Neuvola uutisia...

Yö tuli nukuttua erittäin huonosti. Olen hieman flunssainen ja yskittää myös. Limaa on todella paljon kurkussa ja kuumettakin ilmeisesti tänään ollut. Aamulla heräsin kauhean huonoon oloon ja ryntäsin heti oksentamaan. Sama jatkui kun lähdimme autolla ajamaan tunnin ajomatkan päähän neuvolaan. Isossa sairaalassa meni tovi ennenkuin löysimme oikean paikan. 

Ilmottauduimme ja odotimme, että kätilö pyytää sisään. Kätilö oli erittäin mukava ja hellä. Näimme meidän pienen ja hänellä oli pituutta 4,7cm. Hänen sydämen äänet kuultiin ja saimme pari kuvaa mukaan. Laskettuaika muuttui päivällä. Nyt laskettuaika on 6.1.2014. Mieheni oli iloinen pikkuisen nähdessään ja naurahtikin muutaman kerran kun meidän nyytti liikkui niin vikkelään. Nyytti oli ihan kiinni kohdun seinämässä ja todella huonossa asennossa. Ja kokoajan liikkeessä jonka vuoksi niskapoimu seulonta oli haasteellista. Katsoimme meidän vauvaa n. 20-30min kun kätilö yritti mitata niskapoimua. Hän sai sen mitattua jotenkuten ja se oli 3,2mm ensimmäisillä kerroilla ja viimeisellä kerralla jo 3,4mm. Kätilö sanoi, että oli todella vaikeaa mitata sitä, sillä sikiö oli niin kiinni kohdun seinämässä ja huonossa asennossa. Myös sikiön liikkuminen toi haastetta mittaamiseen. Pian kätilö kävi puhumassa lääkärin kanssa ja saimme seuraavan ajan lääkärille ensi viikon tiistaina. Se tieto oli kauheaa. Itkin todella paljon ja olin ihan paniikissa. Mieheni tietenkin lohdutti minua ja kätilö myös. Kätilö sanoi, että normaali olisi alle 3mm. Mutta on tapauksia joissa on ollut 3,4 ja siitä yli ja mitään ei ole kuitenkaan ollut. Kätilö myös sanoi, että useilla naisilla on niskapoimuseulonnassa saatu 3,1mm ja se ei ole ollut kuitenkaan hälyyttävää ja kaikki on ollut hyvin. Se tieto tietenkin lohdutti minua. 

Kätilö sanoi ennenkuin lähdimme, että voin soittaa jos mieleeni tulee jotain, mutta en ole kuitenkaan soittanut. Kotimatkalla puhuimme mieheni kanssa, että haluammeko jatkotutkimuksiin. Mieheni sanoi, että olisi se hyvä niihin mennä. Jos lapsemme on vammainen voimme alkaa valmistautumaan tulevaan. Minä taas olen ehkä toista mieltä. En haluaisi tietää, että lapsemme ei ole terve. Luulen, että siinä vaiheessa raskaana oleminenkaan ei tuntuisi enään kivalle, jos saisimme kuulla odottavamme kehitysvammaista lasta. Mutta tiistaina ollaan taas viisaampia. Kaikki on vielä niin epäselvää. Pakko vaan nyt selvitä tällä tiedolla juhannuksen yli. En halua käydä googlettamassa paljon on normaali arvo, koska en halua itselleni vielä pahempaa mieltä mitä se jo on. Toivon ja rukoilen, että saamme terveen lapsen. Kaikki on mennyt niin hyvin tässä alkuraskaudessa. Onneksi sikiö kuitenkin liikkui ja hänen sydämensä löi lujaa. Mitään vuotoja ei ole ollut ja olen selvinnyt todella helpolla. Aamupahoinvointi nyt on todella kurjaa, mutta olen kuitenkin iloinen, että tähän saakka kaikki on mennyt niin hyvin. 

Ja miehen tuki on niin tärkeää. Oli ihanaa kun saimme tiedon niskapoimusta niin mieheni otti heti kainaloon ja oli läsnä. Tuntui niin hyvälle kun vieressä on ihminen joka välittää ja jota myös tämä lapsi koskettaa paljon. Rakastan aviomiestäni niin paljon ! Nyt tiedän, että selviämme tästä raskaudesta yhdessä! Muistakaa, että toisten ihmisten tuki on todella tärkeää ! Hyvää juhannusta kaikille :) !


2 kommenttia

  1. Voi ei, toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin pienestä turvotuksesta huolimatta! Eihän tuo tosiaankaan paljon sen rajan yli ole, joten uskon että on hyvinkin mahdollista että kaikki on ihan mallillaan :) Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sitä miekin toivon, että kaikki olisi hyvin ja lääkäri mittaisi uuden lukeman tiistaina. Toivotaan parasta ja kiitos :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //