Terve vai erityislapsi?

En ole unohtanut. Se on edelleen mahdollista. Se todellakin on edelleen mahdollista, että rakas tuleva lapsemme ei olekkaan terve. Tai voi, kyllä hän voi olla terve, mutta hän voi olla erityinen. Hän voi olla ihana erityinlapsi joka on down. Ihana pieni down lapsi. Välillä sitä ei ajattele ollenkaan. Välillä sitä taas ajattelee liikaa niin, että pää halkeaa. Välillä ajattelen elämää down lapsen kanssa. Puristan kovasti tyynyä ja vain itken. Se helpottaa. Tämä on välillä niin vaikeaa. Ei en minä aina ole vahva, vaikka ajatuksemme ovatkin ehkä kauniita down lapsen kannalta. Mutta tämä on ERITTÄIN vaikeaa. Ei tätä vain voi sanoin kuvailla.

Miltä se tuntuu kun lääkärit puhuvat siihen malliin "teidän lapsenne on mahdollisesti down lapsi." Ja kun me ollaan erityistarkkailussa. Joka ikinen kuukausi pitää käydä 50km päässä katsomassa kohtuun ja jänniittää, että onko meidän pienellä tällä kertaa kaikki hyvin. Mitä jos ei olekkaan, mitä jos ne nyt tuomitseekin vauvamme. Se jännitys ja se odottaminen on tuskaa. Ja taas joudun kohtaamaan sen pelon jälleen kerran 17.10. Mitä jos pieni onkin lopettanut silloin kasvamisen? Mitä jos lapsella ei olekkaan kaikki hyvin? Pelko on kamala ihan kokoajan. Ja minä puhun tunteista, mutta ihmiset jotka täysin ymmärtävät tilanteemme ovat harvassa. Ne joilla ei ole kokemusta keskenmenosta he eivät vain voi ymmärtää sitä menetystä jonka olen joutunut kokemaan. He joilla ei ole tälläistä kokemusta, he voivat tukea ja arvostan sitä ja niitä tukijoita minulla on. Onneksi. Ilman tätä blogia ja ihania ystäviä, Miikaa ja perhettä minä en selviäisi. Ilman välittäviä ihmisiä en olisi nyt tässä. Olen onnellinen jokaisesta joka jaksaa kysyä miten voin ja jaksaa kuunnella. Se on todella tärkeää ja minä arvostan sitä todella todella paljon, vaikka se onkin vaikea sanoa ääneen. Minä selviän. Pakko se on. Minusta on tulossa äiti.


Mutta onko minusta todella siihen? Kysymyksiä on niin monia. Mutta niinkuin sanotaan down lapsi tulee perheeseen jossa on erityiset vanhemmat jotka huolehtivat erityisestä lapsesta. Mutta miksi juuri me olemme muka ne erityiset? Miksi niin moni saa lapsen ensi yrittämällä? Miksi niin moni onnistuu heti? Miksi niin moni saa heti terveen lapsen, vaikka lapsi ei olisi edes suuniteltu? Miksi me terveet ja nuoret vanhemmat koettiin keskenmeno? Miksi juuri me? Miksi me jotka emme ole koskaan tupakoineet, käyttäneet huumeita tai muuten olemme eläneet terveellisesti. Miksi me jouduttiin yrittämään 4 pitkää kuukautta saada tämä pieni aluilleen ja sitten meille sanotaan, että lapsellanne voi olla downin oireyhtymä. Miksi, miksi, miksi, miksi juuri me, miksi?

Tiedättekö.. Kysymyksiä on ihan kauheasti ja ei yhtään vastausta. Välillä tuntuu, että tukehdun. Mutta en ole masentunut. Nämä on ajatuksia, nämä on hetkiä jotka pitää käydä. Olen valmis siihen, että perheeseemme tulee lapsi. Olen valmis siihen, että perheeseemme tuleva lapsi on down tai terve. Se on todella tervetullut tähän perheeseen. Kai te näette sen jo vaate ostoksista, nyytin huoneesta ja näistä mahakuvista. Minä todella odotan tätä lasta. Enään alle 100 päivää ja pienen pitäisi olla meidän elämässä piristämässä meitä<3 Maltan tuskin odottaa, mutta pelko on silti suuri. Ja tämä ainainen huoli.

Ja kyllä myönnän olen usein katkera ja olen usein todella kateellinen niille äideillä joilla on ns. helppo raskaus. Olen kateellinen terveiden lasten äideille ja niille joilla onnistuu lapsen saanti ensi yrittämällä. Hei minäkin olisin halunnu saada tämän lapsen ensi yrittämällä. Olisin nyt jo äiti. Minä olisin halunnut, että tammikuinen vauva olisi selvinnyt ja hän olisi täällä nyt meidän kanssa ja nukkuisi hiljaa sängyssää, mutta kun aina kaikki ei me suunitelmien mukaan. Ja kyllä minä olisin halunnut, että tämän lapsen niskapoimuseulonnassa lukemat olisi olleet alle 1mm, mutta ne olivatkin 3,8mm. Ja olisin halunnut, että verikokeet olisivat olleet puhtaat ja mitään riskilukua ei olisi tullut. Niin ja kyllä minä olisin halunnut, että rakenneultrassa pienellä olisi luut kasvaneet samassa tahdissa koon kanssa. Muttakun ei suunitelmat aina toteudu niinkuin itse haluaisi. Elämä on tälläistä.

Olen kuitenkin todella onnellinen ja iloinen siitä, että minusta tulee pian äiti. Olen onnellinen, että lapsi hengittää, liikkuu, potkii ja hänen sydämensä on kunnossa. Meidän pieni nyytti odottaa maailmaan tuloa. Hän on ihana ja tämä suhde omaan lapseen on jo nyt niin uskomaton. Rakastan tätä lasta, mutta ajatuksiltani en pääse piiloon.

Meidän pieni uinuu nyt mahassa. Rakastan tätä pientä koko sydämestäni. Oli hän down tai ei hän on sydämellisesti tervetullut meidän perheeseen. Hän on niin äärettömän rakas<3


Tähän loppuun pitää lisätä ystäväni kauniit sanat:


Ajattele asiaa siltä kannalta, että Jumala näkee sinut ja miikan niin upeina vanhempina, että (jos teille tulee down-lapsi), niin hän haluaa antaa sen teille koska tietää, että te pystytte tarjoamaan lapsellenne kaiken sen, mitä lapsen kuuluu vanhemmiltaan saada: rakkauden Te olette miikan kanssa Jumalan silmissä niin upeita, että hän tahtoessaan sallii teille tällaisen erikoistehtävän.
<3

Nyt on purkauduttu. Ajatukset piti saada paperille ja kirjoitin ne nyt blogiin. Tästä on taas hyvä jatkaa. Muistakaa, että rakastan tätä nyyttiä koko sydämestäni!

Äiti rakastaa sinua kulta!

16 kommenttia

  1. <3 Mä olen koukuttunut tähän blogiin:)
    Tuntematta tietä sen paremmin täytyy sanoa, että jos teille sattuu down syntymään niin te todella tunnuttu erityislaatuisilta! Tänne asti huokuu rakkaus, hyvä olo, onnellinen perhe. Lapsihan ne vanhempansa valitsee, olette erityislaatuisia sen voin taata jo pelkän blogin lukemisen pohjalta.
    Mun ei pitänyt tulla raskaaksi, ei sen edes pitänyt olla mahdollista. 10 vuotta miehen kanssa ilman ehkäisyä sillä seurauksella että reilu kuusi vuotta sitten sain kaksi keskenmenoa, ne oli niin rankkoja kokemuksia että päätin etten halua enää lasta. Huomasin että en edes tykkää niistä, lapsiperheet äsrytti, itkevät ja huutavat lapset kävi hermoille ...Tuskin se oli oikea syy, en vain niistä keskenmenoista yli päässyt. Tämä raskaus oli todellinen yllätys ja lääkärin mukaan täysi ihme. Edelliset kuukautisetkin oli olleet reilu puoli vuotta ennen raskautumista, ettei ihan tullut mieleen. Harvojen kuukautisten ja runsaiden vuotojen (kun ne kerran vuodessa suvaitsivat alkaa) vuoksi piti se kierukka laittaa. ja kuten aiemmin kirjoitin meni tovi ennen kuin tajusin että olen raskaana. Keskenmenojen vuoksi itkin ensimmäiset viikot koska "eihän se nyt voi selvitä" en muka halunnut lasta mutta pelkäsin kuollakseni sen menettämistä. Edelleen olen hysteerinen jos en joka ilta tunne edes yhtä potkua, muutaman kerran olen herännyt niin karmaisevaan uneen ja ollut varma että nyt on jotain vialla. Kaupassa olen huomannut tuijottelevani toisten vauvoja ja itkukaan ei enää ärsytä vaan huomaan että minähän oikeasti haluan tätä. Kaikki menee kuten pitää, ei asioihin voi näköjään oikeasti vaikuttaa. Nyt pelkään myös kuollakseni sitä että vauva on jotenkin sairas, en saa päästäni pois sitä ajatusta että totta kai se on, eihän se voi terve olla tämmöisellä äidillä joka ensin luuli ettei sitä halua. Järjellisissä hetkissä sitä ainaa uskoo itseään, että asiat menee niin kuin niiden pn tarkoitus mennä. Näin uskon sen myös kaikilla olevan. Eräs ystäväni joka on menettänyt lapsensa pienenä ja kokenut monta muutakin surua ja menetystä tässä viime vuosian on uskomattoman iloinen ja pirteä ja toisista huolehtivainen. Kysyin joskus, että minä en ymmärrä miten sinä jaksat kun tuntuu etten meinaa jaksaa tätä omaa "vaikeata" eloakaan ilman mitään noin traagisia kokemuksia. Hän sanoi, että eiköhän se ole niin että jokaiselle annetaan sen verran kuin hän jaksaa kantaa. Tuntui uskomattoman positiiviselta ajattelulta:) Sen kun muistaisi omina synkkinä hetkinä.
    -Päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olen koukuttanut sinut blogiini :D

      Ihana olet, kiitos paljon lohduttavista ja ihanista sanoistasi<3 Voiettä. Sullakin on ollut omat ISOT haasteet sun elämässä, mutta hyvin oot selvinnyt. Ihanaa, että purkauduit tuosta aiheesta. Lohduttavaa kuulla, että kaikilla se ei aina ole helppoa ja muilla on ne omat ongelmansa, mutta samalla todella sydäntä särkevää kuulla mitä kaikkea olet joutunut käymään läpi :/ Voiettä.

      Mutta varmasti se on niin, että ne omat koettelemukset vahvistaa meitä jokaista ja sitten osaa olla kiitollinen niistä pienistäkin ilonaiheista jos on kokenut paljon vastoinkäymisiä. Ja minä tiedän, että tulen rakastamaan tätä lasta koko sydämestäni juuri tämänkin takia ja muutenkin ihan varmasti, mutta uskon, että se kiintymys suhde on niin syvä ja luja juuri sen vuoksi, että on joutunut käymään niin pohjalla tämän raskauden takia ja joutunut pelkäämään, pettymään, itkemään ja ahdistumaan. Mutta kaikesta on noustu ja tässä sitä ollaan. Pelottaa ja itkettää, mutta ne on tunteista vain. Ja minä tiedän kuitenkin, että minä selviän tai me selviämme :) !

      Kiitos kommentistasi ja paljon tsemppiä ja onnea sinun odotukseesi :)

      Poista
  2. Voi että sä olet vahva ihminen!
    Kaikki toi pelko ja epätietoisuus on varmasti todella raskasta. Mutta kun luen päivityksiäsi, niin päällimmäisenä tulee vaan esiin kuinka vahva ja ihana ihminen varmasti olet. Ja aina ei tarvitsekkaan olla vahva, myös sinulla on lupa tuntea miten tunnet. Sinusta tulee todella hyvä äiti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiitos. Välillä sitä on heikko ja sitten taas noustaan ja ollaan vahvempi :) Kiitos ihanasta kommentista, piristit ja tuntui todella hyvältä kuulla nuo sanat, kiitos :) Toivotaan, että minusta tulee todella hyvä äiti tälle pienelle aarteelle, sitä toivon.

      Poista
  3. Totta kai jokainen toivoisi, että omalla lapsella olisi kaikki sormet ja varpaat ja muutenkin kaikki hyvin. Toisaalta - jokainen lapsi pitää ottaa vastaan sellaisena kuin hän tulee, enemmän tai vähemmän erityisenä. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :) Ja niin me tämän otammekin. Tämä on aarre ja ihme jokatapauksessa ja olen onnellinen, että saan häntä odottaa tähän maailmaan. Vaikka hän olisikin down niin me selvitään. Joskus vaan joutuu käymään ihan siellä pohjamudassa ja miettimään asioita. Joskus on hankalia hetkiä ja sitten taas noustaan ja ollaan entistä vahvempia :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Tsemppii ihan hirmuisesti <3 tuli mitä tuli mutta hän on ainutlaatuinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 niin on meidän pieni ihana rakas ainutlaatuinen erityinen pieni nyytti :) !

      Poista
  5. Tsemppiä ja voimia loppuraskauteen! Blogiasi on ihana lukea, sillä oma raskauteni on n. viikon pidemmällä. Jos itselläni olisi sama tilanne kuin sinulla, en varmasti osaisi pysyä noin positiivisena ja luottavaisena. Uskon siis, että tulee mitä tulee, selviät siitä hyvin. Olet mielessäni, lähetän virtuaalitsemppihalauksen sinne suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos halista se piristi ja antoi voimaa :) ihanaa, että olet mukana lukemassa blogiani :) kiitos tsempistä. Eiköhän me selvitä. Välillä on vaikeaa ja välillö sitten helompaa :)

      Poista
  6. Rohkea kirjoitus. Itse en haluaisi nettiin vuotaa "näin" henkilökohtaisia ajatuksia. Se, että lapsi voisi olla Down, aiheuttaisi itselleni paniikin. Miten pärjäisimme, miksi me jne. Samoja kysymyksiä pyörisi päässä, kuten sinullakin. Toivoisin ja rukoilisi varmasti päivittäin lapsen olevan terve. Toisaalta, ajatus omasta lapsesta millaisena tahansa ei vaikuta pahaltakaan. Miksi hylkäisin lapseni jonkun vamman tai sairauden vuoksi? Mitä jos lapselta puuttuisi sormia, mitä jos niitä olisi liikaa. Mitä, jos lapsi olisi down, mitä jos... Aina voi jossitella. Koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää.

    Olen aiemminkin sinulle kirjoittanut (taivas on totta kirja ja mm.Sniffer puikko kommentti). Olet mielestäni vahva ihminen. Uskon, että nuo ystäväsi sanat pitävät paikkaansa. Uskon, että Jumalalla on kaikelle tarkoitus. Se, miksi hän valitsi teidät, ei varmasti tiedä kukaan.
    Meidän poikamme syntyi kuolleena n.4vuotta sitten. Päästä puuttui osa. Raskaus meni siis kesken jo viikoilla 15. Pitkään oltiin asiasta puhumatta, pitkään makasin sängyssä ja mietin vain miksi me, miksi ei joku muu. Nyt, kun meillä on terve 1v taapero, mietin siltikin, miksi me. Miksi emme saaneet pitää poikaa täällä kanssamme. Olen onnellinen tytöstämme, mutta usein tulee mietyttyä elämää, millaista se olisi, jos poika olisi ollut meisän kanssamme edes hetken. Ehkä pojan poismeno olisi ollut rankempi kokemus, ehkä olisin keksinyt, miksi meille kävi niin.

    Nyt, kun odotan kolmatta lasta, toivoin ensimmäiseen ultraan mentäessä, että kumpa siellä olisi elämää. Kumpa siellä olisi joku, jonka sydän sykkisi. Muulla ei ollut väliä! Huomasin itsekin kasvaneeni. Olin vahvistunut. Olin varautunut. Kun näin pienen sydämen sykkivän ja kätilö näytti jalat ja kädet, olin onnellinen. Olin helpottunut, että kaikki oli hyvin. Yllätyin kuitenkin, että olin valmistautunut pahimpaan...

    Kyyneleet silmissä kirjoittelin. Saattaa olla sekavaa tekstiä. Mutta ehkä teidänkin keskenmenon tarkoitus oli vahvistaa teitä pariskuntana ja yksilöinä. Ehkä teitä valmistettiin tähän. Ehkä Jumala olo ajatellut, että teidän luonanne hän saa sen kaiken, mitä hänen kuuluu saada. Sen pohjattoman rakkauden vanhempien ja lapsen välillä. Se side on aivan uskomaton. Sitä ei voi ymmärtää, ennen, kuin sen kokee.
    Kun äiti saa lapsen syliinsä, on rakkaus niin syvä, etten itsekkään ollut koskaan voinut kuvitella rakastavani ketään niin syvästi. Rakkaus on pohjaton. Vaikka miestäni rakastan, on takkaus omaan lapseen, jotain, mitä ei voi verrata.

    Ainiin, piti myös sanoa, että joskus lääkäritkin ovat väärässä. Kyllä joillekkin on annettu riskilukuja ja sanottu,e tyä lapsi ei tule olemaan terve. Ailti sieltä on syntynyt terve vauva. Kaikki voi siis mennä juuri niin, kuin pitääkin. Teille voi aivan hyvin syntyä tervekin vauva. Älkää siis varautukosi ihen pahimpaan, vaan luottakaa siihen, että Jumala on osannut päätttää.

    Stemppiä flunssan kanssa. Toivottavasti se ymmärtäisi pian poistua! Raskaana olevaa, kun ei pitäisi rasittaa enempää! Siunausta teille ja lämpimiä ajatuksia masu vauvalle. Paljon voimahaleja sinulle Eveliina! Sinusta tulee äiti. Se, jos mikä on maailman paras ammatti. Jaksamista. Kerää voimia synnytykseen ja ohjeista miestä etukäteen mm.hieromaan selkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on tietenkin jokaisen oma päätös millaisia ajatuksia haluaa nettiin julkaista. Itselle nämä ajatukset ovat tärkeitä ja en näe siinä ongelmaa miksi en jakaisi niitä täällä :)

      Alussa minäkin menin paniikiin ja rukoilinkin, että lapsi olisi terve. Mutta pian ymmärsin, että näin tämän kuuluu mennä. Jos rukoilen päivittäin, että lapsi on terve olisi se sama kuin ajattelisin "vammainen lapsi ei ole tervetullut, terve vain on." Kun ymmärsin sen niin aloin rukoilemaan, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Sama se onko hän vammainen vai terve, kuhan hän tulee tähän maailmaan ja tähän rakastavaan perheeseen juuri sellaisena kuin hän on. Mitään en toivo niin paljoa kuin, että tämän pitkän matkan hän selviäisi mahassani ja saisimme hänet pian nähdä<3

      Ikinä ei tiedä miten käy ja aina voi jossitella. Ja joskus se on myös hyvä laittaa ne jos ajatukset myös pöydälle ja miettiä omia ajatuksia. Nekin antavat voimaa ja saa vuodattaa ne omat tunteet pois ja taas aloittaa uudelleen :)

      Sinäkin olet kokenut kovia, mutta silläkin oli teille tarkoitus. Mutta Jumallala oli tarkoitus sillekkin asialle. Tarkoitus sille miksi juuri niin piti käydä. Ehkä se kokemus teki teistä vahvempia? Ehkä Jumalalla on teidän elämään jtn suunitelmia mihin tarvitsette vauhvuutta ja voimaa mitä ette olisi muuten saaneet ilman tuota kokemusta. Näitä kun ei voi tietää. Mutta onneksi Jumala tietää ja varmasti teillekkin se selviää ajallaan miksi juuri noin kävi.

      Niin uskon, että sillä keskenmenolla oli meille tarkoitus. Ilman sitä en olisi välttämättä kestänyt sitä, että lapsemme saattaa olla down. Ilman sitä en välttämättä olisi edes tullut näin nopeasti ja näin nuorena raskaaksi. Se keskenmeno kun ei oltu suuniteltu raskaus ollenkaan ja sen jälkeen vasta vauvakuume heräsi. Sen jälkeen päätettiin alkaa yrittämään lasta :) Jumala ajatteli varmasti, että minä teen näistä nuoret vanhemmat kun omassa päässäni olin ajatellut, että ei ainakaan seuraavaan 2-3 vuoteen lapsia. Mutta näin kävi ja onnellisia ollaan :)

      Ihanaa, että jaoit sinulle kipeitä asioita. Hyvin olet selvinnyt. Ihanaa, että olet lukijanani! Kaikkea hyvää sinun raskauteen, tsemppiä, haleja ja voimia <3

      Ja kyllä me yritetään luottaa, mutta itse näen sen hyvänä, että on osannut nyt varautua pahimpaan niin ei ole iso shokki jos vauva onkin down tai vaikeastikkin kehitysvammainen kun käy nämä tunteet nyt läpi. Ehkä juuri näiden tunteiden takia ehkäisen raskauden jälkeisen masennuksen. Varmasti joku tarkoitus tälläkin on miksi käsittelen tämän asian näin ja juuri nyt.

      Kiitos ihanasta kommentistasi<3 Yritän parhaani mukaan ohjeistaa myös miestäni :) Kiiitos. <3

      Poista
  7. mä en oikeesti tiiä mitä mun pitäis sanoo, muutaku et tää sun blogi on todella voimaannuttavaa luettavaa ja ihanan positiivinen. <3
    hirmuisesti tsemii ja voimii sulle ja sun miehelle, toivotaan että pikkuisella ois kaikki kunnossa <3
    ps. virtuaalitsemppihali täältäkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kuulla, että blogini on positiivinen :) Voiettä! Tuntui hyvälle kuulla tuo :) Kiitos paljon<3 Takaisin hali sinnekkin :) !

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //