Mahankasvatusta!

Wii! Paino oli tänään aamulla 53,6kg Niinkuin juuri silloin kuin aloin odottamaan. Olen tyytyväinen, että olen ihanat kiloni takaisin mitkä menetin kun oksentelin sen 10vk tästä raskaudesta. Olen oikein tyytyväinen. Mahakin kasvaa huimaa vauhtia. Nyt eilen illalla mitattuna ympärys oli 93cm.




Iltamasuilua.

Ja sivustakin näkyy tämmöinen pallukka.

Eilen oli pitsaperjantai. Tein hyvää gluteenitonta pitsaa tuoreista herkkusienistä, ananaksesta ja tonnikalasta. Oli TOOSI hyvää. En tiennyt, että nuo herkkusienet käy noin hyvin tuohon pitsaan siis tuoreet varsinkin, maistuu niin paljon paremmalle. Puoli pitsaa olis vielä jääkaapissa taidan sen kohta kokiksen kera haukata :) Nams!


Tänään Miika on töissä jälleen. Saa nähdä mitä puuhaa tänään keksin. Ensin oli suunitelmia, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole mitään tekemistä. Jos sitä vaikka imuroisi tämän kämpän jos jaksaa.

Eilen koko päivän jumitti selkää. Miika sitä sitten vähän hieroikin illalla, mutta oli se silti kipeä. Kävin nukkumaan ja heräsin vähän väliä särkyyn. Todella inhottavaa. Varisnkin kyljet on tosi kipeet. Lisäksi yöllä tunsin kauheaa menkkamaista kipua. Olivat varmaan ihan mahan kasvu/liitoskipuja.

Nyt tällä hetkellä on ihan hyvä olo. Saa nähdä joudunko alkaa käyttämään tukivyötä minkä ostin ihan raskauden alussa. Kuulemma ryhdistäkin ja venyttämisestä kannattaa pitää huolta niin se auttaa. Tänään taitaakin olla venytyslauantai :D

Tässä vielä muutama masukuva
vk 21 + 4





Nää legginssit menee viel jalkaan ja ei tunnu ees epämukavalle 
VIELÄ vaikka eivät oo mammahousut :)

Eilen joukkoomme eksyi myös kauppareissulta sinkkivoide vaaville <3

Ihanaa ostaa näitä vähitellen ja huomata yhtäkkiä, 
että kuinka hyvällä mallilla ollaankaan :) <3


<3:llä Eve

Sinua odotetaan nyytti.

Osa teistä lukijoista varmaan tietää sanan vauvakuume. Ja sen mitä se tarkoittaa kun tulee vauvakuume. No meillähän kävi näin ja pian meille se vauva sitten ilmoittikin tulosta. Nyt kun ollaan tätä matkaa yhdessä kuljettu jo 4kk ja ollaan puolivälikin jo ylitetty niin tämä TAVARAkuume on ihan kamala. Kokoajan katson kaikkea mitä pieni tarvitsee ja mitä nyt voisin tilata ja mitä nyt voisin ostaa. Ainoa murhe on raha. En todellakaan tiedä aikooko isovanhemmat ostaa meidän pienelle yhtään mitään. Isäni on tehnyt hoitopöydän, äitini on ostanut hoitolaukun ja anoppi on antanut rahaa, että saatiin meille pinnasänky. Nooh tämän enempää isovanhemmat eivät muistaakseni ole vielä tukeneet tämän pienen tuloa maailmaan. Monet isovanhemmat kun sekoavat jo heti ensimmäisen kuukauden aikana kun vaavi ilmoittaa tulosta, mutta meillä sitä ei ole vielä isovanhempien suunnalta näkynyt. Ei sitä tietenkään tiedä milloin ne höpsähtävät ja alkavat ostelemaan kaikkea, mutta pian heille tulee kiire. Nimittäin tämä äiti on niin ahkera shoppailija, että olen ostanut jo ihan kauheasti kaikkea. Toisaalta olen jotenkin vaativa ihminen, että haluan tietynlaista, mutta tällä hetkellä se on ihan sama mitä meille kulkeutuu, kaikki on tervetullutta kun rahaa on niin vähän :) Pian tietenkin pitää alkaa ehkä ostelemaan enemmän tämän sukupuolen näköisiä vaatteita tai sitten ei. Toisaalta voidaanhan me hänet pukea ihan neutraaleihin väreihin :) Mutta ehkä en jaksa katsoa aina valkoisi vaatteita rakkaamme päällä tulevaisuudessa.



Eteisessä sijaitseva kaappi johon tulee pienen talvivaatteet ja hoitolaukku yms tavaraa :)
Saatan siirtää tänne myös vaunumakupussit.

koko 50cm vaatteta ja kaikki vaavin sukat.

Koko 56cm :)
Koko 60-70cm
Tätä kokoa on eniten meillä hyvä kun mahtuu tämä laatikko kiinni.

Koko 70-80cm 
+ turhat vaatteet joita en välttämättä pidä meidän lapsella kuin äärimmäisessä hätätapauksessa :)

Eli pienellä on jo lipaston laatikot täynnä vaatetta, mutta aion vielä hommata vaatteita!! 
Varsinkin koko 50 tarvitaan tällä hetkellä sitä on meillä todella vähän.

Leluja ja kirjoja pienellä on tämän verran. 
Näitäkin tarvitaan niin paljon lisää ja isompi laatikko pitää hommata :)

Tässä on tällä hetkellä pienen hoitotuotteet. Tämän enempää ei vielä olla näitä hankittu :D

Täällä 4kpl tutteja, niistäjä ja 2kpl ruokalappuja

Täällä on pienen kaikki lakanat mitä ollaan saatu pinnasängyn mukana + 4kpl kylpypyyhkeitä.
Nämä pitää käydä läpi ja viedä tarpeettomat vintille odottamaan seuraavaa vaavia :)
Täällä on myös ihan alahyllyllä 3 makuupussia vaaville. 1 kesä makuupussi, 1 makuupussi tulevalle talvelle ja 1 makuupussi 1-2 vuotialle.

Tänne teen tilaa vaatteille ja siirtelen näitä ylempiin kaappeihin :)

Vaavin pyllypyyhkeitä odottamassa käyttöä

Tällä hetkellä on vain tämän verran harsoja. 
Taustalla näkyy rintapumppu.

Voi rakas pieni nyytti sinua odotetaaan niiin paljon <3

Me rempataan tämä vaavin huone jossain vaiheessa minun siskoni kanssa. Maalataan yksi seinä jollain värillä ja laitetaan joku sisustustarra seinään luultavasti :) Tehdään tänne myös verhot, pinnasänkyyn verho ja uudet reunepehmusteet sekä päiväpeitto pinnasänkyyn. Tietokone lähtee vaavin huoneesta pois jossain vaiheessa sitten kun pinnasänky siirtyy vaavin omaan huoneeseen.

Voih, en malta odottaa, että pääsen sisutaa ja remppaa vaavin huonetta ja tehdä siitä aivan ihana<3
Hihi :) Kuluispa nämä tulevat kuukaudet äkkiä ja näkisin oman kullanmurun jo <3




Ajatuksia downlapsesta.

Joka puolella näkyy vauvoja. Kaikkialla näkyy terveitä iloisia ja pirteitä vauvoja. Ne nauraa,hymyilee tai irvistää suloisesti. Jokaisella on ihana pieni normaali ja terve lapsi. Minäkin haluan sitä, mutta kun en voi olla varma. En voi olla varma saanko itse elää sellaista ns. normaalia elämää? Saanko itse terveen lapsen vai down lapsen? Se kaikki down lapsen kanssa tulee olemaan erilaista, haastavaa ja varmasti myös ihanaakin. Mutta se erilaisuus. Se pelottaa. 

Mitä on edessä? Syntyykö tämä vauva edes? Mitä jos pieni ei selviäkkään loppuun saakka? Onko lapsi terve? Saanko terveen lapsen? Mitä jos pikkuinen onkin down? Onko hän pahasti kehitysvammainen? Mitä kaikkea joudun muuttamaan elämässäni? Joudummeko muuttamaan toisenlaiseen asuntoon ja joutuuko mieheni jättämään sitten rakkaan harrastuksensa ja minä olemaan monta vuotta kotona? 


Kysymyksiä on paljon ja ei vastauksia. Olen peloissani. Olen kauhuissani ja välillä aina itkettää. Tämä on jännittävää, masentavaa ja pelottavaa. Haluaisin katsoa kohtuun. Haluaisin avata koko kohdun ja katsoa pikkuista suoraan silmiin

 "Hei äiti tässä, oletko kunnossa?. Äiti rakastaa ja odottaa sinua". 

Nyt itkettää. Minä todella rakastan tätä pientä. Haluan hänet nyt heti syliini ja rutistaa häntä. Hän on minun lapseni. Minä tulen olemaan hänelle oikea äiti ja ei kukaan häntä minulta pois vie. Minä rakastan tätä mahaa ja sen asukkia. Kyllä minä selviän, kyllä minä pärjään ja kyllä kaikki järjestyy uskon sen. Mutta en voi sanoa, että tämä ei olisi vaikeaa. Tämä on ihan uskomattoman vaikeaa. Kaikki nämä tunteet ja kaikki tämä pelko. En halua kenenkään kokea tälläistä raskautta kuin itse olen joutunut kokemaan. Tämä on ollut raskasta, mutta silti olen jaksanut.

Koin tammikuussa keskenmenon. Me aloimme jo silloin ajattelemaan tietenkin, että nyt meistä tulee perhe. Lapsi on tervetullut ja meillä on lapsi syyskuussa. No tämä pieni ei selvinnyt ja se meni kesken. En käsitellyt tunteitani tuolloin vaan lähdettiin sitten yrittämään lasta. Huhtikuussa tulin raskaaksi. Olen tällä raskaudella yrittänyt korvata tuon aikaisemman menetykseni. Käsiteltiin se menetys mieheni kanssa kuukausi sitten. Oli ihanaa itkeä ja puhua se asia läpi. Tajuttiin, että meillä todellakin voisi olla jo ensi kuussa lapsi vierellä. 

Nyt tämä raskaus on ollut vaikea. Ensin niskapoimuseulonta. Jännitin ja pelkäsin sitä todella paljon. Minä tiesin ja minä aavistin, että niskapoimu lukemissa on häikkää ja juuri se minun pahin pelkoni kävi toteen. Äidin vaisto pelasi oikein hyvin. Näin enne sitä unen jossa saimme terveen pojan joka syntyi 1kk aikaisemmin, mutta juuri tuolla hetkellä se uni ei paljoa lohduttanut. Seuraavaksi verikoe arvot osottautuivat myös huonoksi ja riskilukemani oli suurempi. Riskilukema samaa luokkaa kuin 36 vuotialla saada down lapsi. Se tieto ei lohduttanut ja sitä itkettiin. Välissä riideltiin Kotkan sairaalan kanssa puhelimessa ja sain itselleni edelleen vain huonompaa fiilistä. Tuntui, että en pysty puhumaan kenellekkään. Mieheni ei ymmärrä, eikä suku. Kuka minun kanssani haluaisi puhua tätä asiaa? Nekö jotka eivät ole raskaana vai ne joilla on jo terve lapsi ja jotka eivät ymmärrä? Olin tunteitteni kanssa aika yksin ja suljin tunteet sivuun. En vaan halunnut ajatella, että minä voisin saada down lapsen. Ei enhän minä voi, en minä sellaisen kanssa pärjää. Pyh minua vain pelotellaan kyllä pienellä on kaikki ihan hyvin. Nämä oli ajatuksiani.

Pian tulikin rakenneulta päivä. Ja minä oikeasti pelkäsin sitä ihan kauheasti. Moni äiti odottaa sitä innolla,mutta minä en odottanut. Itkin edellisellä viikolla monta kertaa, koska minä pelkäsin. Itkin ja pelkäsin. Mieheni lohdutti, mutta se ei riittänyt. Ei hän kuitenkaan voinut ottaa tunteitani ja pelkoa pois. Olin kauhuissani. Matka kotkaan oli hiljainen ja lääkärin sanat inhottavat. "Emme voi sulkea down lapsen mahdollisuutta pois, sillä lapsi on liian pieni. Useimmiten down lapset ovat pieniä".

Miksi meille? Miksi minun raskauteni on ollut näin vaikea? Miksi olen oksentanut yli puolet tämän 4kk aikana. Miksi minun lapseni niskapoimulukemat oli koholla? Miksi minun lapseni ei kasva normaalisti? Miksi olen näin huono äiti? Miksi minun lapseni ei ole niinkuin muut? Mikä tarkoitus tällä kaikella on? Miten niin olen erityinen vanhempi jos saan erityislapsen? Miten niin, mistä voit tietää että me pärjätään? Miksi minua pelotellaan näin paljon? Miksi kaikki äidit kehuu kuinka he nauttivat raskauden ajasta? Miksi minä en osaa nauttia raskaudesta joka päivä? Miksi vain ne pienet hetket ovat nautinnollisia, mutta joka päivä mietin, itken ja pelkään?


Mutta minä uskon, että downlapsi annetaan perheeseen jossa vanhemmat  pystyvät huolehtimaan downlapsesta. Se on vain vanhempien valinta ottaa se downlapsi perheeseen ja me olemme tehneet sen päätöksen. Me olemme tehneet sen valinnan ja me otamme tämän ns. riskin ja mehän onnistutaan! Se tulee olemaan meille todella tärkeä. Se tulee olemaan niin äärettömän rakas ihana pieni ihme. Minä äitinä tulen tukemaan häntä niin paljon kuin pystyn. Minä tulen olemaan hänelle maailman paras äiti. Minä tulen auttamaan häntä ihan kaikessa. Ja jos häntä tullaan kiusaamaan päiväkodissa tai koulussa niin minä tulen olemaan se tukeva ihana rakastava äiti joka tulee super sankarina puolustamaan omaa rakasta lasta. Hei me pystytään tähän, minä uskon ja luotan siihen. Mutta minä toivon, että lapsella on nyt kaikki hyvin ja, että hän ei joudu kärsimään.


Kuulitko rakas lapseni sinä olet tervetullut äiti ja isi odottaa sinua todella paljon. 
Olit sitten terve ja downlapsi niin me rakastetaan sinua jo nyt. 
Äitillä tunteet ovat pinnassa ja ajatukset sekavia, mutta minä rakastan sinua niin paljon<3
Minä odotan sinua.

RAKENNEULTRA OHI.

Nyt on sitten ultrakin ohi. Olen teitä täällä jännityksessä pitänyt. Anteeksi kauheasti, mutta en ole ehtinyt käydä kirjoittamassa tänne mitään.

Kotkaan lähdössä. 
Viiminen kuva pimennossa sukupuolesta. 
Pian se saadaan selville<3

To-pe yö tuli nukuttua ihan ok hyvin. Aamulla jännitti niin paljon, että oksennushan siinä pääsi. Huono olo ja jännitynyt fiilis oli koko ajomatkan Kotkaan. Matkalla poliisitkin pysäyttivat, oli ratsia tiellä.

Kotkassa päästiin heti kätilön vastaanotolle. Kätilö oli aivan ihana. Juteltiin hänen lomasta ja siitä miten olen voinut. Oli ihanaa kun hän oli aidosti kiinostunut<3 Kätilö tarkasteli sikiötä. Pieni liikkui taas ihan älyttömästi kohdussa. Kätilö kiinitti huomiota lapsen kokoon. Reisiluut ja olkavarsiluu (muistaakseni nämä) olivat lyhemmat kuin pitäisi olla. Näiden pituus siis vastasi vk 18 kokoa. Ja painoarvio oli kätilön mukaan 280g. Tämän perusteella laskettuaikakin siirtyisi eteenpäin sinne 18.1.2014 saakka, mutta sitä ei kirjotettu mihinkään ylös. Kätilö kiinitti huomiota myös sydämen toiseen kammioon, virtsarakkoon ja jalkapöytään. Hän halusin, että lääkäri tarkistaa ne kunnolla. Jäimme odottamaan näiden uutisten jälkeen lääkärille pääsyä. Odotimme 1h 35min ennenkuin lääkäri pyysi meidät sisään. Voitte vaan kuvitella millaiset oli fiilikset.

Onko lapsi nyt terve? Onko sydän kunnossa? 
Mitä se tarkoittaa kun se on liian pieni? 
onko se vaarallista? 
Lääkäri pyysi meidät sisään. Heitä oli kaksi paikalla. Toinen oli erikoislääkäri ja toinen oli myös vissiin joku erikoislääkäri. Lääkäri kertoi meille, että lapsi on pienempi mitä pitäisi. Lapsen pienuus tukee sitä, että lapsi olisi kehitysvammainen eli hänellä olisi 21 kromosomipoikkeavuus. Hän kysyi, että olimmeko tietosia asiasta, että on epäilyitä niskapoimuseulonnan takia lapsen vammaisuudesta. Kyllä olimme erittäin tietoisia. Hän sitten kysyi, että voiko hän katsoa vielä kohtuun ja tarkastaa onko kaikki hyvin. Se kävi hyvin. Lääkäri selitti kokoajan mitä hän tekee. Hän tutki erittäin tarkasti sydämen ja sanoi, että sydän on oikein kaunis,ehjä ja terve. Sydämessä hän ei nähnyt mitään poikkeavaa myös toinen kammio oli terve. Lapsen jalat olivat kunnossa ja myös virtsarakko. Hän sanoi tutkimuksen tehtyään, että hän ei löydä mitään poikkeavaa, mutta lapsen painoarvio on 264g ja hän haluaa, että tulemma 1kk päästä uudestaan jolloin katsotaan miten lapsi on kasvanut ja onko hän ottanut kasvuvauhdissa kiinni.

Lääkäri katsoi myös lapsen huulia todella tarkasti. Huulihalkiota ei ole sen hän sanoi varmaksi. Eikä hän nähnyt kasvon piirteissä mitään poikkeavaa. Mietimme mieheni kanssa, että yrittikö hän katsoa lapsen pään seuduilta down lapsen piirteitä vai miksi hän katsoi päätä todella tarkasta ja varsinkin huulia. Se jääkööt arvoitukseksi.

Kuvassa pikkuisen pää.

Fiilikset olivat ihan hyvät ultran jälkeen. Kauan meni aikaa siellä, mutta oli ihanaa, että he katsoivat pienen kaikki paikat niin tarkasti. Saimme myös tietää vähän vinkkiä tulevan lapsemme sukupuolesta, mutta sitä ei kerrota vielä. Yritetään nyt tunne vk 30 saakka pitää se omana tietona :)

Mietin myös, että jos lapsella ei olisi ollut niskapoimuseulonnassa lukemat korkeat niin epäilisivätkö he nyt lapsen pienuuden johtuvat downin syndroomasta? Vai turvautuvatko he nyt tuohon diagnoosiin. No edelleen on kuitenkin mahdollista se, että lapsemme on terve. Nyt pitää vaan alkaa valmistautumaan myös siihen vaihtoehtoon yhä enemmän, että lapsemme voi olla down lapsi. Mutta edelleen sellainen pieni down lapsi on meille oikein sydämellisesti tervetullut <3

Tässä kuvassa ylhäällä näkyy istukka ja tuossa alhaalla näkyy lapsen pää.
Tuossa kohtaa jossa on hiiri on lapsemme huulet. Hän tekee siinä pusukala ilmeen.
Kuva on otettu sivusta päin.
Lääkäri piti tätä jotenkin hauskana ja hyvänä kuvana ja halusi antaa tän meille mukaan :D

Oma äitini sekä anoppini lohdutti minua kuitenkin sillä, että minä ja Miika ollaan molemmat pieniä ja ollaan kumpikin oltu alle 3kg kun ollaan synnytty. Ja omalla äitilläni lapset eivät ole oikein kunnolla kasvaneet kohdussa ja lääkärit ovat sitä ihmetelleen. Että ettei vain tulisi ihan sukurasituksena tuo lapsen pienuus? Hänen pitäisi painaa 330g ylöspäin,mutta kun hän nyt painaakin sen 260-280g niin laitetaan se nähtävästi downin syndrooman piikkiin aika helposti. No ymmärrän kuitenkin, että he tekevät työtään, mutta ihmetyttään vain :)

Olen kuitenkin onnellinen, että lapsella on silmät, nenä, suu, korvat, sydän, keuhkot, mahalaukku, virtsarakko, jalat ja kädet ja kaikki löytyy<3 Terve ihana pieni lapsi siellä kohdussa uinuu<3

Tässä kuvassa ylhäällä näkyy kaulaa ja päätä. 
Vasemmalla näkyy sormet joilla pieni pitää kiinni omasta jalastaan.
Jalka on siis suussa tässä kuvassa. Todella vaikea saada selvää. 
Keskittykää kyllä te saatte selvää kun keskitytte. 
Ja tässä ympärillä näkyy napanuoraa ja kohdun seinämää :)

Saatiin todella huonoja kuvia mukaan. Mutta muistoja kuitenkin pienestä<3 Pieni liikkui niin mahottoman paljon vatsassa ei ollut hetkeäkään paikoillaan mikä vaikeutti kuvien ottamista :D

20+ POKS

Poks vaan puoliväli pamahti rikki! Nyt ollaan sitten jo vk 21 puolella :) perjantaina on rakenneultra. Sitä tässä kauhulla, pelolla ja jännityksellä odotetaan. Toivottavasti saadaan sieltä hyviä uutisia ja tietää mikä on pienokaisen sukupuoli :)

On ollut ihana viikko. Näin rakasta ystävääni pitkästä aikaa. Juteltiin monta tuntia. Ihanaa oli nauraa haikealla, mutta varmalla fiiliksellä. Ystäväni muuttaa viikon päästä Helsinkiin ja siksi oli todella haikee viettää tänään aikaa hyvästien parissa. Nyyh.




Ja ihanaa! Saapui mammahousut. Tilasin hm:stä itselleni legginssit ja farkut.
Tässä tämmöisiä erittäin huonosti valaistuja kuvia :)



Nää on oikeesti tummansiniset :D ! Mut siis ihanat :)
Tykkäään! Vihdoin sain housut jotka tukee mahaa eikä aina tipahda päältä tai ei mahu jalkaan :D


Ja muutama masukuva. Paino on lähteny nousemaan. enään puuttuu n. 150g lähtöpainosta :)
Tuntuu tosi hyvälle!

Rinnat erittää jo maitoa. Monesti on yöpaita märkänä. Maidon tuloa ei siis voi estää :D
No saa nähdä miten se sitten synnytyksen jälkeen luonnistuu :)

Linea negra on todella paljon tummempi navan alta, mutta navasta ylöspäin se on paljon vaaleampi :) Outoa, mutta mielenkiintoisen jännittävää :D

Pikkuinen liikkuu todella paljon ja tänäänkin muutaman potkun tunsin.
 Virtsarakkoa tykkää potkia ja kiusata äitiä ihan selvästi :)

Tämmöistä meille :) Tämä oli tämmöinen pikapika postaus. Huomenna enemmän rakenneultran jälkeen :)

Mukavaan huomenna alkavaa viikonloppua taas ihanille lukijoilleni<3

<3:llä Eve

Neuvola kuulumisia

Keskiviikkona oli neuvola. Tämä äiti voi hyvin. Turvotusta ei ole ollenkaaaan! Alkuraskaudessa oli ihan kamala turvotus ja se kesti muutaman viikon, mutta nyt ei ole enään mitään turvotusta. Edelleen puuttuu miinus 400g lähtöpainosta, mutta hyvin oli painoa 233g kuitenkin kuukaudessa tullut. Ihan kiva tietää, että paino nousee vaikka vähitellen, mutta silti. Se on kuulemma hyvä vielä tässä vaiheessa, että tulee näin vähän painoa ja se merkitsee sitä, että jää vähemmän raskauden jälkeen kiloja :D Jaa'a sen näkee kyllä vasta sitten, että onko tuohon uskomista :)

Hemppari oli laskenut 121:stä 117. Ja suositteli aloittamaan rautalisän. Pissanäyte oli hyvä ja verenpaine oli tällä kertaa 114/64. p.84. Eli ihan tosi hyvä :)

Pikkuinen liikkui todella hyvin kohdussa TAAS :D Aina se liikkuu todella paljon kun kuunellaan sydänäänet tai kun on neuvola muutenkin. Viime neuvolassa syke oli 163 eli aika korkea, mutta se johtui siitä, että meidän pieni liikkui niin ahkerasti. Ja tällä kertaa pieni liikkui taas paljon, mutta syke oli nytten 155. Se oli ihan hyvä lukema :) ! Sai tämänkin äidin mielen lepäämään, että syke kuului ja se oli hyvä meidän pikkuisella. Kohdun korkein kohta on jo melkein navan kohdalla ja pian pitäisi napa pulpahtaa ulos :) Terveydenhoitaja kehui mahaani ja sanoi, että "kauniisti on lähtenyt pyöristymään, todella kauniisti".

Ensi kerta terveydenhoitajalla on 11.9 ja silloin täyttelenkin kaikki kela lappuset ja mitataan jo mahan suuruus. Ja nyt tasan viikon päästä perjantaina onkin meillä se rakenne ultra :) Jee!




Sellaisia neuvolakuulumisia. Pikkuinen voi näiden tietojen perusteella hyvin. Ja niin voi tämä äitikin. Nyt jaksaa nauttia ruoasta ja näistä ihanista raskauspäivistä. Nyt vaan toivotaan ja rukoillaan, että saadaan viikon päästä myös hyviä uutisia tuolta Kotkan päästä, että meidän pikkuinen olisi terve <3 Eniten jännittää se, että selviääkö jotain vakavaa rakenneultrassa vai onko kaikki sittenkin hyvin? Joskus se käy mielessä ja sitä miettii jonkun hetken, mutta minä pyrin miettimään positiivisia asioita ja ajattelemaan, että meidän pieni voi hyvin <3 Ainakin se potkii, liikkuu ja sydän lyö <3

Hmm.. sitten muihin kuulumisiin. Minulle kuuluu hyvää! Tällä hetkellä on kyllä hieman flunssanen olo ja tuntuu, että kuumettakin taitaa olla. Taisin vilustua eilen kun käveltiin sateessa, mutta kaippa tämä levolla menee ohi. Pitää vaan muistaa, että nyt ei voi ottaa mitä lääkkeitä vain parantaakseen oloa :)

Ainiin on sellainen oire tullut. En tiedä onko tämä raskauteen liittyvä vai olisiko minulla tulevasta rakenneultrasta jotain pientä stressin poikasta. Näen taas painajaisia ja nukun todella levottomasta yöt. Ti-Ke yö nukuin todella huonosti. Selkääni koski ja mahaan. Koko kroppaa kiristi todella paljon. Oli todella tukala olo. Se ei kuitenkaan sillä tavalla sattunut tuntui vaan todella ikävältä. Silloin kyllä tuntui, että nyt oma maha kasvoi kyllä ainakin 5 senttiä tuon yön aikana, mutta eipä kasvanut. Neuvolassa asiasta jutteltin. Hän oli sitä mieltä, että olin päivän aikana kokenut enemmän rasitusta kropassani ja siksi yö oli tukala. Hui..Mutta onneksi ei ole sen yön jälkeen ollut mitään vastaavaa :)

Mukavaa viikonloppua kaikille :) !

<3:llä Eve

Imetystyyny on mun kaveri.

Tänään on maanantai ja huomenna viikkoja jo 20 ! Ihan älyttömän äkkiä menee aika :) 
Mies sanoikin, että pitää juhlistaa tässä seuraavan viikon aikana joku päivä puoliväliä
kun sekin on ihan käsillä :)

Tänään sain vihdoin ja viimein tilattua meille hammaslääkäriajat ja no joulukuuhun saakkahan ne meni. 1kk ennen lapsen syntymää, hohhoijaa :D Noo onpahan sekin nyt hoidettu :) !

Tosiaan liikkeitä tuntuu nyt paljon ja se on kyllä aivan ihanaa kun saa tuntea ensimmäiset rakkaan lapsensa kunnon liikkeet. Ihanaa kun liikkeet eivät ole enään pientä kuplintaa vaan paljon todellisempaa, tuntuu niin käsittämättömän hyvälle <3 Ainakin kun iltaisin laitan käden mahan päälle ja tunnustelen, että pikkuinen liikkuisi valuu aina muutama kyynel. Olenko hieman herkillä? Mutta kai saankin olla, ensi kohtaamiset äidin ja lapsensa välillä on käsittämättömän ihanaa. Ei tätä voi ymmärtää ennenkuin itse tuntee lapsensa liikkeet mahan lävitse<3 

Mieskin on alkanut entistä enemmän kiinostumaan miten kohdussa voidaan. Nykyään hän jopa varoo mahaa. Jos halaa minua kovasti niin säikähtää, ettei mahaani satu :D Ei se kyllä koskaan ole sattunut, mutta on se ihanaa kun toisesta on tullut huomaavainen<3


Tässä vähän vertausta. Kyllä on paljon ehtinyt tämän 10vk aikana maha kasvaa. Kuvia katsomalla sen ymmärtää, että todellakin maha on kasvanut.


Ympärysmitta on tosiaan jo tasan 90cm iltaisin ja aamuisin 85cm. Eilen mitattu.
Hirveän paljon :D Mutta onneksi masu kasvaa <3 :)




Enään ei mahdu yhdetkään farkut jalkaan. Käytän vaan hametta, shortseja ja legginssejä. Onneksi on kesä!
Juuri äsken tilasin mamma legginssit hm:stä ja farkut. Yhteishintaa tuli postikulujen kanssa 35e. Kyllähän se taas vähän kirpasi, mutta onneksi on maksu aikaa reilu kuukausi. Inhottaa vaan kun rahat tiukilla ja joutuu tämmöisenä hetkenä ostamaan itselleen vaatteita.

Koko kesän olen käyttänyt pikinien yläosaa, kun mitkään liivit eivät enään mahdu päälle. Mies jo alkanut painostamaan, että hommaisin jo itselleni kunnon liivit :D Hyvin olen pärjännyt :D Mutta jos sitä tässä tai ens kuussa saisi ne hommattu, olisihan se ihan kiva.



Ruokaa on tullut nyt tehtyä ja jopa nautittua ruoasta. Hirveä himo on kanakastiketta ja herkkusieniä kohtaan! Ja mandariinejä edelleen sekä tänään oli pakko saada jauhelihakeittoa! No, mutta on se ihan kiva, että vihdoin osaa ruoasta nauttia ja onkin kokoajan kyllä nälkä :) Vihdoin!
Vaakakin alkaa näyttää ihan mukavaa. Pian painan sen verran kuin ihan raskauden alussa. Ihanaa kun paino alkaa nousemaan pikkuhiljaa! Tuntuu hyvälle. Nyt sen pitääkin jo alkaa nousemaan :)

Meidän sänkyyn on tullut myös kolmaspyörä. Ihana imetystyyny auttaa nyt nukkumaan kun maha on alkanut painamaan sen verran. Viime yönä nukuin 7h putkeen ennenkuin kävin ensimmäisen kerran vessassa! Eli tyyny tekee todella hyvää. Yleensä kun pitää 3h välein herätä yöllä pissille. 
Mies on kyllä aika vihasesti kattonu kun nykyinen oma rakas on tämä tyyny :D 
Halailen sitä koko yön ja tämäkun tosiaan on meidän välillä mukavasti. Nooh totutelkoot nyt :)


Ja vihdoin viimein sain maalailtua meidän pinnasänkyä ja sain laitettua patjan ihan ylös saakka ja vaihdettua reunapehmusteet. Edelleen pitäisi hankkia kunnon pussilakanoita ja haluaisin todella kovasti ostaa pitsisiä valkoisia pussi+tyynylakanoita ja ihanan helmalakanan tuohon pinnasänkyyn.
Ja aion myös hommata sellaisen verhotelineen + verhon siihen :) Semmoisin mikä menee kummastakin päästä tuohon keskelle. Kauhean vaikea selittää, mutta sellainen ihana <3

ja hommataan varmaan uudet reunapehmusteet jos löydetään sellaiset kuin minä haluaisin halvalla jostakin :)

Ja tämän näköinen on pikkuisen tuleva huone tällä hetkellä:

Hoitopöydän päällä on hylly. Tänne tulee vaippoja ja pyyhkeitä + muita hoitovälineitä
Tällä hetkellä keskellä on tulevia peppupyyhkeitä ja vasen kori on tyhjillään ja oikeassa on vaavin tulevia leluja + kirjoja.

Ja tänne alle tulee myös hoitotarvikkeita + vaippoja.

Ja pehmoleluille hommaan erillisen hyllyn johon laitan ne koristeeksi. 
Tai sitten jätän ne ikkunalaudalle :)

Ja täällä tämä tuleva äiti vaan polskii eteenpäin. Elämään ei kuulu oikein mitään ihmeellistä :) Miika on tällä hetkellä seurakunnan miestenillassa ja minä yksin kotona. Huomenna ollaan yhdessä koko ilta ja keskiviikkona on sitten vihdoin neuvola :) Torstaina mennään auttamaan Miikan siskoa muutossa ja sellaista näin lyhyesti tänne kuuluu :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille teille rakkaat lukijat :) On ihanaa kun teitä on täällä näin paljon, lämmittää sydäntäni mukavasti :) Nauttikaa vielä kesästä niin minä aion tehdä :) !

VAAVI POTKII vk 18+3.

Muutama päivä sitten tunsin ensimmäiset vaavin potkut. Tai jtn sellaisia ne pienet töytäsyt varmasti olivat <3 Kun tunsin ne kädellä pillahdin samantien itkuun. Se oli niin koskettava ja ihana hetki. Ensimmäisen kerran huomasin puhuvani meidän pienelle tulevalle perheenjäsenelle. Mieheni tunsi myös eilen ensimmäisen kerran pikkuisen pienet liikkeet. Pieni päätti piristää meitä 15-20min jumppatuokiolla klo 22 aikaan eilen illalla. Oli se vaan niin ihana hetki. Me kaikki kolme siinä yhdessä pikkuisen kanssa <3 Hän on niin sydämellisen tervetullut tähän maailmaan. Tulemme antamaan hänelle hyvän elämän ja rakastavan perheen. Odotamme häntä nyt jo niin paljon<3 Hän on nyt jo niin käsittämättömän rakas!

Raskaus siis sujuu oikein mainiosti eteenpäin. Ainoa oma huolenaihe on ollut, että ihan pian ollaan puoli välissä ja paino ei ole noussut yhtään. Mieheni mukaan olen laihtunut kaikkialta muualta paitsi mahasta. Pikkuinen siis todellakin ottaa äidistä kaiken energian irti mitä vain saa :D Tänä aamuna paino miinus 1,3kg lähtö painosta. Saa nähdä ehtiikö paino nousta ensi viikon keskiviikkoon mennessä kun on taas neuvola. Katsellaan. 

Eikai se vielä kauhean huolestuttavaa pitäisi olla kun vasta on aamupahoinvoinnitkin loppuneet ja nyt aloittanut vasta syömään kunnolla? 

En pysty kyllä vieläkään syömään mitään hirveän tuhtia aamulla. 
Tässä tämän aamunaamupala ja hyvin tulin täyteen.


Hedelmiin ja suolaiseen ruokaan on tullut kauhea himo. Karkki tai makeaa yleensäkkään ei tee pahemmin mieli. 1 kakao kupillinen on kyllä saatava melkein joka päivä, mutta en minä paljoa sitä jauhoa sekaan laita.
Hmm.. kumpikohan meille oikein mahtaa tulla?


Eilen aamupalan jälkeen

Tänään ennen aamupalaa.


Ja pari muuta kuvaa tulevasta äitistä.




Ps. Postissa tuli 2kpl ensiruokalappuja <3