27+0 !

Kauheeta! Tänään on 27+0! Ollaan jo vk 28 puolella. Ja enään 90 päivää laskettuunaikaan. En itsekkään oikein pysy perässä, että miten nopeasti tämä raskaus oikeesti meneekään eteenpäin. En meinaa pysyä perässä ollenkaan.



Eilen alkoi pelottamaan synnyttäminen kauheasti. Lueskelin kaikkia kauhutarinoita netistä. Ja juttelin yhdessä yhteisössä muutamien mammojen kanssa synnytyksestä. Alkoi pelottamaan kauheasti.

Eniten mielessä pyörivät:
-Miltä ne supistukset oikeasti tuntuvat, kestääkö niitä?
-Entä jos vauva on ihan väärässä asennossa?
-Mitä jos vauvalle tulee hapenpuute?
-Entä jos repeän niin pahasti, että joudun ottamaan monta kymmentä tikkiä ja puudutus ei ehdi vaikuttaa tikkejä laittaessa?
-Kuinka kauan joudun synnytyksen jälkeen kärsimään jälkivuodosta?
- Mitä jos se istukka ei tulekkaan pois vaan se joudutaan ns. repimään :O ?
- Entä jos ulostan kesken synnyttämisen ja päästelen kaasuja. Eikö siinä tule tulevalle isällekkin epämukava olo vieressä? Onneksi isällä on kuulemma kurkkimis kielto sinne, se helpottaa vähän tätä ajatusta :)
- Kauan joudun synnytyksen jälkeen viettämään aikaa sairaalassa?
-Entä jos vauva ei mahdukkaan ulos?
-Mitä jos en jaksakkaan ponnistaa?
- Jos kipu on niin kova, että oksennan?
- Entä jos synnytys kestääkin yli 18 tuntia :O

Toivon todella, että minua kohdellaan siellä kuin ihmistä. Kuullut niin paljon kauhutarinoita, että ensisynnyttäjiä ei oteta tosissaan ja kaikkea. Hui! Miehelle sitten purin illalla synnytyksestä ja hän kuunteli ja tuki kyllä. Muutaman kyyneleenkin vuodatin siinä hormooni höyryissä kun alkoi niin pelottamaan. Mutta no on siitä muutkin äidit selvinneet niin miksi minä en selviäisi! Ja kun meille on ilmeisesti ihan ok pieni vauveli tulossa niin ei pitäisi olla koonkaan puolesta hirveen haasteellista. Mutta eihän sitä tiedä vaikka tämä pikkuinen ottaisi kunnon kasvuspurtin ja olisinkin 4kg köntti sitten tammikuussa. Huh huh!

Jep niin nää on vaan taas näitä omia inhottavia kysymyksiä mille ei tule vastausta kun vasta kun sen itse kokee :O

Onko teille muille jäänyt pahoja traumoja synnytyksestä? Mikä oli outoa, mistä ette tienneet? Mikä oli kauheinta synnytyksessä ja sen jälkeisessä elämässä? 

Kertokaa kokemuksia jos haluatte :)

17 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. voooi kiiitos :) <3 Niin minustakin :)

      Poista
    2. sinun vatsalaukkusi tyhjennetään ennen synnytystä, joten et ulosta.. sitä ei tarvitse pelätä. Jälkivuoto kestää n 5-6 viikkoa. Kyllä sinä jaksat ponnistaa, ihmeesti sitä saa voimia kun niitä tarvitsee... luonto on naiset niin tehnyt ja suunnitellut. Jos et kestä kipua, saat aina kipulääkitystä ja sitä voit huolletta ottaa... sen ottaminen ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä tai naista

      Poista
    3. Mutta olen kuullut, että ne ei aina ehdi sitä vatsalaukkua tyhjentämään joten voipi ulostaa ja siksi se niin pelottaakin :D Ja myös muutama äiti pelotteli, että heillä jälkivuoto kesti jopa 3kk synnytyksen jälkeen. Ja nuo kipuläkkeiden ottaminen jännittää kun kuulemma siitä ilokaasusta voi tulla todella huono olo :O Mutta enköhän minä kuitenkin ota ihan kaikki mahdolliset lääkkeet mitä on tarjolla :D

      Poista
    4. Niin no, ei sitä aina tyhjennetä.. Ei mulla aiakaan. Monesti kroppa itse valmistautuu synnytykseen tyhjentämällä suolen. Ja siinä synnyttäessä on aivan sama mitä tulee ja mistä. Plus että kätilöt on varmasti nähneet kaiken! :D
      Äläkä pelottele itteäsi liikaa niillä netin kauhutarinoilla ;) Sinne päätyy vaan ne muutamat kauheat poikkeukset. Suurin osa synnytyksistä sujuu kuitenkin hyvin, ja salissa on osaava henkilökunta. Oot hyvissä käsissä! :)

      Suosittelen kokeilemaan ammetta, mulla se ainakin tehosi tosi hyvin. Ja varmaan tärkeintä mitä on, on keskittyä hengitykseen ja sen avulla rentouttaa itsensä ja lihakset. Kun lihakset on rennot vauvakin liukuu helpommin alaspäin. Ja leuka rennoksi! ;) Niin ja sitten, kaikki on yksilöllistä ja kaikki kokee asiat omalla laillaan, kaikkea kannattaa kokeilla. Tsemppiä Eveliina! :)

      Poista
    5. Niin mieki oon kuullut, että ei aina tyhjennetä :) Toivottavasti mieki valmistautuisin synnyttämään juuri noin :D Niin ja kätilöillä on pitkä kokemus niin varmasti nähneet vaikka mitä. Ehkä en siis tule olemaan ns. noloimmasta päästä :D

      Jep tuo amme mua kiinostais. Pitää selvitellä, että onko Kotkassa siihen mahdollisuus :) T'äytyy pitää nuo sanat mielessä ja muistaa sitten synnytyksessä, että ainiin Nelli opetti näin :) Yritän siis muistaa!

      Kiitos kommentista ja tsempistä! <3

      Poista
  2. Moikka! Sinulla on kiva blogi, kirjoitat niin rehellisesti ja vaikutat ihanalta ihmiseltä :) kommentoin nyt ekaa kertaa tänne.. Itse sain esikoisen elokuussa, lähes kolmen vuoden odotuksen jälkeen.. Raskausaika meni melko hyvin :) synnytys alkoi rv 41+6, ylimennyt aika tuntui toooodella pitkältä! Supistukset yllätti siinä mielessä, miten kipeiltä ne tuntuivat.. Onneksi on hyvät kivunlievitykset, epiduraali ja ilokaasu oli kyllä pelastus! Ponnistusvaihe oli rankka, olin kaksi tuntia täysin auki ja lapsi autettiin lopulta imukupin avulla maailmaan. Päästiin lapsivuodeosastolle, mutta siellä lastenlääkäri tutki vauvan ja päätti laittaa hänet vaisuuden takia lastenosastolle. Myöhemmin selvisi, että hän sai synnytyksen yhteydessä verenmyrkytyksen! Se oli kamalaa ja sellaista, mitä en yhtään etukäteen ollut osannut ajatellakkaan..että lapsi viedäänkin pois..tietenkin saimme käydä häntä katsomassa niin paljon kuin halusimme :) vauva vietti 2 viikkoa lastenosastolla, suonensisäinen antibiootti tehosi, ja nyt kaikki on hyvin. Itse pääsin sairaalasta pois 3vrk:n jälkeen, mutta episiotomia haava tulehtui pahasti, ja vaikeutti kulkemista sairaalaan päivittäin, se oli kamalaa! Onneksi sain kuurit tulehdukseen ja asia korjaantui pikkuhiljaa. Lähdin synnyttämään avoimin mielin, turhia suunnittelematta, mutta en osannut varautua tuollaiseen tilanteeseen ollenkaan. Se oli suuri järkytys ja jätti kyllä trauman! En halua missään tapauksessa pelotella, kerron vaan oman tarinani. Myös vauvan kotiintulon jälkeiset ensimmäiset viikot olivat melko rankkoja, olin huolissaan vauvasta, ja tuntui, että en osaa tehdä hänelle mitään. Varmasti myös hormoneilla oli osuutta asiaan, pientä baby bluessia oli havaittavissa. Nyt arki on onneksi tasaantunut ja meillä on kaikki hyvin. Päivä päivältä rakastun enemmän vauvaan, hän on maailman ihanin <3 pikkuhiljaa myös aika parantaa haavoja.. Mutta jokainen synnytys on erilainen, etukäteen ei vain voi tietää miten asiat menee. Kaikkea hyvää odotukseen ja synnytykseen!! Jään seuraamaan blogiasi :) -s-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiitos ihanasta kommentistasi :)

      Kauheeta miten rankka kokemus tuo varmasti oli ja jätti varmasti pelkoja sinulle :/ voiettä<3 Onneksi selvisitte siitä ja nyt olette taas entistä vahvempia. Saitte kuitenkin ihanan terveen pienen ihmeen elämäänne ja siitä täytyy olla kiitollinen, vaikka jouduitkin hänestä hetkeksi eroon. Mutta varmasti ihan kamalaa kun ei ollut varautunut, että lapsi viedäänkin yhtäkkiä pois. Voi sinua<3

      Kiitos paljon! Ja kaikkea hyvää perheellesi :) !<3 Ja tervetuloa mukaan seurailemaan :)

      Poista
  3. Mun äiti synnytti mua 26 tuntia, olin ilmeisesti itsepäinen kun en tahtonut tulla ulos :D Jälkivuoto kesti silläkin n. 6 vkoa.

    Kyllä kaikki menee hyvin, oot vahva nainen ja teistä tulee pikkuiselle maailman parhaat vanhemmat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhee, miten pitkä aika! Ai kamala! Mun äiti synnytti mua vaan 3,5h. Ajattelin, että jos siihen pyrkis niin ois nopeesti ohitse :D Noo pitää kattoo miten tää pikkuinen haluaa tulla ulos<3

      Kiitos kommentistasi :) Täytyy yrittää olla mahdollisimman vahva :) !

      Poista
  4. Tekis mieli kommentoida näihin pelkoihin mut pelottaa että sulle tulee sit fiilis että vähättelisin tms. Mutta uskallan kommentoida:

    - Supistuksiin on onneks saatavilla kivunlievitystä.
    - Asentoa kai seurataan synnytyksen aikana ja tehdään ratkaisuja sen mukaan. Myös sydänääniä seurataan mut tosta hapenpuute jutusta en oo varma, kai sekin saadaan selville jos sellaisen uhka on? Kannattaa neuvolassa jutella näistä.
    - Synnytyksen jälkeen luulis olevan lääkäreillä aikaa odotella puudutuksen vaikutusta tikkien laittoon liittyen. Jälkivuotokin onneks niukkenee ajan kanssa.
    - Taitaa olla aikalailla miehestä kiinni kuka kestää kakkoja ja kaasuja ja miten kestää. Kätilöt on nähny ainakin vaikka ja mitä. Oot kai jutellu miehes kanssa näistä etukäteen? :)
    - Sairaalassa vietetään aikaa tilanteen mukaan, ite olin kolme yötä. Vauvan hoitoon se aika meni enkä mä sitä mitenkään kamalana nähnyt sitä sairaalassaoloa.
    - Lantio voidaan tutkia ennen synnytystä että mahtuuko vauva ulos. Mullaki meinas voimat loppua ponnistusvaiheessa, sit otetaan kai imukuppi.
    - Saa siellä oksennuspussin.
    - Kukin kokee synnytykset eri tavalla, mulla kesti sen 15-17 tuntia ja voimat meinas loppua lähinnä ponnistamisen takia.

    Kirjotin mun blogiin uskostani, tervetuloa lukemaan se!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiitos kommentistasi<3 Helpotti hiukan mieltäni :) Hirveen pitkä synnytys oli kyllä sulla. Voih, toivon niin, että säästyn pitkältä synnytykseltä :) Mutta no katsellaan :) Ja käväsin eilen lukemassa sen. Ihanasti olit kirjoittanut. Täytyy jossain vaiheessa kun ehdin niin tulla kommentoimaan paremmin sivuillesi ;) ! Rohkea ihana kirjoitus oli<3

      Poista
    2. Minun äitini synnytti minua vuorokauden ja molemmat siskoni ovat synnyttäneet tosi pitkään omia lapsiaan, mutta minä selvisin 3,5 h. Toivon, että sinä myös selviät synnytyksestä nopeasti. Minulla on myös leikkaus kokemus takana, en suosittele.

      Poista
    3. Voiettä. Pitkä aika vuorokausi :/ Todella pitkä.. Mutta oneksi sinä selvisit vähemmällä :) Toivotaan, että itsekkin selviäisin hmm.. lyhyellä synnytyksellä :) Ja juu tuo leikkaus pelottaa myös. Siihen en haluaisi. Ne on kuulemma todella kipeitä haavoja :/

      Poista
  5. Kiva kuulla että helpotti! Ja kiitos :) Sitä piti viel sanomani, että musta on hyvä että jos suhde on sen verran avoin, että voidaan piereskelläkkin toisen seurassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin sitä piti myös ite sanoa, että kyllä me ollaan juteltu noista kaikista etukäteen :) Ja mies nyt suhtautuu tähän paljon hmm.. kypsemmin kuin minä :D Ja hänelle nyt on aivan sama onko siellä synnärillä ulostetta tai kaasuja ennen kun vaavi tulee maailmaan, mutta itselle se on kovempi pala. Itelle tuo kakkosella käynti on niin yksityinen asia :D Aina ovi lukossa ja kauheet hajusteet päälle, ettei mies vaan haista. Mutta kaasuja nyt päästelen ihan mennen tullen ja mies on jo tottunut. Raskaus kun tekee näistä kaasuista semmosia, että niitä vaan ei voi pidätellä :D Haha :D

      Poista
    2. Hyvä että mies ei kuitenkaan niistä ongelmaa tee :) Koita olla murehtimatta etukäteen!

      Poista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!