PuMpUmTuTuMtuM. Sydänääniä !

Minä ja nyytti. 
Vain me kaksi. Me yhdessä. 



Pikkuinen potki hurjasti ja ajattelin, että nyt voisi vaikka sydänääniä kuunnella hetken.
Tässä teille näyte, sain äänitettyä sydänääniä. 

Toivottavasti saatte linkin auki ja äänet kuuluvat. :)


Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. 
Pienellä siis on kaikki ihan hyvin. 
Näihin ajatuksiin nukahdin eilen tyytyväisenä, kunnes mies tuli tunnin päästä kotiin ja herätti. 

Vielä tämän aamun masukuvat kehiin :)






Täällä voi siis äiti sekä nyytti hyvin. Nukuin todella hyvin yöni ja en edes herännyt kauhean aikaisin vaikka kelloja käännettiin. Selkä on edelleen aina välillä kipeä, mutta pitää vaan pitää huoli siitä, että ei istu pitkijä aikoja paikoillaan vaan yrittää mahdollisimman paljon kävellä ja vaihtaa asentoa, se helpottaa.

Paino oli tänä aamuna 59,8kg tyhjällä mahalla. Hieman turvotusta minulle on alkanut ilmaantumaan. Pitää joku ilta ottaa kuva nilkoista. Sukat kun ottaa jaloista pois niin ihan mukavat kuviot jää :D Ja myös iltasin on sormet aika turvonneet, että sormusta on vaikea saada pois sormesta. Muuten turvotusta ei pahemmin olekkaan, mutta nuista pienistä asioista sen huomaa.

Onko teillä muuten mitään vinkkejä turvotukseen? 
Auttaako siihen mikään? 

Jalkoihin vissiin auttaa se, että nostaa jalat ylös, mutta tällä hetkellä se on aika vaikeaa kun maha painaa jo keuhkoihin ja ei pysty suorassa makaamaan ainoastaan kyljellään. 

Vointi on siis aika hyvä :) Edelleen pystyn menemään kyykkyyn ja omin avuin nousemaan ylös. Kengät pystyn itse laittamaan jalkaan ja ottamaan myös pois :D Imurointia olen yrittänyt välttää sillä aikalailla se laittaa supistukset kehiin ja se ei oo kivaa.



Iloinen odottava äiti.
 Tänään mieliala on hyvä ja ihana leppoisa sunnuntai päivä tiedossa 
yhdessä elokuvan parissa. :)

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoilleni! :)




Kotkan uutiset!

Vaavilla kaikki niinkuin ennenkin. Pikkuinen oli kasvanut ja painaa nyt 1074g. Ja liikkui edelleen todella paljon ultrassa. Lapsivesi oli normaali ja napanuorakin toimi täydellisesti. Inhottavaa oli kuulla jälleen kerran, että pienen luut ovat pienemmät ja eivät vastaa viikkoja täysin. Edelleen n. 2vk jäljessä luiden kasvu, mutta kuitenkin kasvavat mutta omalla käyrällään. Käyrä kuitenkin menee tasaisesti ja mukavasti ylöspäin mikä on hyvä uutinen! Painokin on normaali ja pikkuisen pää oli ihan normaalin kokoinen ja pää vastasi viikkoja. Lääkäri oli mukava ja otti meidät ihanasti vastaan. Hän puhui huonoa suomea, mutta ymmärsimme häntä hyvin. Hän myös kysyi, onko suvussamme down lapsia. Kerroin, että äitini serkulla on, mutta muuten lähi suvussa heitä ei ole. Hänellä oli paljon hiljaisia hetkiä ja selkeästi hän mietti jotain, mutta ei sanonut sitä ääneen. Lääkäri otti kuitenkin puheeksi muutamaan otteeseen tämän down asian ja puhui siitä asiallisesti. Muistutti, että minun raskauteni on erilainen kuin muilla ja tarvitsen erityistarkkailua. Jälleen varasimme ajan 4vk päähän joka on nyt 14.11 silloin päästään katsomaan myös jo sydänkäyrää. Pienen sydän löi tällä kertaa todella kauniisti ja ihana pieni kullanmuru oli kasvanut paljon<3

Juttelin käynnin jälkeen myös ihanan kätilön kanssa, joka on ottanut meidät 2 kertaa aikaisemmin vastaan. Hän tuli iloisesti kysymään, että miten voin ja mitä meille kuuluu. Siinä tilanteessa tuli vahvasti sellainen olo, että juuri hänet toivon mukaan omaan synnytykseeni. Oli ihana, kun hän oli painanut meidät mieleensä ja halusi tulla tervehtimään. Tuli todella hyvä mieli hänen kanssaan jutustelusta. Menin kyllä ihan paniikkiin kun hän kyseli, että miten voin. En osannut odottaa, että jotain oikeasti kiinostaisi minun vointi. Yleensä kun kaikki ovat kiinostuneita vain vauvan voinnista, eikä niinkään minun. Mutta hyvinhän tässä voidaan. Minä voin hyvin kun vauvakin voi hyvin.

Hmm.. Aamupahoinvointi on muuten ilmeisesti alkanut tekemään takaisin tuloa. Olen nyt muutamana päivänä kokenut erittäin etovaa oloa aina aamuisin ja tänä aamuna meinasin oksentaa ja koko päivän ollut jotenkin hirmu heikko olo. Pelottaa, että meneekö tämä kohta siihen jälleen, että oksentelen aamuisin taas. Toivotaan, että minun ei tarvitsisi enään pahoinvoinninsta kärsiä tässä raskaudessa. Todella toivon sitä !


Aamulla Kotkaan lähdössä.
Vielä jaksaa kiilakoroilla kävellä :)
28+2

Down poika nimeltä Roope.

Tiedättekö olen todella onnellinen, että sain ilmaiseksi neuvolasta tuoreen vauvalehden. Luen tällä hetkellä vuoden 2011 vauvalehtiä mitä olen saanut tuttavaltani, mutta uusia numeroita en ole vielä lukenut. Olenkin miettinyt, että haluaisin tilata vauvalehden itselleni, mutta se on aivan liian kallis meille. Ei ole varaa tilata itselle tätä lehteä. Mutta halusin puhua teille nyt tästä uudesta numerosta.



Uudessa vauvalehden numerossa oli ihana ihana artikkeli Roope nimisestä down pojasta.
Roopen äiti kertoo aluksi raskaudesta. Roopen äiti Mari oli yli neljäkymmentä vuotias kun lähti yrittämään lasta. Se oli heille aluksi vaikeaa ja he olivat yrittäneet raskautta myös koeputkihedelmöityksellä, mutta tuloksetta. Pian hän kuitenkin sai kuulla olevansa raskaana. Niskapoimultrassa selvisi, että riski oli suurentunut saada down lapsi. Hän ei kuitenkaan halunnut mennä jatkotutkimuksiin. Myöhemmin rakenneultrassa kaikki näytti olevan kunnossa, että terve lapsi olisi tulossa. Mari kertoi, että he olivat valmiit ottamaan vastaan mitä saavat. Aborttia he eivät voineet ajatellakkaan ja he uskoivat vahvasti, että lapsella olisi kaikki kunnossa.

He lähtivät hakemaan sairaalasta tervettä vauvaa, mutta synnytyksen jälkeen syntyi vauva joka ei näyttänyt vanhemmiltaan. Myöhemmin selvisi, että lapsi oli down lapsi. Aluksi maailma tuntui romahtavan, mutta siitä oli selvittävä. Myöhemmin tuli kromosomitestin tulokset ja tulos oli varma. Heidän pojallaan oli downin oireyhtymä. 

Roopen äiti kertoo artikkelissa todella hyvin näkemyksiä ja tuntemuksia down lapsesta. Kuinka kaikki on ollut vaikeaa ja haastavaa, mutta kuitenkin rakentavaa.

"Jos joku nykyisin tuijottaa Roopea, tuijotan takaisin. 
Tämä on minun lapseni ja menen hänen kanssaan minne haluan".

Minusta niin kauniisti sanottu. Ja tiedän, että tulen itse olemaan omalle lapselleni samanlainen. Minun oma lapseni oli hän sitten normaali tai down. Hän on minun oma rakas lapseni. Ja tasan tarkkaan tuijotan takaisin jos omaa lastani tuijotetaan :)

Mari luettelee artikkelissa myös ongelma kohtia. Roope sairastaa helposti tulehdustauteja kuten keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita. Liimakorvien takia korvissa on putket. Ruokailusta tekee hankalaa paha refluksi ja myös allergioita Roopella on. Roope tarvitsee kuntoutusohjaajaa, ja fysio-ja ravitsemusterapeuttia ja myös myöhemmin puheterapeuttia. Apua siis löytyy ja sitä tarvitaan paljon down lapsen kanssa.

Tuon luettuani nielaisin kovaa niin, että se kuului kilometrin päähän. Ajattelin, että kauhea miten paljon vaivaa. Kauhea miten paljon tarvitaan apua oman lapsen kanssa. Miten down lapsi tarvitseekaan paljon apua ulkopuolelta. Selviänkö minä todella jos meille tulee down lapsi? Mutta taas mieleni rauhoitti ajatus, hei kyllä me selvitään.

Mari myös sanoi tekstissä:
"On hyvä, että Roope ei syntynyt ensimmäiseksi lapsekseni. 
Olisin varmasti säikähtänyt työn määrää"

Itse taas ajattelen tuon niin, että mielummin down lapsi ensimmäisenä lapsena kuin viimeisenä Mielummin niin, että lähden haasteellisemmasta kohti helpompaa kuin helposti kohti haasteita. En tiedä miksi ajattelen näin. Jotenkin vaan tuntuu, että jos aluksi on haastava down lapsi niin seuraavissa lapsissa pääsee siltä osin kenties helpommalla jos seuraavat lapset olisivat terveitä. Tietenkin sitten tulee toiset haasteet eteen,mutta hmm. No en nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. 

Mutta jotenkin tämä teksti lohdutti minua. Oli ihana lukea down lapsesta ja nähdä kuinka ihana suloinen poika tämä Roopekin on. Voiettä. Sydän suli kyllä täydellisesti. Rakastuin. Ihana pieni poika ja ihana äiti. Tietenkin aluksi hekin olivat järkyttyneitä, mutta he selvisivät ja nyt tämä Roope on rakastavassa perheessä, ihanilla vanhemmilla ja hänellä on varmasti todella hyvä olla. Ja juuri sellaisen kodin haluan taata myös omalle rakkaalle kullannupulleni. Turvallisen, rakastavan ja täydellisen kodin. Haluan,että rakas tuleva lapseni kokee turvaa ja rakkautta vaikka hän olisikin down. Hän on minun lapseni<3


Suosittelen kaikkia ostamaan vauvalehden ja oikeasti lukemaan tuon artikkelin! :)

---> 

Neuvola = Nyytti ja äiti voi hyvin!

Tänään siis viikkoja 27+6.

Paino --> 58,4kg eli mun paino on noussut nyt kuukauden aikana 573g viikkoa kohden.
Verenpaine --> 118/80 p. 84 (pysynyt samassa koko raskauden ajan)
Pissa -->  PUHDAS
Hemppari --> 118. Ei ollut muuttunut kumpaankaan suuntaan. En saa ottaa lisärautaa, koska rauta ei kunnolla sovi vatsalleni vaikka syönkin obsidania. Ei suositellut vaihtamaan rautaa, vaan pitää jatkaa samaan malliin ja lisätä pinaattia ja punaista lihaa ruokavalioon enemmän. Mutta hempparikin ihan ok ei ainakaan ollut laskenut :) !

Kohdunpohjan korkeus --> 25cm noussut 5cm neljässä viikossa. Kohdunpohjan korkeus menee hieman yli keskikäyrän! Mikä kasvaa kuulemma oikein kauniisti.

Sikiön sykkeet: Samalla mallilla niikuin ennenkin. Ihana pieni sydän hakkasi siellä oikein kauniisti<3 Äidin sydän suli taas hetkeksi.

Sikiön liikkeet: Normaalisti liikkuu.

Kaikki siis oikein hyvin. Nyt pitää vaan tällä viikolla viedä labraan pissanäyte kun sitä ei ole alkuraskauden jälkeen otettu. Varmistetaan kuitenkin, ettei mitään bakteeria kasva siellä.

Supistukset ovat kuulemma ihan normaaleja ja niitä saa tulla, kuhan eivät ole kivuliaita. Tämä helpotti mieltäni kun olen ihmetellyt öisiä supisteluja tässä muutamana yönä. Ja saan oikein hyvällä omalla tunnolla syödä myös yöllä!






100cm ja 57,7kg !

Se olis nyt sitten 100cm tuon mahan ympärysmitta. Ja tänä aamuna painoa oli 57,7kg!
Kyllä se kasvaa ja kyllä se paino nousee!
Pakko vaan totutella, että tää vaan kasvaa, kasvaa ja kasvaa !



Ja kyllä napa on kutakuinkin pullahtanut ulos. 
Ei ehkä vielä aivan täysin, mutta aikalailla se on jo ulkona :D


Tässä tämä etureppu molemmilta sivuilta :)


Ja edestä :)


Siinä se maha nyt on oikein kauniina esillä. Saa nähä miten suuri tästä vielä tulee! 













Elikkäs tänään on RV 26+3 <3


Terve vai erityislapsi?

En ole unohtanut. Se on edelleen mahdollista. Se todellakin on edelleen mahdollista, että rakas tuleva lapsemme ei olekkaan terve. Tai voi, kyllä hän voi olla terve, mutta hän voi olla erityinen. Hän voi olla ihana erityinlapsi joka on down. Ihana pieni down lapsi. Välillä sitä ei ajattele ollenkaan. Välillä sitä taas ajattelee liikaa niin, että pää halkeaa. Välillä ajattelen elämää down lapsen kanssa. Puristan kovasti tyynyä ja vain itken. Se helpottaa. Tämä on välillä niin vaikeaa. Ei en minä aina ole vahva, vaikka ajatuksemme ovatkin ehkä kauniita down lapsen kannalta. Mutta tämä on ERITTÄIN vaikeaa. Ei tätä vain voi sanoin kuvailla.

Miltä se tuntuu kun lääkärit puhuvat siihen malliin "teidän lapsenne on mahdollisesti down lapsi." Ja kun me ollaan erityistarkkailussa. Joka ikinen kuukausi pitää käydä 50km päässä katsomassa kohtuun ja jänniittää, että onko meidän pienellä tällä kertaa kaikki hyvin. Mitä jos ei olekkaan, mitä jos ne nyt tuomitseekin vauvamme. Se jännitys ja se odottaminen on tuskaa. Ja taas joudun kohtaamaan sen pelon jälleen kerran 17.10. Mitä jos pieni onkin lopettanut silloin kasvamisen? Mitä jos lapsella ei olekkaan kaikki hyvin? Mitä jos he sanovat, että kannattaa tehdä abortti? Niinkuin he ovat jo vihjanneet. Pelko on kamala ihan kokoajan. Ja minä puhun tunteista, mutta ihmiset jotka täysin ymmärtävät tilanteemme ovat harvassa. Ne joilla ei ole kokemusta keskenmenosta he eivät vain voi ymmärtää sitä menetystä jonka olen joutunut kokemaan. He joilla ei ole tälläistä kokemusta, he voivat tukea ja arvostan sitä ja niitä tukijoita minulla on. Ilman välittäviä ihmisiä en olisi nyt tässä. Olen onnellinen jokaisesta joka jaksaa kysyä miten voin ja jaksaa kuunnella. Se on todella tärkeää ja minä arvostan sitä todella todella paljon, vaikka se onkin vaikea sanoa ääneen. Minä selviän. Pakko se on. Minusta on tulossa äiti.


Mutta onko minusta todella siihen? Kysymyksiä on niin monia. Mutta niinkuin sanotaan down lapsi tulee perheeseen jossa on erityiset vanhemmat jotka huolehtivat erityisestä lapsesta. Mutta miksi juuri me olemme muka ne erityiset? Miksi niin moni saa lapsen ensi yrittämällä? Miksi niin moni onnistuu heti? Miksi niin moni saa heti terveen lapsen, vaikka lapsi ei olisi edes suuniteltu? Miksi me terveet ja nuoret vanhemmat koettiin keskenmeno? Miksi juuri me? Miksi me jotka emme ole koskaan tupakoineet, käyttäneet huumeita tai muuten olemme eläneet terveellisesti. Miksi me jouduttiin yrittämään 4 pitkää kuukautta saada tämä pieni aluilleen ja sitten meille sanotaan, että lapsellanne voi olla downinoireyhtymä. Miksi, miksi, miksi, miksi juuri me, miksi?

Tiedättekö.. Kysymyksiä on ihan kauheasti ja ei yhtään vastausta. Välillä tuntuu, että tukehdun. Mutta en ole masentunut. Nämä on ajatuksia, nämä on hetkiä jotka pitää käydä. Olen valmis siihen, että perheeseemme tulee lapsi. Olen valmis siihen, että perheeseemme tuleva lapsi on down tai terve. Se on todella tervetullut tähän perheeseen.

Ja kyllä minä olisin halunnut, että tämän lapsen niskapoimuseulonnassa lukemat olisi olleet alle 1mm, mutta ne olivatkin 3,8mm. Ja olisin halunnut, että verikokeet olisivat olleet puhtaat ja mitään riskilukua ei olisi tullut. Niin ja kyllä minä olisin halunnut, että rakenneultrassa pienellä olisi luut kasvaneet samassa tahdissa koon kanssa. Mutta kun ei suunnitelmat aina toteudu niinkuin itse haluaisi. Elämä on tälläistä.

Olen kuitenkin todella onnellinen ja iloinen siitä, että minusta tulee pian äiti. Olen onnellinen, että lapsi hengittää, liikkuu, potkii ja hänen sydämensä on kunnossa. Rakastan tätä lasta, mutta ajatuksiltani en pääse piiloon.


Nyt on purkauduttu.