Osastolta terveisiä.

Terveisiä kotkasta. Tänään oli neuvola ja neuvolassa sitten huomattiin, että verenpaineet oli 138/92. Seuraavaksi huomattiin, että pissassa oli proteiinia 3 plussalla. Ja myös paino oli noussut 700g viikossa. Kaikki raskausmyrkytyksen hälyyttäviä oireita. No neuvolatäti soitti kotkaan. Kotkasta sanottiin, että pitää laittaa äiti tulemaan tarkastukseen kotkan päähän. No ei muutakun kamat kasaan ja äkkiä autolla kotkaan. Koko auto matka meni pelon ja itkun keskellä. Se mikä pahensi asiaa oli se, että tiesin mieheni työvuoron alkavan 16.30 ja joutuisin jäämään osastolle aivan yksin. Inhotti ja suututti ajatus. Mies ei tietenkään voinut perua vuoroa mikä suututti.

No kotkassa otettii käyrät ja ne olivat todella hyvät. Sydämensyke oli hieman korkea 170. Verenpaine oli nyt 137/102 ja pissassa edelleen liikaa proteiinia. No jäätiin odottamaan verikokeiden tuloksia tunniksi. Kun saimme tulokset olivat ne hyvät. Ei mitään hälyyttävää mikä oli hyvä uutinen. Lääkäri joutui kuitenkin soittamaan ylilääkärille ja kysymään, että päästetäänkö mut kotiin vai ei. Ylilääkäri oli sitä mieltä, että mun pitää jäädä viikonlopun yli tarkkailuun. No tänne jäätiin. Ensimmäisen tunnin ja melkein kaks odotin, että mut korjataan käytävältä johonkin. Pääsin osastolle. Oon huoneessa jossa on mun lisäksi yksi viimesillään oleva nainen. Hän syö käynistyspillereitä ja vauva voi syntyä hälle milloin tahansa. Ihan mukavanoloinen huonetoveri silti :)

Miika lähti töihin klo 16 ja oon nyt täällä yksin. Juuri nyt multa otetaan sydänkäyrää ja se näyttää hyvältä. Vauvan syke on 152 luokkaa. Huomen aamulla alkaa virtsankeräys ja siitä katotaan proteiinin määrä. Määrä on noussut viime viikon luvusta 0,42:sta nyt 0,89:ään. tällä hetkellä verenpaine on 142/104. Se näyttää vaan nousevan kokoajan. Sain taas verenpaine lääkkeen. Päähänkin vähän koskee. Iltapala on syöty ja pian pitäisi alkaa nukkumaan varmaan, että saisi huilattua.

Ihana tuttu kävi piristämässä mua tänään. Tunnetaan yhden yhteisön kautta, mutta ei oltu aikaisemmin nähty. Hän toi mulle suklaalevyn ja suklaapatukan. Hyvä mieli tuli kun sai vähän suklaata ja juttuseuraa :)

Kai tää tästä lähtee. Huomenna rakas aviomies tulee piristämään, ehkä mä jaksan sen voimalla kun ajattelen, että näen hänet pian. Kivaa täällä ei oo olla kun huolestuttaa vauvan tila ihan kauheesti. Mut toivotaan, että kaikki kääntyis parempaan suuntaan ja pääsisin vielä kotiin eikä tarviis leikata vauvaa ulos.

Tänään lääkäri katsoi painoarvion ja se oli paljon pienempi mitä aikaisemmin. Viime ti oli ennuste 2098g ja nyt vaan 1700g eli todella paljon pienempi. Se vähän huolestuttaa. Ja luut kulki hänen mukaansa vk 29. Toisen lääkärin mukaan vk 30-32.

Tämmöisiä kuulumisia nyt tällä kertaa. Ilman kuvia kun tää puhelimella kirjoittaminen on vähän työlöstä. Pitäkää mulle peukkuja :)

Ihanaa viikonloppua teille kaikille lukijoille <3

Nyt meilläkin tuoksuu joulu !

Joulun odotus on käynnissä vihdoin meilläkin. Nyt kun olo on ihan hyvä ja jaksaa vähän tehdäkkin jotain niin päätin komentaa miehen vintille ja hakea joulukoristeet valmiiksi kotiin. No tässähän tämä aika onkin mukavasti mennyt kun mies ahertaa tämän perheen eteen niin tämä vaimo laittaa kotia joulu kuntoon. Aiettä kun tuntuu ihanalle kun saa kotiin kunnon joulu tunnelman. Huomenna voisi käydä hankkimassa vähän kynttilöitä kotiin ja sitten koti onkin valmis<3

Meillä on aika vähän joulukoristeita, kun olen ennen asunut n. 30 neliön yksiössä ja sitten muutettiin yhdessä kaksioon 39 neliöön ja nyt kun asutaan kolmiossa jossa on 66,5 neliötä niin ei tahdo koristeet riittää :D Saa nähä millä me meidän kuusi koristellaan kun näitä koristeita nyt on ympäri kämppää :) No ehkä sitä voisi vaikka tiimarista käydä halvalla muutamia hommaamassa jos eivät riitä :)



Ainoot valot jotka meillä tomiii -.-







Ihanaa kun tämä projekti on vihdoin ohi! Ehdinpäs ennen vauvan tulos tehdä tämänkin :D Hah :D Noo jos se vauva nyt loppiaisena syntyy niin toivon todella, että ehditään ottaa joulukoristeet siihen mennessä pois :D


Koti on siis päivitetty joulukuntoon<3

Riskiluku selvitetty.

Meillä on ollut nyt viimisillä 4 käynnillä sama ihana lääkäri. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että voi ei. En oikein tykännyt kun lääkäri sanoi suoraan päin naamaa "Onko suvussasi down lapia, aha selvä juu. tämä teidän lapsi voi olla down". Tai no eihän se mitenkään pahasti sitä tuonut ilmi, mutta jotenkin kun huono suomi aksentti oli hänellä niin otin sen aika pahasti vastaan. Kotimatkalle kun lähdettiin itkin Miikalle kun oli niin ilkeä lääkäri.. Hmm joo, aivan turhaa yli reagointia, tiedän.

No nyt neljännen kerran jälkeen voin sanoa, että tykkään tuosta lääkäristä tosi paljon ja toivon, että pääsen käymään hänellä vielä nämä loppuraskaudenkin käynnit :) 6vk tosiaan laskettuun aikaan ja tällä hetkellä on lääkäri ja neuvola kerran viikossa. Eilen oli lääkäri ja perjantaina on neuvola ja taas tiistaina lääkäri. Kokoajan minua tutkitaan ja saan rampata Kotkassa ja lähi neuvolassa, mutta ei se nyt toisaalta haittaa. Ollaan vaan vähän harmissaan kun tulee niin paljon maksamaan, mutta pitäiis nyt ottaa kelasta selvää, että täyttyykö määrätty raja Kotkassa kulkemiseen kun tosiaan käydään siellä kerran viikossa ja sitten jos sieltä ei rahaa tule niin sossuakin ollaan mietitty. Kuhan nyt ensiksi saataisiin aikaiseksi pyytää tositteet Kotkan suunasta :) No kaikki aikanaan. Eli siis 27,50e maksaa aika käynti ja siihen päälle bensat. niin tuleehan se maksamaan jos kuukaudessakin pitää 4 kertaa rampata kotkassa. Muutenkin rahasta välillä pulaa niin hohhoijakkaa..

Eilen lääkärissä oli oikeastaan tosi kivaa. Vihdoin lääkäri esitteli meille meidän pienen ja pään lähes kokonaan. Oli tosi ihanaa nähdä oma lapsi niin läheltä. Lääkäri sanoi, että pää ja vartalo kulkevat vk 34,mutta luista hän ei maininnut mitään, enkä edes kysynyt. Toisaalta onko sillä väliä millä viikolla ne luut kulkee? Kun kuitenkin me ollaan kuultu jo niin monta kertaa se sama laulu, että ne kulkee vähän jälessä.Ehkä lääkäri ajatteli, että ei kerro sitä meille kun sen me jo tiedetään.

Asiaa mitä olen kuitenkin miettinyt paljon viime päivinä on nenäluu. Nenäluu on yleensä down lapsilla pienempi tai sitä ei ole ollenkaan. Ja meidän lapsen nenästä ei ole sanottu muutakuin, että hänellä on nenä. Nenäluusta ei oo puhuttu muuten yhtään mitään. Muistan kuinka tarkasti lääkärit ja kätilöt katsoivat rakenneultrassa meidän pienen päänseutua, mutta mitään meille ei sanottu. Joko sieltä paljastui ihan täysin down lapsen piirteet tai mitään sanomisen arvoista ei vaan ollut. No se jääkööt mysteeriksi. En halua alkaa kyselemään. Luotan siihen, että he kertoisivat jos jotain hälyyttävää tai kerrottavaa löytyisi mikä meidän olisi hyvä tietää.

Tänään kysyin neuvolasta riskiluvun. Minulla oli käsitys, että riskiluku olisi 1:250 tai 1:220. Mutta ei. Se oli yllättävän suuri. Meillä on 1:5 riskiluku. Eli sama kun olisin 41 vuotias nainen joka odottaa lasta. 20% riski saada down lapsi. Meneekö se niin, laskinko oikein? No jokatapauksessa riski on aika suuri. Äidilläni oli siskoni kohdalla riskiluku 1:220. Eli meillä on huomattavasti paljon korkeampi. Kyllähän sen kuuleminen tuntui inhottavalta. Mietin kauan, että uskallanko kysyä ja haluanko edes tietää, mutta nyt se on kysytty ja nyt se on tiedossa. Tietenkin se on vain riskiluku, mutta kyllähän se silti mietityttää.

Lueskelin netistä keskusteluja, että onko muilla ollut samanlainen riski saada down lapsi ja olihan siellä monia.
Kopion mitä eräät anonyymit oli kommentoinut.


"Riskiluku oli 1/5. Turvotusta oli ja turvotus+veriseula hälyttivät noin suurella luvulla.
Käytiin lapsivesipunktiossa koska istukkabiopsiaa ei istukan sijainnin vuoksi pystytty tekemään.
Punktion jälkeen vähän supisteli mutta kaikki meni kuitenkin hyvin ja tulos oli negatiivinen. Eli tervettä tyttölasta odotettiin."


"Meillä oli vuosi sitten riskiluku 1:5. 
Niskaturvotus oli ok mutta veriseula oli hälyttänyt. 
Oli kamalat kaksi viikkoa mutta lapsivesinäyte oli onneksi puhdas ja terve poika tuli!!!"


"Vuonna 2005 nt. 3.3mm ja riskiliku 1:5, ja istukkabiobsiassa käytiin. Olin 33 v. Kolmen viikon päästä tuli vastaukset down tyttö. Hänellä oli niin pahoja rakenteellisisa vikoja, että päädyimme keskeytykseen. lisäksi itselläni verenvuoto runsastui koko ajan."


"Meillä riskiluku oli 1:5 eli 20%, lapsevesipunktio tehtiin ja kromosomisto sen mukaan normaali. 
RV 36 nyt menossa ja kohta selviää lopullisesti.
Ei taida tuo riskilukukaan kaikkea kertoa....."



Siinä nyt muutamia netistä poimittuja kommentteja. Eli siis lapsi voi olla hyvinkin terve tai sitten ei. Se hyvä puoli tässä, että kun down lasta meille epäillään, mutta ei ole sanottu, että hän on down. Vaan on olemassa kuitenkin toivoa. En kuitenkaan jaksa toivoa liikaa. Näin on hyvä. Vaikka epätietoisuudessa onkin inhottava elää niin onpahan minulla toivoa ja rakkautta jo nyt tätä pientä lasta kohtaan todella paljon<3





Täältä sivuilta olen aika paljon etsinyt tietoa downlapsista, raskaudesta, odotuksesta ja kaikeasta muusta.

Sieltä poimin tänään tämmöisen tekstin riskiluvusta:


Riskiraja

”Riskirajaksi on määritetty 1:250. 
Raja on sama kuin 35-vuotiaan naisen ikään liittyvä riski saada Downin oireyhtymä -lapsi. 
Jos seulonnasta saa jonkin tuloksen 1:1 ja 1:250 välillä, esimerkiksi 1:50 tai 1:230, seulontatulos tulkitaan positiiviseksi eli riski on kohonnut ja äidille tarjotaan mahdollisuutta jatkotutkimukseen. 
Mutta suurikaan riskiluku, esimerkiksi 1:5 ei tarkoita sitä, että sikiöllä varmasti olisi etsitty kromosomipoikkeavuus”,
 Aitokallio-Tallberg selventää."







Mitä riskitulos tarkoittaa?

Koska niskaturvotusmittaukset eivät yksin löydä kuin noin puolet Down-raskauksista, on sen lisäksi alettu tehdä äidin verestä tehtävää seerumiseulontaa, jonka tulokset yhdistetään niskaturvotusmittauksesta saatuun tulokseen. Näin voidaan laskea äidin ikä ja raskaudenkesto huomioon ottaen kullekin seulontaan osallistuneelle yksilöllinen riskiluku.



Riskiraja on keinotekoinen

Tämäkin riskiraja on keinotekoinen. Riskiraja on määritetty, koska ilman sitä ei seulontatutkimuksia voitaisi tehdä. Riskiraja poimii joukkoonsa suurimman osa raskauksista, joissa on Downin oireyhtymä, mutta edelleenkin ehdottomasti suurin osa riskiryhmään joutuneista todettaan jatkotutkimuksissa kromosomeiltaan normaaleiksi. Toisaalta osa Down-raskauksista jää seulonnoissa huomaamatta. Seulonnasta saatu riskitulos on vain tietokoneohjelmalla laskettu arvio, joka ei perustu sikiön todelliseen terveydentilaan.

Kääntäen voidaan todeta, että jos äiti saa riskiluvuksi 1:250 eli 0,4 prosentin todennäköisyyden, tarkoittaa se numeroilla arivoiden 99,6 prosentin todennäköisyyttä kromosomeiltaan terveeseen lapseen. Saatu poikkeavuuden todennäköisyys on siis usein hyvin pieni luku, mutta siitä voi kasvaa suuri huoli.

Ja se mitä meillä mitataan jatkuvasti ja missä on häikkää on reisiluu ja tässä vähän pieni tietopätkä siitä:

Reisiluu

"Reisiluun mittaaminen on yllättävän hankalaa ja sitä vaikeampaa se on, mitä pidemmälle raskaus on edennyt. Mikäli mittaaja saa poikkeavan tuloksen, olisi hänen aina tarkastettava tulos. Jos mittaa ei tarkasteta, tutkimus jää kesken ja vanhemmat huolestuvat usein täysin turhaan. Jos tulos on mittausta uusittaessa edelleen poikkeava, on sen jälkeen mitattava muut pitkät luut: sääriluu, olkaluu ja kyynärluu. Mikäli näissäkin esiintyy poikkeavuuksia, pitää järjestää kontrolli. Sellaista, että jokin yksittäinen luu loppupuolella raskautta lopettaisi yhtäkkiä kasvamasta, ei yksinkertaisesti tapahdu," Aitokallio-Tallberg kuvaa.


Ja nyt löysin tietoa nenäluusta. itseasiassa tämähän selittääkin, miksi minulle ei ole puhuttu nenäluusta yhtään mitään. Hyvä kun aloin etsimään tietoa. Tässähän vaan viisastuu :)

Nenäluu

Nenäluun näkeminen ei aina ole ollenkaan helppoa. Vaati hyvää projektiota sikiön kasvoihin. Nenäluu ei myöskään kuulu Suomessa rutiinisti tutkittaviin aisioihin sikiöseulonnassa. Seulaultraäänitutkimuksia tekeviä kätilöitä ei juurikaan ole koulutettu sitä etsimään tai mitaamaan eikä siten myöskään heillä ole tarvetta ja/tai velvollisuutta antaa siitä "lausuntoa". Nenäluu voi siis olla aivan normaali vaikkei tutkimusta tehnyt kätilö siihen ottanutkaan kantaa.


Ei me vielä synnytetty!

Täällä on kaikki hyvin! Ei käyty vielä synnyttämässä, vaikka tosiaan sitä pelkäsin tuossa ma-ti välisenä yönä. Eilen kävin labrassa ja sen jälkeen Kotkaan lääkäriin. Otettiin jälleen sydänkäyrä ja tää meidän pikkuinen päätti potkia koko 20min ajan niin, että potkut kuulu paljon kovempaa ja sydämensyke jäi johonkin taakse. Se on ihan selkeesti jalkapallonpelaaja vai seuraisko isäänsä jenkkifutiksessa? Hmm.. Mutta kova on liikkumaan ihan kätilökin ihmetteli ääneen "Että liikkuupa harvinaisen paljon, mutta sehän on ihan hyvä asia" Moneen kertaan siinä ääneen ihmetteli. No sydänkäyrä oli kunnossa, mutta virtsassa oli nyt kahden plussan verran proteiinia. Jep ja se tietää taas sitä, että tämä päivä huomisaamuun saakka kerätään taas virtsaa purkkiin. Miika tykkää ku joutuu säilyttämään virtsaa jääkaapissa -.- Nojoo se on hyvin tiiviissä purkissa, mutta on se silti inhottavaa. Miika ei oo kyllä valittanut kai se on pääasia, että vaimo ja lapsi on kunnossa :D





Lääkäriin päästiin aika nopeasti. Verenpaine oli 127/91 niin on merkitty kortiin, mutta minä kyllä näin verenpaine mittarissa ihan toisen luvun :D Muttakai tähän lukemaan pitää luottaa. Lapsiveden määrä oli Normali ja napanuora toimi oikein hienosti<3 Painoarvio oli 2089g. Nyt sitten varmistettiin uudestaan sukupuoli ja se on TYTTÖ. Lääkäri oli aika varma siitä. Ihanaa, jotenkin tuntui uskomattoman hyvälle kuulla se niin varmana :) Vaikka eihän se 100% varmaa ole, mutta silti :) Nähtiin myös meidän pienen tytön silmät, nenä, suu ja leuka<3 Ja NYRKKI :D Se oli ihanaa ja lääkärin mukaan sieltä on tulossa enemmän äitin näköinen kuin isän näköinen :D Vaikka aika epäselvästi sen siitä näki, mutta kuitenkin<3 Meidän oma ihana pikkuinen prinsessa hymyili siellä. Kyllä se vaan tuntui niin uskomattoman hyvälle nähdä kunnolla kasvonpiirteet, niin kaunis ihana lapsemme<3 Nyt varmaan ensimmäistä kertaa tää kaikki tuntui niin todelliselta ja alko oikeesti ajattelemaan (vasta nyt), että meillä on oikeasti alle 10vk kuluttua vauva tässä. Me ei olla enään kahdestaan, vaan meitä on ihan kohta kolme. Hui!!!

Mutta minun vointini on siis tosi hyvä. Olin pakannut sairaalalaukun valmiiksi, koska ajattelin, että he laittavat minut jäämään sinne, mutta onneksi ei. Kaikki oli hyvin. Edelleen on sumeutta silmissä, tälläkin hetkellä, mutta ei ole näkö pahentunut. Ja verenpaineita seurailen edelleen kotona ja taas pitää vaan maata ja ottaa rauhallisesti. Kohdunkaula oli edelleen pehmentynyt, mutta ei kuitenkaan auki, onneksi. Pienellä ja minulla siis kaikki ihan ok hyvin. En saanut verenpainelääkkeitä enkä supistuksiin mitään estolääkkeitä. Ensi viikolla taas tiistaina lääkäri.

Sen nyt olen huomannut, että posket ja no yleensäkkin naama on turvoksissa. Ja naamaan on ilmestynyt verisuonen näköisiä pisteitä. Turvotus on kuitenkin hävinnyt sormista ja nilkoissa sitä ei lääkärin mukaan ole. Painoa on nyt 63kg.




RV 34+1 <3
40 päivää laskettuun aikaan<3

Eilen kävin hakemassa eräältä ihanalta ihmiseltä ihanan kantoliinan meille. Sain tiputettua hintaa 5e ja viivytettyä maksua 10 päivällä eteenpäin ja nyt se liina on meillä<3
Eli 15e maksoin tästä ihanasta liinasta.

Tästä oon saanut vaan positiivista palautetta. No joo muutama negatiivinen mahtuu mukaan, mutta aattelin, että hommataan nyt kun halvalla saahaan ja tämmönen kiva neutraalin värinen liina :)


Tricot Slen on merkki :)


Miikakin voi käyttää tätä, jos se tahtoo :)
Siksi myös hyvä tää väri, ettei oo mikään vaaleenpunanen :)



Hyviä uutisia!



En joutunut vuodeosastolle. Vielä! Onneksi minulta kysyttiin suoraan "Miltä sinusta tuntuu, pärjäätkö kotona, haluatko tulla osastolle?" No tietenkin vastasin, että hyvin pärjään kotona ja osastolle en mene. Kuka sinne haluaisi? Vaikka onhan täällä kotona riskejä ja tekemistä kyllä keksii jos vaan haluaa, mutta olen nyt osannut ottaa ihan rennosti.


Kotkassa odotettiin taas tunti, kun ajat yllätys taas myöhässä. Siinä sitten otettiin verenpaine ja Kotkassa se näytti 134/97. Stressi taisi nostaa alapaineen noinkin ylös. Sydänkäyrät olivat hyvät ja pikkuisen sydän löi jälleen oikein kauniisti <3



Siitä voitte kuunnella :)



Ja tässä vähän käyrää :)


Näin se tapahtui ;)

Aamulla tosiaan kävin verikokeissa ja verikokeet olivat todella hyvät. Ei ollut maksaarvot yms kohonneet. Viikon päästä maanantaina uudestaan verikokeisiin ja tiistaina uudestaan Kotkaan.



Pienen sydän löi siis hyvin ja napanuora sekä istukka toimivat juuri niinkuin pitääkin. Pieni liikkui paljon ja ihanasti potkasi kauniilla jalallaan "Ei nyt ette kuvaa enään, nyt loppu" :D Ihanaa oli nähdä kun toisen jalka vaan potkaisi ja kuuli sen kauniin tömäyksen<3 Lämmitti kyllä äidin ja isän sydäntä todella paljon. Miikakin huomasi, kun se potkaisi :) Voih!

Lapsivettä oli normaalisti ja pieni oli raivotilassa, mutta ei kuitenkaan vielä ole laskeutunut, mikä on myös hyvä uutinen tässä vaiheessa. Pieni kääntyilee melkein joka viikko aina toisin päin, että saa nähä onko perätilassa tai raviotilassa seuraavalla viikolla.

Nyt ohjeet oli ottaa kotona verenpainetta. Jos nousee yläpaine lähelle 140 ja alapaine lähelle 100 niin pitää soittaa Kotkaan, mutta jos pysyy melko tasaisena voi olla kotona. Ja jos nyt huomenna huomataan, että proteiini on lisääntynyt virtsassa niin joudun soittamaan Kotkaan ja käymään siellä. Ja pitää tarkailla vauvan liikkeitä tarkoin. Jos liikkeet vähenee pitää soittaa Kotkaan. Niin ja tietenkin jos näkökenttään tulee muutoksia tai turvotus lisääntyy huomattavasti.
Nyt on paineet olleet todella hyvät. 

20.11 klo 10.30
136/93

20.11 klo 19

128/90

20.11 klo 23
122/79

21.11 klo 11
128/81


Eli paineet näyttää tällä hetkellä todella hyvältä. Hyvin pysynyt yläpaine alle 140 ja alapaine alle 100 :) Olen todella tyytyväinen!

Olo on tänä aamuna ollut ihan hyvä. Mahaan kyllä sattuu melkein kokoajan, mutta onneksi ei ole okiettava tai muuten heikko olo. Nukuin yöllä 12 tunnin yöunet ja olen todella virkeä. Mies on hyvin auttanut kotitöiden teossa. Eilen päätettiin, että tilataan pitsat kun kumpikaan ei jaksanut alkaa miettimään mitä ruokaa tekisi. Mietin hetken, että voinko tilata pitsan, että onko se vähän liian suolaista, kun suola kiellettiin. Mutta söin sen ihan hyvällä mielellä :) Kun odotettiin pitsoja kotiin, nukuttiin ihanat puolen tunnin päikkärit<3 Katsottiin myös elokuvaa ja renouduttiin oikein kunnolla. Myöhemmin illalla sain jalkahieronnan ja käytiin saunassa. Oli aivan ihanan rentouttava ilta. Ja molemmat käytiin todella hyvissä ajoin ja uupuneinan nukkumaan. Ja mies huolehti kotitöistä ja antoi mun maata sängyllä. Oli kyllä aika luksusta pakko myöntää.

Eli jos nyt ei olo huonone viikonlopun aikana niin seuraava käynti Kotkassa on tiistaina. Sitä ennen maanantaina on verikokeet ja perus neuvola omalla kotipaikkakunalla. Nyt olo on oikeasti todella hyvä. Näkökenttäkään ei ole yhtään sumea vaan voin oikeasti hyvin.

Ainoa huonopuoli on, että sormet on aika turvoksissa. No ei nyt älyttömästi, sormukset mahtuivat sormeen mutta se tuntui inhottavalta niin otin ne pois. Nyt ollaankin sitten ilman sormuksia jonkin aikaa. Toivottavasti mahtuu synnytyksen jälkeen sormiin :D




Toissapäivänä pärjäsin näillä. Miika oli töissä niin vietin aikaa sängyssä neuloen, kuunnellen sydänääniä, mittasin verenpainetta, join vettä, luin kirjaa, söin mandariinin ja ananasta. Oli ihan lepposat 2 tuntia mitä sain aikaa kulumaan :)


Ja loppuun mahakuvia.


Talvitakki ei mahdu kiinni. Ja nyt taisin tehdä lopullisen päätöksen, että yritän selvitä tällä takilla raskauden loppuun saakka. Nyt kun on niin epävarmaa koska tämä pieni tulee mailmaan niin en taida raaskia ostaa kunnon talvitakkia. Tää on ihan hyvä vaikka ei mahdukkaan kiinni :D



En mä omasta mielestäni kovin turvonneen näköinen ole. 
Vai olenko väärässä?


Ja tänään tosiaan RV 33+2

Nyytin lämmin koti.

Nyt kun en saa pahemmin mitään tehä, niin päätin muutaman mahakuvan teidän iloksi napsia :)
Eli mahani tänään
Rv 33+0 <3






Vasemmassa kyljessä on muutamia raskausarpia, mutta mahassa muualla ei ole ja tietenkin ihanissa reisissäni on, mutta niistäpä en ottanut kuvaa, lällälää :)

En löytänyt mittaa niin en voinut mitata mahan ympärystä :(
Yhyy :/

Tämmöinen piristys tällä kertaa :)
Vähän päivitystä mahan kasvusta ;)


Tervetuloa raskausmyrkytys!

Eilen oli ihana neuvola klo 13. Tykkään niin paljon meidän ihanasta neuvolatädistä, hän on paras! Miika tuli myös mukaan neuvolaan ja meillä menikin siellä aikaa 2h 15min, niinkuin viimekin käynnillä. Ensimmäinen tunti juteltiin meidän parisuhteesta ja miten se on muuttunut tai miten vauvan tulo vaikuttaa parisuhteeseen. Oli ihana avautua ja kuulla myös enemmän asioita rakkaan puolison suusta, mitä ei välttämättä kotona hänen suustaan niin kuulekkaan. Oli todella antoisa tunti ja Miikakin sanoi jälkeenpäin, että tykkäsi käydä neuvolassa :)

No sitten ne huonot uutiset.
  • Kävin ensiksi antamassa pissanäytteen ja taas oli yhden plussan verran proteiinia virtsassa.
    Mikä ei siis ole hyvä juttu. Proteiinia oli virtsassa myös viime käynnillä neuvolassa, puhtaassa labran virtsanäytteessä ja Kotkassa. Eli tämä oli nyt neljäs kerta kun proteiinia oli virtsassa.

  • Seuraavaksi mitattiin verenpaine. Ennen verenpaineen yläpaine on ollut 104-118 välillä. Ja alapaine on ollut 60-84 välillä. Nyt kun mitattiin niin verenpaine näytti 134/95. Eli se oli aikaisempiin nähden huomattavasti korkealla. Viikko sitten Kotkassa oli sama juttu ja verenpaine oli silloin 124/95.

    Menin tietenkin ihan paniikiin kuulessani, että verenpaineet on korkealla ja n. 10min niin mitattiin uudestaan ja silloin verenpaine oli jo 147/93. Mutta se ilmeisesti johtui vain minun paniikistani.

  • Seuraavaksi neuvolantäti kyseli, että millainen on oloni ollut viime aikoina. No kerroin, että edellisenä päivänä minua oksetti aamulla ja illalla. Se oli taas yksi raskausmyrkytyksen oire lisää.

  • Seuraavaksi kerroin, että minun näössäni on sumeutta ollut satunnaisesti muutamina päivinä. Näen siis kauaksi tarkasti, mutta lähellä teksti on sumeaa. Otettin hemppari ja se oli hyvä 130. Ja tämä taas viittasi raskausmyrkytykseen, koska hempparikin oli noin hyvä.

  • Turvotusta on, mutta se on todella vähäistä. Neuvolatäti kirjasi korttiin +/-.

  • Paino ei ollut noussut ollenkaan viime käynnistä, vaan oli pysynyt samana. Mutta aikaisemmin 14.10-4.11 aikavälillä paino oli kuitenkin noussut 1233g viikkoa kohden, mikä voi viitata raskausmyrkytykseen, vaikka siitä onkin aikaa. Tällä hetkellä huolestuttavaa painon nousua ei kuitenkaan onneksi ole.

  • Ja myös virtsaamistarve on vähentynyt huomattavasti. Tänään olen käynyt herättyäni 2 kertaa pöntöllä, vaikka olen ollut hereillä kuitenkin jo työpäivän pituuden verran. Raskaana ollessa pitäis käydä vähän enemmän pöntöllä. Juon kyllä ihan riittävästi ja paljon, mutta ei vaan ole hätä niin ei.

Eli raskausmyrkytyksen oireita on. Ja aika paljon. Minut laitettiin nyt keräämään 24h virtsaa ja siitä katsotaan proteiinin kokonaismäärä. Huomen aamulla pitää viedä se labraan ja samalla minulta otetaan verikokeet. Huomenna on lääkäriaika poliklinikalla klo 13. Saa nähdä miten sitten käy. Mitä ne sieltä määrää. Toivon todella, että oloni rauhottuisi tästä ja kaikki menisi hyvin.

Nyt joudun kotona makaamaan sängyn pohjalla ja olen tähän asti maannutkit. Sängyssä olen ruoan syönyt ja pelannut puhelimella jtn tyhmiä pelejä. Hirveen tylsää! Miika kävi kaupassa hakemassa mulle lohtuun tummaa suklaata<3 Ihana mies. Ja toi myös 3prk ananaspaloja ja vihreää teetä, että saan pissittyä tarpeeksi ja huuhdottua elimistöä :) 




Määräys neuvolasta oli LEPO, ei suolasia ruokia (suolapähkinöitä, sipsejä, suolakurkkuja, ranskalaisia yms) ja veden juonti. Pitää myös mitata verenpaineita ja tarkkailla omaa vointia. Jos verenpaineet menee tässä illan aikana yli 140/95 niin sen jälkeen soitto Kotkaan ja saatan joutua lähtemään sinne. Haasteellista tästä tekee se, että Miika on illan töissä ja tulee kotiin vasta 22.30 jälkeen. Vissiin sitä pitää sitten ambulanssilla lähteä jos paineet nousee.

Tänään paineet olleet:

klo 11
120/88

klo 15
129/92

klo 17
126/95



Ja kaikkein inhottavinta tästä tekee se, että omalla äidilläni oli siskoani odottaessa raskausmyrkytys ja hänellä alkoi oireet samoilla viikoilla. Pelottaa, että itsellä tämä pahenee tästä entisestään ja joudun sairaalan vuodeosastolle ja pian vauva leikataan ulos. En halua, että minua leikataan. Haluan niin kovasti synnyttää alateitse. Voih, no tietenkin vauvan terveys menee kaiken edelle ja myös omani<3

Ja aika paljon myös inhottaa tietää, että raskausmyrkytys tarkoittaa istukan sairaustilaa. Eli paranen tästä tyyliin vasta sitten kun olen saanut istukan ja vauvan pihalle. Joudun siis elämään tässä pelossa, että nouseeko paineet vaiko ei koko tämän raskauden loppuajan. No määrää ne varmaan mulle jtn verenpainelääkkeitä nyt sitten, mutta silti. Mitä jos näköoireet pahenee? Mitä jos menen oikeasti tosi huonoon kuntoon. Pelottaa, eikö tämä kidutus olisi voinut jo loppua? Miksi juuri minun raskauteni pitää olla näin vaikea. On down epäily, aamupahoinvointi, selkäkipu, aikaisemmat supistukset ja nyt vielä raskausmyrkytys. Voih, no ei auta valittaa. Tämän on kuulunut mennä näin ja kyllä tämä viedään loppuun saakka! Pitää nyt vaan yrittää lepäillä ja jättää KAIKKI kotityöt miehelle, että en vaan ala rasittamaan itseäni. Jep, tämä oli neuvolatädin määräys. Nyt Miika tekeekin kaikki kotityöt ja minä vaan makaan. Hirveen kivaa! Tästähän pitäisi ihan nauttia, mutta en nauti. Rakastan liikaa tehdä kotitöitä. Nyttenkin haluaisin lähteä pesemään pyykkiä ja laittaa ne kohta kuivumaan ja tiskatakkin voisin ja miksi nyt en vaikka alkaisi leipomaan jotain. Joojoo, kyllä mä nyt yritän vaan kuluttaa aikani sohvalla tai sängyllä. Ei mee montaa tuntia kun alkaa salkkarit ja uusipäivä telkusta, ehkä tuijottelen televisiota koko loppu illan.

Ainiin ja SF mitta eilen 29 ja tänään tosiaan vk 33+ <3

Tämmöisiä uutisia tänään!



Tunteiden vuoristorataa.

Taas se on alkanut. Hormoonit hyrrää tuhatta ja sataa. Tää on ihan kamalaa. En itsekkään tiedä haluanko syödä nyt vai kohta. Tekeekö mun mieli suklaata vai ruisleipää. Hmm mitäs minä joisin. Kaadan lasin maitoa ja juon kulauksen ei en halua juoda enempää ehkä appelsiinimehu onkin parempaa. Voi hyvänen aika, että olen ollut vaikea tänä aamuna! Lisäksi mun näkökenttä on ollut sumea koko päivän. Kävin lukemassa netistä, että se voi johtua raudan puutteesta. En ole pystynyt kunnolla syömään rautaa, koska mahaoireet ovat ihan järkyttävät. Ja muka obsidan on maha ystävällinen ja PYH sanon minä. Maanantaina on neuvola ja aion siellä pyytää,että saisin alkaa käyttämään vaikka nestemäistä rautaa. otin juuri äsken rautatabletin ja odotan jos se vaikuttaisi ja tämä näkökenttä ei olisi enään näin sumea. Eli näen ihan hyvin, mutta en tarkasti. Ikinä ennen ollut tämmöistä, todella outoa. Mutta ei liity raskausmyrkytykseen, koska muita näköoireita ei ole. Tästä kysyin siis Kotkassa, että liittyykö sumea näkö raskausmyrkytykseen niin ei kuulemma vaan pitäisi nähdä jtn roskia, lankakeriä yms. Niitä en onneksi ole nähnyt ja muuten oloni on ihan hyvä.

Ajattelin, että kirjoitin tähän vähän tämän hetkisestä tilanteesta tämän down asian vuoksi. Eli kun matkaan on lukijoita tullut tässä muutamien kuukausien aikana ja kaikki eivät välttämättä tiedä mikä meidän tilanne tällä hetkellä on ja mistä kaikki on lähtöisin niin avaan tätä teille hieman.

Eli tulin raskaaksi huhtikuussa ja sain positiivisen raskaustestin tuloksen 30.4 eli vappuna. Menkat olivat tuolloin 6 päivää myöhässä ja kyllähän minä jo tiesin olevani raskaana,mutta sitä ei uskaltanut oikein uskoa.


No ensimmäinen neuvola oli n. 4vk sisällä ja vk 12 paikkeilla oli meillä niskapoimuseulonta. Niskapoimuseulonnassa katsottiin sikiötä ja siellähän se iloisesti meille vilkutti. Niskapoimuseulonta ei kuitenkaan mennyt ihan suunitelmien mukaan. Kätilö huomasi pienen turvotuksen joka oli 3,6mm. Ja 3mm on se raja jonka alle jääneitä ei laiteta jatkotutkimuksiin, mutta meidän oli juuri sen rajan yli. Jouduttiin odottamaan juhannuksen yli muistaakseni n. 6 päivää ennenkuin päästiin lääkärin vastaanotolle.
No juhannuksen jälkeen lääkäri huomasi turvotuksen joka oli silloin hänen mukaansa huomattava 3,8mm. Hän passitti meidät verikokeisiin. Verikokeiden tulokset saatiin 2-3vk jälkeen puhelinsoitolla. Verikokeessa oli riskiluku. En muista kuinka suuri riskiluku oli, mutta hän sanoi, että 10% riski saada down lapsi ja alkoi puhumaan minulle, että olisi hyvä vk 15 käydä ultrassa ja myös alkaa miettimään jatko tutkimuksiin
menemistä.


Juteltiin mieheni kanssa asiasta. Minä itkin ja olin todella vihainen, pettynyt itseeni, pettynyt meihin, pettynyt lääkäreihin ja siis ihan kaikkeen. Tunteet olivat kauheat. Ajattelin vain "miksi juuri me". "Miksi se pahin pelko tapahtuu, että juuri meidän lapsella on turvotusta". Turvotusta ei voida nähdä enään tiettyjen viikkojen jälkeen ultrassa ja se ei ole mitenkään vakavaa, mutta se voi viitata down lapseen. Mutta asia mikä minua lohdutti tällöin oli, että on myös vauvoja jotka ovat syntyneet terveenä vaikka heillä on turvotusta ollut yli 9mm.

Seuraavaksi päätimme yhdessä, että emme mene vk 15 ultraan, koska en itse halunnut mennä kuuntelemaan saarnaa "kannattaa miettiä aborttia". "Muistakaa, että jatkotutkimukset ovat teidän parhaaksi". Tiesin, että niistä he haluaisivat vain puhua, että me saatais selvyys vauvasta. Itse ajattelin asian niin, että mitä sitten vaikka lapsi on down? Mitä se muuttaa että saadaan asiaan varmuus jos lapsi on kuitenkin tervetullut tähän perheeseen juuri sellaisena kuin hän on. Päätin soittaa ja perua vk 15 ultran. No puhelinsoitto Kotkaan ei mennyt ihan suunitelmien mukaan. Toisessa päässä oli kätilö joka kysyi heti "Etkö sinä halua tietää kuinka sikiösi voi?". Yritin selittää, että meillä ei ole rahaa eikä intoa tulla sinne. Ja kerroin, että lapsi voi ihan hyvin ja kyllä minä itse huomaan jos lapsi nyt ei jostain syystä voi hyvin otan itse yhteyttä sitten. Minua ei ymmärretty ollenkaan ja he eivät ymmärtäneet puhelimessa, että miksi emme halua mennä jatkotutkimuksiin. Seuraavaksi kätilö kysyi "No sinä et sitten halua tulla rakenneultraankaan ilmeisesti". Kiivaannuin ja huusin puhelimeen, että tottakai, mutta mielestäni nyt tämä vk 15 ultra on ihan turha. Tulemme rakenneultraan kuukauden päästä. Se oli ensimmäinen riita Kotkan kanssa.

Kun meillä oli rakenneultra elokuussa jännitimme sitä ihan kauheasti. Ensinnäkin Kotkaan meneminen oli enemmän kuin ahdistavaa. Pelotti, että onko siellä kenties se sama inhottava lääkäri ja leimataanko minut nyt huonoksi äidiksi päätöksieni takia. Minua ei ymmärretty toisessa päässä ollenkaan ja aina sain kuulla sanoja "Kun te tai sinä ette nyt menneet siihen ja siihen tutkimukseen niin me nyt joudumme toimimaan näin ja näin". Tuntui, että kaikki on minun syytäni, kun en halunnut mennä tutkimukseen jossa on 0,5% riski saada keskenmeno, kokea ennen aikaisia kipeitä supistuksia ja jossa tungetaan neula mahan peitteiden läpi. Mieltäni se vain ahidsti todella paljon ja pelotti. En halunnu, enkä nähnyt että siitä olisi ollut meille mitään hyötyä vaan pelkästään haittaa. Haittaa rahallisesti, fyysisesti ja psyykkisesti. Tämä oli minun ja meidän yhteinen päätös, mutta minua ei ymmärretty. Olin todella ahistunut ja peloissani Kotkassa käymisen takia.


Rakenneultra ei mennyt suunitelmien mukaan. Kaikki oli meillä muuten ihan hyvin, mutta pienen reisiluussa ja olkavarren luussa huomattiin heittoa viikkoihin. Pieni kasvoi käyrien mukaan, mutta luut kasvoivat ns. ihan omien käyrien mukaan. Luut siis kasvoivat 1-2vk jäljessä. Pää oli juuri oikealla viikolla menossa ja vartalo oli vähän jäljessä kasvusta ja luut vielä vähän enemmän.


Mentiin lääkärille tämän jälkeen ja hän huomasi saman.


Lääkäri oli se inhottava lääkäri jonka kanssa olin riidellyt puhelimessa. Niin siis riitelin lääkärin kanssa, en kätilön, nyt vasta muistin, että näinhän se menikin. Sydän oli kunnossa ja kaikki muut sisäelimet olivat täysin kunnossa, mutta pienen luut jäljessä muusta kasvusta. Hän sanoi, että tämä voi viitata downin syndroomaan. Ja taas sain syytävää palautetta "niin siis kun te ette halunneet siihen ja siihen testiin niin me emme voi kuin sanoa mitä tämä saattaa tarkoittaa. Selvyys saataisiin jos te menisitte testiin. Teillä on vielä pari viikkoa aikaa miettiä asiaa." Taas meitä painostettiin eikä ymmärretty ollenkaan.


Rakenneultran jälkeen ainoa asia mikä lohdutti oli tieto sukupuolesta. MEILLE TULEE IHANA PIENI TYTTÖ. Ajatus helpotti mieltä ja sainkin alkaa tukahduttamaan muita tunteitani ostamalla vaaleanpunaisia vaatteita hymyssä suin. Mikään ei edelleenkään ollut varmaa, mutta nyt oli selvää, että minun raskaus on erilainen kuin muiden. Nyt jouduin käydä 4vk väleit Kotkassa ultrassa ja tämän jälkeen kuulinkin aina samat sanat. Edelleen oli luut myöhässä kasvusta ja muuten pieni voi hyvin.

Muita asioita ei siis ole, mitkä puoltaisivat downin sydroomaa. Edelleen on mahdollista, että me saamme täysin normaalin lapsen. Mutta itseasiassa en tiedä enään haluanko normaalia lasta. Tähän on valmistautunut henkisesti jo niin hyvin. Puhun kotona jo meidän down tytöstä miehelleni. Mies sanoo, että "kulta, muista ei se ole varmaa, että lapsi on down." Mutta aina yritän selittää, että itselleni se on hyväksi, että ajattelen hänet jo nyt down lapsena kuin normaalina. Tiedän, että kun ajattelen,että mahassani on IHANA pieni down tyttö niin tulen selviämään paljon paremmin sen down lapsen kanssa hänen syntymänsä jälkeen. Ja jos hän nyt sattuukin olemaan normaali lapsi niin sehän on vain pieni ihana iloinen yllätys :) !





Tällä hetkellä meillä ei siis ole muuta varmuutta asiasta.
 Lapsemme on joko down tai ei. 
Ja en tykkää sanoa, että lapsemme on joko sairas tai ei.
 Ei down lapsi ole sairas -.- 
Hän nyt vain on erilaisella tavalla erityinen lapsi kuin muut lapset. 

Meidän tuleva lapsi ei ole sairaslapsi. 

Minusta ei tule sairaan lapsen äitiä vaan ihanan down lapsen äiti, joka on erityisellä tavalla erityinen lapsi<3 




Eilen vuodatin yhteen yhteisöön tunteitani. Kuulun sellaineen salaiseen facebook ryhmään johon kuuluu n. 100 muuta odottavaa äitiä. Välillä vaan tuntuu siltä, että olen se erilainen odottava nainen. Ihanahan on lukea tietenkin miten kaikilla menee ja miten he odottavat normaaleita lapsia kuin kuuta nousevaa. Mutta kun eroan omalla raskaudella siitä todella paljon. Odotan tämän erityisen lapsen syntymää tietenkin samalla tavalla kuin hekin kuin kuuta nousevaa, mutta on tämä silti vaan niin erilaista. Se on vaan niin stressaavaa ja sydäntä särkevää aina 4vk välein käydä katsomassa kohtuun, että miten siellä voidaan. Se on erittäin tuskallista kun oon max. 10vk kun vauva on täällä omassa sylissäni, mutta en tiedä onko hän down vai ei. Itse olen päätökseni tehnyt, mutta on tämä silti vaikeaa. Moni näkee minut vahvana nuorena naisena jolla on terve ajatusmaailma. Ehkä olenkin sitä, mutta en lähde kiistämään etteikö tämä olisi vaikee. Tämä on erittäin vaikee. Tämän hyväksyminen on ollut todella vaikeaa. Ei ole helppoa odottaa lasta niin, että ei tiedä mitä tuleva tuo. Näen sen kumpi hän on kun hän syntyy. Pääasia, että lapsi syntyy tähän maailmaan. Eikä minua niin paljoa huoleta itseni ja mieheni puolesta. Kaikkein eniten minua huolestuttaa perheeni, sukulaisten ja ystävieni puolesta. Se, että miten he osaavat ottaa lapsen vastaan jos hän on down. Mitä jos meidän lapsi onkin se syrjitty? Mitä jos meitä syrjitään perheenä ja ajatellaan "ei viiti kutsua niitä nyt kylään kun niillä on se down lapsi". No nämä on näitä inhottavia tunteita ja ajatuksia. Tottakai toivon, että meidät perheenä hyväksytään juuri sellaisina kuin olemme. Oli lapsemme down tai ei. Ja jos lapsemme on ihana down lapsi niin todellakin toivon, että häntä ei pidetä ns. taakkana. Itse tulen pitämään siitä huolen, että meidän pieni nyytti ei tule koskaan olemaan kiusattu<3 Näitä ajatuksia ja fiiliksia vuodattelin eilen yhteisössä. Ja sain niin ihanaa palautetta mikä tietenkin lämmitti mieltäni todella paljon. On vaan niin ihanaa kuulla miten ihmiset pitävät minua vahvana.




Tässä tämmöinen pieni lauantain vuodatus teille rakkaat lukijat :)
 Muistakaa viettää mukava lauantaipäivä!



Ps. Oon aikasemminkin linkittänyt tän tänne, mutta linkitän uudestaan :)
Kuunelkaa :)

Piristys jokaiselle!


Piristys tähän päivään! <3
Kiitti Ellu<3


Miten raskaus on minua muuttanut? ..


Kysymys jota jäin miettimään. 
Niin miten raskaus on muuttanut minua?

Ensimmäinen mitä minulla tulee mieleen on sana pelko. Minusta on tullut hirveän varovainen. Pelkään autolla liikkumista. Pelkään usein toisia autoja, illalla hirviä ja päivällä rekkoja. Jos Miika ajaa niin saatan kiljaista ihan tyhmästäkin asiasta, vaikka vaaraa ei oikeasti olisi. Minusta on tullut kauhean herkkä pelkääjän paikalla että kuskin penkillä. Pelkään myös, että satutan pientä jotenkin, että kaadun pahasti tai esim. pyörryn. Vältän mihinkään kiipeämistä tai lattialta/sohvalta/sängyltä nopeasti ylös nousemista... Olen kauhea pelkuri nykyään..

Seuraavaksi tulee mieleen sana rakkaus. Minusta on tullut todella hmm. rakastava ihminen. Voiko näin sanoa? Eikö se kuulosta tyhmälle? Tottakai olen ollut mahdollisimman hyvä vaimo omaa puolisoani kohtaan ja rakastanut häntä koko sydämestäni niin paljon kuin olen osannut ja pystynyt, mutta maha-asukkia kohtaan rakkaus on erilaista. Välitän tästä pienestä nyt jo niin suunattoman paljon. Juttelen ja kutittelen mahaa kun kukaan ei ole kuulemassa. Silitän joka ilta ennen nukkumaan alkamista mahaa ja mietin paljon meidän pientä. Kun herään yöllä saatan sanoa mahalle "Annathan äitin nukkua, jooko?". Ehkä sen rakkauden ja odotuksen määrän voi lukea jo siitä miten ajoissa alettiin valmistautumaan vauvan tuloon. Hirveästi ostettiin kaikkea todella ajoissa ja nyt kun ei ole enään mitään muuta ostettavaa kuin vaunut ja minulle äitiystakki :D Sanoisinko, että ollaan vähän liiankin hyvällä mallilla? En osaa oikein nyt pukea tätä kunnolla sanoiksi. Rakkaus on niin vaikea sana ja on vaikea pukea näitä tunteita omaa rakasta tulevaa lasta kohtaan sanoiksi. Mutta minä rakastan tätä pientä niin suurettoman paljon. Hän on minun rakas oma pieni tyttäreni<3 Ja jos hän onkin poika niin on hän silti minun oma rakas<3

Miten rakkaus on minua muuttanut? No minusta on tullut rakastava ihminen, rakastava äiti joka pelkää oman lapsensa puolesta joka päivä. Näin olen ainakin muuttunut. Minusta on myös tullut tiukka ja vaativa joissain asioissa. Olen aina ollut siisti ja nyt olen huomannut, että minusta on tullut vielä siistimpi. Mietin, että jos vauva konttaisi tuossa ja tuossa kohtaan niin hän tukehtuisi tuohon ja tuohon. Eilenkin supistusten keskellä aloin pyyhkimään pölyjä, tiskasin muutaman astian, käskin Miikan viedä roskat ja se imuroi koko talon. Laitettiin myös yhdessä pyykit kuivumaan ja pestiin ainakin 3 koneellista pyykkejä (jep vähään aikaan ei oltu kotihommia tehty. kämppä oli oikeas sikolätti, mutta onneksi saatiin hommat tehtyä) Olen miettinyt kaikki vaaralliset kulmatkin meidän kotona jo valmiiksi. Tuohon rakas pieni voi lyödä päänsä ja tuohon. Tuossa kohtaan pikkuinen voi kaatua ja sitten sattuu noin ja noin. Hmm.. Minusta on tullut nyt jo aivan liian tarkka. Kiinitän huomiota vähän liiankin tarkasti kaikkeen epäolennaiseen. Huoh. Mutta no kai mä sitten huomaan kun vauva syntyy, että ei oo aikaa miettiä kaikkea siivoamistakaan niin tarkkaan ja on pakko hyväksyä kämppä välillä vähän sikolättinäkin. Viime salkkareiden jaksossa Isabella raivosi sebastianille, että kämppä on kun kaatopaikka ja näin kyllä itseni siinä naisessa. Heh, niiden kämppähän oli siisti vain muutama lelu lattialla, mutta meillä se on ihan samanlaista. Vain muutama tavara väärässä paikassa niin minusta tää on kuin KAATOPAIKKA. Eli kyllä olen muuttunut raskauden myötä myös tässä asiassa.

Tietenkin raskaus on muuttanut myös ruokailutottumuksia, unirytmiä (jotenkin se on muuttunut, mutta edelleen valvon myöhään ja nukun pitkään) ja ajatusmaailmaani. Ajatukset olivat alussa todella negatiivisia ja meidän parisuhdekkin voi huonosti kun hormoonit hyrräsi tuhatta ja sataa, mutta nyt tämä elämä on rauhoittunut. Nykyään ajattelen asioista todella valoisasti ja osaan ajatella tämän down epäilyksenkin hyviä puolia :) Jep, minusta on tullut positiivinen ja iloinen ihminen. Energisyydestä en samaa voi sanoa. Olen nykyään todella väsynyt. Eilen olin todella puhki kun oltiin edellispäivänä käyty Kotkassa, että supistuksia tuli koko päivän ja myös tänään kun olin aamulla menossa niin nyt iltaa kohti kostautui supistuksilla. Ja kun vaan osaisi olla paikallaa, mutta kun ei ja ei. No kyllä mä nykyään vähän enemmän osaan olla paikallani kuin aikaisemmin :)

Tänään RV 32+3


Ajattelin vielä tähän loppuun lisätä jotain tästä päivästä. Aamulla heitin Miikan kouluun ja suuntasin puolen tunnin matkan päähän psykologille. Jep! Yleensä ihmiset häpeeää jos joutuu käymään psykologilla ja ei sitä sano ääneen. En ymmärrä miksi niin monet pitää sitä noloa ja inhottavana asiana. Pakko myöntää, mutta minä en pidä. Minusta se on täysin lunnollista, että haluaa hoitaa myös psyykkistä puolta. Käydäänhän lääkärissäkin fyysisten vaivojen takia niin miksi psykologilla käynnistä ei saisi puhua? Niin.. No kai moni pelkää, että hänet leimataan ns. "hulluksi". Leimatkaa vain, minua ei haittaa :)

Tämä oli tosiaan ensimmäinen kertani psykologilla. En ole aikaisemmin kokenut tarvetta mennä puhumaan lapsuudestani, nuoruudestani, elämästäni tai ylipäätään minusta kenellekkään. Olen purkanut tietenkin elämääni läheisille, miehelleni, perheelleni ja tietenkin ystäville. Heiltä olen saanut sen mitä olen tarvinnut. No neuvolassa puhuin lapsuudestani ja peloistani mitä pelkään oman lapseni joutuvan kokemaan. Suurin pelkoni on synnyttäminen ja olenko minä hyvä äiti lapselleni. Niiden kysymysten ja asioiden kanssa olen kamppaillut. Hän ehdotti pelkopolia ensimmäiseksi, mutta kieltäydyin menemästä sinne ihan sen takia, että en halua yhtään enempään matkoja Kotkaan ja sana pelkopoli kuulostaa inhottavalle. Tiedän, että he varmasti voisivat auttaa, mutta päädyimme, että ensin kokeillaan psykologia josko saisin purettua pelkoani hänelle ja samalla itsetuntoani kohennettua ajatuksen "huono äiti" takia. Ja minusta tämä oli hyvä idea. Psykologilla oli aika tänä aamuna ja jännitin sitä ihan kamalasti. Mutta se meni hyvin. Vaikka vanhempani ovat minua rakastaneet ja olen aina saanut kokea olevani rakastettu lapsi ja minun elinympäristöni on ollut turvallinen niin lapsuudessani on kuitenkin asioita joita haluan käsitellä. Joskus vain on alkanut miettimään, että johtuuko kenties joku käyttäymis muotoni jostain lapsuuden asiasta mitä en vain tiedä? Johtuuko tämä kenties siitä ja tämä siitä? 

Psykologi oli ihan mukava vanha nainen. Hän tuntui ymmärtävän minua ja osasi kysyä kiperiäkin kysymyksiä mihin piti miettiä vastauksia pitkään. Tykkäsin käynnistä. Tehtiin varmuuden vuoksi masennustestikin ja masennustesti osottautui turhaksi. Masennusta minulla ei ole ja olen kuulemma erittäin asiallinen näin nuoreksi naiseksi. Se lause sai mieleni hymyilemään. Nyt uusi käynti on tämän kuun lopussa. Puretaan ja avataan elämääni pienempiin paloihin. Toivon, että tästä psykologilla käymisestä on minulle apua ja voin unohtaa ajatukset siitä, että en olisi hyvä äiti lapselleni. Ja todella toivon, että itsetuntoni kohenee myös tämän kautta.

Haluan rohkaista teitä muita, että omasta psyykkisestäkin puolesta pitää pitää huolta! Se on todella tärkeää, nyt ymmärsin sen ja ihan kaduttaa, että miksi en ole aikaisemmin purkanut elämääni jollekkin joka oikeasti osaa kenties löytää syyt kaikkeen? Joku joka osaa avata asioita ja esittää kiperiäkin kysymyksi. Pakko myöntää, että oli aivan ihana keskittyä tunnin verran vain siihen, että miten minä voin ja minä minulle kuuluu ja nyt oikeasti läsnä oli ihminen joka välitti ja halusi auttaa. Tuntui todella hyvälle. Aika vain meni kauheasti nopeasti mikä jäi harmittamaan. Olisin voinut puhua pölpöttää vielä toisenkin tunnin :D Mutta ensi kerralla sitten :)

Tämmöisiä ajatuksia tänään. Nyt pitää lopettaa, koska supistukset ovat sattuneet jo jonkin aikaa. Mukavaa viikonlopun alkua kaikille lukijoille :) !


Ps. Onko joku muu kokenut psykologilla käymisen hyväksi asiaksi vai onko teillä negatiivisia mielipiteitä heistä? 
Oletteko muut käyneet juttelemassa raskauden aikana jollekkin tai ilman raskauttakin? 

Voit kommentoida anonyyminä jos et halua nimimerkilläsi kommentoida :) 
Tai voit laittaa sähköpostia tai "ota yhteyttä" kaavakkeella laittaa viestiä :)


Pelottava Kotkan käynti OHI !

Viime yö oli erittäin tuskallinen. Valvoin todella myöhään kun pyöriskelin sängyssä. Miika oli nukkunut jo puolitoista tuntia kun itse sain vasta unen päästä kiinni. Ja kun nukahdin niin heräsin n. tunnin välein ja ramppasin vessassa. Kauheinta oli pidätellä klo 02-06 välinen aika, että saisi ¨hyvän¨ virtsanäytteen vietyä labraan. No 06.30 käytyäni vessassa päätin nousta sängystä kokonaan ylös ja syödä aamupalaa. Miikan herätin klo 8 ja siinä 8:40 lähdettiin viemään labraan virtsanäyte ja sen jälkeen ajelamaan Kotkaan päin.
Minulla oli koko automatkan aika huono olo, vaikka olin syönyt hyvän aamupalan, mutta väsymys painoi taustalla. 

aamulla Kotkaan lähtöä ennen :)
Tänään RV 32+1 <3


Kotkassa kesti kauhean kauan löytää meille parkkipaikka, mutta onneksi koko parkki alueella oli yksi erittäin ahdas paikka vapaana juuri meitä varten. Ei siis myöhästytty :)
Seuraavaksi kätilö kutsui meidät sisään ja otti sydänkäyrää minulta. 20min kuuneltiin vauvan ääniä kohdussa. Kauheasti liikkui ja sydän hakkasi<3 Ihana pieni kultainen siellä potki<3


Hirveen ihania kuvia. Miika sai niin tarkkoja kuvia otettua.
Ihan tärähtäneitä,pahoittelen laatua :/ !


Sydänkäyrien jälkeen odoteltiin 40min, että päästiin lääkärin vastaanotolle. Hmph, aina tuolla saa kans odottaa. No siinä odotellessa annoin pissanäytteen ja yhden plussan verran löytyi proteiinia. Nyt sitten odotellaan, että tulee tulokset labraan viedystä pissanäytteestä. Voi siis viitata tulehdukseen tai raskausmyrkytykseen pahimmassa tapauksessa.
Verenpaine otettiin myös ja se oli noussut. puolitoista viikkoa sitten verenpaine oli 126/84 ja nyt oli 124/95. Eli alapaine on hieman liian korkea. Pitää nyt seurailla tilannetta, jos olo huononee ja on alapaine edelleen noin korkea ensi maanantaina niin saatan joutua ottamaan verenpainemittarin kotiin ja mittailemaan. Jos siis verenpaine on korkea niin voi viitata raskausmyrkytykseen. Myös turvotusta on nilkoissa ja sormissa. Mikä on myös raskausmyrkytyksen oire, mutta lääkärin mukaan turvotusta pitäisi olla enemmän ja varsinkin kasvoissa. Kasvoissa sitä ei vielä ole.

No siinä sitten jouduin penkissä istumaan ja odottamaan, että pääsen lääkärin vastaanotolle niin mietin ja luin netistä kaikkea raskausmyrkytykseen liittyvää. Kauhistelin ja sain asian kuulostamaan pääni sisällä todella pahalta. Hyvä, että en alkanut pillittämään siinä kaikkien mammojen nähden "yhyy nyt mulla on myrkytys".  No Miika onneks lohdutti ja lueskelin itekkin tietoa raskausmyrkytyksestä netistä ja oli oikeesti kiinostunut :) Se helpotti mieltäni.

Oireita siis mitä mulla tällä hetkellä on:

-kohonnut alapaine
-turvotus sormissa, nilkoissa
- yhden plussan verran proteiinia virtsassa
-Äkillinen painon nousu viime kuussa 1200g viikossa. 
Mutta nyt on muutaman viikon paino pysynyt samana, eikä ole noussut juuri yhtään.

Ja välillä iltaisin jos olen OIKEIN väsynyt ja luen iltalehteä puhelimella niin huomaan, että silmissä sumenee hetkeksi, mutta se on todella pientä ja sen jälkeen tiedänkin alkaa nukkumaan. Muuten mitään oireita näkökentässä ei ole.

Puhuin oireista kätilön kanssa ja hän kehotti oireiden pahentuessa soittamaan neuvolaan tai Kotkaan. Pitää tarkkailla itse tilannetta ja edelleen kohonneen alapaineen takia muistaa levätä. Voi kuulemma johtua stressistäkin tuo kohonnut alapaine kun stressaan aina Kotkaan menoa todella paljon.

No pian päästiin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri ei ollut huolissaan raskausmyrkytyksestä, koska turvotus on niin lievää. Hän tarkasti kohdun suun ja se on pysynyt ihan kiinni, eli se on hyvä merkki! Myös lapsiveden määrä oli normaali ja meidän pieni kullanmuru oli kasvanut ihan kauheesti<3 Nyt meidän tuleva pieni nyytti painoi 1885g. Liikkui paljon ja sykkeet olivat hyvät <3 Äitin oma rakas vilkutti sieltä<3 Voiettä, oli ihana taas nähdä oma lapsi<3

Lääkäri laittoi meille seuraavan ajan 11.12 päivälle. Silloin on viikkoja jo 36. Huh huh! Kuitenkin kaikki on nyt ihan hyvin. Pitää vaan seurailla ja odottaa virtsanäytteen tuloksia labrasta. Maanantaina taas neuvolaan, toivottavasti tästä ei puhkeisi mikään raskausmyrkytys. Huoh !! Äitilläni oli raskausmyrkytys siskoni kohdalla ja raskausmyrkytys voi myös tulla suvusta. Ja tiesittekö, että jos odottaa down lasta niin riski on suurempi raskausmyrkytykseen? Sekin jo sai minut paniikkiin penkissä istuttuani ja luettuani tietoa netistä. No vielä voin huokaista helpotuksesta, kaikki on vielä ihan hyvin :)

Kotkasta tultuamme käytiin ostamassa eräältä 
naiselta ikean kylpyamme, mitä ei oltu käytetty yhtään. 
Eli UUSI ja maksoi vain 3e. 
Nyt on pikkuiselle ammekkin. I
hanan halvalla saatiin<3 



Tässä vielä muutama turvotuskuva näistä ihanista sormista. Tänään lähti vielä sormukset pois, mutta saas nähdä lähteekö enään viikon päästä :D Oli nimittäin todella nihkeää ja ihan sattui ottaa sormuksen pois! Muttakun eiiiii, en osaa olla näitä ilmankaan. Oon jo niin tottunut näihin rinkuloihin. Nyyh!



Jep ja nää kuvat on otettu aamulla, että turvotusta on kyllä aamullakin.
voih..

Fiilikset on tällä hetkellä ihan hyvät. Edelleen kuultiin se sama laulu, että pieni on vk 32 menossa. Mutta vartalo tulee vk 30 mukaan ja reisiluu on viikolla 27 menossa. Ovat kasvaneet ihan samalla tavalla kuin viimeksi. Nyt vaan kuulin ensimmäistä kertaa, että ne kaikki menee niinku ihan eri viikoilla. Mietin siinä hiljaa mielessäni, että millainen tapaus meille on syntymässä. Kuulostaa niin hauskalle "Juu ja pää on vk 32 menossa. Vartalo viikon 30 ja reisiluu on nyt vk 27" Kaikki eri viikoilla. Mutta ei lääkäri ole huolissaan vaan ottaa asian ihan asiallisesti ja kaikki oli samalla tavalla kuin ennenkin. Taas vaan mainitsi, että tämä reisiluun pienuus voi viitata down lapseen, mutta muutenhan kaikki on hyvin. Sydämen rakenne ja kaikki muu on todella hyvällä mallilla, ei siis hätää.

Lohdutti toisaalta kuulla, että mitään hätää ei ole :) Aina vaan palaa maan pinnalle kun käyt Kotkassa.

"Ai niin ei tää oo normaali raskaus. Tää on erityisraskaus"
"Ei se ookkaa normaalia kaikilla ravata näin usein ultrassa. Jotkut käy vaan 2 kertaa koko raskauden aikana. Me ravataan 4 viikon välein"
"Niin meillehän tosiaan saattaa tulla down lapsi"

Ajatukset on välillä sekavia ja taas tuntu toisaalta pahalle kuulla se totuus tästä raskaudesta 

"Teille saattaa tulla downlapsi" 

Välillä tuntuu, että he ovat tuominneet tämän lapsen jo down lapseksi. Kaikki on mahdollista vielä. Vaikka kyllä minäkin tai me olemme sen hyväksyneet, että meille voi tulla down lapsi. On se vaan helpompaa odottaa down lasta meidän perheeseen kuin tervettä. Tähän on jo valmistautunut. Tähän on jo varautunut. Kaikki on selvää. Hei me selvitään, meidän perheeseen tulee ihana down tyttö. Se vaan on niin paljon helpompaa ajatella näin. Tuntuu, että kun synnytyksessä se sitten selviää, että onko lapsemme normaali vai down niin jos hän on normaali niin sehän on vaan hieman positiivisempi yllätys ja toisaalta osaan ajatella tällä hetkellä jo niinkin, että saatan olla pettynyt jos lapsemme ei olekkaan down. Olen jo niin varautunut ja valmistautunut siihen. Mutta tietenkin terve lapsi olisi se unelma, mutta en valita jos lapsemme on down. Minusta tulee IHANA RAKASTAVA JA YLPEÄ äiti :) ! Me niin tullaan olemaan ylpeitä rakkaasta lapsestamme<3 Yyh ja nyt itken. Rakastan tätä maha asukkia jo niiiiiiiiiiiiin paljon<3

Nyt lopetan, että en vuodata tähän enempää. Tsemppiä kaikille lukijoille tähän päivään ja kiitos jos luit loppuun :) Kommentoihan jos siltä tuntuu :) Kommentoimaan pääset kun avaat tämän tekstin ns. omaan ikkunaan :) !