saman.


Lääkäri oli se inhottava lääkäri jonka kanssa olin riidellyt puhelimessa. Niin siis riitelin lääkärin kanssa, en kätilön, nyt vasta muistin, että näinhän se menikin. Sydän oli kunnossa ja kaikki muut sisäelimet olivat täysin kunnossa, mutta pienen luut jäljessä muusta kasvusta. Hän sanoi, että tämä voi viitata downin syndroomaan. Ja taas sain syytävää palautetta "niin siis kun te ette halunneet siihen ja siihen testiin niin me emme voi kuin sanoa mitä tämä saattaa tarkoittaa. Selvyys saataisiin jos te menisitte testiin. Teillä on vielä pari viikkoa aikaa miettiä asiaa." Taas meitä painostettiin eikä ymmärretty ollenkaan.


Rakenneultran jälkeen ainoa asia mikä lohdutti oli tieto sukupuolesta. MEILLE TULEE IHANA PIENI TYTTÖ. Ajatus helpotti mieltä ja sainkin alkaa tukahduttamaan muita tunteitani ostamalla vaaleanpunaisia vaatteita hymyssä suin. Mikään ei edelleenkään ollut varmaa, mutta nyt oli selvää, että minun raskaus on erilainen kuin muiden. Nyt jouduin käydä 4vk väleit Kotkassa ultrassa ja tämän jälkeen kuulinkin aina samat sanat. Edelleen oli luut myöhässä kasvusta ja muuten pieni voi hyvin.

Muita asioita ei siis ole, mitkä puoltaisivat downin sydroomaa. Edelleen on mahdollista, että me saamme täysin normaalin lapsen. Mutta itseasiassa en tiedä enään haluanko normaalia lasta. Tähän on valmistautunut henkisesti jo niin hyvin. Puhun kotona jo meidän down tytöstä miehelleni. Mies sanoo, että "kulta, muista ei se ole varmaa, että lapsi on down." Mutta aina yritän selittää, että itselleni se on hyväksi, että ajattelen hänet jo nyt down lapsena kuin normaalina. Tiedän, että kun ajattelen,että mahassani on IHANA pieni down tyttö niin tulen selviämään paljon paremmin sen down lapsen kanssa hänen syntymänsä jälkeen. Ja jos hän nyt sattuukin olemaan normaali lapsi niin sehän on vain pieni ihana iloinen yllätys :) !





Tällä hetkellä meillä ei siis ole muuta varmuutta asiasta.
 Lapsemme on joko down tai ei. 
Ja en tykkää sanoa, että lapsemme on joko sairas tai ei.
 Ei down lapsi ole sairas -.- 
Hän nyt vain on erilaisella tavalla erityinen lapsi kuin muut lapset. 

Meidän tuleva lapsi ei ole sairaslapsi. 

Minusta ei tule sairaan lapsen äitiä vaan ihanan down lapsen äiti, joka on erityisellä tavalla erityinen lapsi<3 




Eilen vuodatin yhteen yhteisöön tunteitani. Kuulun sellaineen salaiseen facebook ryhmään johon kuuluu n. 100 muuta odottavaa äitiä. Välillä vaan tuntuu siltä, että olen se erilainen odottava nainen. Ihanahan on lukea tietenkin miten kaikilla menee ja miten he odottavat normaaleita lapsia kuin kuuta nousevaa. Mutta kun eroan omalla raskaudella siitä todella paljon. Odotan tämän erityisen lapsen syntymää tietenkin samalla tavalla kuin hekin kuin kuuta nousevaa, mutta on tämä silti vaan niin erilaista. Se on vaan niin stressaavaa ja sydäntä särkevää aina 4vk välein käydä katsomassa kohtuun, että miten siellä voidaan. Se on erittäin tuskallista kun oon max. 10vk kun vauva on täällä omassa sylissäni, mutta en tiedä onko hän down vai ei. Itse olen päätökseni tehnyt, mutta on tämä silti vaikeaa. Moni näkee minut vahvana nuorena naisena jolla on terve ajatusmaailma. Ehkä olenkin sitä, mutta en lähde kiistämään etteikö tämä olisi vaikee. Tämä on erittäin vaikee. Tämän hyväksyminen on ollut todella vaikeaa. Ei ole helppoa odottaa lasta niin, että ei tiedä mitä tuleva tuo. Näen sen kumpi hän on kun hän syntyy. Pääasia, että lapsi syntyy tähän maailmaan. Eikä minua niin paljoa huoleta itseni ja mieheni puolesta. Kaikkein eniten minua huolestuttaa perheeni, sukulaisten ja ystävieni puolesta. Se, että miten he osaavat ottaa lapsen vastaan jos hän on down. Mitä jos meidän lapsi onkin se syrjitty? Mitä jos meitä syrjitään perheenä ja ajatellaan "ei viiti kutsua niitä nyt kylään kun niillä on se down lapsi". No nämä on näitä inhottavia tunteita ja ajatuksia. Tottakai toivon, että meidät perheenä hyväksytään juuri sellaisina kuin olemme. Oli lapsemme down tai ei. Ja jos lapsemme on ihana down lapsi niin todellakin toivon, että häntä ei pidetä ns. taakkana. Itse tulen pitämään siitä huolen, että meidän pieni nyytti ei tule koskaan olemaan kiusattu<3 Näitä ajatuksia ja fiiliksia vuodattelin eilen yhteisössä. Ja sain niin ihanaa palautetta mikä tietenkin lämmitti mieltäni todella paljon. On vaan niin ihanaa kuulla miten ihmiset pitävät minua vahvana.




Tässä tämmöinen pieni lauantain vuodatus teille rakkaat lukijat :)
 Muistakaa viettää mukava lauantaipäivä!



Ps. Oon aikasemminkin linkittänyt tän tänne, mutta linkitän uudestaan :)
Kuunelkaa :)

20 kommenttia

  1. Nyt kun olen tässä seurannut raskauttasi tämän blogin kautta ties kuinka monta kuukautta, niin olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, sinua henkilökohtaisesti tuntemattakin, että olet aivan paras mahdollinen äiti odottamaan erityislasta. (Jos hän nyt tulee olemaan sellainen.) Asia on vaikea ja varmasti erittäin hankala käsittää sen osuminen juuri omalle kohdalle, mutta jotenkin tunnut olevan niin sinut sen kanssa jo, että on liikuttavaa lukea tekstiäsi. Rakkaus vatsassa olevaa lasta kohti tihkuu rivien väleistä :') ja se on kaunista. Teistä tulee ihanat äiti ja lapsi ja isä, siunausta tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kuulla :) Kiiitos paljon Noora <3 Ja paljon tsemppiä ja siunausta sinnekkin raskauden keskelle :)<3

      Poista
  2. Hei

    syö obsidan rautaa, hajoaa vasta suolessa niin ei käy mahaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se obsidan on just se mikä ei auta :( välillä on maha ihan kovalla ja välillä ihan löysällä. kauheita mahaoireita tekee. nyt viime viikkona en syönyt sitä ollenkaan niin alko kummasti helpottaa, maha ei oireillut ollenkaan mutta taas kun otin yhden obsidanin niin taas oli seuraavana päivänä ihan kuralla maha :(

      Poista
  3. Itse olen myös huomannut että obsidan on aivan kamala vatsalle.. sitten minua neuvottiin neuvolasta kokeilemaan maltoferia. Ei sekään taida olla kyllä hyvä vatsalle. Mitä oireita tuo obsidan on sun vatsalle tehny ja kuinka nopeasti oireet helpottaneet raudan lopetuksen/keskeytyksen jälkeen. Itsellä maha todella pahasti sekaisin nyt tuosta maltoferista ja odotan että koska tämä mahan vääntely loppuu... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitäisköhän itekkin kokeilla. Siis tuo aiheuttaa sitä, että välillä on maha ihan kovalla ja välillä taas ihan löysällä. ei siis koskaan täysin hyvä :/

      Poista
  4. syö lehtikaalia!! sisältää suht paljon rautaa ja kaupan päälle saat rutkasti k-, a- ja c-vitskuu :) ja toinen loistojuttu mist saa rautaa on argitalin vihreä savi!! http://www.biodelly.com/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/26112008-115190/Products/111019&nosto=nosto-vilkas-category1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuhan ei vaan tuu liikaa a-vitamiinia sehän on kielletty raskaana ollessa. vai oliko se A :D no en nyt muista, mutta pidän tän vinkin mielesttä ;) kiitti :)

      Poista
  5. Eve, sä oot vahva nainen ollu aina niin kyllä te selviätte tulevasta, oli esikoisenne down tai en <3 Ja sulla on rinnalla sinulle tarkoitettu maailman ihanin mies joka yhdessä pitää huolen teistä <3

    VastaaPoista
  6. Maltofer on kuulema hyvin siedetty vanha rautavalmiste, löytyy tippoina ja purutabletteina. On vaan kamalan kallis.. 30€ paketti. Itse kerkesin paketista muistaakseni kolme syödä ja nyt sit jää kaappiin seisomaan.. :/ Harmi kun lääkkeitä ei vissiin ole sallittua myydä esim. tori.fi:ssä... :D

    Niin kuinka nopeasti sun maha on normalisoitunut kun olet raudan lopettanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin kallis? apua.. eiiiiih :/ lähetä mulle se paketti xD
      nooo olin 5 päivää syömättä niin viiden päivän jälkeen maha oli ihan normaali. ja nyt sitten ollut ihan hyvänä muutaman päivän ja tänään sitten otin, että saa nähä missä vaiheessa alkaa taas vessassa ramppaaminen :/

      Poista
  7. Minulla spartofer ollut lisärautana eikä ole käynyt vatsaan. Ihana tuo Bruno Marsin linkki lopussa! Tuli niin hyvä mieli <3 -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin vois kokeilla kenties, onko kuinka kallis? niin on tykkään itsekkin tuosta :) <3

      Poista
  8. Mä oon Nooran kans täysin samaa mieltä, susta tulee paras mahdollinen äiti lapsellesi <3

    VastaaPoista
  9. Miulla on myös ns. huonot kokemukset Kotkasta. Älä anna niitten mielipiteille liikaa valtaa, hyökin on vain ihmisiä - ja useat ammattilaisetkin ovat eri mieltä toistensa kanssa. Mie olen aikani kirjoittanut sinne 8 sivun esseen, jossa ilmaisin omat näkemykseni ja kuinka olen tutkinut aiheita, lähdeviitteineen, ym. Senkään jälkeen kohtelu ei ollut parempaa, se on kovin lääkäri kohtaista. Onneksi meidän lapset ovat tässä. Ei enää koskaan Kotkaan äitiyspolille. Ps. Tapasin siellä kyllä muutaman todella ihanan kätilön, ei siis pelkästään negatiivisia kokemuksia, vaikkakin ikävä kyllä eniten juuri niitä. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niii tää on niin kurjaa et kotkasta on niin paljon surkeita kokemuksia vaikka kenellä :/

      Poista
  10. Spartofer 40 kapselin paketti n. 13€

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taidan kokeilla sitä seuraavaksi. ei oo pahan hintanen :)

      Poista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!